Irtisanotun velvollisuus perehdyttää muita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheeton irtisanominen? Ainahan voi perehdyttää tai "vaan perehdyttää". Olin samassa tilanteessa ja "perehdytin". Työkaveri ymmärsi yskän ja ei oikein oppinut. Jo aiemmin pomoni oli takavarikoinut muistiin panoni, mutta niillä ohjeilla saikin huomattavaa vahinkoa jälkeenpäin ja meinasi nostaa jutun siitä että olisin tahallisesti tehnyt vahinkoa. Systemaattisesti tein muistiinpanoni ettei ulkopuolinen pystynyt käyttämään oikein. Koska olin itsekkin joutunut opettelemaan osittain omalla ajallani.

Aiheeton irtisanominen? Lienee AY-liikkeen lanseeraama? Kukaan työnantaja ei irtisano aiheetta tai sitten hieman yksinkertainen tapaus. Jos työt loppu ja tulee kenkää onko se aiheeton? Jos hommat ei suju sovitulla tavalla, onko se aiheeton. Sun pitää avautua ja kertoa hiukan jos viljelet sanaa aiheeton, muuten ei osaa neuvoa antaa. Miksi muuten haluat riskeerata muiden työntekijöiden työpaikat? Onko se hyvä jos loputkin irtisanotaan? 

Kyllä meillä on pidetty montakin 'etnistä' puhdistusta. On YT-neuvottelut ja kaikki, siinä mukana sitten lähtee jannuja joista tj ei tykännyt. Parhaillaan riitti että kannatti väärää lätkäjengiä. Joillekin kavereille järjestettiin oikein yhden hengen YT-neuvottelut...

Onneksi tj lensi ulos kun alkoi firman numerot painua ja ilmeisesti ulkomaisen emoyhtiön tekemillä henkilöstökyselyilläkin saattoi olla vaikutusta. Nyt 'pimeyden aika' on ohi ja meillä on ihan hyvä meininki, aika paljon tapahtui vain vahinkoa Suomen toiminnoille ja sen vuoksi 'oikeutemme elää' ei ole enää selviö.

Kannattaa vastata rehellisesti noissa henkilöstökyselyissä. Saadaan pätevämpiä ja inhimillisempiä esimiehiä jatkossa pomoiksi. Ei ketään eikä mitään auta jos aina vain kehutaan ja sitten kahvitauoilla lyödään puukkoa selkään ja haukutaan. Ylemmän tahon pitää tietää missä mennään työpaikoilla, siksihän he niitä kyselyitä tekevät. Työntekijät voi vaikuttaa tosi paljon, kun vaan uskaltavat suunsa avata. Ja jos esimies on aikuinen ja haluaa kehittyä työssään, hän ottaa sen rakentavana kritiikkinä eikä henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Jos taas kostaa palautteen vuoksi, on epäkypsä eikä sovellu esimieheksi yhtään mihinkään ja sietääkin saada kenkää.

Ei niille anneta kenkää, vaan keksitään joku sopiva kynänpyörittelyvirka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täysin ei kannata lusmuilla ja perceillä irtisanomisaikaa, koska Suomi pieni maa ja ihan hyvin voi sana levitä tutun tuttujen kautta ja vaikuttaa tulevien työpaikkojen saantiin. Monesti myös kyselevätkin entisiltä työnantajilta hakijoista.

Jos on huono työnantaja tai vaikeuksissa oleva (esim. konkurssin partaalla) firma, niin onko parempi saada sellaisesta haukut vai kehut??? Tätä olen joskus miettinyt.

En ymmärrä tätä logiikkaa, että irtisanova yritys on automaattisesti p*ska ja huonosti johdettu. Tälläkin hetkellä Suomessa on aika helkkarin monta aiemmin hyvin menestynyttä  ja johdettua ravintolaa, matkailuyritystä, kuntosalia jne, joissa olosuhteet nyt vain ovat tehneet toiminnan mahdottomaksi tai pienentäneet tuloja. Meinaatko tosiaan, että kaikille irtisanotuille olisi nyt tosiaan eduksi, että heitä pidettiin siellä työpaikalla huonointa työntekijöinä. Vai onko yrittäjän tosiaan pakko maksaa työntekijöille tästä nyt useampi vuosi ihan normaalia palkkaa, vaikka kassa kirkuu tyhjyyttään ja toiminta on erittäin epävarmaa? MIten vaikeaa se on ymmärtää, että irtisanomiset eivät aina ole surkeaa johtajuutta tai suoranaista pahuutta? 

