Kaverin exän kanssa parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa vuosia ja hän on todella upea ihana ihminen. Jos meille kuitenkin tulisi ero vaikka ihan vain rakkauden loppumisen takia, niin se olisi ero ihan kokonaan. Minä olisin vapaa ja mies olisi vapaa täysin, ihan kokonaan ilman mitään omistusoikeuksia ja enempiä ehtoja.

Ystäväni ovat myös tosi upeita ihania ihmisiä ja jos joku heistä löytäisi yhteisen sävelen mieheni kanssa, niin olisin vain onnellinen asiasta! En ymmärrä katkeruutta ja vanhojen asioiden perään itkemistä ollenkaan. Meillä oli aikamme ja nyt on uusi aika, me molemmat jatkamme eteenpäin ja joskus se onni ja rakkaus voi löytyä läheltä. En alkaisi edes miettimään mitään mahdollisia suhteemme aikana tapahtuneita heidän välillään tapahtuneita asioita, vaan jatkaisin matkaani. En myöskään menettäisi ystävääni, sillä meidän ystävyytemme on erillinen asia.

Sulle ilmeisesti ero oli sitten aika tunteenton, jos tuo ei missään tuntuisi heti eron jälkeen? 

Olen eronnut sovussa, mutta meni siihen kuitenkin lopulta jonkin verran aikaa sopeutua uuteen elämään ja tuollaiset kuviot olisi kyllä ollut melkoinen yllätys. Jos kaveri nyt eroaisi, ei tulisi mieleenkään alkaa katsella hänen eksäänsä vaan kyllä se kaverisuhde on tärkeämpi kuin hänen eksänsä.  Miehiä tulee ja menee, mutta kaverit pysyy. 

Luepas tarkemmin. En ole eronnut, mutta jos eroaisimme, niin mieheni on silloin vapaa. Silloin toivoisin hänelle parasta mahdollista tulevaa ja omat mahdolliset katkeruuden tunteeni olisivat toissijaisia.

Helppohan se on teoriatasolla sanoa. Et tiedä, miten reagoisit jos eroaisitte nyt ja sinä vielä rakastaisit (ex-)miestäsi.

Hohhoijaa, nyt mennään jo lapsellisuuksiin ja saivarteluihin.

Ihan varmasti rakastan miestäni jollakin tavoin hamaan tappiin asti, mutta vaikka olemme olleet yhdessä kauan, niin minä olen minä ja hän on hän. En ole ollut ikinä mustasukkainen kenestäkään ja en usko, että kokisin mitään valtavia mustasukkaisuuden tunteita hänestä. En ole näiden 25 vuoden aikana vielä tuntenut tunteita, jotka saisivat minut käyttäytymään niin kuin omistaisin miehen. En ole läheisriippuvainen, jonka elämä pyörii vain toisen ihmisen ympärillä ja jonka pitäisi yrittää pitää toinen ihminen aina vallassaan. Tottakai voisin olla vihainen, mutta ne ovat omia tunteitani ja työstäisin niitä erillään asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa vuosia ja hän on todella upea ihana ihminen. Jos meille kuitenkin tulisi ero vaikka ihan vain rakkauden loppumisen takia, niin se olisi ero ihan kokonaan. Minä olisin vapaa ja mies olisi vapaa täysin, ihan kokonaan ilman mitään omistusoikeuksia ja enempiä ehtoja.

Ystäväni ovat myös tosi upeita ihania ihmisiä ja jos joku heistä löytäisi yhteisen sävelen mieheni kanssa, niin olisin vain onnellinen asiasta! En ymmärrä katkeruutta ja vanhojen asioiden perään itkemistä ollenkaan. Meillä oli aikamme ja nyt on uusi aika, me molemmat jatkamme eteenpäin ja joskus se onni ja rakkaus voi löytyä läheltä. En alkaisi edes miettimään mitään mahdollisia suhteemme aikana tapahtuneita heidän välillään tapahtuneita asioita, vaan jatkaisin matkaani. En myöskään menettäisi ystävääni, sillä meidän ystävyytemme on erillinen asia.

