Usein kuultu väite: "humanistinen tiede on huuhaata"
Mutta esimerkiksi historia on humanistinen tiede, onko se teidän mielestänne siis huuhaata? Ettekö tosissanne piittaa historiasta pätkääkään?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noin kommentoijat on yleensä tosiaan ignorantteja. Heiltä puuttuu kyky nähdä asioiden laajempi yhteiskunnallinen merkitys. En jaksa keskustella asiasta heidäm kanssaan, on epä.tod.näk että tajuavat
Humanistit ne vasta ovatkin pölvästejä keskustelukumppaneita. Harvalta löytyy kompetenssia keskustella mistään ihmisyyden negatiivisista puolista ja yksilön vastuista. Ihme marxisteja.
Tunnen aika paljon humanisteja, eikä heistä yksikään ole marxisti.
Se, että yksikään heistä ei *tunnusta* olevansa marxisti, ei tarkoita etteivät he ole marxisteja.
Näytä minulle muutama suomalainen humanisti joka ei käyttäydy kuin marxisti ja joka ei suolla ulos marxistista ideologiaa, niin sitten voidaan asiasta keskustella. Itse nimittäin tunnen myös kymmeniä humanisteja, ja jokainen heistä on ainakin jonkin verran marxismiin kallellaan, vaikka eivät sitä selvin päin haluakaan myöntää.
Tietenkin humanistiset tieteet ovat tieteenaloja. Se, ettei ap ymmärrä miten ihmisaivot toimivat tai miten kieli kehittyy, ei tee niistä vähemmän kovaa tiedettä.
Tiede taas on se määriteltyjen tutkimusmenetelmien, päättelyn ja raportoinnin työkalupakki, jota voi soveltaa mihin tahansa tutkimuskohteeseen, vaikka sontiaisten varpaiden bakteerikantaan tai persujen nettimöyhäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noin kommentoijat on yleensä tosiaan ignorantteja. Heiltä puuttuu kyky nähdä asioiden laajempi yhteiskunnallinen merkitys. En jaksa keskustella asiasta heidäm kanssaan, on epä.tod.näk että tajuavat
Humanistit ne vasta ovatkin pölvästejä keskustelukumppaneita. Harvalta löytyy kompetenssia keskustella mistään ihmisyyden negatiivisista puolista ja yksilön vastuista. Ihme marxisteja.
"Ihme Marxisteja". Sinulla onkin loistavat keskustelutaidot. Perustelemattomia ennakkoluuloja, yleistyksiä ja leimaamista. Suosittelisin sinulle opintoja humanistisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noin kommentoijat on yleensä tosiaan ignorantteja. Heiltä puuttuu kyky nähdä asioiden laajempi yhteiskunnallinen merkitys. En jaksa keskustella asiasta heidäm kanssaan, on epä.tod.näk että tajuavat
Humanistit ne vasta ovatkin pölvästejä keskustelukumppaneita. Harvalta löytyy kompetenssia keskustella mistään ihmisyyden negatiivisista puolista ja yksilön vastuista. Ihme marxisteja.
Tunnen aika paljon humanisteja, eikä heistä yksikään ole marxisti.
Se, että yksikään heistä ei *tunnusta* olevansa marxisti, ei tarkoita etteivät he ole marxisteja.
Näytä minulle muutama suomalainen humanisti joka ei käyttäydy kuin marxisti ja joka ei suolla ulos marxistista ideologiaa, niin sitten voidaan asiasta keskustella. Itse nimittäin tunnen myös kymmeniä humanisteja, ja jokainen heistä on ainakin jonkin verran marxismiin kallellaan, vaikka eivät sitä selvin päin haluakaan myöntää.