Kyllähän nyt jokainen tyhmempikin ymmärtää koronan vaikutuksen liikevaihtoon ja yritysten menestymiseen. Ei tässä siitä ole kyse eikä kukaan pidä yrittäjiä huonoina sen vuoksi. Mutta aina se rivityöntekijä näkee sisäpuolelta paljon enemmän kuin asiakas joka satunnaisesti käy talossa. Itse olin isohkossa yrityksessä, joka teki lopulta konkurssin ja kyllä ne toimet ennen sitä konkurssia oli ihan järkyttävän huonoja ja kalliita. Rahaa saatiin haalittua miljoonia laskujen maksuun mutta ne käytettiin johonkin täysin turhaan, mm henkilöstön lennättämiseen toiselle puolelle Suomea ja bilettämiseen muka jonkun palaverin nimellä vaikka asiat olisi saanut viestitettyä ihan vaan sähköpostilla ilmaiseksi. Ällistyneinä sitä rahantuhlausta seurattiin talossa, että mitä johtoryhmän päässä liikkuu vai liikkuuko yhtään mitään.  Valmiita tuotteita piti käytännössä lahjoittaa pois vaikka niillä olisi saanut kassaan tuhansia euroja rahaa. Ihan turhaan meitä jäi iso lauma työttömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hommat kiinnosta, niin lähtee vaan vaikka irtisanomisaika, tai hakee saikkua.

Jos lähtee irtisanomisaikana tai muuten kieltäytyy työnteosta, ei saa palkkaa. Miksi pitäisi epäreilusti kohdelleelle firmalle antaa helpotusta irtisanomisajan palkkakuluissakin?

Mitä epäreilua lain mukaan ja oikeilla perusteilla tapahtuvassa irtisanomisessa on? Yhtä järjetöntä olisi sanoa, että työntekijä, joka haluaa pitää lomaa, kohtelee epäreilusti työnantajaa. Nämä ovat ihan laillisia oikeuksia ja ne on sinne lakiin kirjattu ihan hyvästä syystä. 

Kyllä se järjestys mun mukaan menee näin: ekana lähtee ne, jotka ei tule toimeen pomon kanssa. Ihan sama kuinka timanttien osaaja kyseessä. Toisena paljon sairastavat/poissa olevat. Paitsi jos on pomon tennis-kaveri, sillä saa suojan. Kolmanneksi lähtee alisuoriutujat.

Ei vaan ensimmäisenä lähtee se josta pomo ei tykkää (esim siksi että alainen on koulutetumpi kuin hän itse), sitten ehkä riitaa haastavat, kaikki muut saavat olla vaikka olisivat aina saikulla tai työhaluttomia, pääasia että pomon kanssa ollaan kavereita eikä koskaan uskalleta sanoa poikkipuolista sanaa vaikka pomo toimisi kuinka lainvastaisesti. Ruskeakieliset saa olla pisimpään, niin surullista kuin se onkin. Kertoo esimiestyön tasosta Suomessa.

Itseasiassa ulkomailla tuo on paljon paljon pahempi ongelma kuin Suomessa. Vaikka yksittäisiä poikkeuksia on niin suurin osa suomalaisista esimiehistä pystyy ottamaan asiallista palautetta vastaan. Mutta monessa muussa kulttuurissa asenne on se että esimies on oikeassa ja jos alainen on erimieltä, tällä on asenneongelma. Ihan eurooppalaisista maistakin löytyy näitä ja jos suomalainenkin esimies on ollut liian pitkään hommissa tuollaisessa kulttuurissa, tämänkin on hyvin vaikea karistaa tuota asennevammaa enää harteiltaan.

