Lue keskustelun säännöt.
Irtisanotun velvollisuus perehdyttää muita
07.04.2021 |
Google ei osaa kertoa joten kysymys tänne. Jos työnantaja irtisanoo niin mikä on työntekijän velvollisuus perehdyttää muut, työsuhteen säilyttävät työntekijät, olettaen että tehnyt työtehtäviä joita kukaan muut firmassa ei osaa tehdä tai eivät edes välttämättä tiedä tehtävän. Nämä tehtävät osittain jopa lainvaatimia joten firmalle tulee seuraamuksia niiden hoitamattomuudesta. Irtisanotun lojaliteetti firmaa kohtaan luonnollisesti aika matalalla tasolla.
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikkua hakisin tossa tilanteessa tai sit perehdyttäisin huonosti.
Oikeasti? Ja yläpeukkuja on paljon. Mikä saa ihmisen moraalin taipumaan tuollaiseen kiusantekoon? Ymmärrän, jos on sanottu irti epäreilusti. Usein irtisanomiselle on ihan hyvä syy. Ja en ole työnantaja, vaan perusduunari, jolla on vahva itsekunnioitus.
Vaikka joku osaa oman hommansa täydellisesti, niin se ei tarkoita sitä, että hän osaa opettaa sen toiselle. Teillä on kumma oletus, että ihan jokaisesta löytyy huippukouluttaja, joka opettaa kenet tahansa tekemään mitä tahansa. Todistapa sitten, että toinen hoiti perehdyttämisen tahallaan huonosti.
Eli on oikein toimia moraalittomasti, kun siitä ei jää kiinni?
Tämä ketju on todisteita täynnä. Lähes jokainen kommentoija hekumoi, kun pääsee kostamaan mahdollisimman huonolla perehdyttämisellä. Näistä keskustelijoistahan tässä nyt puhuttiin eikä siitä, tunnistaako pomo nämä tämän ketjun kommentoijat ja heidän tarkoituksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikulle vaan.
Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle? Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?
Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?
En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.
Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi? Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön?
Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.
Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person?
Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?
- tämähän on raamatullista-))
Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista?
Se että yritykselle tulee ylimääräisiä kuluja ja ongelmia irtisanomisista saattaa olla jopa sen seuraavan etu, kenties irtisanomisia mietitään seuraavalla kerralla tarkemmin...
Se hiljainen tieto mitä minulla on, sen vien mukanani seuraavaan paikkaan kun sitä ei kerran enää tarvita... todennäköisesti suoraan kilpailijalle. Jos et halua että pelaan sinun joukkueessasi, haluatko että pelaan sinua vastaan?
Tuskinpa on seuraajan etu, että sinä tahallasi sabotoit hänen työtehojaan. Jos heittäydyt oikein hankalaksi ja esimerkiksi valehtelet tekeillä olevista asiakkuuksista tai mustamaalaat työnantajaa jälkeenpäin, etkö tajua, että sehän ei tietenkään estä uusia irtisanomisia vaan pahimmillaan aiheuttaa niitä lisää. Olisiko sinusta kivaa, jos tietäisit, että sinin irtisanomisesi johtuu siitä, että edellinen työntekijä sai pari isoa asiakasta häipymään? Vieläkö hurraat irtisanotulle työntekijälle, joka sai aikaan myös sinulle potkut?
Arvoisa Herra pikkupomo/ pikkufirman tj,
Luuletteko oikeasti, että kukaan työntekijä perehdyttää kunnolla firmalle, joka on juuri pettänyt työntekijän totaalisesti? Herra pikkupomo, miettikää nyt niillä aivoillanne jos niitä löytyy.
Ystävällisin terveisin,
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikkua hakisin tossa tilanteessa tai sit perehdyttäisin huonosti.
Oikeasti? Ja yläpeukkuja on paljon. Mikä saa ihmisen moraalin taipumaan tuollaiseen kiusantekoon? Ymmärrän, jos on sanottu irti epäreilusti. Usein irtisanomiselle on ihan hyvä syy. Ja en ole työnantaja, vaan perusduunari, jolla on vahva itsekunnioitus.
Vaikka joku osaa oman hommansa täydellisesti, niin se ei tarkoita sitä, että hän osaa opettaa sen toiselle. Teillä on kumma oletus, että ihan jokaisesta löytyy huippukouluttaja, joka opettaa kenet tahansa tekemään mitä tahansa. Todistapa sitten, että toinen hoiti perehdyttämisen tahallaan huonosti.
Eli on oikein toimia moraalittomasti, kun siitä ei jää kiinni?
