Lue keskustelun säännöt.
Kaverin exän kanssa parisuhteeseen.
06.04.2021 |
Arvostatko ihmistä joka alkaa liehitellä kaverin exää heti eron jälkeen?
Kommentit (154)
Lienee kirjoittamaton sääntö, että kaverit ja naiset pidetään erillään. Siis ettei samaan naiseen kaverit sotkeennu, usein tulee vaan harmia. Valitettavasti kaverin yli usein kävellään kun alkaa naista tekemään mieli, tämän olen joskus kokenut. Olemme nykyään väleissä mutta rehellisesti välillä ahdistaa yhä... Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpiirissäni tapahtui tällainen tilanne pari vuotta sitten, että nainen petti miestään (olivat yhdessä 20 vuotta) jäi tästä kiinni ja laitettiin valitsemaan. Jätti miehensä, otti sen uuden ja paukkasi vielä naimisiin saman tien sen uuden kanssa. Nyt tämä ex-mies sitten löysi heidän tuttavapiiristään uuden naisen. Ei mikään sydänystävä, mutta kuitenkin lähipiiriä. Nyt tämän miehensä pettäneen ja jättäneen naisen mielestä nämä kaksi eivät olisi saaneet mennä yhteen. 🙄 Koki sen selkään puukottamisena ja petoksena itseään vastaan.
Ei ihmisten tunteissa ole mitään järkeä. Kuinka laaja se piiri on ylipäätään johon ei saisi koskea? Vaikuttaako se kuka otti eron, miksi ja miten? Kuinka pitkä aika pitää olla koskematta? Jos näitä yhtään alkaa kelaamaan niin huomaa ettei näitä voi kovin tarkkaan määritellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.
No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.
Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.
Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan?
Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.
No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin.
Eri
Oma avioliittoni on tulossa tiensä päähän ja jos pystyisin pelastamaan tämän sillä että heivaisin elämästäni kaikki muut ihmiset (lapsia lukuun ottamatta) niin tekisin sen. Tämä on ollut elämäni tärkein ihmissuhde. Mikään kaverisuhde ei paikkaa tämän jättämää aukkoa.
No vähän eri asia pitää siitä omasta puolisosta kiinni kuin vikitellä ystävän eksää heti hänen eronsa jälkeen. Ei se ystävän eksä ole varmaan tuossa vaiheessa se elämän tärkein ihmissuhde vaan ihmissuhde johon haluaa tutustua enemmän.
Joskus se selviää aika saman tien että joku olisi itselle se ”oikea”. Ei siinä kauaa mene kun sen ymmärtää jostain ihmisestä.
Tämän asetelman ongelma on se että se eronnut ystävä tässä teoreettisessa tilanteessa kokee että se ystävän ja exän rakastuminen on joku teko häntä kohtaan. Sitähän se ei ole. Se ei liity häneen yhtään mitenkään. Siinä tilanteessa hän on ulkopuolinen. Kukaan ei ole tekemässä mitään pahaa tekoa häntä kohtaan, koska koko tilanne ei kuulu hänelle mitenkään. Hän ei ole osallinen exänsä rakkauselämässä eron jälkeen.
Tämä.
Tämä asia on näköjään todella monen hankala tajuta. Eron jälkeen toisen elämä ei kuulu itselle mitenkään. Ihan niin kuin hänelle ei kuulu myöskään ystävien elämät. Eronnut ei voi päsmäröidä muiden elämää. Hänellä voi olla ajatuksia ja omia mielipiteitä, mutta ne eivät kuulu siinä vaiheessa enää kenellekään. Ihmisen pitää olla sen verran hyvällä itsetunnolla varustettu, että hän tajuaa oman elämänsä olevan erillinen ja muiden elämän olevan heidän elämää. Ketään ei omisteta, ei exiä, ei ystäviä, ei edes yhteisiä lapsia.