Hahaa, olen vuosia odotellut, että joku teikäläisistä selittää, mikä on "kulttuurimarxisti". Kas kun sanaa ei mikään nykysuomen sanakirja tunne. Annapa tulla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noin kommentoijat on yleensä tosiaan ignorantteja. Heiltä puuttuu kyky nähdä asioiden laajempi yhteiskunnallinen merkitys. En jaksa keskustella asiasta heidäm kanssaan, on epä.tod.näk että tajuavat
Humanistit ne vasta ovatkin pölvästejä keskustelukumppaneita. Harvalta löytyy kompetenssia keskustella mistään ihmisyyden negatiivisista puolista ja yksilön vastuista. Ihme marxisteja.
Tunnen aika paljon humanisteja, eikä heistä yksikään ole marxisti.
Se, että yksikään heistä ei *tunnusta* olevansa marxisti, ei tarkoita etteivät he ole marxisteja.
Näytä minulle muutama suomalainen humanisti joka ei käyttäydy kuin marxisti ja joka ei suolla ulos marxistista ideologiaa, niin sitten voidaan asiasta keskustella. Itse nimittäin tunnen myös kymmeniä humanisteja, ja jokainen heistä on ainakin jonkin verran marxismiin kallellaan, vaikka eivät sitä selvin päin haluakaan myöntää.
Määrittelepäs ensin 1. Marxisti 2. Marxilainen ideologia niin sitten voidaan keskustella.
Jo ennen antiikin aikaa ymmärrettiin, että kyökkipuheet pitää jalostaa salonkikelpoiseksi jargoniksi. Nyt ollaan kehityksen tässä vaiheessa, valitettavasti vain regressiivisessä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historia ei ole tiedettä. Lakioppi ei ole tiedettä. Lääkäri”tiede” ei ole tiedettä.
Tiedettä ovat luonnontieteet. Ns ihmistieteet eivät siis ole tiedettä vaan ihmisen luomia rakenteita joita toki voidaan tutkia mutta tiedettä, sitä ne eivät ole.Määrittele sana "tiede".
Määritelmä on "yhtenäinen ja järjestelmällinen varmojen ja yleispätevien tietojen kokonaisuus sekä tällaisten tietojen järjestelmällinen tavoittelu".
On äärimmäisen humanistista ja marxilaista määritellä termit itse uudelleen, jotta kykenee perustelemaan argumenttinsa edes jollain tapaa. Se ei ole tiedettä eikä oppia, vaan kielellistä pahantahtoista manipulaatiota: se kierouttaa tasavertaisesta viestinnästä vallan ja hallinnan työvälineen.
Se, että sinulla on "erilainen tunne" siitä mitä sanojen pitäisi tarkoittaa, on merkki pahuudesta ja kieroutuneesta luonteestasi, eikä siitä että osaisit ajatella asioita. Se on merkki siitä, että sinä haluat pakottaa muut ihmiset omien ajatustesi mukaisiksi: olet pahimman laadun narsisti.
Kaltaisesi ihmiset pitäisi pitää ihan helvetin kaukana yliopistoista, lukioista, ja peruskouluista, tiedotusvälineistä puhumattakaan.
Väite perustuu siihen, kun humanististen alojen töistä leikataan aina ensimmäisenä laman aikana, eikä niillä samasta syystä pääse hyville palkoille. Humanisti tienaa hyvin vain jos on onnistunut saamaan jalan oven väliin työhön, johon ei ole varsinaisesti koulutettu.
Humanistisia aloja voisi yleisesti luonnehtia ihmislähtöisen tutkimuksen aloiksi, joiden tavoite on tuottaa tietoa ihmisyydestä ja kaikesta inhimillisestä sekä kulttuurista. Eikö se ole tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noin kommentoijat on yleensä tosiaan ignorantteja. Heiltä puuttuu kyky nähdä asioiden laajempi yhteiskunnallinen merkitys. En jaksa keskustella asiasta heidäm kanssaan, on epä.tod.näk että tajuavat
Humanistit ne vasta ovatkin pölvästejä keskustelukumppaneita. Harvalta löytyy kompetenssia keskustella mistään ihmisyyden negatiivisista puolista ja yksilön vastuista. Ihme marxisteja.