Tämä ketju on todisteita täynnä. Lähes jokainen kommentoija hekumoi, kun pääsee kostamaan mahdollisimman huonolla perehdyttämisellä. Näistä keskustelijoistahan tässä nyt puhuttiin eikä siitä, tunnistaako pomo nämä tämän ketjun kommentoijat ja heidän tarkoituksensa.
Pitääkö perehdyttäminen aloittaa ihan alkeista, että tässä on tietokone, tässä printteri ja tämä arkki on paperia? Jos itselle on annettu aikoinaan kansio, että lue siitä, niin se on talon tapa ja sitä saa jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa lapsellisia vastauk
sia. Miksi polttaa sillat ja lisäksi jättää huono kuva itsestään? Itse kyllä perehdyttäisin parhaani mukaan.Niin, koska oot koira. Nöyrä voi olla mutta ei tyhmä ja hyväksikäytettävä hölmö.
Mitkä sillat? Miks kukaa haluis takas jonnekki, mistä sai lähtöpassit? Terve.Ihmettelen tätä tyyliä täällä nuolla pers.. eitä työpaikalla. Vaikka ne palkkaa maksaaki, niin kannattaa muistaa, että se maksetaan tehdystä työstä, eikä olis yhtää hel.. vetin lafkaa pystyssä ilman ihmisiä, jotka sen työn tekee. Joku itsekunnioitus olisi ihan jees
Kovin lyhytnäköistä ajatella pelkästään sitä työpaikkaa, josta lähti. Itselläni esimerkiksi tällä hetkellä oma yritys johon pian olen palkkaamassa uutta työntekijää. Minulle on soittanut useampikin entinen työkaveri. Voin kertoa, että en kyllä palkkaisi sellaista entistä työkaveria, joka on jättänyt aiemmalla työpaikalla sen viimeisen annetun tehtävänsä tekemättä ja haistatellut piut paut työnantajalle. Tällä alalla yrityksien välillä on myös tiivistä yhteistyötä, eli jos kuulen, että joku on heittäytynyt edellisessä työpaikassaan hankalaksi, sanon kiitos ei, jos hän kysyy töitä. Ja tyypillistä on myös kysyä omilta työntekijöiltä, tuntevatko tätä ihmistä esimerkiksi kesätyöntekijöitä valitessa.
Mutta juu, pitäkää vain se itsekunnioituksenne. Minä arvostan työnantajana jotain muuta.
Totta kai sinä työnantajana arvostat kuuliaista lammasmaisuutta, mielellään ilman palkkaa eikös. Bää bää! :D
Miten niin ilman palkkaa? Minä arvostan työnantajana hyvää työntekijää, joka ei heittäydy hankalaksi ihan turhaan.
Ihmettelen myös näitä neuvoja ”hoidat viimeisen tehtäväsi vähän niin ja näin”
Tämä tieto nimittäin menee aina eteenpäin ja tulee olemaan yksi merkittävä syy miksi sinua ei palkata uuteen työhön.Ei mene. Ei ne piirit nyt oikeasti niin pienet edes Suomessa ole.
Vaikka sinut irtisanottaisiin K-Marketista, pääset kyllä töihin S-Marketiin.
Minun alallani piirit ovat pienet, mutta tämä riippuu varmaan alasta aika paljon. Itse olen töissä isossa kaupungissa alalla johon useimmat tulevat yliopiston kautta. Parin vuoden jälkeen yllättävän suuri osa alan työntekijöistä on jollain tasolla tuttuja, sillä pelkkiä opiskelukavereitani on tämän kaupungin 20 eri firmassa. Tämän lisäksi olen itse ollut töissä 2-3 eri firmassa, jota kautta tunnen satoja alan henkilöitä. Eli jos nyt hakisin mihin tahansa firmaan, löytyisi sieltä joku puolituttu jonka tunnen joko opintojen tai töitten kautta. Ne loput henkilöt alalla joita "en tunne" suoraan ovat tuttujen tuttuja.
Joskus parikymppisenä ajattelin pitkään että haistattaisin suoraan esimiehelle jos kohtelisi mua huonosti, mutta jotenkin nyt yli 10v myöhemmin tajuan että samat naamat pyörii samassa kaupungissa aika paljon. Ravintola-alalla on ne pari vuokrafirmaa; ostoskeskuksissa samat liikkeet joissa pyörii sama henkilökunta; remonttialalla pikkufirmat tekevät yhteistyötä.
Varmasti siis löytyy aloja joissa se maine ei ole niin tärkeää, mutta itse olen todella kiitollinen etten koskaan polttanut siltoja, sillä jopa niistä tyhmistä kesätöistä teininä voi olla yllättävää hyötyä tulevaisuudessa (esimerkkinä jäätelöfirman omistajan kumppani onkin toimitusjohtaja firmassa jonne haen 10v myöhemmin).
