Irtisanotun velvollisuus perehdyttää muita

Kyllä sen verran pitää olla työmoraalia, että tekee sen perehdyttämisenkin kunnolla.

Aivan oman itsekunnioituksen takia ja koska se on oikein.

Tunteilleen ei voine mitään ja olen puolestasi pahoillani.

Katkeruus tahtoo viedä ne omatkin voimat, mutta ei se uusi työntekijä ole potkuihisi syyllinen kuitenkaan.

Aivan varmasti tulet saamaan uuden työpaikan ja tämä vanha unohtuu kyllä ja jos olet pitänut työstäsi voit edelleen olla ylpeä työpanoksestasi.

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle vaan.

Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.

Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle?  Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?

Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?

En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.

Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.

Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi?  Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön? 

Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.

Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person? 

Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?

- tämähän on raamatullista-))

Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista? 

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle vaan.

Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.

Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle?  Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?

Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?

En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.

Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.

Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi?  Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön? 

Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.

Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person? 

Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?

- tämähän on raamatullista-))

Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista? 

Se että yritykselle tulee ylimääräisiä kuluja ja ongelmia irtisanomisista saattaa olla jopa sen seuraavan etu, kenties irtisanomisia mietitään seuraavalla kerralla tarkemmin...

Se hiljainen tieto mitä minulla on, sen vien mukanani seuraavaan paikkaan kun sitä ei kerran enää tarvita... todennäköisesti suoraan kilpailijalle. Jos et halua että pelaan sinun joukkueessasi, haluatko että pelaan sinua vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle vaan.

Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.

Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle?  Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?

Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?

En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.

Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.

Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi?  Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön? 

Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.

Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person? 

Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?

- tämähän on raamatullista-))

Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista? 

Se että yritykselle tulee ylimääräisiä kuluja ja ongelmia irtisanomisista saattaa olla jopa sen seuraavan etu, kenties irtisanomisia mietitään seuraavalla kerralla tarkemmin...

Se hiljainen tieto mitä minulla on, sen vien mukanani seuraavaan paikkaan kun sitä ei kerran enää tarvita... todennäköisesti suoraan kilpailijalle. Jos et halua että pelaan sinun joukkueessasi, haluatko että pelaan sinua vastaan?

Juuri näin. Jos päälliköt ja johtajat eivät arvosta tekijöiden hiljaista tietoa, niin miten muuten he oppisivat sitä arvostamaan kuin kantapään kautta oppien mitä se merkitsee?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että työnantaja kirjoittaa työtodistuksen irtisanltullekin. Ln olemassa oikeus pyytää todistus ilman suosituksia, mutta kait kuitenkin haluat suositukset? Seuraava työnantaja niitä kuitenkin kaipaa.

Työtodistukseen ei saa kirjoittaa mitään negatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisia vastauk

sia. Miksi polttaa sillat ja lisäksi jättää huono kuva itsestään? Itse kyllä perehdyttäisin parhaani mukaan.

Niin, koska oot koira. Nöyrä voi olla mutta ei tyhmä ja hyväksikäytettävä hölmö.

Mitkä sillat? Miks kukaa haluis takas jonnekki, mistä sai lähtöpassit? Terve.

Ihmettelen tätä tyyliä täällä nuolla pers.. eitä työpaikalla. Vaikka ne palkkaa maksaaki, niin kannattaa muistaa, että se maksetaan tehdystä työstä, eikä olis yhtää hel.. vetin lafkaa pystyssä ilman ihmisiä, jotka sen työn tekee. Joku itsekunnioitus olisi ihan jees

Kovin lyhytnäköistä ajatella pelkästään sitä työpaikkaa, josta lähti. Itselläni esimerkiksi tällä hetkellä oma yritys johon pian olen palkkaamassa uutta työntekijää. Minulle on soittanut useampikin entinen työkaveri. Voin kertoa, että en kyllä palkkaisi sellaista entistä työkaveria, joka on jättänyt aiemmalla työpaikalla sen viimeisen annetun tehtävänsä tekemättä ja haistatellut piut paut työnantajalle. Tällä alalla yrityksien välillä on myös tiivistä yhteistyötä, eli jos kuulen, että joku on heittäytynyt edellisessä työpaikassaan hankalaksi, sanon kiitos ei, jos hän kysyy töitä. Ja tyypillistä on myös kysyä omilta työntekijöiltä, tuntevatko tätä ihmistä esimerkiksi kesätyöntekijöitä valitessa. 

