Kaverin exän kanssa parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

No minä tunnen, kun ollaan vietetty paljon aikaa porukalla. Kyllä mulle merkitsee hyvä ja pitkä ystävyyssuhde enemmän kuin eronnut mies, joka sattuu vielä olemaan kaverini eksä. Eipä tuota kuviota tarvitsi paljon miettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Mulla oli yksi kaveri joka teki näin. Oli.

Eipä asia kyllä muille kuulu hevonnvttua eikä arvostusta voi syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa vuosia ja hän on todella upea ihana ihminen. Jos meille kuitenkin tulisi ero vaikka ihan vain rakkauden loppumisen takia, niin se olisi ero ihan kokonaan. Minä olisin vapaa ja mies olisi vapaa täysin, ihan kokonaan ilman mitään omistusoikeuksia ja enempiä ehtoja.

Ystäväni ovat myös tosi upeita ihania ihmisiä ja jos joku heistä löytäisi yhteisen sävelen mieheni kanssa, niin olisin vain onnellinen asiasta! En ymmärrä katkeruutta ja vanhojen asioiden perään itkemistä ollenkaan. Meillä oli aikamme ja nyt on uusi aika, me molemmat jatkamme eteenpäin ja joskus se onni ja rakkaus voi löytyä läheltä. En alkaisi edes miettimään mitään mahdollisia suhteemme aikana tapahtuneita heidän välillään tapahtuneita asioita, vaan jatkaisin matkaani. En myöskään menettäisi ystävääni, sillä meidän ystävyytemme on erillinen asia.

Totta. Erosin miehestäni kuusi vuotta sitten ja hän alkoi seurustelemaan työkaverini kanssa. He ovat olleet yhdessä nyt viisi vuotta ja kaikilla asiat ovat hyvin eikä ongelmia ole.

Meille voisi käydä noin, kun emme esitelleet toisiamme työkavereillemme. Eksä kerran kertoi naureskellen, että hänen työkaverinsa oli tullut kysymään, että missä olinkaan töissä ja minkänäköinen olen? Hän oli säikähtänyt, että on mahdollisesti deittaillut minua työpaikkani perusteella (sen eksä oli kertonut) ja oli huokaissut helpotuksesta etten ollut kyseessä. Hänelle olisi ollut vaikeaa tapailla työkaverinsa eksää, kun he työporukalla kuitenkin kävivät myös ulkona vapaa-ajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

Jotkut tekee mitä haluaa, toiset mitä uskaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Jos itse on helposti rakastuvaa tyyppiä niin ei ehkä osaa ihan eläytyä niiden tilanteeseen jotka tapaa elämänsä aikana muutaman ihmisen johon rakastuu. Tässä on suurta eroavaisuutta ihmisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Oma avioliittoni on tulossa tiensä päähän ja jos pystyisin pelastamaan tämän sillä että heivaisin elämästäni kaikki muut ihmiset (lapsia lukuun ottamatta) niin tekisin sen. Tämä on ollut elämäni tärkein ihmissuhde. Mikään kaverisuhde ei paikkaa tämän jättämää aukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Jos itse on helposti rakastuvaa tyyppiä niin ei ehkä osaa ihan eläytyä niiden tilanteeseen jotka tapaa elämänsä aikana muutaman ihmisen johon rakastuu. Tässä on suurta eroavaisuutta ihmisten välillä.

En todellakaan ole helposti rakastuva tyyppi ja todennäköisesti en enää löydä uutta suhdetta, mutta en kuitenkaan ystävän mieheen koskisi. Kyllä se ystävä on kuitenkin niin tärkeä elämässäni ja olemme tunteneet toisemme ihan sieltä lapsuudesta lähtien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Jos itse on helposti rakastuvaa tyyppiä niin ei ehkä osaa ihan eläytyä niiden tilanteeseen jotka tapaa elämänsä aikana muutaman ihmisen johon rakastuu. Tässä on suurta eroavaisuutta ihmisten välillä.

