Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista sinulle on tapahtunut mitä luulet että kovin monelle muulle ihmiselle täällä ei ole tapahtunut?
Minä aloitan: synnyin reilut 1700g painavana keskosena.
Kommentit (2016)
Mulle on "istutettu" takaisin kolme sormea jotka leikkautui pois. Olen myös tavannut Dicaprion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt 24 vuotta selibaatissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin käyttämään lisähappea Andien vuoristossa n. 4 km korkeudella lähes koko yön.
Sinut vietiin sinne Andeille väärin. Tai siis, jo tosi kauan, jo useita vuosikymmeniä, on ollut käytössä laskukaavoja sille että miten kauan ihmisen täytyy elellä jossain kohtuullisen korkealla jotta hän tottuu siihen niin että jatkossa selviytyy ilman lisähappea. Se taisi liittyä siihen kuinka paljon veressä on punasoluja jotka niitä happimolekyylejä kuljettavat, tms. Ja lääketieteilijät ovat tunteneet "punasolujen lisääntymisajan" (tuplaantumisajan?) jo pitkään. Muistaakseni se oli juurikin tuo "punasolujen määrän kasvamisaika" joka kriittisesti vaikuttaa siihen että kuinka korkealle me ihmiset voidaan mennä ilman lisähappea. Periaate taitaa olla tämä: mitä vähemmän ympärillämme ilmakehässä on happea niin sitä enemmän punasoluja täytyy veressämme olla jotta saamme verenkiertoomme riittävästi happea pysyäksemme hengissä.
Tällä hetkellä voit Suomessa 0-1 metrin korkeudella merenpinnasta elellä pienellä määrällä punasoluja. Mutta jos aiot mennä 4 km korkeuteen niin ennen sitä sinun punasolujen määrä pitää saada kasvamaan. Muistaakseni se menee kutakuinkin niin että sinun pitää ensin viettää 2-3 kuukautta noin 2000-3000 metrin korkeudella. Olikos se 2-3 kuukautta? Noh, pienellä googlaamisella se selviäisi. Muttaniinjokatapauksessa: silloin elimistösi jo tuollaisessa turvallisessa korkeudessa huomaa ettei se saa tarpeeksi happea ja siksi se alkaa kehittää tosi paljon lisää punasoluja. Ja se kehittäminen tosiaan vie kuukausia. Sitten kun nouset yli 3km korkeuteen, eli hapensaannin kannalta vaaralliseen korkeuteen, niin se ei enää olekaan sinulle vaarallinen korkeus koska sinulla on riittävästi punasoluja korkeuteen jossa ilmassa on niin vähän happea.
Ja 3km todellakin on se ihmiselle vaarallinen korkeus. Siis esim jos juuri nyt istut lentokoneeseen joka nousee korkeuteen 2900 metriä niin mikäs siinä, voit huoletta istuksia siellä koneessa loputtoman pitkään. Mutta jos se kone nouseekin korkeuteen 3100 metriä ja siellä koneessa ei ole paineistusta joka keinotekoisesti koneellisesti lisäisi hapen määrää lentokoneen sisällä, niin sinä pyörryt kesken lentomatkan, sinulle saattaa käydä todella pahasti, saatat kuolla, paitsi jos olet sitä lentomatkaa ennen viettänyt useita kuukausia jossain korkealla jotta punasolusi pystyvät tarjoamaan sinulle riittävästi happea jopa yli 3km korkeudessa. Se todellakin on noin yksinkertaista, punasolut, siinä se, ei se vähäisessä ilmakehän hapenmäärässä terveenä pysyminen ihmiseltä muuta vaadi.
Varmaankin juuri tuosta syystä olympiajuoksijat viettävät aikaa ns. "korkeiden paikkojen leireillä". Tai siis, harjoittelevat ja oleksivat mahdollisimman kauan jossain suunnilleen 3km korkeudessa. Koska silloin heidän verensä punasolupitoisuus kasvaa mahdollisimman korkeaksi jotta olympialaisissa heillä on mahdollisimman hyvä hapensaanti jotta he voivat juosta mahdollisimman lujaa pökertymättä.
Aika harva ehtii pitää monen kuukauden lomaa estääkseen korkeussairauden. Kyllä siirryimme adaptoituen, mutta se tapahtui parin viikon kuluessa. Muut seurueesta eivät kärsineet yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin käyttämään lisähappea Andien vuoristossa n. 4 km korkeudella lähes koko yön.
Sinut vietiin sinne Andeille väärin. Tai siis, jo tosi kauan, jo useita vuosikymmeniä, on ollut käytössä laskukaavoja sille että miten kauan ihmisen täytyy elellä jossain kohtuullisen korkealla jotta hän tottuu siihen niin että jatkossa selviytyy ilman lisähappea. Se taisi liittyä siihen kuinka paljon veressä on punasoluja jotka niitä happimolekyylejä kuljettavat, tms. Ja lääketieteilijät ovat tunteneet "punasolujen lisääntymisajan" (tuplaantumisajan?) jo pitkään. Muistaakseni se oli juurikin tuo "punasolujen määrän kasvamisaika" joka kriittisesti vaikuttaa siihen että kuinka korkealle me ihmiset voidaan mennä ilman lisähappea. Periaate taitaa olla tämä: mitä vähemmän ympärillämme ilmakehässä on happea niin sitä enemmän punasoluja täytyy veressämme olla jotta saamme verenkiertoomme riittävästi happea pysyäksemme hengissä.