Todellisuudessa ihmiset eivät edes tunnista jotain entistä alaistaan/ pomoaan, jos tapaavat 10 vuoden jälkeen kasvokkain jossain ja aiempi työsuhde on ollut tyyliin pari kuukautta tai puoli vuotta.
Juu-u, ihan pikkupikkufirmojen kanssa ehkä näin, jos kaikki ovat samalta alalta. Helppo se on Laten Laattapisteen omistajan kysyä Pasin Putkiliikkeestä onko tää teidän entinen työntekijä hyvä. Sama ei Säästöpossupankin ja Hippopankin pääkonttorin tuhansien työntekijöiden välillä, ellei vaihda täsmälleen samaan toimintoon sinne toiseen.
Minä en edes muista 10 vuoden takaisen esimieheni nimeä, vaikka hän oli oikein hyvä esimies. Lähti toisiin tehtäviin aika pian minut rekrytoituaan. Firmaakaan ei ole enää olemassa ainakaan sillä nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikulle vaan.
Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle? Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?
Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?
En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.
Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi? Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön?
Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.
Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person?
Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?
- tämähän on raamatullista-))
Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista?
Jos minut on aikoinaan perehdytetty huonosti ja olen suurimman osan joutunut opettelemaan itse, niin pidän ihan samaa tasoa joutuessani pois. Tietenkään en tee tuossa vaiheessa enempää mitä firman tapa on.
Eli laitat vahingon kiertämään. Ja on kyllä jännä työpaikka sinulla (tai tosi lyhytaikainen), jos sen jälkeen kun sinut on perehdytetty ei ole tapahtunut mitään muutoksia, joita ihan jokainen muutenkin työelämässä joutuu opettelemaan. Osaamisesi ei taida olla kovin kummoinen, jos väität, että sinulle olisi jo perehdytyksessä pitänyt opettaa kaikki se, mitä nyt tiedät.
Yhdessä työpaikassa perehdyttäjä joutui muutaman viikon sairaslomalle, kun aloitin työsuhteen. Firmassa ei siis irtisanottu ketään vaan palkattiin lisää henkilökuntaa. Ihan samoin jouduin hyppäämään kylmiltään eri tehtävään, kun sen vakituinen tekijä kuoli yllättäen. Kerran firma osti toisen ja jouduin yhden osa-alueen muokkaamaan toiseen ohjelmaan sopivaksi. Tein pitkiä työpäiviä, jopa 14-tuntisia kolme viikkoa putkeen ilman yhtään vapaapäivää, sen jälkeen pari kuukautta tein kuusipäiväistä työviikkoa. Älä sinä märkäkorva tule minulle vänisemään mitään perehdyttämisestä.
No hui, kun pillastuit. Puhut ihan eri asiasta kuin minä. Pointtini oli, että ihan jokainen kunnon työntekijä oppii joka tapauksessa työssään asioita, joita ei perehdytyksessä opeteta. Aika omituista olisi olettaa, että sinulla ei sen takia ole itsellä mitään velvollisuutta perehdyttää ketään muuta. Ja jos on ollut kyse kuolemantapauksesta ja sairauslomasta, jolloin olisit itsekin kaivannut perehdytystä, miksi haluat nyt saman kaikille muillekin. Olisiko silloin sinunkin edeltäjäsi naureskellut samalla tavalla kuin sinä nyt, että hähää, eipäs minuakaan perehdytetty, tehkööt nyt 14-tuntisia päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikkua hakisin tossa tilanteessa tai sit perehdyttäisin huonosti.
Oikeasti? Ja yläpeukkuja on paljon. Mikä saa ihmisen moraalin taipumaan tuollaiseen kiusantekoon? Ymmärrän, jos on sanottu irti epäreilusti. Usein irtisanomiselle on ihan hyvä syy. Ja en ole työnantaja, vaan perusduunari, jolla on vahva itsekunnioitus.
Vaikka joku osaa oman hommansa täydellisesti, niin se ei tarkoita sitä, että hän osaa opettaa sen toiselle. Teillä on kumma oletus, että ihan jokaisesta löytyy huippukouluttaja, joka opettaa kenet tahansa tekemään mitä tahansa. Todistapa sitten, että toinen hoiti perehdyttämisen tahallaan huonosti.
Eli on oikein toimia moraalittomasti, kun siitä ei jää kiinni?
Tämä ketju on todisteita täynnä. Lähes jokainen kommentoija hekumoi, kun pääsee kostamaan mahdollisimman huonolla perehdyttämisellä. Näistä keskustelijoistahan tässä nyt puhuttiin eikä siitä, tunnistaako pomo nämä tämän ketjun kommentoijat ja heidän tarkoituksensa.