Kaveri oli eron jälkeen ihan romuna eikä olisi ollut sydäntä sekaantua hänen eksäänsä siinä tilanteessa eikä kyllä muutenkaan. Olisin tuntenut kyllä itseni ihan hirviöksi ja moraalittomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän oikeasti vaikuttaa se millainen se rakkauden kokemus on. Ihastusta ei ehkä kannata lähteä ruokkimaan, mutta jos oikeasti rakastuu tyyliin jalat alta, että tuntuu että tämä on se henkilö jonka kanssa haluan loppu elämäni viettää, niin kenellä on vara alkaa rankkaamaan tällaista pois siksi että jollekkin tulee paha mieli? Ja miten kukaan voi toiselle myöskään sanoa että et saa koskea siihen, kun minulle tulee paha mieli? Jos kyseessä on ihan oikea syvä rakkaus. Itsekäs on tässä se joka vaatii niitä kahta luopumaan siitä rakkaudesta, hänen mielipahansa takia.
No en usko, että moni noin sanoisi noin suoraan. Enkä osaa kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä rakastuisin kaverin eksään heidän eronsa jälkeen, kun olen tuntenut hänet monet vuodet. Varmaan olisi tunteita ollut jo pitempään ja uusi tilaisuus käytetään heti hyväksi välittämättä kuinka rikki se kaveri on vaikka siitä erosta ja tarvitsee lohtua.
Elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikkea, oikeasti sellaisia asioita joita ei uskoisi voivan tapahtua. En itse muuten tunne moniakaan kavereiden puolisoita kovin hyvin.
Mutta tunnet kuitenkin kaverisi hyvin vai onko se muuten vaan kaverisuhde eikä niin tärkeä? Osaatko ajatella asiaa ollenkaan hänen kannaltaan?
Totta kai osaan, mutta kuten jo aiemmin sanoin, rakastuminen on itselleni ääriharvinaista. Ei olisi vara heittää menemään oikealta tuntuvaa rakkautta yhtään kenenkään takia. Ymmärrän että tuollainen tuntuisi ystävästä pahalta, mutta ajan kanssa pitäisi aikuisen ihmisen päästä yli siitä pahasta mielestä ja jos ei pääse niin vika on siellä päässä.
No nyt kerran eronneena en todellakaan riskeeraisi ystävyyssuhdettani jonku miehen takia. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia. Tuolla joku jo sanoi, että miehiä tulee ja menee. kuitenkin.
Eri
Oma avioliittoni on tulossa tiensä päähän ja jos pystyisin pelastamaan tämän sillä että heivaisin elämästäni kaikki muut ihmiset (lapsia lukuun ottamatta) niin tekisin sen. Tämä on ollut elämäni tärkein ihmissuhde. Mikään kaverisuhde ei paikkaa tämän jättämää aukkoa.
No vähän eri asia pitää siitä omasta puolisosta kiinni kuin vikitellä ystävän eksää heti hänen eronsa jälkeen. Ei se ystävän eksä ole varmaan tuossa vaiheessa se elämän tärkein ihmissuhde vaan ihmissuhde johon haluaa tutustua enemmän.
Joskus se selviää aika saman tien että joku olisi itselle se ”oikea”. Ei siinä kauaa mene kun sen ymmärtää jostain ihmisestä.
Tämän asetelman ongelma on se että se eronnut ystävä tässä teoreettisessa tilanteessa kokee että se ystävän ja exän rakastuminen on joku teko häntä kohtaan. Sitähän se ei ole. Se ei liity häneen yhtään mitenkään. Siinä tilanteessa hän on ulkopuolinen. Kukaan ei ole tekemässä mitään pahaa tekoa häntä kohtaan, koska koko tilanne ei kuulu hänelle mitenkään. Hän ei ole osallinen exänsä rakkauselämässä eron jälkeen.
Tämä.
Tämä asia on näköjään todella monen hankala tajuta. Eron jälkeen toisen elämä ei kuulu itselle mitenkään. Ihan niin kuin hänelle ei kuulu myöskään ystävien elämät. Eronnut ei voi päsmäröidä muiden elämää. Hänellä voi olla ajatuksia ja omia mielipiteitä, mutta ne eivät kuulu siinä vaiheessa enää kenellekään. Ihmisen pitää olla sen verran hyvällä itsetunnolla varustettu, että hän tajuaa oman elämänsä olevan erillinen ja muiden elämän olevan heidän elämää. Ketään ei omisteta, ei exiä, ei ystäviä, ei edes yhteisiä lapsia.