Sulle ilmeisesti ero oli sitten aika tunteenton, jos tuo ei missään tuntuisi heti eron jälkeen? 

Olen eronnut sovussa, mutta meni siihen kuitenkin lopulta jonkin verran aikaa sopeutua uuteen elämään ja tuollaiset kuviot olisi kyllä ollut melkoinen yllätys. Jos kaveri nyt eroaisi, ei tulisi mieleenkään alkaa katsella hänen eksäänsä vaan kyllä se kaverisuhde on tärkeämpi kuin hänen eksänsä.  Miehiä tulee ja menee, mutta kaverit pysyy. 

Luepas tarkemmin. En ole eronnut, mutta jos eroaisimme, niin mieheni on silloin vapaa. Silloin toivoisin hänelle parasta mahdollista tulevaa ja omat mahdolliset katkeruuden tunteeni olisivat toissijaisia.

Helppohan se on teoriatasolla sanoa. Et tiedä, miten reagoisit jos eroaisitte nyt ja sinä vielä rakastaisit (ex-)miestäsi.

Hohhoijaa, nyt mennään jo lapsellisuuksiin ja saivarteluihin.

Ihan varmasti rakastan miestäni jollakin tavoin hamaan tappiin asti, mutta vaikka olemme olleet yhdessä kauan, niin minä olen minä ja hän on hän. En ole ollut ikinä mustasukkainen kenestäkään ja en usko, että kokisin mitään valtavia mustasukkaisuuden tunteita hänestä. En ole näiden 25 vuoden aikana vielä tuntenut tunteita, jotka saisivat minut käyttäytymään niin kuin omistaisin miehen. En ole läheisriippuvainen, jonka elämä pyörii vain toisen ihmisen ympärillä ja jonka pitäisi yrittää pitää toinen ihminen aina vallassaan. Tottakai voisin olla vihainen, mutta ne ovat omia tunteitani ja työstäisin niitä erillään asiasta.

Entä se kaverin käytös, jos hän ihan heti erottuanne iskisi eksäsi? 

Mikäs siinä. Entä jos he ovat "ne oikeat". Hitusen ihmetyttäisi kyllä jos kaveri tietää ne huonot asiat suhteesta, ja silti haluaa sen ihmisen kanssa olla, että ei ole sitten uskonut minua? Tai ajattelee että vika minussa ja hän on parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi salamarakastua kaverin eksään heti heidän eronsa jälkeen ja alkaa pokkana iskeä tätä eksää? Kyllä tuossa on täynynyt olla rakastunut jo pitempään ja esitetty hyvää ystävää vaikka mielessä ollaan kuitenkin toivottu mahdollista eroa. Varmaan tuo ottaisi vielä kovemmalle kuin se itse ero. 

Mitä esitetty? Miten tuossa tilanteessa pitäisi käyttäytyä? Voin kertoa että rakkauden tunne usein vain voimistuu kun sitä yrittää tukahduttaa. Pitäisikö sille kaverille siis kertoa jo ennen heidän eroaan että olen rakastunut siippaasi? Silläkö se ystävyys säilyisi hyvänä?

No olisihan tuo melkoinen järkytys, että kaverini on ollut ihastunut mieheeni, kun itse olen hänelle eroani pohtinut ja toinen on ollut siinä tukena, että kyllä sinä siitä erosta selviät. 

Mutta mieti itsesi siihen kaverin asemaan. Rakastut täysin vastoin omaa haluasi kaverin mieheen. Mitä teet? Alat hänelle avautumaan että olen rakastunut mieheesi? Lakkaat pitämästä yhteyttä? Mitä siinä pitäisi tehdä? Ja vastaukseksi ei nyt käy että näin ei käy ja ei rakastu. Nyt mietitään että mitä jos kuitenkin rakastuu.

No en ainakaan yrittäisi iskeä sitä. 