Tällä hetkellä voit Suomessa 0-1 metrin korkeudella merenpinnasta elellä pienellä määrällä punasoluja. Mutta jos aiot mennä 4 km korkeuteen niin ennen sitä sinun punasolujen määrä pitää saada kasvamaan. Muistaakseni se menee kutakuinkin niin että sinun pitää ensin viettää 2-3 kuukautta noin 2000-3000 metrin korkeudella. Olikos se 2-3 kuukautta? Noh, pienellä googlaamisella se selviäisi. Muttaniinjokatapauksessa: silloin elimistösi jo tuollaisessa turvallisessa korkeudessa huomaa ettei se saa tarpeeksi happea ja siksi se alkaa kehittää tosi paljon lisää punasoluja. Ja se kehittäminen tosiaan vie kuukausia. Sitten kun nouset yli 3km korkeuteen, eli hapensaannin kannalta vaaralliseen korkeuteen, niin se ei enää olekaan sinulle vaarallinen korkeus koska sinulla on riittävästi punasoluja korkeuteen jossa ilmassa on niin vähän happea.
Ja 3km todellakin on se ihmiselle vaarallinen korkeus. Siis esim jos juuri nyt istut lentokoneeseen joka nousee korkeuteen 2900 metriä niin mikäs siinä, voit huoletta istuksia siellä koneessa loputtoman pitkään. Mutta jos se kone nouseekin korkeuteen 3100 metriä ja siellä koneessa ei ole paineistusta joka keinotekoisesti koneellisesti lisäisi hapen määrää lentokoneen sisällä, niin sinä pyörryt kesken lentomatkan, sinulle saattaa käydä todella pahasti, saatat kuolla, paitsi jos olet sitä lentomatkaa ennen viettänyt useita kuukausia jossain korkealla jotta punasolusi pystyvät tarjoamaan sinulle riittävästi happea jopa yli 3km korkeudessa. Se todellakin on noin yksinkertaista, punasolut, siinä se, ei se vähäisessä ilmakehän hapenmäärässä terveenä pysyminen ihmiseltä muuta vaadi.
Varmaankin juuri tuosta syystä olympiajuoksijat viettävät aikaa ns. "korkeiden paikkojen leireillä". Tai siis, harjoittelevat ja oleksivat mahdollisimman kauan jossain suunnilleen 3km korkeudessa. Koska silloin heidän verensä punasolupitoisuus kasvaa mahdollisimman korkeaksi jotta olympialaisissa heillä on mahdollisimman hyvä hapensaanti jotta he voivat juosta mahdollisimman lujaa pökertymättä.
Muistiisi ei kannata luottaa, 2-3 kuukautta 3tonnissa?
Silloin kukaan ei vuoria huiputtaisi.
Oikein: liian nopeasti ylös, akklimatisoituminen hoituu sillä noilla (4k) korkeuksilla, että viettää yhden päivän, siis kaksi yötä samalla korkeudella. Sen päivän aikana tehdään pikku reissu, n. 500 metriä ylös ja palataan yöksi alas.
Näin toimittiin Kilillä Marunga-reitillä. Akklimatisoitumispäivä oli just jossain 4tonnissa.
Jos 4tonnissa tarvitsee lisähappea, hapenottokyky on jo aika surkea. Sori, totuus.
Ns. "kuoleman vyöhyke" on vasta 8 kilometrissä.
Toki alempanaki voi kuolla, jos hapenotto ei pelaa. Keuhko- ja/tai aivoödeema iskee. Vuoristotaudin oireiden (mm. päänsärky) ilmaantuessa auttaa vain laskeutuminen alemmas.
Jos mennään ylemmäs kuin esim. Kilille, leirejä sahataan ylös alas, käydään aina ylemmällä leirillä akklimatisoitumassa, "hankkimassa" niitä punasoluja. Näin Everestillä ja muilla yli 8tonnisilla.
Oli ihan pakko korjata "muistitietoa".
Lisähapen tarve riippui varmaankin sydänsairaudestani. Pärjäsin kuitenkin lisähapella yön hyvin ja seuraavan päivän laskeutuminen palautti olotilan lähes normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin vuonna 1979 raskausviikolla 28 ja painoin 960 grammaa. Minulle ei kuuleman mukaan annettu oikein mitään mahdollisuuksia jäädä henkiin, mutta tässä sitä kuitenkin olen. Mitään vammoja tai sairauksia minulle ei keskosena syntymisestä jäänyt. Tosin minulla on autismi ja tarvitsen silmälaseja, mutta silmälasit sain vasta nyt aikuisena eikä autisminkaan voi todistaa johtuvan keskoisuudesta.