Tunnen aika paljon humanisteja, eikä heistä yksikään ole marxisti.
Se, että yksikään heistä ei *tunnusta* olevansa marxisti, ei tarkoita etteivät he ole marxisteja.
Näytä minulle muutama suomalainen humanisti joka ei käyttäydy kuin marxisti ja joka ei suolla ulos marxistista ideologiaa, niin sitten voidaan asiasta keskustella. Itse nimittäin tunnen myös kymmeniä humanisteja, ja jokainen heistä on ainakin jonkin verran marxismiin kallellaan, vaikka eivät sitä selvin päin haluakaan myöntää.
Hahaa, olen vuosia odotellut, että joku teikäläisistä selittää, mikä on "kulttuurimarxisti". Kas kun sanaa ei mikään nykysuomen sanakirja tunne. Annapa tulla!
Hahaa, olet rasisti koska käytät sanaa "teikäläinen"! Moderaattorit, bannia tälle rasistille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Toki humanistisissa tieteissä on paljon tulkintaa, mutta kyllä tieteellinen metodi on sama kaikissa tieteissä eli oma näkemyksensä pitää pystyä todistusaineiston nojalla perustelemaan ja omat metodit avaamaan. Muut voivat sitten arvioida miten meni. Eli mutu pitää pystyä tieteen keinoin perustelemaan.
Tieteellistä metodia ei sovelleta humanistisella puolella. Humanistisella puolella sen sijaan vilahtelee sellaisia sanoja, kuten fenomenologia, hermeneutiikka jne. Voit jopa valita näiden välillä. Fysiikassa et valitse. Mittaus on mittaus. Valittu metodologia myös mahdollistaa erilaiset tulkinnat.
Tottakai sovelletaan. Uskomaton väite. Ei kai sitä muuten kutsuttaisi tieteeksi, kyseessä olisi mielipidekirjoittelu. Tiedoksesi, että monet myös humanistisella puolella käyttävät kvantitatiivisia metodeja eli mittausta. Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen metodi ikään kuin täydentävät toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Toki humanistisissa tieteissä on paljon tulkintaa, mutta kyllä tieteellinen metodi on sama kaikissa tieteissä eli oma näkemyksensä pitää pystyä todistusaineiston nojalla perustelemaan ja omat metodit avaamaan. Muut voivat sitten arvioida miten meni. Eli mutu pitää pystyä tieteen keinoin perustelemaan.
Tieteellistä metodia ei sovelleta humanistisella puolella. Humanistisella puolella sen sijaan vilahtelee sellaisia sanoja, kuten fenomenologia, hermeneutiikka jne. Voit jopa valita näiden välillä. Fysiikassa et valitse. Mittaus on mittaus. Valittu metodologia myös mahdollistaa erilaiset tulkinnat.
Fyysikkokin valitsee mittaako lämpötilaa tai vaikkapa tilavuutta. Vastaavasti vaikkapa historioitsija valitsee tekeekö tutkimuksensa vaikka diskurssiteoreettisesti tai vaikkapa fenomenologisesti. Tuloksena saadaan erilaisia asioita. Sitten kun mennään arkeologian puolelle, joka sekin on humanistinen tiede, mietitään käytetäänkö radiohiiliajoitusta tai esim. keramiikkatyyleihin perustuvaa ajoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin huvittavaa ja perin inhimillisesti ymmärrettävää, että eksaktien tieteiden tutkimustulokset ja käsitykset muuttuvat ajan myötä.
Tietoa kertyy, ymmärrys laajenee ja syvenee. Lähestytään filosofiaa.
Tiedettä ei ole ilman filosofian osioita logiikka ja etiikka.