Kaveri oli eron jälkeen ihan romuna eikä olisi ollut sydäntä sekaantua hänen eksäänsä siinä tilanteessa eikä kyllä muutenkaan. Olisin tuntenut kyllä itseni ihan hirviöksi ja moraalittomaksi.
Tottakai, mutta eihän se ero ole useinkaan tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisten tunteissa ole mitään järkeä. Kuinka laaja se piiri on ylipäätään johon ei saisi koskea? Vaikuttaako se kuka otti eron, miksi ja miten? Kuinka pitkä aika pitää olla koskematta? Jos näitä yhtään alkaa kelaamaan niin huomaa ettei näitä voi kovin tarkkaan määritellä.
No ei kai millään olekaan väliä, mutta kyllä se hieman ihmetystä herättää jos kovin lyhyessä ajassa ollaan taas heti jonkun kanssa yhdessä. Omassa tuttavapiirissä monilla naisilla ainakin on eron jälkeen aika pian tapana noukkia jostain fb-kaverimiehestään uusi kultsi tilalle ahdistusta lievittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se männöö kirjoitti:
Lienee kirjoittamaton sääntö, että kaverit ja naiset pidetään erillään. Siis ettei samaan naiseen kaverit sotkeennu, usein tulee vaan harmia. Valitettavasti kaverin yli usein kävellään kun alkaa naista tekemään mieli, tämän olen joskus kokenut. Olemme nykyään väleissä mutta rehellisesti välillä ahdistaa yhä... Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa.
Itse sotkeennuin, koska en ole tuollaisiin sääntöihin sitoutunut ja kaveri on nykyään entinen kaveri ja vihamies. Ei ole minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmisten tunteissa ole mitään järkeä. Kuinka laaja se piiri on ylipäätään johon ei saisi koskea? Vaikuttaako se kuka otti eron, miksi ja miten? Kuinka pitkä aika pitää olla koskematta? Jos näitä yhtään alkaa kelaamaan niin huomaa ettei näitä voi kovin tarkkaan määritellä.
No ei kai millään olekaan väliä, mutta kyllä se hieman ihmetystä herättää jos kovin lyhyessä ajassa ollaan taas heti jonkun kanssa yhdessä. Omassa tuttavapiirissä monilla naisilla ainakin on eron jälkeen aika pian tapana noukkia jostain fb-kaverimiehestään uusi kultsi tilalle ahdistusta lievittämään.
Mitä tuotakaan ihmettelemään. Mistä sitä tietää kuinka kauan joku on tuntenut olevansa yksin ja nukkunut olohuoneen sohvalla jo ennen sitä eroa. Voi olla ollut vaikka viisi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se männöö kirjoitti:
Lienee kirjoittamaton sääntö, että kaverit ja naiset pidetään erillään. Siis ettei samaan naiseen kaverit sotkeennu, usein tulee vaan harmia. Valitettavasti kaverin yli usein kävellään kun alkaa naista tekemään mieli, tämän olen joskus kokenut. Olemme nykyään väleissä mutta rehellisesti välillä ahdistaa yhä... Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa.
Itse sotkeennuin, koska en ole tuollaisiin sääntöihin sitoutunut ja kaveri on nykyään entinen kaveri ja vihamies. Ei ole minun ongelmani.
Se kaveruus ei ilmeisesti merkinnyt sinulle mitään? Mulla on taas tosi hyviä ja tärkeitä ystävyyssuhteita enkä todellakaan osaisi ajatella asiaa noin olan kohauttamalla eikä ole minun ongelma.
Eri
No kyllä ihmettelisin, jos kaveri alkaisi nyt iskeä kaverimme eksää heti heidän eronsa jälkeen. Kyllä sitä kaveria alkaisi katsoa ihan eri näkökulmasta tuon jälkeen enkä tiedä miten suhtautuisin häneen enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se männöö kirjoitti:
Lienee kirjoittamaton sääntö, että kaverit ja naiset pidetään erillään. Siis ettei samaan naiseen kaverit sotkeennu, usein tulee vaan harmia. Valitettavasti kaverin yli usein kävellään kun alkaa naista tekemään mieli, tämän olen joskus kokenut. Olemme nykyään väleissä mutta rehellisesti välillä ahdistaa yhä... Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa.