Mutta juu, pitäkää vain se itsekunnioituksenne. Minä arvostan työnantajana jotain muuta. 

Totta kai sinä työnantajana arvostat kuuliaista lammasmaisuutta, mielellään ilman palkkaa eikös. Bää bää! :D

Miten niin ilman palkkaa? Minä arvostan työnantajana hyvää työntekijää, joka ei heittäydy hankalaksi ihan turhaan. 

Ihmettelen myös näitä neuvoja ”hoidat viimeisen tehtäväsi vähän niin ja näin”

Tämä tieto nimittäin menee aina eteenpäin ja tulee olemaan yksi merkittävä syy miksi sinua ei palkata uuteen työhön.

Ei mene. Ei ne piirit nyt oikeasti niin pienet edes Suomessa ole.

Vaikka sinut irtisanottaisiin K-Marketista, pääset kyllä töihin S-Marketiin.

Minun alallani piirit ovat pienet, mutta tämä riippuu varmaan alasta aika paljon. Itse olen töissä isossa kaupungissa alalla johon useimmat tulevat yliopiston kautta. Parin vuoden jälkeen yllättävän suuri osa alan työntekijöistä on jollain tasolla tuttuja, sillä pelkkiä opiskelukavereitani on tämän kaupungin 20 eri firmassa. Tämän lisäksi olen itse ollut töissä 2-3 eri firmassa, jota kautta tunnen satoja alan henkilöitä. Eli jos nyt hakisin mihin tahansa firmaan, löytyisi sieltä joku puolituttu jonka tunnen joko opintojen tai töitten kautta. Ne loput henkilöt alalla joita "en tunne" suoraan ovat tuttujen tuttuja.

Joskus parikymppisenä ajattelin pitkään että haistattaisin suoraan esimiehelle jos kohtelisi mua huonosti, mutta jotenkin nyt yli 10v myöhemmin tajuan että samat naamat pyörii samassa kaupungissa aika paljon. Ravintola-alalla on ne pari vuokrafirmaa; ostoskeskuksissa samat liikkeet joissa pyörii sama henkilökunta; remonttialalla pikkufirmat tekevät yhteistyötä.

Varmasti siis löytyy aloja joissa se maine ei ole niin tärkeää, mutta itse olen todella kiitollinen etten koskaan polttanut siltoja, sillä jopa niistä tyhmistä kesätöistä teininä voi olla yllättävää hyötyä tulevaisuudessa (esimerkkinä jäätelöfirman omistajan kumppani onkin toimitusjohtaja firmassa jonne haen 10v myöhemmin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisia vastauksia. Miksi polttaa sillat ja lisäksi jättää huono kuva itsestään? Itse kyllä perehdyttäisin parhaani mukaan.

Miksi polttaa sillat? Aina tätä hoetaan ja kysytään. Miksi pitäisi jäädä roikkumaan siihen huonoon työsuhteeseen? Oletko sinä sitten sellainen että jos olisit töissä valehtelevan ja väkivaltaisen ihmisen yrityksessä joka juopottelee ja tekee rikoksia, et katkaisisi välejä koska hänhän saattaa tuntea jonkun yrityksen joka tarvitsee työntekijää? Ne sillat katkaistaan siksi että ei vain vahingossakaan enää päädytä kyseiseen työpaikkaan tai edes kyseisen työnantajan sukulaisen yritykseen töihin. Kerran voi antaa itseään kusettaa ja kohdella huonosti, toinen kerta on jo masokismia.

Minä en koskaan jäisi huonoon työpaikkaan jos olisi mitään varaa valita, mutta en myöskään haistattelisi ja haukkuisi esimiestäni vaan lähtisin paikasta vähin äänin. En usko että "vahingossa päätyisin" koskaan enää firmaan jota inhoan, mutta sen sijaan voi olla että tuon firman sihteeri (tms) onkin vaihtanut työpaikkaansa jossain vaiheessa, ja törmäänkin häneen uudessa työpaikassa pari vuotta myöhemmin.