Muuten olet ihan oikeassa, paitsi yksilötasolla monilla ei tieto kerry, ymmärrys on pikemminkin kutistumaan päin ja "tieto" on todella pinnallista. Esimerkiksi pidetään tietona sitä, että on vilkaistu uutisten otsikot läpi ja sitten levitetään niitä somessa ilman että on luettu sitä uutista lähdekriittisesti... klikkiotsikko muuttuu "tiedoksi", vaikka on oikeasti disinformaatiota ja hölynpölyä.
Ihmiskunta on sata vuotta tyhmistynyt länsimaissa, mikä johtuu siitä, että kaikkein hölmöimmätkin koetetaan pitää mukana hyvinvointiyhteiskunnassa ja heidänkin jälkeläisensä hengissä. Nyt heillä on eduskunnassamme oma puolue, josta se typerin kaikista erotetaan ja lähtee omille teilleen palaamatta koskaan. Jostain löytyy aina uutta väkivaltarikollista, kuorma-autokuskia ja portsaria, joka musta puku päässä ja sininen kravatti kaulassa äkkiä kuvittelee jotain jostain tietävänsä, vaikka edelleenkin tavaa aamukahvilla vain ne klikkiotsikot ja vaikka edelleenkin käsitevarasto on noin 500 sanan laajuinen.
Hyvin huolestuttava on lukuharrastuksen hiipuminen, joka näkyy jo toimittajien niukkenevassa käsitevarastossa ja ehdottomasti näiden poliitikkojen twiiteissä ja puheissa. Eivät enää hahmota, mikä on asiallista kieltä ja mikä törkeilyä, mikä mielipide ja mikä fakta.
Jotenkin tämä tyhmistymiskierre pitäisi katkaista, mutta kovaa eugeniikkaa en kannata ja pakko-opetus ei tyhmän päähän uppoa, joten olisi kiva jos ihmistieteiden harjoittajat keksisivät muita lähestymistapoja.
Ei kaikki, mutta humanistisen tieteen nimissä tehdään paljon huuhaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noin kommentoijat on yleensä tosiaan ignorantteja. Heiltä puuttuu kyky nähdä asioiden laajempi yhteiskunnallinen merkitys. En jaksa keskustella asiasta heidäm kanssaan, on epä.tod.näk että tajuavat
Humanistit ne vasta ovatkin pölvästejä keskustelukumppaneita. Harvalta löytyy kompetenssia keskustella mistään ihmisyyden negatiivisista puolista ja yksilön vastuista. Ihme marxisteja.
Tunnen aika paljon humanisteja, eikä heistä yksikään ole marxisti.
Se, että yksikään heistä ei *tunnusta* olevansa marxisti, ei tarkoita etteivät he ole marxisteja.
Näytä minulle muutama suomalainen humanisti joka ei käyttäydy kuin marxisti ja joka ei suolla ulos marxistista ideologiaa, niin sitten voidaan asiasta keskustella. Itse nimittäin tunnen myös kymmeniä humanisteja, ja jokainen heistä on ainakin jonkin verran marxismiin kallellaan, vaikka eivät sitä selvin päin haluakaan myöntää.
Määrittelepäs ensin 1. Marxisti 2. Marxilainen ideologia niin sitten voidaan keskustella.
Selvä. Tässä yhteydessä "marxisti"/"marxilaisuus"/"marxilainen ideologia"/"kulttuurimarxismi" -termit viittaavat Karl Marxin argumentoinnin taustalla olevaan luokkateoriaan, jonka mukaan
1. Yksilö on vain viiteryhmänsä edustaja
2. Viiteryhmä ("class") on yksilöä tärkeämpi, koska kaikki pohjautuu kollektiiviseen toimintaan
3. Kaikki vuorovaikutus on viiteryhmien välistä valtataistelua
Toisin kuin monet haluavat väittää, marxilaisuuden vastakohta ei ole kapitalistinen ajattelu, vaan yksilökeskeinen ajattelu. Ryhmäkohtainen ajattelu – intersektionaalisuus – yhtyy marxilaisuuteen nimenomaan ryhmäideologian (edellä mainitut kolme kohtaa) pohjalta: intersektionaalisuus perustuu siihen, että yllämainitut kolme kohtaa ovat lähtökohtaisesti oikein ja kaiken arvostelun ja keskustelun ulkopuolella.