En todellakaan ole helposti rakastuva tyyppi ja todennäköisesti en enää löydä uutta suhdetta, mutta en kuitenkaan ystävän mieheen koskisi. Kyllä se ystävä on kuitenkin niin tärkeä elämässäni ja olemme tunteneet toisemme ihan sieltä lapsuudesta lähtien. 

Ei se eron jälkeen ole enää kenenkään mies. Ja minkälainen ystävä se olisi jos se tietää miten harvoin rakastut ja haluaisi että jätät sen silläkin kerralla väliin? Vaikka se voisi olla sinun elämäsi rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Oma avioliittoni on tulossa tiensä päähän ja jos pystyisin pelastamaan tämän sillä että heivaisin elämästäni kaikki muut ihmiset (lapsia lukuun ottamatta) niin tekisin sen. Tämä on ollut elämäni tärkein ihmissuhde. Mikään kaverisuhde ei paikkaa tämän jättämää aukkoa.

No vähän eri asia pitää siitä omasta puolisosta kiinni kuin vikitellä ystävän eksää heti hänen eronsa jälkeen. Ei se ystävän eksä ole varmaan tuossa vaiheessa se elämän tärkein ihmissuhde vaan ihmissuhde johon haluaa tutustua enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa vuosia ja hän on todella upea ihana ihminen. Jos meille kuitenkin tulisi ero vaikka ihan vain rakkauden loppumisen takia, niin se olisi ero ihan kokonaan. Minä olisin vapaa ja mies olisi vapaa täysin, ihan kokonaan ilman mitään omistusoikeuksia ja enempiä ehtoja.

Ystäväni ovat myös tosi upeita ihania ihmisiä ja jos joku heistä löytäisi yhteisen sävelen mieheni kanssa, niin olisin vain onnellinen asiasta! En ymmärrä katkeruutta ja vanhojen asioiden perään itkemistä ollenkaan. Meillä oli aikamme ja nyt on uusi aika, me molemmat jatkamme eteenpäin ja joskus se onni ja rakkaus voi löytyä läheltä. En alkaisi edes miettimään mitään mahdollisia suhteemme aikana tapahtuneita heidän välillään tapahtuneita asioita, vaan jatkaisin matkaani. En myöskään menettäisi ystävääni, sillä meidän ystävyytemme on erillinen asia.

Sulle ilmeisesti ero oli sitten aika tunteenton, jos tuo ei missään tuntuisi heti eron jälkeen? 

Olen eronnut sovussa, mutta meni siihen kuitenkin lopulta jonkin verran aikaa sopeutua uuteen elämään ja tuollaiset kuviot olisi kyllä ollut melkoinen yllätys. Jos kaveri nyt eroaisi, ei tulisi mieleenkään alkaa katsella hänen eksäänsä vaan kyllä se kaverisuhde on tärkeämpi kuin hänen eksänsä.  Miehiä tulee ja menee, mutta kaverit pysyy. 

Luepas tarkemmin. En ole eronnut, mutta jos eroaisimme, niin mieheni on silloin vapaa. Silloin toivoisin hänelle parasta mahdollista tulevaa ja omat mahdolliset katkeruuden tunteeni olisivat toissijaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Oma avioliittoni on tulossa tiensä päähän ja jos pystyisin pelastamaan tämän sillä että heivaisin elämästäni kaikki muut ihmiset (lapsia lukuun ottamatta) niin tekisin sen. Tämä on ollut elämäni tärkein ihmissuhde. Mikään kaverisuhde ei paikkaa tämän jättämää aukkoa.

No vähän eri asia pitää siitä omasta puolisosta kiinni kuin vikitellä ystävän eksää heti hänen eronsa jälkeen. Ei se ystävän eksä ole varmaan tuossa vaiheessa se elämän tärkein ihmissuhde vaan ihmissuhde johon haluaa tutustua enemmän. 

Joskus se selviää aika saman tien että joku olisi itselle se ”oikea”. Ei siinä kauaa mene kun sen ymmärtää jostain ihmisestä.