Pitääkö perehdyttäminen aloittaa ihan alkeista, että tässä on tietokone, tässä printteri ja tämä arkki on paperia? Jos itselle on annettu aikoinaan kansio, että lue siitä, niin se on talon tapa ja sitä saa jatkaa.
Öö, missäs näin sanottiin? Tuosta on vielä pitkä matka siihen, että lyödään vain mappi käteen. Vai sinäkö olisit siis kaivannut opastusta, miltä näyttää paperiarkki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikulle vaan.
Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle? Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?
Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?
En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.
Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi? Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön?
Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.
Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person?
Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?
- tämähän on raamatullista-))
Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista?
Se että yritykselle tulee ylimääräisiä kuluja ja ongelmia irtisanomisista saattaa olla jopa sen seuraavan etu, kenties irtisanomisia mietitään seuraavalla kerralla tarkemmin...
Se hiljainen tieto mitä minulla on, sen vien mukanani seuraavaan paikkaan kun sitä ei kerran enää tarvita... todennäköisesti suoraan kilpailijalle. Jos et halua että pelaan sinun joukkueessasi, haluatko että pelaan sinua vastaan?
Tuskinpa on seuraajan etu, että sinä tahallasi sabotoit hänen työtehojaan. Jos heittäydyt oikein hankalaksi ja esimerkiksi valehtelet tekeillä olevista asiakkuuksista tai mustamaalaat työnantajaa jälkeenpäin, etkö tajua, että sehän ei tietenkään estä uusia irtisanomisia vaan pahimmillaan aiheuttaa niitä lisää. Olisiko sinusta kivaa, jos tietäisit, että sinin irtisanomisesi johtuu siitä, että edellinen työntekijä sai pari isoa asiakasta häipymään? Vieläkö hurraat irtisanotulle työntekijälle, joka sai aikaan myös sinulle potkut?
Arvoisa Herra pikkupomo/ pikkufirman tj,
Luuletteko oikeasti, että kukaan työntekijä perehdyttää kunnolla firmalle, joka on juuri pettänyt työntekijän totaalisesti? Herra pikkupomo, miettikää nyt niillä aivoillanne jos niitä löytyy.
Ystävällisin terveisin,
eri
kerrohan tästä vielä vähän lisää tällaiselle tyhmälle tj:lle. Miten irtisanominen on työntekijän pettämistä, jos se tapahtuu laillisesti, asiallisesti ja tuotannollisin ja taloudellisin perustein? Täytyykö yrityksen ottaa lainaa että pystyy maksamaan työntekijälle palkkaa, vaikka yritys on kaatumisen partaalla?
Tästä teinkin aamulla toisen ketjun, jossa tätä kysyin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4116386/onko-irtisanova-tyonantaja-auto… .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei hommat kiinnosta, niin lähtee vaan vaikka irtisanomisaika, tai hakee saikkua.
Jos lähtee irtisanomisaikana tai muuten kieltäytyy työnteosta, ei saa palkkaa. Miksi pitäisi epäreilusti kohdelleelle firmalle antaa helpotusta irtisanomisajan palkkakuluissakin?
Mitä epäreilua lain mukaan ja oikeilla perusteilla tapahtuvassa irtisanomisessa on? Yhtä järjetöntä olisi sanoa, että työntekijä, joka haluaa pitää lomaa, kohtelee epäreilusti työnantajaa. Nämä ovat ihan laillisia oikeuksia ja ne on sinne lakiin kirjattu ihan hyvästä syystä.
Kyllä se järjestys mun mukaan menee näin: ekana lähtee ne, jotka ei tule toimeen pomon kanssa. Ihan sama kuinka timanttien osaaja kyseessä. Toisena paljon sairastavat/poissa olevat. Paitsi jos on pomon tennis-kaveri, sillä saa suojan. Kolmanneksi lähtee alisuoriutujat.
Ei vaan ensimmäisenä lähtee se josta pomo ei tykkää (esim siksi että alainen on koulutetumpi kuin hän itse), sitten ehkä riitaa haastavat, kaikki muut saavat olla vaikka olisivat aina saikulla tai työhaluttomia, pääasia että pomon kanssa ollaan kavereita eikä koskaan uskalleta sanoa poikkipuolista sanaa vaikka pomo toimisi kuinka lainvastaisesti. Ruskeakieliset saa olla pisimpään, niin surullista kuin se onkin. Kertoo esimiestyön tasosta Suomessa.