Kulttuurimarxismi-termissä ylläolevien aksioomien lisäksi mukaan tulee ajatus relativismista: siitä, että asioita ei saa vertailla objektiivisesti keskenään, vaan jokaisella asialla on oma kontekstinsa, oma narratiivinsa, joka säätelee miten kyseistä asiaa saa käsitellä. Että objektiiviset faktat, esimerkiksi rikoksentekijöiden kieli- ja kulttuuritaustan tilastointi, ovat lähtökohtaisesti väärin, koska kulttuuria saa käsitellä vain kyseisen kulttuurin hyväksymin termein ja kyseisen kulttuurin sisältä, eikä ulkopuolelta.
Toisin sanoen, että objektiiviset faktat ovat "vihafaktoja", joiden pitäisi olla laittomia; ja poliittisten päätösten perusteena tulisi käyttää tunteisiin pohjautuvaa ymmärtävää "narratiivia", kertomusta, joka noudattaa kyseisen kulttuurin omaa käsitystä itsestään.
Oliko muuta, kryptomarxisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Toki humanistisissa tieteissä on paljon tulkintaa, mutta kyllä tieteellinen metodi on sama kaikissa tieteissä eli oma näkemyksensä pitää pystyä todistusaineiston nojalla perustelemaan ja omat metodit avaamaan. Muut voivat sitten arvioida miten meni. Eli mutu pitää pystyä tieteen keinoin perustelemaan.
Tieteellistä metodia ei sovelleta humanistisella puolella. Humanistisella puolella sen sijaan vilahtelee sellaisia sanoja, kuten fenomenologia, hermeneutiikka jne. Voit jopa valita näiden välillä. Fysiikassa et valitse. Mittaus on mittaus. Valittu metodologia myös mahdollistaa erilaiset tulkinnat.
Fyysikkokin valitsee mittaako lämpötilaa tai vaikkapa tilavuutta. Vastaavasti vaikkapa historioitsija valitsee tekeekö tutkimuksensa vaikka diskurssiteoreettisesti tai vaikkapa fenomenologisesti. Tuloksena saadaan erilaisia asioita. Sitten kun mennään arkeologian puolelle, joka sekin on humanistinen tiede, mietitään käytetäänkö radiohiiliajoitusta tai esim. keramiikkatyyleihin perustuvaa ajoitusta.
Ahaa, kertoisitko vielä, monellako eri metodilla fyysikko mittaa painetta? Niitä ei ole kuin yksi. Humanistisissa tieteissä voit valita useita lähestymistapoja jonkin ilmiön määrittelemiseen ja tutkimiseen. Nice try.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historia ei ole tiedettä. Lakioppi ei ole tiedettä. Lääkäri”tiede” ei ole tiedettä.
Tiedettä ovat luonnontieteet. Ns ihmistieteet eivät siis ole tiedettä vaan ihmisen luomia rakenteita joita toki voidaan tutkia mutta tiedettä, sitä ne eivät ole.Määrittele sana "tiede".
Määritelmä on "yhtenäinen ja järjestelmällinen varmojen ja yleispätevien tietojen kokonaisuus sekä tällaisten tietojen järjestelmällinen tavoittelu".
On äärimmäisen humanistista ja marxilaista määritellä termit itse uudelleen, jotta kykenee perustelemaan argumenttinsa edes jollain tapaa. Se ei ole tiedettä eikä oppia, vaan kielellistä pahantahtoista manipulaatiota: se kierouttaa tasavertaisesta viestinnästä vallan ja hallinnan työvälineen.