Mutta mitä tekisit kun kaverisi kertoisi että heillä on vaikeaa ja saattavat jopa erota? Laittaisit kädet korville ja sanoisit että älä mulle kerro kun olen rakastunut sun mieheen? Minä olen tuntenut erään miehen jo ennen kuin alkoi seurustelemaan nykyisen vaimonsa kanssa. Olen aina tykännyt ihan sikana siitä miehestä, mutta ei olla oltu koskaan yhtä aikaa vapaita että olisi tullut mitään tunnustettua. Nykyään olen hyvä ystävä tuon naisen kanssa. En minä nyt hänelle viitsi todellakaan mitään sanoa. Toivon ettei se näy liikoja ulos päin. En todellakaan toivo heidän eroaan, en vaikka välillä kadehdinkin heidän onneaan. Mutta sitäkään en kyllä lupaa että jos oltaisiin sen miehen kanssa yhtä aikaa joskus vapaita, että mitään en yrittäisi.

Oletko sinä itse parisuhteessa? En haluis olla sinun miehes.

Pitäisikö olla loppu elämä yksin siksi ettei saanut jotain nuoruuden ihastusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi salamarakastua kaverin eksään heti heidän eronsa jälkeen ja alkaa pokkana iskeä tätä eksää? Kyllä tuossa on täynynyt olla rakastunut jo pitempään ja esitetty hyvää ystävää vaikka mielessä ollaan kuitenkin toivottu mahdollista eroa. Varmaan tuo ottaisi vielä kovemmalle kuin se itse ero. 

Mitä esitetty? Miten tuossa tilanteessa pitäisi käyttäytyä? Voin kertoa että rakkauden tunne usein vain voimistuu kun sitä yrittää tukahduttaa. Pitäisikö sille kaverille siis kertoa jo ennen heidän eroaan että olen rakastunut siippaasi? Silläkö se ystävyys säilyisi hyvänä?

No olisihan tuo melkoinen järkytys, että kaverini on ollut ihastunut mieheeni, kun itse olen hänelle eroani pohtinut ja toinen on ollut siinä tukena, että kyllä sinä siitä erosta selviät. 

Mutta mieti itsesi siihen kaverin asemaan. Rakastut täysin vastoin omaa haluasi kaverin mieheen. Mitä teet? Alat hänelle avautumaan että olen rakastunut mieheesi? Lakkaat pitämästä yhteyttä? Mitä siinä pitäisi tehdä? Ja vastaukseksi ei nyt käy että näin ei käy ja ei rakastu. Nyt mietitään että mitä jos kuitenkin rakastuu.

No en ainakaan yrittäisi iskeä sitä. 

Mutta mitä tekisit kun kaverisi kertoisi että heillä on vaikeaa ja saattavat jopa erota? Laittaisit kädet korville ja sanoisit että älä mulle kerro kun olen rakastunut sun mieheen? Minä olen tuntenut erään miehen jo ennen kuin alkoi seurustelemaan nykyisen vaimonsa kanssa. Olen aina tykännyt ihan sikana siitä miehestä, mutta ei olla oltu koskaan yhtä aikaa vapaita että olisi tullut mitään tunnustettua. Nykyään olen hyvä ystävä tuon naisen kanssa. En minä nyt hänelle viitsi todellakaan mitään sanoa. Toivon ettei se näy liikoja ulos päin. En todellakaan toivo heidän eroaan, en vaikka välillä kadehdinkin heidän onneaan. Mutta sitäkään en kyllä lupaa että jos oltaisiin sen miehen kanssa yhtä aikaa joskus vapaita, että mitään en yrittäisi.

Oletko sinä itse parisuhteessa? En haluis olla sinun miehes.

Pitäisikö olla loppu elämä yksin siksi ettei saanut jotain nuoruuden ihastusta?

Olen eri, mutta ei se varmaan mukavalta tunnu, jos puoliso haikailee edelleen sitä ykkösvaihtoehtoa ja on jopa hakeutunut tämän ykkösvaihtoehdon puolison ystäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi salamarakastua kaverin eksään heti heidän eronsa jälkeen ja alkaa pokkana iskeä tätä eksää? Kyllä tuossa on täynynyt olla rakastunut jo pitempään ja esitetty hyvää ystävää vaikka mielessä ollaan kuitenkin toivottu mahdollista eroa. Varmaan tuo ottaisi vielä kovemmalle kuin se itse ero. 