Tuosta perehdytyksestä olen sitä mieltä ettei sitä tarvitse hoitaa papukaijamerkki-suorituksena, mutta keskitasolla välttävästi läpi niin ettei sabotaasi ole ihan läpinäkyvää. Olen itse jonkin verran rekrytoinneissa/haastatteluissa mukana, ja jos eteeni tulisi joskus tyyppi jonka kuulin sivukautta virtsanneen edellisen työpaikkansa printteriin, niin en palkkaisi häntä uuteen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisia vastauk

sia. Miksi polttaa sillat ja lisäksi jättää huono kuva itsestään? Itse kyllä perehdyttäisin parhaani mukaan.

Niin, koska oot koira. Nöyrä voi olla mutta ei tyhmä ja hyväksikäytettävä hölmö.

Mitkä sillat? Miks kukaa haluis takas jonnekki, mistä sai lähtöpassit? Terve.

Ihmettelen tätä tyyliä täällä nuolla pers.. eitä työpaikalla. Vaikka ne palkkaa maksaaki, niin kannattaa muistaa, että se maksetaan tehdystä työstä, eikä olis yhtää hel.. vetin lafkaa pystyssä ilman ihmisiä, jotka sen työn tekee. Joku itsekunnioitus olisi ihan jees

Kovin lyhytnäköistä ajatella pelkästään sitä työpaikkaa, josta lähti. Itselläni esimerkiksi tällä hetkellä oma yritys johon pian olen palkkaamassa uutta työntekijää. Minulle on soittanut useampikin entinen työkaveri. Voin kertoa, että en kyllä palkkaisi sellaista entistä työkaveria, joka on jättänyt aiemmalla työpaikalla sen viimeisen annetun tehtävänsä tekemättä ja haistatellut piut paut työnantajalle. Tällä alalla yrityksien välillä on myös tiivistä yhteistyötä, eli jos kuulen, että joku on heittäytynyt edellisessä työpaikassaan hankalaksi, sanon kiitos ei, jos hän kysyy töitä. Ja tyypillistä on myös kysyä omilta työntekijöiltä, tuntevatko tätä ihmistä esimerkiksi kesätyöntekijöitä valitessa. 

Mutta juu, pitäkää vain se itsekunnioituksenne. Minä arvostan työnantajana jotain muuta. 

Miten niin jos "kuulet, että joku on heittäytynyt hankalaksi"? Kuulet mistä? Tiesitkö, että on laitonta hankkia rekrytoinnissa työnhakijasta tietoja mitenkään muuten kuin työnhakijalta saatujen tietojen perusteella? Esim. vain niiltä ihmisiltä saa ottaa vastaan ehdokkaasta tietoa, jotka ehdokas on nimennyt suosittelijoikseen. Muuta tietoa ei saa käyttää rekrytoinnin päätöksenteon perusteina. Siellä taas joku oman elämänsä ylijumala touhuaa omiaan ja vielä retostelee sillä.

Omalla alallani sana leviää aika nopeasti, koska monet alamme työpaikat tekevät keskenään jonkinlaista yhteistyötä ja samat naamat pyörivät firmasta toiseen. Eli jos henkilö A hakisi meille töihin, ja näkisin että hän on ollut töissä firmassa B jossa paras kaverini työskentelee, kysyisin varmaan kaveriltani että onko A ihan ok? Laitonta tai ei, niin melko inhimillistä.

En ole mikään pomo, mutta olen usein asiantuntijaroolissa haastatteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei hommat kiinnosta, niin lähtee vaan vaikka irtisanomisaika, tai hakee saikkua.

Jos lähtee irtisanomisaikana tai muuten kieltäytyy työnteosta, ei saa palkkaa. Miksi pitäisi epäreilusti kohdelleelle firmalle antaa helpotusta irtisanomisajan palkkakuluissakin?

Mitä epäreilua lain mukaan ja oikeilla perusteilla tapahtuvassa irtisanomisessa on? Yhtä järjetöntä olisi sanoa, että työntekijä, joka haluaa pitää lomaa, kohtelee epäreilusti työnantajaa. Nämä ovat ihan laillisia oikeuksia ja ne on sinne lakiin kirjattu ihan hyvästä syystä. 