Sitä ihmettelen että nimenomaan naispuolisilla esimiehillä oikeassa tai väärässä oleminen on monesti arvovaltakysymys. Miespuolisista esimiehistäni vain yhdelle on osunut sama ongelma ja hän ei ollut suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hommat kiinnosta, niin lähtee vaan vaikka irtisanomisaika, tai hakee saikkua.

Jos lähtee irtisanomisaikana tai muuten kieltäytyy työnteosta, ei saa palkkaa. Miksi pitäisi epäreilusti kohdelleelle firmalle antaa helpotusta irtisanomisajan palkkakuluissakin?

Mitä epäreilua lain mukaan ja oikeilla perusteilla tapahtuvassa irtisanomisessa on? Yhtä järjetöntä olisi sanoa, että työntekijä, joka haluaa pitää lomaa, kohtelee epäreilusti työnantajaa. Nämä ovat ihan laillisia oikeuksia ja ne on sinne lakiin kirjattu ihan hyvästä syystä. 

Kyllä se järjestys mun mukaan menee näin: ekana lähtee ne, jotka ei tule toimeen pomon kanssa. Ihan sama kuinka timanttien osaaja kyseessä. Toisena paljon sairastavat/poissa olevat. Paitsi jos on pomon tennis-kaveri, sillä saa suojan. Kolmanneksi lähtee alisuoriutujat.

Ei vaan ensimmäisenä lähtee se josta pomo ei tykkää (esim siksi että alainen on koulutetumpi kuin hän itse), sitten ehkä riitaa haastavat, kaikki muut saavat olla vaikka olisivat aina saikulla tai työhaluttomia, pääasia että pomon kanssa ollaan kavereita eikä koskaan uskalleta sanoa poikkipuolista sanaa vaikka pomo toimisi kuinka lainvastaisesti. Ruskeakieliset saa olla pisimpään, niin surullista kuin se onkin. Kertoo esimiestyön tasosta Suomessa.

Tuo ruskeakielisyys on totta. Se on helpompi tapa kiivetä organisaatiossa ylöspäin kuin pätevyys. Ainoastaan isot tissit ja antelias luonne päihittää ruskeakielisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hommat kiinnosta, niin lähtee vaan vaikka irtisanomisaika, tai hakee saikkua.

Jos lähtee irtisanomisaikana tai muuten kieltäytyy työnteosta, ei saa palkkaa. Miksi pitäisi epäreilusti kohdelleelle firmalle antaa helpotusta irtisanomisajan palkkakuluissakin?

Mitä epäreilua lain mukaan ja oikeilla perusteilla tapahtuvassa irtisanomisessa on? Yhtä järjetöntä olisi sanoa, että työntekijä, joka haluaa pitää lomaa, kohtelee epäreilusti työnantajaa. Nämä ovat ihan laillisia oikeuksia ja ne on sinne lakiin kirjattu ihan hyvästä syystä. 

Kyllä se järjestys mun mukaan menee näin: ekana lähtee ne, jotka ei tule toimeen pomon kanssa. Ihan sama kuinka timanttien osaaja kyseessä. Toisena paljon sairastavat/poissa olevat. Paitsi jos on pomon tennis-kaveri, sillä saa suojan. Kolmanneksi lähtee alisuoriutujat.

Ei vaan ensimmäisenä lähtee se josta pomo ei tykkää (esim siksi että alainen on koulutetumpi kuin hän itse), sitten ehkä riitaa haastavat, kaikki muut saavat olla vaikka olisivat aina saikulla tai työhaluttomia, pääasia että pomon kanssa ollaan kavereita eikä koskaan uskalleta sanoa poikkipuolista sanaa vaikka pomo toimisi kuinka lainvastaisesti. Ruskeakieliset saa olla pisimpään, niin surullista kuin se onkin. Kertoo esimiestyön tasosta Suomessa.