Se, että sinulla on "erilainen tunne" siitä mitä sanojen pitäisi tarkoittaa, on merkki pahuudesta ja kieroutuneesta luonteestasi, eikä siitä että osaisit ajatella asioita. Se on merkki siitä, että sinä haluat pakottaa muut ihmiset omien ajatustesi mukaisiksi: olet pahimman laadun narsisti.
Kaltaisesi ihmiset pitäisi pitää ihan helvetin kaukana yliopistoista, lukioista, ja peruskouluista, tiedotusvälineistä puhumattakaan.
No, tuolla määritelmällä historiantutkimus ON tiedettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historia ei ole tiedettä. Lakioppi ei ole tiedettä. Lääkäri”tiede” ei ole tiedettä.
Tiedettä ovat luonnontieteet. Ns ihmistieteet eivät siis ole tiedettä vaan ihmisen luomia rakenteita joita toki voidaan tutkia mutta tiedettä, sitä ne eivät ole.Määrittele sana "tiede".
Määritelmä on "yhtenäinen ja järjestelmällinen varmojen ja yleispätevien tietojen kokonaisuus sekä tällaisten tietojen järjestelmällinen tavoittelu".
On äärimmäisen humanistista ja marxilaista määritellä termit itse uudelleen, jotta kykenee perustelemaan argumenttinsa edes jollain tapaa. Se ei ole tiedettä eikä oppia, vaan kielellistä pahantahtoista manipulaatiota: se kierouttaa tasavertaisesta viestinnästä vallan ja hallinnan työvälineen.
Se, että sinulla on "erilainen tunne" siitä mitä sanojen pitäisi tarkoittaa, on merkki pahuudesta ja kieroutuneesta luonteestasi, eikä siitä että osaisit ajatella asioita. Se on merkki siitä, että sinä haluat pakottaa muut ihmiset omien ajatustesi mukaisiksi: olet pahimman laadun narsisti.
Kaltaisesi ihmiset pitäisi pitää ihan helvetin kaukana yliopistoista, lukioista, ja peruskouluista, tiedotusvälineistä puhumattakaan.
Tämä on ainakin malliesimerkki epätieteellisestä argumentaatiosta. Kovasti tuntuu menevän tunteisiin, olisi mielenkiintoista tietää miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Toki humanistisissa tieteissä on paljon tulkintaa, mutta kyllä tieteellinen metodi on sama kaikissa tieteissä eli oma näkemyksensä pitää pystyä todistusaineiston nojalla perustelemaan ja omat metodit avaamaan. Muut voivat sitten arvioida miten meni. Eli mutu pitää pystyä tieteen keinoin perustelemaan.
Tieteellistä metodia ei sovelleta humanistisella puolella. Humanistisella puolella sen sijaan vilahtelee sellaisia sanoja, kuten fenomenologia, hermeneutiikka jne. Voit jopa valita näiden välillä. Fysiikassa et valitse. Mittaus on mittaus. Valittu metodologia myös mahdollistaa erilaiset tulkinnat.
Fyysikkokin valitsee mittaako lämpötilaa tai vaikkapa tilavuutta. Vastaavasti vaikkapa historioitsija valitsee tekeekö tutkimuksensa vaikka diskurssiteoreettisesti tai vaikkapa fenomenologisesti. Tuloksena saadaan erilaisia asioita. Sitten kun mennään arkeologian puolelle, joka sekin on humanistinen tiede, mietitään käytetäänkö radiohiiliajoitusta tai esim. keramiikkatyyleihin perustuvaa ajoitusta.
Ahaa, kertoisitko vielä, monellako eri metodilla fyysikko mittaa painetta? Niitä ei ole kuin yksi. Humanistisissa tieteissä voit valita useita lähestymistapoja jonkin ilmiön määrittelemiseen ja tutkimiseen. Nice try.