Kyllä se järjestys mun mukaan menee näin: ekana lähtee ne, jotka ei tule toimeen pomon kanssa. Ihan sama kuinka timanttien osaaja kyseessä. Toisena paljon sairastavat/poissa olevat. Paitsi jos on pomon tennis-kaveri, sillä saa suojan. Kolmanneksi lähtee alisuoriutujat.

Ei vaan ensimmäisenä lähtee se josta pomo ei tykkää (esim siksi että alainen on koulutetumpi kuin hän itse), sitten ehkä riitaa haastavat, kaikki muut saavat olla vaikka olisivat aina saikulla tai työhaluttomia, pääasia että pomon kanssa ollaan kavereita eikä koskaan uskalleta sanoa poikkipuolista sanaa vaikka pomo toimisi kuinka lainvastaisesti. Ruskeakieliset saa olla pisimpään, niin surullista kuin se onkin. Kertoo esimiestyön tasosta Suomessa.

Itseasiassa ulkomailla tuo on paljon paljon pahempi ongelma kuin Suomessa. Vaikka yksittäisiä poikkeuksia on niin suurin osa suomalaisista esimiehistä pystyy ottamaan asiallista palautetta vastaan. Mutta monessa muussa kulttuurissa asenne on se että esimies on oikeassa ja jos alainen on erimieltä, tällä on asenneongelma. Ihan eurooppalaisista maistakin löytyy näitä ja jos suomalainenkin esimies on ollut liian pitkään hommissa tuollaisessa kulttuurissa, tämänkin on hyvin vaikea karistaa tuota asennevammaa enää harteiltaan.

Sitä ihmettelen että nimenomaan naispuolisilla esimiehillä oikeassa tai väärässä oleminen on monesti arvovaltakysymys. Miespuolisista esimiehistäni vain yhdelle on osunut sama ongelma ja hän ei ollut suomalainen.

Minulla taas miespuoliset esimiehet on olleet ihan reppanoita, ei mitään käryä miten työntekijöitä pitäisi kohdella että työt sujuu ja ilmapiiri pysyy hyvänä. Just tällaisia "minä teen miten haluan" ja sitten työntekijät peruu sovittuja menojaan ja varaa uusia aikoja katsastuksiin, autoremppoihin, kampaajille, lääkäreille jne kun työvuorot muuttuu jopa 3 kertaa viikon aikana. Mitään ei voi suunnitella kun herra esimies on aina oikeassa eikä tee virheitä koskaan. Kaikki varpaillaan koko ajan.

Täsmennän aiempaa kirjoitustani: On minulla ollut ihan hyviäkin naispuolisia esimiehiä, juuri nytkin on sellainen. Mutta jos katson koko työuraa niin miespuolisissa esimiehissä on ollut tasan yksi arvovaltatapaus (ja lisäksi yksi tapaus joka silloinen esimieheni toimi oman esimiehensä puudelina vaikka se toi asianomaiselle lähtöpassit silloisesta työpaikastaan kun asianomainen henkilö toimi oman esimiehensä puolesta suunsoittajana). Naispuolisissa esimiehissä on ollut muutamia asiallisia tapauksia mutta hieman yli puolet onkin sitten ollut näitä arvovaltatapauksia. Ehkä tämä on ollut sattumaa. Ja nuo arvovaltatapaukset ovat olleet henkilöitä jotka eivät siis siedä mitään kritiikiksi kokemiaan asioita vaikka kyseessä olisi kehitysehdotus asiaan josta hyötyisi myös tuo esimies itse. Kaikkia arvovaltatapauksia on yhdistänyt myös se että he ovat olleet samalla äärettömän arkoja nostamaan esille ihan selviä epäkohtiakaan vaikka se olisi ainoa mahdollisuus kehittää toimintaa. Ehkäpä he pelkäsivät että oma esimies olisi heidän kaltaisensa.

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle vaan.

Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.

Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle?  Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?

Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?

En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.

Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.

Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi?  Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön? 

Olen tuo, jolle yritti saivarrella.

Tilalleni ei otettu ketään. Työni jaettiin niille, jotka oli jo talossa. He ymmärsivät tilanteeni, oltiin koko porukka oltu yli vuosi löysässä hirressä.