Itseasiassa ulkomailla tuo on paljon paljon pahempi ongelma kuin Suomessa. Vaikka yksittäisiä poikkeuksia on niin suurin osa suomalaisista esimiehistä pystyy ottamaan asiallista palautetta vastaan. Mutta monessa muussa kulttuurissa asenne on se että esimies on oikeassa ja jos alainen on erimieltä, tällä on asenneongelma. Ihan eurooppalaisista maistakin löytyy näitä ja jos suomalainenkin esimies on ollut liian pitkään hommissa tuollaisessa kulttuurissa, tämänkin on hyvin vaikea karistaa tuota asennevammaa enää harteiltaan.

Sitä ihmettelen että nimenomaan naispuolisilla esimiehillä oikeassa tai väärässä oleminen on monesti arvovaltakysymys. Miespuolisista esimiehistäni vain yhdelle on osunut sama ongelma ja hän ei ollut suomalainen.

Mun ehdottomasti huonoin esimies oli nainen. Täysin kykenemätön kuuntelemaan. Puhui päälle diibadaabaa, ja pisti niitä omia aivopierujaan muiden suuhun. Ihan tosissaan oli siinä uskossa, että nämä hänen päälle huutamansa asiat ovat jonkun muun sanomia.

Kannustaminen oli hänelle tuntematon käsite. Virhe oli aina hänen alaisensa syytä, kukaan muu ei mokannut ikinä. Ei kuunnellut meidän kehitysehdotuksia. Kun kukaan ei enää jaksanut nähdä vaivaa kehitysehdotusten tekemiseen, niin siitäkin saatiin saavillisen sontaa niskaan. Kun sanottiin, ettei niitä aiemminkaan kuunneltu, niin kuulemma valehdeltiin.

Ihan mahdoton oli. Mutta ruskea kieli hänellä oli. Ei säikähtänyt pahimpiakaan ripulisotkuja, hän kyllä huolehti ne siisteiksi kielellään.

Tunnet olosi flunssaiseksi joten saikku irtoaa helpolla näin korona aikana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hommat kiinnosta, niin lähtee vaan vaikka irtisanomisaika, tai hakee saikkua.

Jos lähtee irtisanomisaikana tai muuten kieltäytyy työnteosta, ei saa palkkaa. Miksi pitäisi epäreilusti kohdelleelle firmalle antaa helpotusta irtisanomisajan palkkakuluissakin?

Mitä epäreilua lain mukaan ja oikeilla perusteilla tapahtuvassa irtisanomisessa on? Yhtä järjetöntä olisi sanoa, että työntekijä, joka haluaa pitää lomaa, kohtelee epäreilusti työnantajaa. Nämä ovat ihan laillisia oikeuksia ja ne on sinne lakiin kirjattu ihan hyvästä syystä. 

Kyllä se järjestys mun mukaan menee näin: ekana lähtee ne, jotka ei tule toimeen pomon kanssa. Ihan sama kuinka timanttien osaaja kyseessä. Toisena paljon sairastavat/poissa olevat. Paitsi jos on pomon tennis-kaveri, sillä saa suojan. Kolmanneksi lähtee alisuoriutujat.

Ei vaan ensimmäisenä lähtee se josta pomo ei tykkää (esim siksi että alainen on koulutetumpi kuin hän itse), sitten ehkä riitaa haastavat, kaikki muut saavat olla vaikka olisivat aina saikulla tai työhaluttomia, pääasia että pomon kanssa ollaan kavereita eikä koskaan uskalleta sanoa poikkipuolista sanaa vaikka pomo toimisi kuinka lainvastaisesti. Ruskeakieliset saa olla pisimpään, niin surullista kuin se onkin. Kertoo esimiestyön tasosta Suomessa.

Itseasiassa ulkomailla tuo on paljon paljon pahempi ongelma kuin Suomessa. Vaikka yksittäisiä poikkeuksia on niin suurin osa suomalaisista esimiehistä pystyy ottamaan asiallista palautetta vastaan. Mutta monessa muussa kulttuurissa asenne on se että esimies on oikeassa ja jos alainen on erimieltä, tällä on asenneongelma. Ihan eurooppalaisista maistakin löytyy näitä ja jos suomalainenkin esimies on ollut liian pitkään hommissa tuollaisessa kulttuurissa, tämänkin on hyvin vaikea karistaa tuota asennevammaa enää harteiltaan.