Kaiken lisäksi minulla ei ole kehitysvammaa toisin kuin monilla autisteilla on ja voin asua itsenäisesti mikä on autisteille melko harvinaista.
Kun olin noin 10v isä tuli yöllä lukitun oven läpi nukkumapaikkaani johon äiti oli juossut turvaan.
Kaikki me jäimme henkiin ja elimme yhdessä siitä eteenpäinkin. Pelkäsin isääni aina. Se ei varmaankaan ole harvinaista. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassuja olette täällä olevat asia ovat tapahtuneet kaikille ja aika monelle ei vaan yhdelle ihmiselle.
Olen välttänyt rikesakon pakoilemalla haastetta oikeuteen. Poliisit veivät tätä ennen kuulusteluun vaikka olin sairas. Tuon koettelemuksen jälkeen en ole arvostanut poliisia yhtään-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitin ison muovipussillisen karkkia eli n 10 kg kun olin 10 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läksiäisissäni oli mukana 3 professoria ja yksi dosentti. No varmaan monellekin käynyt niin mutta en olisi odottanut käyvän niin koskaan minun elämässäni. Tuntui oudolta ja vähän hassultakin. Ihan kivaa oli. Kiitos heille kun tulivat.
Olen lentänyt ääntä nopeammin.
Toisin sanoen, kerroin amerikkalaiselle pomolleni, mitä oikeasti ajattelin hänen johtamistavastaan. Sen jälkeen huomasin olevani pihalla jo ennen kuin kuulin sanat: "You are fired."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1261:ja mä oon räjäyttänyt äänivallin, räjäytin niin että musta tuli mykkä.
Vierailija kirjoitti:
Tulin mummoksi 41-vuotiaana.
Lapset tekee lapsia ja on sukupolvien kierre tunnen 35 vuotiaan isoäidin. Oli saanut lapsen 17 vuotiaana ja oma tytär sai lapsen 18 vuotiaana,mahtaa olla iloinen isoäiti [ not] kun kaikenlisäksi pääministeri joka käyttäytyy kuin teini käskee kaikkia boomereita pitämään suunsa kiinni...ja on saanut paljon vinoilua osakseen:/
Tämä tapahtui nyt joulunaikaan. Makoilin sängyllä ja selasin puhelinta. Yhtäkkiä yöpöydältäni kuului sellainen kunnon napsahdus ihan kuin joykin olisi tapahtunut. Ajattelin,että ei se ollut mitään ihmeempää ,koska asunnossamme on kuulunut vastaavanlaisia napasahduksia ennenkin joiden olen ajatellut kuuluvan talon rakenteista tjn.
Vähän myöhemmin tästä päätin alkaa lukemaan lehteä ja otin lukulasit yöpöydältä. Suureksi hämmästykseksi toinen sanka oli mennyt poikki ja linssi irrallaan. Todella outoa koska tuo kaikki tapahtui aivan itsestään. En siis ollut laittanut mitään tavaraa siihen pöydälle eikä mikään tavara edes koskettanut laseihin.🤔
Olen harrastanut anaalia anoppini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä on pappi, joka petti äitiäni, toisen papin kanssa, joka petti miestään.
Papit meni keskenään naimisiin.
Unohti oman perheensä, eikä halunnut olla edes meidän lasten kanssa tekemisissä.
Polvijärven pastorit kenties?
Tein ostoksia eräässä kaupassa. Menin kassalle ja laitoin ostokset kassahihnalle. Maksoin ,pakkasin tuotteet ja lähdin kotiin.
Kotona luin kassakuitin ja ihmettelin ,että siinä ei ollut ollenkaan kahden tuotteen hintoja. Puuttuvat tuotteet maksoivat yhteensä 160€. Seuraavalla kerralla menin kauppaan ja kyseiset tuotteet olivat alennuksessa.
Kerroin kaupassa edellisestä kerrasta ja siitä kuinka olin saanut tuotteet "ilmaiseksi".
Sanoin myyjälle , että voin maksaa tuotteet mutta kysyin saisinko ne nyt alehinnalla, koska olivat alessa. Myyjälle se sopi ja kovasti kiitteli ,että olin ollut rehellinen.
Eräällä kerralla yhdestä toisesta kaupasta sain muiden ostosten lomassa uimapuvun "ilmaiseksi". Huomasin tämän jälleen kerran vasta kotona ja maksoin seuraavalla kerralla.
Joskus on käynyt myös yksittäisten ruokien kohdalla samoin. Jostain syystä muistan aina nämä kassojen tekemät inhimilliset "virheet" ja ne ovat päällimmäisenä mielessä ku menen seuraavalla kerralla kauppaan. Vaikka olisi ihan pienikin summa kyseessä niin haluan aina korjata sen.
Kiitos, mutta olen ihan 100% suomalainen alunperinkin :). Vanhempani olivat expatteja siellä Lähi-Idässä. Taisi mennä sarkasmisi nyt hieman väärään kohteeseen....