Mitä esitetty? Miten tuossa tilanteessa pitäisi käyttäytyä? Voin kertoa että rakkauden tunne usein vain voimistuu kun sitä yrittää tukahduttaa. Pitäisikö sille kaverille siis kertoa jo ennen heidän eroaan että olen rakastunut siippaasi? Silläkö se ystävyys säilyisi hyvänä?

No olisihan tuo melkoinen järkytys, että kaverini on ollut ihastunut mieheeni, kun itse olen hänelle eroani pohtinut ja toinen on ollut siinä tukena, että kyllä sinä siitä erosta selviät. 

Mutta mieti itsesi siihen kaverin asemaan. Rakastut täysin vastoin omaa haluasi kaverin mieheen. Mitä teet? Alat hänelle avautumaan että olen rakastunut mieheesi? Lakkaat pitämästä yhteyttä? Mitä siinä pitäisi tehdä? Ja vastaukseksi ei nyt käy että näin ei käy ja ei rakastu. Nyt mietitään että mitä jos kuitenkin rakastuu.

No en ainakaan yrittäisi iskeä sitä. 

Mutta mitä tekisit kun kaverisi kertoisi että heillä on vaikeaa ja saattavat jopa erota? Laittaisit kädet korville ja sanoisit että älä mulle kerro kun olen rakastunut sun mieheen? Minä olen tuntenut erään miehen jo ennen kuin alkoi seurustelemaan nykyisen vaimonsa kanssa. Olen aina tykännyt ihan sikana siitä miehestä, mutta ei olla oltu koskaan yhtä aikaa vapaita että olisi tullut mitään tunnustettua. Nykyään olen hyvä ystävä tuon naisen kanssa. En minä nyt hänelle viitsi todellakaan mitään sanoa. Toivon ettei se näy liikoja ulos päin. En todellakaan toivo heidän eroaan, en vaikka välillä kadehdinkin heidän onneaan. Mutta sitäkään en kyllä lupaa että jos oltaisiin sen miehen kanssa yhtä aikaa joskus vapaita, että mitään en yrittäisi.

Oletko sinä itse parisuhteessa? En haluis olla sinun miehes.

Pitäisikö olla loppu elämä yksin siksi ettei saanut jotain nuoruuden ihastusta?

Olen eri, mutta ei se varmaan mukavalta tunnu, jos puoliso haikailee edelleen sitä ykkösvaihtoehtoa ja on jopa hakeutunut tämän ykkösvaihtoehdon puolison ystäväksi. 

Niin ja olis korvike sille miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa vuosia ja hän on todella upea ihana ihminen. Jos meille kuitenkin tulisi ero vaikka ihan vain rakkauden loppumisen takia, niin se olisi ero ihan kokonaan. Minä olisin vapaa ja mies olisi vapaa täysin, ihan kokonaan ilman mitään omistusoikeuksia ja enempiä ehtoja.

Ystäväni ovat myös tosi upeita ihania ihmisiä ja jos joku heistä löytäisi yhteisen sävelen mieheni kanssa, niin olisin vain onnellinen asiasta! En ymmärrä katkeruutta ja vanhojen asioiden perään itkemistä ollenkaan. Meillä oli aikamme ja nyt on uusi aika, me molemmat jatkamme eteenpäin ja joskus se onni ja rakkaus voi löytyä läheltä. En alkaisi edes miettimään mitään mahdollisia suhteemme aikana tapahtuneita heidän välillään tapahtuneita asioita, vaan jatkaisin matkaani. En myöskään menettäisi ystävääni, sillä meidän ystävyytemme on erillinen asia.

Sulle ilmeisesti ero oli sitten aika tunteenton, jos tuo ei missään tuntuisi heti eron jälkeen? 

Olen eronnut sovussa, mutta meni siihen kuitenkin lopulta jonkin verran aikaa sopeutua uuteen elämään ja tuollaiset kuviot olisi kyllä ollut melkoinen yllätys. Jos kaveri nyt eroaisi, ei tulisi mieleenkään alkaa katsella hänen eksäänsä vaan kyllä se kaverisuhde on tärkeämpi kuin hänen eksänsä.  Miehiä tulee ja menee, mutta kaverit pysyy. 