Tämän asetelman ongelma on se että se eronnut ystävä tässä teoreettisessa tilanteessa kokee että se ystävän ja exän rakastuminen on joku teko häntä kohtaan. Sitähän se ei ole. Se ei liity häneen yhtään mitenkään. Siinä tilanteessa hän on ulkopuolinen. Kukaan ei ole tekemässä mitään pahaa tekoa häntä kohtaan, koska koko tilanne ei kuulu hänelle mitenkään. Hän ei ole osallinen exänsä rakkauselämässä eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Jos itse on helposti rakastuvaa tyyppiä niin ei ehkä osaa ihan eläytyä niiden tilanteeseen jotka tapaa elämänsä aikana muutaman ihmisen johon rakastuu. Tässä on suurta eroavaisuutta ihmisten välillä.

En todellakaan ole helposti rakastuva tyyppi ja todennäköisesti en enää löydä uutta suhdetta, mutta en kuitenkaan ystävän mieheen koskisi. Kyllä se ystävä on kuitenkin niin tärkeä elämässäni ja olemme tunteneet toisemme ihan sieltä lapsuudesta lähtien. 

Ei se eron jälkeen ole enää kenenkään mies. Ja minkälainen ystävä se olisi jos se tietää miten harvoin rakastut ja haluaisi että jätät sen silläkin kerralla väliin? Vaikka se voisi olla sinun elämäsi rakkaus.

Kyllä se ensimmäinenkin mies ole se elämäni rakkaus, mutta niin vain ero tuli. En ikinä lähtisi tuohon kuvioon. 

Jos ei kaveri ymmärrä pitää kiinni omastaan ja itseä kiinnostaa niin miksipä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Oma avioliittoni on tulossa tiensä päähän ja jos pystyisin pelastamaan tämän sillä että heivaisin elämästäni kaikki muut ihmiset (lapsia lukuun ottamatta) niin tekisin sen. Tämä on ollut elämäni tärkein ihmissuhde. Mikään kaverisuhde ei paikkaa tämän jättämää aukkoa.

No vähän eri asia pitää siitä omasta puolisosta kiinni kuin vikitellä ystävän eksää heti hänen eronsa jälkeen. Ei se ystävän eksä ole varmaan tuossa vaiheessa se elämän tärkein ihmissuhde vaan ihmissuhde johon haluaa tutustua enemmän. 

Joskus se selviää aika saman tien että joku olisi itselle se ”oikea”. Ei siinä kauaa mene kun sen ymmärtää jostain ihmisestä.

Tämän asetelman ongelma on se että se eronnut ystävä tässä teoreettisessa tilanteessa kokee että se ystävän ja exän rakastuminen on joku teko häntä kohtaan. Sitähän se ei ole. Se ei liity häneen yhtään mitenkään. Siinä tilanteessa hän on ulkopuolinen. Kukaan ei ole tekemässä mitään pahaa tekoa häntä kohtaan, koska koko tilanne ei kuulu hänelle mitenkään. Hän ei ole osallinen exänsä rakkauselämässä eron jälkeen.

Eli siihen ystävän eksään on jo rakastunut aikoja sitten, jos selviää aika samantien että on se oikea. On vain rauhassa odotellut sitä eroa. Ehkä olisi kannattanut viilentää sitä ystävyyssuhdetta jo tuossa vaiheessa eikä sitten läväyttää tällaista asiaa sille ystävälle naamaan heti hänen eronsa jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.

No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.

Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.

Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan? 

Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.

No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin. 

Eri

Oma avioliittoni on tulossa tiensä päähän ja jos pystyisin pelastamaan tämän sillä että heivaisin elämästäni kaikki muut ihmiset (lapsia lukuun ottamatta) niin tekisin sen. Tämä on ollut elämäni tärkein ihmissuhde. Mikään kaverisuhde ei paikkaa tämän jättämää aukkoa.

No vähän eri asia pitää siitä omasta puolisosta kiinni kuin vikitellä ystävän eksää heti hänen eronsa jälkeen. Ei se ystävän eksä ole varmaan tuossa vaiheessa se elämän tärkein ihmissuhde vaan ihmissuhde johon haluaa tutustua enemmän. 