Sitä ihmettelen että nimenomaan naispuolisilla esimiehillä oikeassa tai väärässä oleminen on monesti arvovaltakysymys. Miespuolisista esimiehistäni vain yhdelle on osunut sama ongelma ja hän ei ollut suomalainen.

Minulla taas miespuoliset esimiehet on olleet ihan reppanoita, ei mitään käryä miten työntekijöitä pitäisi kohdella että työt sujuu ja ilmapiiri pysyy hyvänä. Just tällaisia "minä teen miten haluan" ja sitten työntekijät peruu sovittuja menojaan ja varaa uusia aikoja katsastuksiin, autoremppoihin, kampaajille, lääkäreille jne kun työvuorot muuttuu jopa 3 kertaa viikon aikana. Mitään ei voi suunnitella kun herra esimies on aina oikeassa eikä tee virheitä koskaan. Kaikki varpaillaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan täysin ei kannata lusmuilla ja perceillä irtisanomisaikaa, koska Suomi pieni maa ja ihan hyvin voi sana levitä tutun tuttujen kautta ja vaikuttaa tulevien työpaikkojen saantiin. Monesti myös kyselevätkin entisiltä työnantajilta hakijoista.

Jos on potkut saanut, niin tuskin mitään suitsutusta tulee saamaan, joten ihan sama on silloin jäädä saikulle loppuajaksi. 

Minulla on erinomainen työtodistus ja saat minusta myös soittamalla erittäin hyvän suosittelun edellisestä työpaikasta, vaikka minut irtisanottiin sieltä.

Mikä tällaisen arvo on ollut työnhaussa? Yleensä vähän nollaa parempi. Tärkeintä tulevalle työnantajalle on mitä olet tehnyt ja mitä osaat.

Toivottavasti ihmiset, jotka olette siinä asemassa että voitte huoletta ämpyillä työnantajalle irtisanomisaikana ilman mitään seurauksia, ymmärrätte etuoikeutetun asemanne. Esimerkiksi omalla alallani piirit ovat niin pienet, että vuoden takainen esimieheni on tällä hetkellä vaihdossa valtakunnallisessa kattojärjestössä ja on siis työkseen päivittäin yhteyksissä käytännössä kaikkiin niihin ihmisiin, jotka olisivat potentiaalisia esimiehiäni jos nyt jäisin työttömäksi. Myös vakituinen kokoaikainen työsuhde, josta tulla irtisanotuksi, on alallamme luksusta, koska iso osa tekee erilaisina projektityöntekijöinä, osa-aikaisina ja muina määräaikaisina johtuen alan luonteesta. Olen omalle työnantajalleni kiitollinen työsuhteestani ja olisin sitä, vaikka tulevaisuudessa joutuisivat minut irtisanomaankin. Työnantajan ja omat arvoni kohtaavat ja tiedän, että he irtisanovat ihmisiä vain aidosti hyvistä syistä eivätkä ilkeyttään.

Ymmärtäisin keskustelun sävyn jos ap olisi kertonut jotain kamalaa työnantajastaan, mutta pelkästään se että joku tulee irtisanotuksi ei mielestäni ole mikään vakava loukkaus ko ihmistä kohtaan vaikka ikävää tietysti onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hommat kiinnosta, niin lähtee vaan vaikka irtisanomisaika, tai hakee saikkua.

Jos lähtee irtisanomisaikana tai muuten kieltäytyy työnteosta, ei saa palkkaa. Miksi pitäisi epäreilusti kohdelleelle firmalle antaa helpotusta irtisanomisajan palkkakuluissakin?

Mitä epäreilua lain mukaan ja oikeilla perusteilla tapahtuvassa irtisanomisessa on? Yhtä järjetöntä olisi sanoa, että työntekijä, joka haluaa pitää lomaa, kohtelee epäreilusti työnantajaa. Nämä ovat ihan laillisia oikeuksia ja ne on sinne lakiin kirjattu ihan hyvästä syystä. 