Luepas tarkemmin. En ole eronnut, mutta jos eroaisimme, niin mieheni on silloin vapaa. Silloin toivoisin hänelle parasta mahdollista tulevaa ja omat mahdolliset katkeruuden tunteeni olisivat toissijaisia.

Helppohan se on teoriatasolla sanoa. Et tiedä, miten reagoisit jos eroaisitte nyt ja sinä vielä rakastaisit (ex-)miestäsi.

Hohhoijaa, nyt mennään jo lapsellisuuksiin ja saivarteluihin.

Ihan varmasti rakastan miestäni jollakin tavoin hamaan tappiin asti, mutta vaikka olemme olleet yhdessä kauan, niin minä olen minä ja hän on hän. En ole ollut ikinä mustasukkainen kenestäkään ja en usko, että kokisin mitään valtavia mustasukkaisuuden tunteita hänestä. En ole näiden 25 vuoden aikana vielä tuntenut tunteita, jotka saisivat minut käyttäytymään niin kuin omistaisin miehen. En ole läheisriippuvainen, jonka elämä pyörii vain toisen ihmisen ympärillä ja jonka pitäisi yrittää pitää toinen ihminen aina vallassaan. Tottakai voisin olla vihainen, mutta ne ovat omia tunteitani ja työstäisin niitä erillään asiasta.

Entä se kaverin käytös, jos hän ihan heti erottuanne iskisi eksäsi? 

Jos hän on aidosti onnellinen, niin miksi minä alkaisin hankalaksi? Minulla on muutamia ystäviä, mutta en ole kenenkään kanssa missään lapsekkaassa paita ja perse -suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa vuosia ja hän on todella upea ihana ihminen. Jos meille kuitenkin tulisi ero vaikka ihan vain rakkauden loppumisen takia, niin se olisi ero ihan kokonaan. Minä olisin vapaa ja mies olisi vapaa täysin, ihan kokonaan ilman mitään omistusoikeuksia ja enempiä ehtoja.

Ystäväni ovat myös tosi upeita ihania ihmisiä ja jos joku heistä löytäisi yhteisen sävelen mieheni kanssa, niin olisin vain onnellinen asiasta! En ymmärrä katkeruutta ja vanhojen asioiden perään itkemistä ollenkaan. Meillä oli aikamme ja nyt on uusi aika, me molemmat jatkamme eteenpäin ja joskus se onni ja rakkaus voi löytyä läheltä. En alkaisi edes miettimään mitään mahdollisia suhteemme aikana tapahtuneita heidän välillään tapahtuneita asioita, vaan jatkaisin matkaani. En myöskään menettäisi ystävääni, sillä meidän ystävyytemme on erillinen asia.

Sulle ilmeisesti ero oli sitten aika tunteenton, jos tuo ei missään tuntuisi heti eron jälkeen? 

Olen eronnut sovussa, mutta meni siihen kuitenkin lopulta jonkin verran aikaa sopeutua uuteen elämään ja tuollaiset kuviot olisi kyllä ollut melkoinen yllätys. Jos kaveri nyt eroaisi, ei tulisi mieleenkään alkaa katsella hänen eksäänsä vaan kyllä se kaverisuhde on tärkeämpi kuin hänen eksänsä.  Miehiä tulee ja menee, mutta kaverit pysyy. 

Luepas tarkemmin. En ole eronnut, mutta jos eroaisimme, niin mieheni on silloin vapaa. Silloin toivoisin hänelle parasta mahdollista tulevaa ja omat mahdolliset katkeruuden tunteeni olisivat toissijaisia.

Helppohan se on teoriatasolla sanoa. Et tiedä, miten reagoisit jos eroaisitte nyt ja sinä vielä rakastaisit (ex-)miestäsi.

Hohhoijaa, nyt mennään jo lapsellisuuksiin ja saivarteluihin.