Itseasiassa ulkomailla tuo on paljon paljon pahempi ongelma kuin Suomessa. Vaikka yksittäisiä poikkeuksia on niin suurin osa suomalaisista esimiehistä pystyy ottamaan asiallista palautetta vastaan. Mutta monessa muussa kulttuurissa asenne on se että esimies on oikeassa ja jos alainen on erimieltä, tällä on asenneongelma. Ihan eurooppalaisista maistakin löytyy näitä ja jos suomalainenkin esimies on ollut liian pitkään hommissa tuollaisessa kulttuurissa, tämänkin on hyvin vaikea karistaa tuota asennevammaa enää harteiltaan.
Sitä ihmettelen että nimenomaan naispuolisilla esimiehillä oikeassa tai väärässä oleminen on monesti arvovaltakysymys. Miespuolisista esimiehistäni vain yhdelle on osunut sama ongelma ja hän ei ollut suomalainen.
Mun ehdottomasti huonoin esimies oli nainen. Täysin kykenemätön kuuntelemaan. Puhui päälle diibadaabaa, ja pisti niitä omia aivopierujaan muiden suuhun. Ihan tosissaan oli siinä uskossa, että nämä hänen päälle huutamansa asiat ovat jonkun muun sanomia.
Kannustaminen oli hänelle tuntematon käsite. Virhe oli aina hänen alaisensa syytä, kukaan muu ei mokannut ikinä. Ei kuunnellut meidän kehitysehdotuksia. Kun kukaan ei enää jaksanut nähdä vaivaa kehitysehdotusten tekemiseen, niin siitäkin saatiin saavillisen sontaa niskaan. Kun sanottiin, ettei niitä aiemminkaan kuunneltu, niin kuulemma valehdeltiin.
Ihan mahdoton oli. Mutta ruskea kieli hänellä oli. Ei säikähtänyt pahimpiakaan ripulisotkuja, hän kyllä huolehti ne siisteiksi kielellään.
Minulla taas paskin pomo on ollut mies ja parhaimmat naisia. Miespomo oli aivan pihalla tehtävistään, ei arvostanut pätkääkään toisten työtä eikä oikein osannut ottaa palautettakaan vastaan. Muut joutuivat hoitamaan hänen hommiaan. Oli aikamoista tuskaa työskennellä hänen alaisenaan. Onneksi minulla on nyt superhyvät pomot, kaksi naista ja yksi mies.
Mä olen tullut uutena kerran sellaiseen työpaikkaan, missä ei ollut yhtään edeltäjää jäljellä. Siinä sitten piti itse keksiä, miten työnsä hoitaa. Onneksi sentään multa pyydettiin valmista milloin mistäkin suunnasta, niin että edes tiesin, mitä pitää tehdä, vaikken tiennyt miten. Työssä käytettävät ohjelmat onneksi tunsin entuudestani.
Hyvää oli se, että työstä kehittyi oman näköinen.
Huonoa oli se että lähtiessäni jätin kuitenkin kaiken itse kehittämäni valmiina seuraajilleni. Eli tuotin enemmän muille kuin mitä itse sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikulle vaan.
Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle? Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?
Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?
En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.
Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi? Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön?
Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.
Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person?
Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?
- tämähän on raamatullista-))
Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista?
Se että yritykselle tulee ylimääräisiä kuluja ja ongelmia irtisanomisista saattaa olla jopa sen seuraavan etu, kenties irtisanomisia mietitään seuraavalla kerralla tarkemmin...
Se hiljainen tieto mitä minulla on, sen vien mukanani seuraavaan paikkaan kun sitä ei kerran enää tarvita... todennäköisesti suoraan kilpailijalle. Jos et halua että pelaan sinun joukkueessasi, haluatko että pelaan sinua vastaan?
Tuskinpa on seuraajan etu, että sinä tahallasi sabotoit hänen työtehojaan. Jos heittäydyt oikein hankalaksi ja esimerkiksi valehtelet tekeillä olevista asiakkuuksista tai mustamaalaat työnantajaa jälkeenpäin, etkö tajua, että sehän ei tietenkään estä uusia irtisanomisia vaan pahimmillaan aiheuttaa niitä lisää. Olisiko sinusta kivaa, jos tietäisit, että sinin irtisanomisesi johtuu siitä, että edellinen työntekijä sai pari isoa asiakasta häipymään? Vieläkö hurraat irtisanotulle työntekijälle, joka sai aikaan myös sinulle potkut?
Arvoisa Herra pikkupomo/ pikkufirman tj,
Luuletteko oikeasti, että kukaan työntekijä perehdyttää kunnolla firmalle, joka on juuri pettänyt työntekijän totaalisesti? Herra pikkupomo, miettikää nyt niillä aivoillanne jos niitä löytyy.
Ystävällisin terveisin,
eri
kerrohan tästä vielä vähän lisää tällaiselle tyhmälle tj:lle. Miten irtisanominen on työntekijän pettämistä, jos se tapahtuu laillisesti, asiallisesti ja tuotannollisin ja taloudellisin perustein? Täytyykö yrityksen ottaa lainaa että pystyy maksamaan työntekijälle palkkaa, vaikka yritys on kaatumisen partaalla?