Itse sotkeennuin, koska en ole tuollaisiin sääntöihin sitoutunut ja kaveri on nykyään entinen kaveri ja vihamies. Ei ole minun ongelmani.
Se kaveruus ei ilmeisesti merkinnyt sinulle mitään? Mulla on taas tosi hyviä ja tärkeitä ystävyyssuhteita enkä todellakaan osaisi ajatella asiaa noin olan kohauttamalla eikä ole minun ongelma.
Eri
Ehkä sai tilalle enemmän. Vaakakupissa kun on tosiaan se kaksi puolta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni tapahtui tällainen tilanne pari vuotta sitten, että nainen petti miestään (olivat yhdessä 20 vuotta) jäi tästä kiinni ja laitettiin valitsemaan. Jätti miehensä, otti sen uuden ja paukkasi vielä naimisiin saman tien sen uuden kanssa. Nyt tämä ex-mies sitten löysi heidän tuttavapiiristään uuden naisen. Ei mikään sydänystävä, mutta kuitenkin lähipiiriä. Nyt tämän miehensä pettäneen ja jättäneen naisen mielestä nämä kaksi eivät olisi saaneet mennä yhteen. 🙄 Koki sen selkään puukottamisena ja petoksena itseään vastaan.
Ei ihmisten tunteissa ole mitään järkeä. Kuinka laaja se piiri on ylipäätään johon ei saisi koskea? Vaikuttaako se kuka otti eron, miksi ja miten? Kuinka pitkä aika pitää olla koskematta? Jos näitä yhtään alkaa kelaamaan niin huomaa ettei näitä voi kovin tarkkaan määritellä.
Tätä samaa olen joskus täällä miettinyt minäkin. Miten määritellään muka se piiri, joka olisi koskematon ja kuinka kauan? Voiko eronnut olla se herra, joka määrittää muiden ihmissuhteet ja aikataulut?
Tuollainen kuulostaa ihan teinien ongelmilta. Siis juuri sellaisilta, että "me ollaan nyt bestiksiä ja et saa edes jutella toisen kanssa! Et saa missään tapauksessa ottaa yhtään enempiä ystäviä kuin minä, et tyttöjä ja et varsinkaan poikia! Me kuljemme koko ajan käsikynkkää, kikattelemme täsmälleen samoille asioille ja pukeudummekin kuosikaksosiksi!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi salamarakastua kaverin eksään heti heidän eronsa jälkeen ja alkaa pokkana iskeä tätä eksää? Kyllä tuossa on täynynyt olla rakastunut jo pitempään ja esitetty hyvää ystävää vaikka mielessä ollaan kuitenkin toivottu mahdollista eroa. Varmaan tuo ottaisi vielä kovemmalle kuin se itse ero.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ihmettelisin, jos kaveri alkaisi nyt iskeä kaverimme eksää heti heidän eronsa jälkeen. Kyllä sitä kaveria alkaisi katsoa ihan eri näkökulmasta tuon jälkeen enkä tiedä miten suhtautuisin häneen enää.
Heti ja heti, ehkäpä vipinää on ollut jo ennen eroa? Tai ehkäpä pari on ollut huonoissa väleissä jo kauan? Kukaan muu kuin asianosainen ei voi määritellä tuota heti -aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni tapahtui tällainen tilanne pari vuotta sitten, että nainen petti miestään (olivat yhdessä 20 vuotta) jäi tästä kiinni ja laitettiin valitsemaan. Jätti miehensä, otti sen uuden ja paukkasi vielä naimisiin saman tien sen uuden kanssa. Nyt tämä ex-mies sitten löysi heidän tuttavapiiristään uuden naisen. Ei mikään sydänystävä, mutta kuitenkin lähipiiriä. Nyt tämän miehensä pettäneen ja jättäneen naisen mielestä nämä kaksi eivät olisi saaneet mennä yhteen. 🙄 Koki sen selkään puukottamisena ja petoksena itseään vastaan.
Ei ihmisten tunteissa ole mitään järkeä. Kuinka laaja se piiri on ylipäätään johon ei saisi koskea? Vaikuttaako se kuka otti eron, miksi ja miten? Kuinka pitkä aika pitää olla koskematta? Jos näitä yhtään alkaa kelaamaan niin huomaa ettei näitä voi kovin tarkkaan määritellä.