Ihan varmasti rakastan miestäni jollakin tavoin hamaan tappiin asti, mutta vaikka olemme olleet yhdessä kauan, niin minä olen minä ja hän on hän. En ole ollut ikinä mustasukkainen kenestäkään ja en usko, että kokisin mitään valtavia mustasukkaisuuden tunteita hänestä. En ole näiden 25 vuoden aikana vielä tuntenut tunteita, jotka saisivat minut käyttäytymään niin kuin omistaisin miehen. En ole läheisriippuvainen, jonka elämä pyörii vain toisen ihmisen ympärillä ja jonka pitäisi yrittää pitää toinen ihminen aina vallassaan. Tottakai voisin olla vihainen, mutta ne ovat omia tunteitani ja työstäisin niitä erillään asiasta.

Entä se kaverin käytös, jos hän ihan heti erottuanne iskisi eksäsi? 

Jos hän on aidosti onnellinen, niin miksi minä alkaisin hankalaksi? Minulla on muutamia ystäviä, mutta en ole kenenkään kanssa missään lapsekkaassa paita ja perse -suhteessa.

Tarviiko alkaa hankalaksi, mutta ihan oikeasti ei tuntuisi missään, jos hyvä ystäväsi heti erosi jälkeen iskisi eksäsi? En ole paita ja perse -suhteessa, mutta ihan varmasti tuntuisi jossain, jos samantien hyvä ystäväni alkaisi iskeä eksääni. Hieman kyllä ihmettelisin asiaa ja eikä ystävyyssuhde olisi enää ihan samanlainen. 

Vierailija kirjoitti:

Exiä on erilaisia, eli exä voi olla, jos ollaan oltu yhdessä vaikka viikko ja silloin siihen ei ole esteitä, ei oikeastaan vaikka olisi oltu yhdessä kauempaakin. Lapsiperheissä eroa kannattaa toki työstää pitempään, mutta aika moni tuppaa vaihtamaan jo ennen eroa uuteen. Exä on exä, hän ei ole exänsä omaisuutta millään tavoin ja korvamerkitty kenellekään.

Eli sanoisin, että itse en niin tekisi, mutta jotkut vaihtavat paria lennossa, joten sitä tapahtuu.

Älä nyt viitsi. On täysin eri asia vaihtaa tuntemattomaan kuin se, että ystäväsi tekee sinulle ns. oharit alkamalla seurustelemaan ystävänsä pitkäaikaisen exän kanssa. On toki ihmisiä joille tämä on ok, mutta tässä on kyse peruskäytöstavoista ja lojaalisuudesta ystävälle. Kyllä minä ajattelisin että noilla kahdella on ollut sutinaa jo aiemminkin ja olisin loukkaantunut. Kävisikö sinulle, että eroaisit ja eksäsi alkaisi seurustelemaan siskosi kanssa, entä aikuisen tyttäresi aikaisemmasta liitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tekee mitä haluaa, toiset mitä uskaltaa.

Nii, toisilla on moraalia, toisilla ei.

Totta ja minun moraalikäsitysteni mukaan tällaisessa, toisin kuin esim. varastamisessa, ei ole mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi salamarakastua kaverin eksään heti heidän eronsa jälkeen ja alkaa pokkana iskeä tätä eksää? Kyllä tuossa on täynynyt olla rakastunut jo pitempään ja esitetty hyvää ystävää vaikka mielessä ollaan kuitenkin toivottu mahdollista eroa. Varmaan tuo ottaisi vielä kovemmalle kuin se itse ero. 

Mitä esitetty? Miten tuossa tilanteessa pitäisi käyttäytyä? Voin kertoa että rakkauden tunne usein vain voimistuu kun sitä yrittää tukahduttaa. Pitäisikö sille kaverille siis kertoa jo ennen heidän eroaan että olen rakastunut siippaasi? Silläkö se ystävyys säilyisi hyvänä?

No olisihan tuo melkoinen järkytys, että kaverini on ollut ihastunut mieheeni, kun itse olen hänelle eroani pohtinut ja toinen on ollut siinä tukena, että kyllä sinä siitä erosta selviät. 