Tästä teinkin aamulla toisen ketjun, jossa tätä kysyin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4116386/onko-irtisanova-tyonantaja-auto… .
Kyllä se siltä tuntuu irtisanotuksi valitusta työntekijästä, vaikka firma olisi konkan partaalla. Tunne menee kyllä ohi, kun saa uuden työpaikan. Mutta jos irtisanominen on hoidettu huonosti, niin siitä huonosta kohtelusta voi kyllä jäädä paljonkin hampaankoloon.
Opetin uudelle työntekijälle hommat ja kun tuli lomautuksia niin minä sain lähteä ja nuorempi uusi työntekijä sai jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että työnantaja kirjoittaa työtodistuksen irtisanltullekin. Ln olemassa oikeus pyytää todistus ilman suosituksia, mutta kait kuitenkin haluat suositukset? Seuraava työnantaja niitä kuitenkin kaipaa.
Työtodistukseen ei saa kirjoittaa mitään negatiivista.
Kyllä meillä pomo sanoi kerran kun uusi oli haussa että jos työtodistuksessa ei ole minkäänlaista arvostelua se on turha paperi.
Jokainen rekrytoija tietää mitä se tarkoittaa.
Pantu kiertoon.
Ei apua mikä pelle XDDD
Ei tarkota eikä kukaan niin luule. Paitsi sinä ja kaverisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikulle vaan.
Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle? Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?
Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?
En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.
Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi? Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön?
Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.
Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person?
Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?
- tämähän on raamatullista-))
Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista?
Se että yritykselle tulee ylimääräisiä kuluja ja ongelmia irtisanomisista saattaa olla jopa sen seuraavan etu, kenties irtisanomisia mietitään seuraavalla kerralla tarkemmin...
Se hiljainen tieto mitä minulla on, sen vien mukanani seuraavaan paikkaan kun sitä ei kerran enää tarvita... todennäköisesti suoraan kilpailijalle. Jos et halua että pelaan sinun joukkueessasi, haluatko että pelaan sinua vastaan?
Tuskinpa on seuraajan etu, että sinä tahallasi sabotoit hänen työtehojaan. Jos heittäydyt oikein hankalaksi ja esimerkiksi valehtelet tekeillä olevista asiakkuuksista tai mustamaalaat työnantajaa jälkeenpäin, etkö tajua, että sehän ei tietenkään estä uusia irtisanomisia vaan pahimmillaan aiheuttaa niitä lisää. Olisiko sinusta kivaa, jos tietäisit, että sinin irtisanomisesi johtuu siitä, että edellinen työntekijä sai pari isoa asiakasta häipymään? Vieläkö hurraat irtisanotulle työntekijälle, joka sai aikaan myös sinulle potkut?
Harvemmin irtisanotulle tulee seuraajaa, kun ei se ole laillistakaan. Yleensä vaan joku "onnekas" saa ne irtisanotun työt omien töidensä lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että työnantaja kirjoittaa työtodistuksen irtisanltullekin. Ln olemassa oikeus pyytää todistus ilman suosituksia, mutta kait kuitenkin haluat suositukset? Seuraava työnantaja niitä kuitenkin kaipaa.
Työtodistukseen ei saa kirjoittaa mitään negatiivista.
Kyllä meillä pomo sanoi kerran kun uusi oli haussa että jos työtodistuksessa ei ole minkäänlaista arvostelua se on turha paperi.
Jokainen rekrytoija tietää mitä se tarkoittaa.
Pantu kiertoon.
Mä en ollut hirveän hyvä työntekijä ihan rehellisesti sanottuna. Mutta silti mun tj kirjoitti mulle hyvät suositukset työtodistukseen. Että voi se olla näinkin päin. Enkä edes pitänyt siitä tj:stä...
Mua perehdytettiin huonosti, motivaatio oli nolla ko. Ihmisellä. Kiukutteli, vaikka syy ei ollut minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikkua hakisin tossa tilanteessa tai sit perehdyttäisin huonosti.
Oikeasti? Ja yläpeukkuja on paljon. Mikä saa ihmisen moraalin taipumaan tuollaiseen kiusantekoon? Ymmärrän, jos on sanottu irti epäreilusti. Usein irtisanomiselle on ihan hyvä syy. Ja en ole työnantaja, vaan perusduunari, jolla on vahva itsekunnioitus.
Vaikka joku osaa oman hommansa täydellisesti, niin se ei tarkoita sitä, että hän osaa opettaa sen toiselle. Teillä on kumma oletus, että ihan jokaisesta löytyy huippukouluttaja, joka opettaa kenet tahansa tekemään mitä tahansa. Todistapa sitten, että toinen hoiti perehdyttämisen tahallaan huonosti.