Tietenkin voi valita useamman kuin yhden tavan ja jokaisella tulee eri tulos. Ihan niin kuin fyysikkokin miettii ensin mitä haluaa tutkia ennen kuin päättää metodinsa millä tutkii. Jos haluan vaikka tutkia sisäänrakennettuja asenteita vaikkapa Helsingin sanomien sisällissodan aikaisista kirjoituksista, niin valitsen varmaan diskurssianalyysin. Jos sen sijaan haluan tutkia vaikkapa Paasikiven kirjeitä, ei diskurssianalyysi välttämättä toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anglosaksisissa maissa tiede, science, on omistettu luonnontieteille, koska ne ovat eksakteja tieteitä. Todellisuus on niiden kannalta verifioitavissa oleva, objektiivinen kokonaisuus, joka ei ole katsojasta kiinni.
Näinhän ei ole humanistisissa tieteissä. Se, joka väittää toista, ei tunne oman alansa metodologiaa. Ihmistieteissä "musta tuntuu", eli se kuuluisa mututuntuma, on ihan validia tavaraa. Asiat muuttuvat, miten ja kuka niitä katsoo ja millä tavalla.
Käsittääkseni liberal arts on pitkälti anglosaksissa maissa sitä, mitä täällä kutsutaan ihmistieteiksi. Siis samassa compartmentissa taiteiden kanssa. Eihän siitä niin kauaa ole, kun yliopisto-opinnot olivat kasa filosofiaa, teologiaa, latinaa, muinaiskreikkaa ja täydennettynä hiukan matematiikalla, siis lähinnä logiikalla ja aritmetiikalla. Klassinen sivistysideaali, sehän on humaniteettien takana.
Sitten tulivat luonnontieteet ja tieteellinen vallankumous, eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.
Toki humanistisissa tieteissä on paljon tulkintaa, mutta kyllä tieteellinen metodi on sama kaikissa tieteissä eli oma näkemyksensä pitää pystyä todistusaineiston nojalla perustelemaan ja omat metodit avaamaan. Muut voivat sitten arvioida miten meni. Eli mutu pitää pystyä tieteen keinoin perustelemaan.
Tieteellistä metodia ei sovelleta humanistisella puolella. Humanistisella puolella sen sijaan vilahtelee sellaisia sanoja, kuten fenomenologia, hermeneutiikka jne. Voit jopa valita näiden välillä. Fysiikassa et valitse. Mittaus on mittaus. Valittu metodologia myös mahdollistaa erilaiset tulkinnat.
Tottakai sovelletaan. Uskomaton väite. Ei kai sitä muuten kutsuttaisi tieteeksi, kyseessä olisi mielipidekirjoittelu. Tiedoksesi, että monet myös humanistisella puolella käyttävät kvantitatiivisia metodeja eli mittausta. Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen metodi ikään kuin täydentävät toisiaan.
Paitsi, että tieteellinen metodi on paljon muutakin kuin tilastotiedettä, siis sitä humanistien kvantitatiivista tapaa tehdä tutkimusta. Lisäksi, tuo ainoa matematiikan kurssi, tilastomatematiikka, on äärimmäisen epäsuosittu aine. Joten vähän epäilen sen kvantitatiivisen metodin suosiota.
Onneksi pitkä matematiikka on nykyisellään pakollinen kaikkiin yliopisto-opintoihin. Mahtaa siinä hampaita kiristellä monella :D
Määrittele sana "tiede".
Minulle se on tapa tutkia ja havainnoida asioita ja ilmiöitä. Tieteelliset menetelmät ovat pitkälti yleispäteviä ja sovellettavissa kaikkeen havainnoitavissa olevaan maan ja taivaan väliltä sekä näiden ulkopuolelta, koska kyse on pitkälti tilastomatematiikasta, havainnointimenetelmistä ja käsitteiden määrittelystä.
Tiede on myös logiikkaa, joka on yksi filosofian osa-alue. Logiikassa päätellään asioita tiettyjen päättelysääntöjen mukaan.
Vastaustasi odotellessa.