Mutta mieti itsesi siihen kaverin asemaan. Rakastut täysin vastoin omaa haluasi kaverin mieheen. Mitä teet? Alat hänelle avautumaan että olen rakastunut mieheesi? Lakkaat pitämästä yhteyttä? Mitä siinä pitäisi tehdä? Ja vastaukseksi ei nyt käy että näin ei käy ja ei rakastu. Nyt mietitään että mitä jos kuitenkin rakastuu.

No en ainakaan yrittäisi iskeä sitä. 

Mutta mitä tekisit kun kaverisi kertoisi että heillä on vaikeaa ja saattavat jopa erota? Laittaisit kädet korville ja sanoisit että älä mulle kerro kun olen rakastunut sun mieheen? Minä olen tuntenut erään miehen jo ennen kuin alkoi seurustelemaan nykyisen vaimonsa kanssa. Olen aina tykännyt ihan sikana siitä miehestä, mutta ei olla oltu koskaan yhtä aikaa vapaita että olisi tullut mitään tunnustettua. Nykyään olen hyvä ystävä tuon naisen kanssa. En minä nyt hänelle viitsi todellakaan mitään sanoa. Toivon ettei se näy liikoja ulos päin. En todellakaan toivo heidän eroaan, en vaikka välillä kadehdinkin heidän onneaan. Mutta sitäkään en kyllä lupaa että jos oltaisiin sen miehen kanssa yhtä aikaa joskus vapaita, että mitään en yrittäisi.

Kaveri viilensi välit eroni jälkeen ja ihmettelin ettei enää tullut vastakutsua syömään tai kahville kuten ennen vanhaan. Hän ja ex-mieheni tulivat erittäin hyvin juttuun ja olin vain tyytyväinen asiasta. Jossain vaiheessa olin eksän kanssa juttusilla ja hän siinä sitten kertoi, että kaverisi otti häneen yhteyttä ja pyysi ulos drinksuille, mutta hän kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti. No tulipa selville miksi ennen kaveerasi eikä eron jälkeen ollut enää mielenkiintoa olla minuun yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi salamarakastua kaverin eksään heti heidän eronsa jälkeen ja alkaa pokkana iskeä tätä eksää? Kyllä tuossa on täynynyt olla rakastunut jo pitempään ja esitetty hyvää ystävää vaikka mielessä ollaan kuitenkin toivottu mahdollista eroa. Varmaan tuo ottaisi vielä kovemmalle kuin se itse ero. 

Mitä esitetty? Miten tuossa tilanteessa pitäisi käyttäytyä? Voin kertoa että rakkauden tunne usein vain voimistuu kun sitä yrittää tukahduttaa. Pitäisikö sille kaverille siis kertoa jo ennen heidän eroaan että olen rakastunut siippaasi? Silläkö se ystävyys säilyisi hyvänä?

No olisihan tuo melkoinen järkytys, että kaverini on ollut ihastunut mieheeni, kun itse olen hänelle eroani pohtinut ja toinen on ollut siinä tukena, että kyllä sinä siitä erosta selviät. 

Mutta mieti itsesi siihen kaverin asemaan. Rakastut täysin vastoin omaa haluasi kaverin mieheen. Mitä teet? Alat hänelle avautumaan että olen rakastunut mieheesi? Lakkaat pitämästä yhteyttä? Mitä siinä pitäisi tehdä? Ja vastaukseksi ei nyt käy että näin ei käy ja ei rakastu. Nyt mietitään että mitä jos kuitenkin rakastuu.

No en ainakaan yrittäisi iskeä sitä. 

Mutta mitä tekisit kun kaverisi kertoisi että heillä on vaikeaa ja saattavat jopa erota? Laittaisit kädet korville ja sanoisit että älä mulle kerro kun olen rakastunut sun mieheen? Minä olen tuntenut erään miehen jo ennen kuin alkoi seurustelemaan nykyisen vaimonsa kanssa. Olen aina tykännyt ihan sikana siitä miehestä, mutta ei olla oltu koskaan yhtä aikaa vapaita että olisi tullut mitään tunnustettua. Nykyään olen hyvä ystävä tuon naisen kanssa. En minä nyt hänelle viitsi todellakaan mitään sanoa. Toivon ettei se näy liikoja ulos päin. En todellakaan toivo heidän eroaan, en vaikka välillä kadehdinkin heidän onneaan. Mutta sitäkään en kyllä lupaa että jos oltaisiin sen miehen kanssa yhtä aikaa joskus vapaita, että mitään en yrittäisi.