Kyllä se järjestys mun mukaan menee näin: ekana lähtee ne, jotka ei tule toimeen pomon kanssa. Ihan sama kuinka timanttien osaaja kyseessä. Toisena paljon sairastavat/poissa olevat. Paitsi jos on pomon tennis-kaveri, sillä saa suojan. Kolmanneksi lähtee alisuoriutujat.

Ei vaan ensimmäisenä lähtee se josta pomo ei tykkää (esim siksi että alainen on koulutetumpi kuin hän itse), sitten ehkä riitaa haastavat, kaikki muut saavat olla vaikka olisivat aina saikulla tai työhaluttomia, pääasia että pomon kanssa ollaan kavereita eikä koskaan uskalleta sanoa poikkipuolista sanaa vaikka pomo toimisi kuinka lainvastaisesti. Ruskeakieliset saa olla pisimpään, niin surullista kuin se onkin. Kertoo esimiestyön tasosta Suomessa.

Surullisinta Suomen kannalta on, että tämä on todellisuus monissa tuotekehitysyksiköissäkin. Tuotekehitys, innovaatiot, tutkimus ja design ovat alueita, joissa onnistuminen edellyttää rehellistä kommunikaatiota, jossa alainenkin saa sanoa, että "tää ratkaisu ei nyt toimi, tarvitaan toisenlainen ratkaisu". Kuitenkin monissa tällaisissa luovan kehitystyön yksiköissäkin sama pomon mielistely ainoa oikea toimintatapa -tyyppinen kulttuuri on voimissaan.

Kuinka paljon veikkaatte että syntyy Suomelle innovaatioita paikoissa, joissa alaiset eivät saa sanoa mielipidettään kehitettävistä ratkaisuista?

Tähän kaatui Nokia, ja tähän kaatuu koko Suomi. Miksi tällainen johtaminen on niin yleistä Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ihmiset, jotka olette siinä asemassa että voitte huoletta ämpyillä työnantajalle irtisanomisaikana ilman mitään seurauksia, ymmärrätte etuoikeutetun asemanne. Esimerkiksi omalla alallani piirit ovat niin pienet, että vuoden takainen esimieheni on tällä hetkellä vaihdossa valtakunnallisessa kattojärjestössä ja on siis työkseen päivittäin yhteyksissä käytännössä kaikkiin niihin ihmisiin, jotka olisivat potentiaalisia esimiehiäni jos nyt jäisin työttömäksi. Myös vakituinen kokoaikainen työsuhde, josta tulla irtisanotuksi, on alallamme luksusta, koska iso osa tekee erilaisina projektityöntekijöinä, osa-aikaisina ja muina määräaikaisina johtuen alan luonteesta. Olen omalle työnantajalleni kiitollinen työsuhteestani ja olisin sitä, vaikka tulevaisuudessa joutuisivat minut irtisanomaankin. Työnantajan ja omat arvoni kohtaavat ja tiedän, että he irtisanovat ihmisiä vain aidosti hyvistä syistä eivätkä ilkeyttään.

Ymmärtäisin keskustelun sävyn jos ap olisi kertonut jotain kamalaa työnantajastaan, mutta pelkästään se että joku tulee irtisanotuksi ei mielestäni ole mikään vakava loukkaus ko ihmistä kohtaan vaikka ikävää tietysti onkin.

Jos ap:n tekemät työtehtävät jatkuvat muodossa tai toisessa, mutta ap pistetään pihalle, niin onhan se selvä loukkaus. Se tarkoittaa, että työnantaja ei ole valmis joustavasti muokkamaan ap:n työtehtävää niin, että ap olisi muuttuneessa tilanteessa riittävästi hyödyksi firmalle, vaan työnantaja pitää ap:tä pelkästään varastossa seisovana turhana resurssina, josta pitää hankkiutua eroon vähän kuin jostain tavarasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla lienee oikeus pitää lomasi irtisanomisaikana...? Jos niitä on kerääntynyt täyden lomanmääräytymiskauden aikana, niin niitä sulla pitäisi olla 20-35 ainakin tallella? Jos siis et ole käyttänyt niitä etukäteen.

Tulevan lomakauden lomia ei tietenkään pidetä etukäteen. Vasta 2.5. alkaen. Ne maksetaan lopputiliin, jos ei ehdi lomakaudella pitää.