Esimieheni oli ylemmän tahon kumileimasin, jolla ei ollut oikeasti mitään valtaa. Tämä varmaan osaksi syy siihen miksi hän oli niin äärimmäisen huono esimies. Ei uskaltanut pitää alaistensa puolia omia esimiehiä vastaan. Kyllä tässä se firma oli syyllinen. Toisin sanoen TJ ja omistaja. Esimiehelle "kostamisessa" ei olisi ollut mitään järkeä, syytön hän on ylemmän johdon asiakkaat karkoittavaan toimintaan.

Kukahan mun lapsille ostaisi ne kengät puhki kuluneiden kumpparien tilalle? Muiden lasten kenkätilanne ei nyt kiinnosta. Mä voisin kyllä itselleni huolia sen kesämekon, mun mies sellaista ei päällensä pistäisi.

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle vaan.

Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.

Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle?  Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?

Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?

En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.

Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.

Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi?  Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön? 

Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.

Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person? 

Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?

- tämähän on raamatullista-))

Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista? 

Jos minut on aikoinaan perehdytetty huonosti ja olen suurimman osan joutunut opettelemaan itse, niin pidän ihan samaa tasoa joutuessani pois. Tietenkään en tee tuossa vaiheessa enempää mitä firman tapa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisia vastauk

sia. Miksi polttaa sillat ja lisäksi jättää huono kuva itsestään? Itse kyllä perehdyttäisin parhaani mukaan.

Niin, koska oot koira. Nöyrä voi olla mutta ei tyhmä ja hyväksikäytettävä hölmö.

Mitkä sillat? Miks kukaa haluis takas jonnekki, mistä sai lähtöpassit? Terve.

Ihmettelen tätä tyyliä täällä nuolla pers.. eitä työpaikalla. Vaikka ne palkkaa maksaaki, niin kannattaa muistaa, että se maksetaan tehdystä työstä, eikä olis yhtää hel.. vetin lafkaa pystyssä ilman ihmisiä, jotka sen työn tekee. Joku itsekunnioitus olisi ihan jees

Kovin lyhytnäköistä ajatella pelkästään sitä työpaikkaa, josta lähti. Itselläni esimerkiksi tällä hetkellä oma yritys johon pian olen palkkaamassa uutta työntekijää. Minulle on soittanut useampikin entinen työkaveri. Voin kertoa, että en kyllä palkkaisi sellaista entistä työkaveria, joka on jättänyt aiemmalla työpaikalla sen viimeisen annetun tehtävänsä tekemättä ja haistatellut piut paut työnantajalle. Tällä alalla yrityksien välillä on myös tiivistä yhteistyötä, eli jos kuulen, että joku on heittäytynyt edellisessä työpaikassaan hankalaksi, sanon kiitos ei, jos hän kysyy töitä. Ja tyypillistä on myös kysyä omilta työntekijöiltä, tuntevatko tätä ihmistä esimerkiksi kesätyöntekijöitä valitessa. 

Mutta juu, pitäkää vain se itsekunnioituksenne. Minä arvostan työnantajana jotain muuta. 

Miten niin jos "kuulet, että joku on heittäytynyt hankalaksi"? Kuulet mistä? Tiesitkö, että on laitonta hankkia rekrytoinnissa työnhakijasta tietoja mitenkään muuten kuin työnhakijalta saatujen tietojen perusteella? Esim. vain niiltä ihmisiltä saa ottaa vastaan ehdokkaasta tietoa, jotka ehdokas on nimennyt suosittelijoikseen. Muuta tietoa ei saa käyttää rekrytoinnin päätöksenteon perusteina. Siellä taas joku oman elämänsä ylijumala touhuaa omiaan ja vielä retostelee sillä.

Omalla alallani sana leviää aika nopeasti, koska monet alamme työpaikat tekevät keskenään jonkinlaista yhteistyötä ja samat naamat pyörivät firmasta toiseen. Eli jos henkilö A hakisi meille töihin, ja näkisin että hän on ollut töissä firmassa B jossa paras kaverini työskentelee, kysyisin varmaan kaveriltani että onko A ihan ok? Laitonta tai ei, niin melko inhimillistä.

En ole mikään pomo, mutta olen usein asiantuntijaroolissa haastatteluissa.