Oletko sinä itse parisuhteessa? En haluis olla sinun miehes.

Pitäisikö olla loppu elämä yksin siksi ettei saanut jotain nuoruuden ihastusta?

Olen eri, mutta ei se varmaan mukavalta tunnu, jos puoliso haikailee edelleen sitä ykkösvaihtoehtoa ja on jopa hakeutunut tämän ykkösvaihtoehdon puolison ystäväksi. 

Niin ja olis korvike sille miehelle.

En ole pystynyt välttymään tuon naisen seuralta. Olemme samaa piiriä sillä tavalla. Ja hauska tyyppi niin mikäs siinä. Tuo mies ei ole mikään ykkösvaihtoehto, kunhan vain on tosi erityinen henkilö jollain tavalla. Oma parisuhteeni on ihan eri juttu taas ja siitä ja sen juonenkäänteistä voisi kirjoittaa kirjan, en jaksa nyt sen enempää avautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exiä on erilaisia, eli exä voi olla, jos ollaan oltu yhdessä vaikka viikko ja silloin siihen ei ole esteitä, ei oikeastaan vaikka olisi oltu yhdessä kauempaakin. Lapsiperheissä eroa kannattaa toki työstää pitempään, mutta aika moni tuppaa vaihtamaan jo ennen eroa uuteen. Exä on exä, hän ei ole exänsä omaisuutta millään tavoin ja korvamerkitty kenellekään.

Eli sanoisin, että itse en niin tekisi, mutta jotkut vaihtavat paria lennossa, joten sitä tapahtuu.

Älä nyt viitsi. On täysin eri asia vaihtaa tuntemattomaan kuin se, että ystäväsi tekee sinulle ns. oharit alkamalla seurustelemaan ystävänsä pitkäaikaisen exän kanssa. On toki ihmisiä joille tämä on ok, mutta tässä on kyse peruskäytöstavoista ja lojaalisuudesta ystävälle. Kyllä minä ajattelisin että noilla kahdella on ollut sutinaa jo aiemminkin ja olisin loukkaantunut. Kävisikö sinulle, että eroaisit ja eksäsi alkaisi seurustelemaan siskosi kanssa, entä aikuisen tyttäresi aikaisemmasta liitosta?

Historia on mennyttä ja en ymmärrä miksi minun pitäisi alkaa eron jälkeen vaivaamaan päätäni jossitteluilla. Ehkä sitä voisi hetken miettiä, mutta sitten se on mietitty ja en palaisi enää asiaan. Mennyttä ei voi muuttaa, joten pitää keskittyä tulevaan. Se sitten siitä asian jahkailusta.

Etkö sinä ymmärrä sanaa ero? Tulee se ero sitten ihan minkä takia vain, niin se tarkoittaa sitä, että tiet eroavat ja suhde on ohi. Aikuisen ihmisen pitäisi pärjätä yksinkin ja vaikka olisi kuinka onnellinen parisuhde, niin periaatteessa kannattaisi pitää aina jalat maassa ja järki päässä sen verran, että koko elämä ei ole toisen ihmisen varassa. Ei puolison, kumppanin kuin edes ystävän varassa. Käytöstavat tulee olla tietenkin, mutta eivätköhän ne ole olleetkin kunnossa, enempää ei tarvitse.

Ja kyllä, jos eroaisin mieheni kanssa, niin siskoni olisi hänelle oikein hyvä kumppani. Samoin myös tuo kaukaa haettu esimerkkisi aikuisen tyttäreni edellisestä liitosta asian kanssa. Siinä nyt olisi vähän klappia jo iän suhteen, mutta sinäpä tämän esimerkin esille toit, en minä. Kaikki ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole holhouksessa, joten onnea matkaan vain!

Lisää?