Eli on oikein toimia moraalittomasti, kun siitä ei jää kiinni?
Tämä ketju on todisteita täynnä. Lähes jokainen kommentoija hekumoi, kun pääsee kostamaan mahdollisimman huonolla perehdyttämisellä. Näistä keskustelijoistahan tässä nyt puhuttiin eikä siitä, tunnistaako pomo nämä tämän ketjun kommentoijat ja heidän tarkoituksensa.
Pitääkö perehdyttäminen aloittaa ihan alkeista, että tässä on tietokone, tässä printteri ja tämä arkki on paperia? Jos itselle on annettu aikoinaan kansio, että lue siitä, niin se on talon tapa ja sitä saa jatkaa.
Öö, missäs näin sanottiin? Tuosta on vielä pitkä matka siihen, että lyödään vain mappi käteen. Vai sinäkö olisit siis kaivannut opastusta, miltä näyttää paperiarkki?
Jos perehdytys pitää tehdä oikein huolellisesti, niin tietenkin silloin aloitetaan ihan alkeista. Sitähän tässä on penätty, että ei saa olle ylimalkainen. Kumma, kun mikään ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikulle vaan.
Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle? Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?
Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?
En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.
Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi? Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön?
Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.
Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person?
Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?
- tämähän on raamatullista-))
Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista?
Se että yritykselle tulee ylimääräisiä kuluja ja ongelmia irtisanomisista saattaa olla jopa sen seuraavan etu, kenties irtisanomisia mietitään seuraavalla kerralla tarkemmin...
Se hiljainen tieto mitä minulla on, sen vien mukanani seuraavaan paikkaan kun sitä ei kerran enää tarvita... todennäköisesti suoraan kilpailijalle. Jos et halua että pelaan sinun joukkueessasi, haluatko että pelaan sinua vastaan?
Tuskinpa on seuraajan etu, että sinä tahallasi sabotoit hänen työtehojaan. Jos heittäydyt oikein hankalaksi ja esimerkiksi valehtelet tekeillä olevista asiakkuuksista tai mustamaalaat työnantajaa jälkeenpäin, etkö tajua, että sehän ei tietenkään estä uusia irtisanomisia vaan pahimmillaan aiheuttaa niitä lisää. Olisiko sinusta kivaa, jos tietäisit, että sinin irtisanomisesi johtuu siitä, että edellinen työntekijä sai pari isoa asiakasta häipymään? Vieläkö hurraat irtisanotulle työntekijälle, joka sai aikaan myös sinulle potkut?
Arvoisa Herra pikkupomo/ pikkufirman tj,
Luuletteko oikeasti, että kukaan työntekijä perehdyttää kunnolla firmalle, joka on juuri pettänyt työntekijän totaalisesti? Herra pikkupomo, miettikää nyt niillä aivoillanne jos niitä löytyy.
Ystävällisin terveisin,
eri
kerrohan tästä vielä vähän lisää tällaiselle tyhmälle tj:lle. Miten irtisanominen on työntekijän pettämistä, jos se tapahtuu laillisesti, asiallisesti ja tuotannollisin ja taloudellisin perustein? Täytyykö yrityksen ottaa lainaa että pystyy maksamaan työntekijälle palkkaa, vaikka yritys on kaatumisen partaalla?
Tästä teinkin aamulla toisen ketjun, jossa tätä kysyin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4116386/onko-irtisanova-tyonantaja-auto… .
Miten se irtisanominen pitää hoitaa, että työntekijälle jää kuva, että hän on ollut tärkeä ja irtisanominen tapahtuu pakosta? Kerrotaanko työntekijälle, miksi juuri hänet on irtisanottu?
Minun irtisanominen hoidettiin niin, että irtisanomisen hoitanut henkilö luki paperista "tuotannolliset ja taloudelliset syyt" -litanian. Kun kysyin häneltä, miksi juuri minut irtisanotaan, hän rupesi lukemaan litaniaan uudestaan. Rupesin itkemään ja lähdin pois paikalta. Kysyin sitten myöhemmin tilaisuudessa olleelta henkilöltä, miksi juuri minut irtisanottiin. Hän näytti käsimerkkiä, mutta ei sanonut syytä. Hoidettiinko sinun mielestä irtisanominen asiallisesti? Olisitko itse toiminut samoin?
Yritin olla töissä, mutta ei siitä mitään tullut vaikka kuinka yritin. Koska olin työkyvytön, hain sairauslomaa. Irtisanotuille olisi ollut mm. työpsykologille aikoja, mutta niistäkään ei minulle oltu kerrottu mitään, kuulin asiasta vasta myöhemmin.