Joskus se selviää aika saman tien että joku olisi itselle se ”oikea”. Ei siinä kauaa mene kun sen ymmärtää jostain ihmisestä.

Tämän asetelman ongelma on se että se eronnut ystävä tässä teoreettisessa tilanteessa kokee että se ystävän ja exän rakastuminen on joku teko häntä kohtaan. Sitähän se ei ole. Se ei liity häneen yhtään mitenkään. Siinä tilanteessa hän on ulkopuolinen. Kukaan ei ole tekemässä mitään pahaa tekoa häntä kohtaan, koska koko tilanne ei kuulu hänelle mitenkään. Hän ei ole osallinen exänsä rakkauselämässä eron jälkeen.

Eli siihen ystävän eksään on jo rakastunut aikoja sitten, jos selviää aika samantien että on se oikea. On vain rauhassa odotellut sitä eroa. Ehkä olisi kannattanut viilentää sitä ystävyyssuhdetta jo tuossa vaiheessa eikä sitten läväyttää tällaista asiaa sille ystävälle naamaan heti hänen eronsa jälkeen. 

Elämä on. Kaikkea ei voi optimoida niin että kaikilla on hyvä mieli. Itselleen kannattaa kuitenkin olla rehellinen eikä luopua kaikesta hyvästä muiden vuoksi. Ei muutkaan sitä tee. Se ystävä saattaa olla vaikka minä ja itse käyttää tilaisuuden kohdallaan hyväkseen. Loppujen lopuksi se ystävä olisi myös saattanut toipua siitä tilanteesta helpostikkin ja koko uhraus oli turha. Ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa vuosia ja hän on todella upea ihana ihminen. Jos meille kuitenkin tulisi ero vaikka ihan vain rakkauden loppumisen takia, niin se olisi ero ihan kokonaan. Minä olisin vapaa ja mies olisi vapaa täysin, ihan kokonaan ilman mitään omistusoikeuksia ja enempiä ehtoja.

Ystäväni ovat myös tosi upeita ihania ihmisiä ja jos joku heistä löytäisi yhteisen sävelen mieheni kanssa, niin olisin vain onnellinen asiasta! En ymmärrä katkeruutta ja vanhojen asioiden perään itkemistä ollenkaan. Meillä oli aikamme ja nyt on uusi aika, me molemmat jatkamme eteenpäin ja joskus se onni ja rakkaus voi löytyä läheltä. En alkaisi edes miettimään mitään mahdollisia suhteemme aikana tapahtuneita heidän välillään tapahtuneita asioita, vaan jatkaisin matkaani. En myöskään menettäisi ystävääni, sillä meidän ystävyytemme on erillinen asia.

Sulle ilmeisesti ero oli sitten aika tunteenton, jos tuo ei missään tuntuisi heti eron jälkeen? 

Olen eronnut sovussa, mutta meni siihen kuitenkin lopulta jonkin verran aikaa sopeutua uuteen elämään ja tuollaiset kuviot olisi kyllä ollut melkoinen yllätys. Jos kaveri nyt eroaisi, ei tulisi mieleenkään alkaa katsella hänen eksäänsä vaan kyllä se kaverisuhde on tärkeämpi kuin hänen eksänsä.  Miehiä tulee ja menee, mutta kaverit pysyy. 

Luepas tarkemmin. En ole eronnut, mutta jos eroaisimme, niin mieheni on silloin vapaa. Silloin toivoisin hänelle parasta mahdollista tulevaa ja omat mahdolliset katkeruuden tunteeni olisivat toissijaisia.

Eikä yhtään haittaisi vaikka kaverisi nappaisi hänet ihan heti eronne jälkeen vaikka itse vielä prosessoisit eroa vaikka sovussa erositte ja tarvitsisit kaverisi tukea? Tuossa tilanteessa varmaan suree enemmän sitä kaverin menetystä kuin sitä eksää.