Kaverisi sanoo, että A teki työt moitteetta lähes kymmenen vuoden ajan, auttoi työkavereita ja jousti työnantajan toiveiden mukaan, siirsi lomiaan tarpeen vaatiessa, mutta meni shokkiin ja toimintakyvyttömäksi irtisanomisen jälkeen, joten sinä päättelet, että ahaa, lusmu ja yhteistyökyvytön, ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Saikkua hakisin tossa tilanteessa tai sit perehdyttäisin huonosti.

Oikeasti? Ja yläpeukkuja on paljon. Mikä saa ihmisen moraalin taipumaan tuollaiseen kiusantekoon? Ymmärrän, jos on sanottu irti epäreilusti. Usein irtisanomiselle on ihan hyvä syy. Ja en ole työnantaja, vaan perusduunari, jolla on vahva itsekunnioitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että työnantaja kirjoittaa työtodistuksen irtisanltullekin. Ln olemassa oikeus pyytää todistus ilman suosituksia, mutta kait kuitenkin haluat suositukset? Seuraava työnantaja niitä kuitenkin kaipaa.

Työtodistukseen ei saa kirjoittaa mitään negatiivista.

Kyllä meillä pomo sanoi kerran kun uusi oli haussa että jos työtodistuksessa ei ole minkäänlaista arvostelua se on turha paperi.

Jokainen rekrytoija tietää mitä se tarkoittaa.

Pantu kiertoon.

Meillä työssäolovelvoite lakkaa yleensä heti, teillä ilmeisesti piina jatkuu.

Joka tapauksessa itse kävelisin tilanteessa suoraan työterveyteen ja hakisin sairauslomaa loppuajaksi, jos on irtisanottu, niin miksi auttaa sellaista firmaa enää millään tapaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle vaan.

Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.

Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle?  Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?

Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?

En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.

Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.

Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi?  Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön? 

Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.

Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person? 

Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?

- tämähän on raamatullista-))

Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista? 

Jos minut on aikoinaan perehdytetty huonosti ja olen suurimman osan joutunut opettelemaan itse, niin pidän ihan samaa tasoa joutuessani pois. Tietenkään en tee tuossa vaiheessa enempää mitä firman tapa on.

Eli laitat vahingon kiertämään. Ja on kyllä jännä työpaikka sinulla (tai tosi lyhytaikainen), jos sen jälkeen kun sinut on perehdytetty ei ole tapahtunut mitään muutoksia, joita ihan jokainen muutenkin työelämässä joutuu opettelemaan. Osaamisesi ei taida olla kovin kummoinen, jos väität, että sinulle olisi jo perehdytyksessä pitänyt opettaa kaikki se, mitä nyt tiedät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikkua hakisin tossa tilanteessa tai sit perehdyttäisin huonosti.

Oikeasti? Ja yläpeukkuja on paljon. Mikä saa ihmisen moraalin taipumaan tuollaiseen kiusantekoon? Ymmärrän, jos on sanottu irti epäreilusti. Usein irtisanomiselle on ihan hyvä syy. Ja en ole työnantaja, vaan perusduunari, jolla on vahva itsekunnioitus.

Vaikka joku osaa oman hommansa täydellisesti, niin se ei tarkoita sitä, että hän osaa opettaa sen toiselle. Teillä on kumma oletus, että ihan jokaisesta löytyy huippukouluttaja, joka opettaa kenet tahansa tekemään mitä tahansa. Todistapa sitten, että toinen hoiti perehdyttämisen tahallaan huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellisia vastauk

sia. Miksi polttaa sillat ja lisäksi jättää huono kuva itsestään? Itse kyllä perehdyttäisin parhaani mukaan.

Niin, koska oot koira. Nöyrä voi olla mutta ei tyhmä ja hyväksikäytettävä hölmö.

Mitkä sillat? Miks kukaa haluis takas jonnekki, mistä sai lähtöpassit? Terve.