Riippuu työnantajasta (tai oikeammin työehdoista). Meillä voi pitää vuoden alusta lähtien siihen mennessä kertyneitä.

Kannattaa muistaa, että työnantaja kirjoittaa työtodistuksen irtisanltullekin. Ln olemassa oikeus pyytää todistus ilman suosituksia, mutta kait kuitenkin haluat suositukset? Seuraava työnantaja niitä kuitenkin kaipaa.

Kovasti puhutaan miten työntekijöiden pitäisi sitoutua työnantajaan. No sitoudun niihin niinkuin työnantaja minuun.

Hyvä esimerkki sitoutumisesta on taannoiset YT-neuvottelut joissa päälle 30 sai kenkää. Mutta ei heti, vaan porukkaa potkittiin ulos yksitellen puolen vuoden aikana, oli vissiin idea että porukka alkaa ahkeroimaan kuin viimeistä päivää että saisivat jäädä. Ensin hyytyi sähköposti tai kone meni lukkoon, seuraavaksi tuli pomo ruskean kirjekuoren ja turvamiehen kanssa.

Olipa hieno työilmapiiri kotvan aikaa, ensin oltiin kaikki puoli vuotta evvk-moodissa odottelemassa omaa lähtöä ja sitten meni puoli vuotta ennenkuin hommat alkoi taas luistaa uudella organisaatiolla. Saattoi tulla maksamaan jonkun verran tuokin leikki.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ihmiset, jotka olette siinä asemassa että voitte huoletta ämpyillä työnantajalle irtisanomisaikana ilman mitään seurauksia, ymmärrätte etuoikeutetun asemanne. Esimerkiksi omalla alallani piirit ovat niin pienet, että vuoden takainen esimieheni on tällä hetkellä vaihdossa valtakunnallisessa kattojärjestössä ja on siis työkseen päivittäin yhteyksissä käytännössä kaikkiin niihin ihmisiin, jotka olisivat potentiaalisia esimiehiäni jos nyt jäisin työttömäksi. Myös vakituinen kokoaikainen työsuhde, josta tulla irtisanotuksi, on alallamme luksusta, koska iso osa tekee erilaisina projektityöntekijöinä, osa-aikaisina ja muina määräaikaisina johtuen alan luonteesta. Olen omalle työnantajalleni kiitollinen työsuhteestani ja olisin sitä, vaikka tulevaisuudessa joutuisivat minut irtisanomaankin. Työnantajan ja omat arvoni kohtaavat ja tiedän, että he irtisanovat ihmisiä vain aidosti hyvistä syistä eivätkä ilkeyttään.

Ymmärtäisin keskustelun sävyn jos ap olisi kertonut jotain kamalaa työnantajastaan, mutta pelkästään se että joku tulee irtisanotuksi ei mielestäni ole mikään vakava loukkaus ko ihmistä kohtaan vaikka ikävää tietysti onkin.

Ymmärrän kyllä!

Terveisin irtisanottu, joka vei mukanaan korvaamatonta osaamista, ja esimieskin sen tietää. Mutta johtajat päättivät näin vastoin middle manager -esimiehen näkemystä.

Jos saisin loparit suunnittelutoimistosta, tuhoaisin kaikki tärkeät itse tekemäni työtiedostot, joille olisi tarvetta myös jatkossa ja jättäisin niistä jäljelle vain jpg-kuvista koostetut pdf-tiedostot.

Jos työnantaja haluaa tuhota yrityksensä, niin ilman muuta irtisanottu perehdyttää!

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle vaan.

Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.

Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle?  Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?

Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?

En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.

Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.

Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi?  Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön? 

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle vaan.

Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.

Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle?  Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?

Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?

En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.

Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.

Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi?  Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön? 

Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin loparit suunnittelutoimistosta, tuhoaisin kaikki tärkeät itse tekemäni työtiedostot, joille olisi tarvetta myös jatkossa ja jättäisin niistä jäljelle vain jpg-kuvista koostetut pdf-tiedostot.

Tuo voi käydä kalliiksi jos jää kiinni.