Ja kyllä, siihen samaan paikkaan haetaan lähes jatkuvasti uutta työvoimaa. Olen sanonut jokaiselle kysyjälle, että pska paikka, sinne kannattaa hakea vasta jos mitään muuta ei löydä.
Vierailija kirjoitti:
Mua perehdytettiin huonosti, motivaatio oli nolla ko. Ihmisellä. Kiukutteli, vaikka syy ei ollut minun.
Tietenkään ei pidä kiukutella sille perehdytettävälle, ei se sen syy ole.
Itse olen tekninen suunnittelija, ja alipalkattu nähden siihen että olen firmalle elintärkeä tietyissä asioissa. Kun lähden, aion kostaa ylimmälle johdolle sillä, että jätän muille työntekijöille tekemästäni perehdytyksestä pois muutamia avainkohtia, joiden olemassaolosta muiden on edes vaikea tietää. Tämän ylin johto olisi välttänyt arvostamalla minua ja maksamalla minulle palkkaa joka minulle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saikulle vaan.
Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle? Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?
Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?
En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.
Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi? Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön?
Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.
Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person?
Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?
- tämähän on raamatullista-))
Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista?
Se että yritykselle tulee ylimääräisiä kuluja ja ongelmia irtisanomisista saattaa olla jopa sen seuraavan etu, kenties irtisanomisia mietitään seuraavalla kerralla tarkemmin...
Se hiljainen tieto mitä minulla on, sen vien mukanani seuraavaan paikkaan kun sitä ei kerran enää tarvita... todennäköisesti suoraan kilpailijalle. Jos et halua että pelaan sinun joukkueessasi, haluatko että pelaan sinua vastaan?
Tuskinpa on seuraajan etu, että sinä tahallasi sabotoit hänen työtehojaan. Jos heittäydyt oikein hankalaksi ja esimerkiksi valehtelet tekeillä olevista asiakkuuksista tai mustamaalaat työnantajaa jälkeenpäin, etkö tajua, että sehän ei tietenkään estä uusia irtisanomisia vaan pahimmillaan aiheuttaa niitä lisää. Olisiko sinusta kivaa, jos tietäisit, että sinin irtisanomisesi johtuu siitä, että edellinen työntekijä sai pari isoa asiakasta häipymään? Vieläkö hurraat irtisanotulle työntekijälle, joka sai aikaan myös sinulle potkut?
Arvoisa Herra pikkupomo/ pikkufirman tj,
Luuletteko oikeasti, että kukaan työntekijä perehdyttää kunnolla firmalle, joka on juuri pettänyt työntekijän totaalisesti? Herra pikkupomo, miettikää nyt niillä aivoillanne jos niitä löytyy.
Ystävällisin terveisin,
eri
kerrohan tästä vielä vähän lisää tällaiselle tyhmälle tj:lle. Miten irtisanominen on työntekijän pettämistä, jos se tapahtuu laillisesti, asiallisesti ja tuotannollisin ja taloudellisin perustein? Täytyykö yrityksen ottaa lainaa että pystyy maksamaan työntekijälle palkkaa, vaikka yritys on kaatumisen partaalla?
Tästä teinkin aamulla toisen ketjun, jossa tätä kysyin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4116386/onko-irtisanova-tyonantaja-auto… .
Kyllä se siltä tuntuu irtisanotuksi valitusta työntekijästä, vaikka firma olisi konkan partaalla. Tunne menee kyllä ohi, kun saa uuden työpaikan. Mutta jos irtisanominen on hoidettu huonosti, niin siitä huonosta kohtelusta voi kyllä jäädä paljonkin hampaankoloon.
Edelleen, mistä tulee oletus, että irtisanominen hoidetaan huonosti? Ja mitä sen työnantajan siis pitäisi tehdä, ettei työntekijästä tuntuisi, että hänen petettiin? Koska häntähän ei oikeasti petetty.
Yhdessä työpaikassa perehdyttäjä joutui muutaman viikon sairaslomalle, kun aloitin työsuhteen. Firmassa ei siis irtisanottu ketään vaan palkattiin lisää henkilökuntaa. Ihan samoin jouduin hyppäämään kylmiltään eri tehtävään, kun sen vakituinen tekijä kuoli yllättäen. Kerran firma osti toisen ja jouduin yhden osa-alueen muokkaamaan toiseen ohjelmaan sopivaksi. Tein pitkiä työpäiviä, jopa 14-tuntisia kolme viikkoa putkeen ilman yhtään vapaapäivää, sen jälkeen pari kuukautta tein kuusipäiväistä työviikkoa. Älä sinä märkäkorva tule minulle vänisemään mitään perehdyttämisestä.