Ihmettelen tätä tyyliä täällä nuolla pers.. eitä työpaikalla. Vaikka ne palkkaa maksaaki, niin kannattaa muistaa, että se maksetaan tehdystä työstä, eikä olis yhtää hel.. vetin lafkaa pystyssä ilman ihmisiä, jotka sen työn tekee. Joku itsekunnioitus olisi ihan jees

Kovin lyhytnäköistä ajatella pelkästään sitä työpaikkaa, josta lähti. Itselläni esimerkiksi tällä hetkellä oma yritys johon pian olen palkkaamassa uutta työntekijää. Minulle on soittanut useampikin entinen työkaveri. Voin kertoa, että en kyllä palkkaisi sellaista entistä työkaveria, joka on jättänyt aiemmalla työpaikalla sen viimeisen annetun tehtävänsä tekemättä ja haistatellut piut paut työnantajalle. Tällä alalla yrityksien välillä on myös tiivistä yhteistyötä, eli jos kuulen, että joku on heittäytynyt edellisessä työpaikassaan hankalaksi, sanon kiitos ei, jos hän kysyy töitä. Ja tyypillistä on myös kysyä omilta työntekijöiltä, tuntevatko tätä ihmistä esimerkiksi kesätyöntekijöitä valitessa. 

Mutta juu, pitäkää vain se itsekunnioituksenne. Minä arvostan työnantajana jotain muuta. 

Totta kai sinä työnantajana arvostat kuuliaista lammasmaisuutta, mielellään ilman palkkaa eikös. Bää bää! :D

Miten niin ilman palkkaa? Minä arvostan työnantajana hyvää työntekijää, joka ei heittäydy hankalaksi ihan turhaan. 

Ihmettelen myös näitä neuvoja ”hoidat viimeisen tehtäväsi vähän niin ja näin”

Tämä tieto nimittäin menee aina eteenpäin ja tulee olemaan yksi merkittävä syy miksi sinua ei palkata uuteen työhön.

Ei mene. Ei ne piirit nyt oikeasti niin pienet edes Suomessa ole.

Vaikka sinut irtisanottaisiin K-Marketista, pääset kyllä töihin S-Marketiin.

Minun alallani piirit ovat pienet, mutta tämä riippuu varmaan alasta aika paljon. Itse olen töissä isossa kaupungissa alalla johon useimmat tulevat yliopiston kautta. Parin vuoden jälkeen yllättävän suuri osa alan työntekijöistä on jollain tasolla tuttuja, sillä pelkkiä opiskelukavereitani on tämän kaupungin 20 eri firmassa. Tämän lisäksi olen itse ollut töissä 2-3 eri firmassa, jota kautta tunnen satoja alan henkilöitä. Eli jos nyt hakisin mihin tahansa firmaan, löytyisi sieltä joku puolituttu jonka tunnen joko opintojen tai töitten kautta. Ne loput henkilöt alalla joita "en tunne" suoraan ovat tuttujen tuttuja.

Joskus parikymppisenä ajattelin pitkään että haistattaisin suoraan esimiehelle jos kohtelisi mua huonosti, mutta jotenkin nyt yli 10v myöhemmin tajuan että samat naamat pyörii samassa kaupungissa aika paljon. Ravintola-alalla on ne pari vuokrafirmaa; ostoskeskuksissa samat liikkeet joissa pyörii sama henkilökunta; remonttialalla pikkufirmat tekevät yhteistyötä.

Varmasti siis löytyy aloja joissa se maine ei ole niin tärkeää, mutta itse olen todella kiitollinen etten koskaan polttanut siltoja, sillä jopa niistä tyhmistä kesätöistä teininä voi olla yllättävää hyötyä tulevaisuudessa (esimerkkinä jäätelöfirman omistajan kumppani onkin toimitusjohtaja firmassa jonne haen 10v myöhemmin).

Todellisuudessa ihmiset eivät edes tunnista jotain entistä alaistaan/ pomoaan, jos tapaavat 10 vuoden jälkeen kasvokkain jossain ja aiempi työsuhde on ollut tyyliin pari kuukautta tai puoli vuotta. 

On kyllä ihan syvältä, että irtisanotun on vielä perehdytettävä muita tilalleen :D hyväksikäytön makua ja todella epäreilua työntekijää kohtaan. Se osaaminen firmassa on työpaikanpitovaltti ja jos se pitää luovuttaa jollekin vain siksi, että sinut voidaan heti korvata, on se todella törkeää työnantajan puolelta, oli se laillista tai ei. Perehdyttäisin päin v*ttua suoraan sanoen tuollaisessa tilanteessa ja jättäisin vahingossa kertomatta tärkeitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Epäileväinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle vaan.

Velvoite perehdyttää muita, kun työnantaja on irtisanonut työsuhteen, on jo henkistä väkivaltaa.

Itse en nyt ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Miksi irtisanottu etsii ja kyselee mitenkä mahdollisimman paljon tekee haittaa kolmannelle osapuolelle? Yritykselle/firmalle? Eikö kannattaisi keskittyä keskustelemaan sen lähipomon kaa tahi vielä paremmin hänen esimiehen kaa perusteettomasta irtisanomisesta? Ja nyt vielä haluaisi etsiä neljännen osapuolen jolle kostaa? Uudelle työntekijälle?  Uusi työntekijä on kentien pitkäaikaistyötön joka 7 vuoden jälkeen löytää unelmaduunin ja riemuiten tulee perehdyttämisjaksolle ja toteaa tällä opilla saavansa kohta potkut? Kun hän juuri pääsi 4lle lapselleen lupaamasta uudet lenkkarit ja polkupyörät kunhan eka palkka tulee? Ja rouvalle uusi kevätmekko?

Viestin aloittajalla on nyt pallo, oletko 5 vuoden päästä itseesi tyytyväinen kusetettuasi uutta tulijaa ja firmaa vai toteatko että keskustelu pomon pomon kaa saa riittää ja uusi työntekijä pärjää hyvin antamasi opastuksen ansiosta?

En ole ap. Mutta ollut vastaavassa tilanteessa. En ole katunut päivääkään, itseasiassa sekuntiakaan, että saatuani potkut menin työterveyteen ja olin irtisanomisajan stressilomalla. Työpaikan ilmapiiri oli huono, yt:t pahensi tilannetta. Olin ihan aidosti sairasloman tarpeessa, ollut jo pidemmän aikaa.

Oliko työnantaja iloinen? Ihan sama mulle. En koe olevani heille mitään velkaa. Olin alipalkattu sekä ylityöllistetty ja silti turha. Entä ne, joille jäi minun työtehtävät. Sori siitä, kyllä he oppivat. Kuten minäkin aikoinani. Ihan itsekseen kokeilemalla ja erehtymällä. Perehdytyksellä olisi ollut helpompaa, mutta sen järjestäminen on työnantajan, ei minun, harteilla.

Halusit siis kostaa firmalle kun esimiehesi olisi ollut se oikeampi kohde. Entä se mahdollinen tulija sinun tilallesi?  Olisiko ollut sinulta pois jos lapset olisivat saaneet lenkkarit ainaisten kumppareiden sijaan? Entä rouva? Kesämekko meni ja elämä yhtä kittuutusta kun mies taas työtön? 

Jos uusi tekijä joutuu vähän opiskelemaan ja firma maksamaan siitä vähän oppirahoja niin piikkihän osuu just sinne minne pitääkin että edes vähän kirpaisee, firman rahapussiin.

Vielä jos kerrot mitenkä firma kykenee olemaan syyllinen kun se on lähinnä non person? 

Päätit siis kostaa jopa toiseen polveen asti tulijalle joka ei ole sinua edes nähnyt?

- tämähän on raamatullista-))

Minusta nyt kyllä väkisin kielellä pyörii sana pienisieluista? 

Se että yritykselle tulee ylimääräisiä kuluja ja ongelmia irtisanomisista saattaa olla jopa sen seuraavan etu, kenties irtisanomisia mietitään seuraavalla kerralla tarkemmin...

Se hiljainen tieto mitä minulla on, sen vien mukanani seuraavaan paikkaan kun sitä ei kerran enää tarvita... todennäköisesti suoraan kilpailijalle. Jos et halua että pelaan sinun joukkueessasi, haluatko että pelaan sinua vastaan?

Tuskinpa on seuraajan etu, että sinä tahallasi sabotoit hänen työtehojaan. Jos heittäydyt oikein hankalaksi ja esimerkiksi valehtelet tekeillä olevista asiakkuuksista tai mustamaalaat työnantajaa jälkeenpäin, etkö tajua, että sehän ei tietenkään estä uusia irtisanomisia vaan pahimmillaan aiheuttaa niitä lisää. Olisiko sinusta kivaa, jos tietäisit, että sinin irtisanomisesi johtuu siitä, että edellinen työntekijä sai pari isoa asiakasta häipymään? Vieläkö hurraat irtisanotulle työntekijälle, joka sai aikaan myös sinulle potkut?