Tätä samaa olen joskus täällä miettinyt minäkin. Miten määritellään muka se piiri, joka olisi koskematon ja kuinka kauan? Voiko eronnut olla se herra, joka määrittää muiden ihmissuhteet ja aikataulut?
Tuollainen kuulostaa ihan teinien ongelmilta. Siis juuri sellaisilta, että "me ollaan nyt bestiksiä ja et saa edes jutella toisen kanssa! Et saa missään tapauksessa ottaa yhtään enempiä ystäviä kuin minä, et tyttöjä ja et varsinkaan poikia! Me kuljemme koko ajan käsikynkkää, kikattelemme täsmälleen samoille asioille ja pukeudummekin kuosikaksosiksi!".
Jep, nuorten ongelmia. Aikuinen ymmärtää että vaikka joku asia tuntuu pahalta, se paha mieli ei ole syy minkä mukaan muiden pitää elää. Se menee ohi aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi salamarakastua kaverin eksään heti heidän eronsa jälkeen ja alkaa pokkana iskeä tätä eksää? Kyllä tuossa on täynynyt olla rakastunut jo pitempään ja esitetty hyvää ystävää vaikka mielessä ollaan kuitenkin toivottu mahdollista eroa. Varmaan tuo ottaisi vielä kovemmalle kuin se itse ero.
Ysyävä voi olla jo aikaisemminkin, sitä ei voi kukaan estää ja se ei ole väärin ketään kohtaan. Yhä vieläkin ketään ei voi omistaa ja ehtoja luetella muille.
Vierailija kirjoitti:
Näin se männöö kirjoitti:
Lienee kirjoittamaton sääntö, että kaverit ja naiset pidetään erillään. Siis ettei samaan naiseen kaverit sotkeennu, usein tulee vaan harmia. Valitettavasti kaverin yli usein kävellään kun alkaa naista tekemään mieli, tämän olen joskus kokenut. Olemme nykyään väleissä mutta rehellisesti välillä ahdistaa yhä... Tästä on jo kymmenen vuotta aikaa.
Itse sotkeennuin, koska en ole tuollaisiin sääntöihin sitoutunut ja kaveri on nykyään entinen kaveri ja vihamies. Ei ole minun ongelmani.
Kylmältä teolta vaikuttaa. Toki se kumppani halutaan mutta voi sen löytää ilman kenenkään satuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ihmettelisin, jos kaveri alkaisi nyt iskeä kaverimme eksää heti heidän eronsa jälkeen. Kyllä sitä kaveria alkaisi katsoa ihan eri näkökulmasta tuon jälkeen enkä tiedä miten suhtautuisin häneen enää.
Heti ja heti, ehkäpä vipinää on ollut jo ennen eroa? Tai ehkäpä pari on ollut huonoissa väleissä jo kauan? Kukaan muu kuin asianosainen ei voi määritellä tuota heti -aikaa.
No kyllä kaveri on siitä erosta puhunut ja tiedän missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi salamarakastua kaverin eksään heti heidän eronsa jälkeen ja alkaa pokkana iskeä tätä eksää? Kyllä tuossa on täynynyt olla rakastunut jo pitempään ja esitetty hyvää ystävää vaikka mielessä ollaan kuitenkin toivottu mahdollista eroa. Varmaan tuo ottaisi vielä kovemmalle kuin se itse ero.
Mitä esitetty? Miten tuossa tilanteessa pitäisi käyttäytyä? Voin kertoa että rakkauden tunne usein vain voimistuu kun sitä yrittää tukahduttaa. Pitäisikö sille kaverille siis kertoa jo ennen heidän eroaan että olen rakastunut siippaasi? Silläkö se ystävyys säilyisi hyvänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ihmettelisin, jos kaveri alkaisi nyt iskeä kaverimme eksää heti heidän eronsa jälkeen. Kyllä sitä kaveria alkaisi katsoa ihan eri näkökulmasta tuon jälkeen enkä tiedä miten suhtautuisin häneen enää.
Heti ja heti, ehkäpä vipinää on ollut jo ennen eroa? Tai ehkäpä pari on ollut huonoissa väleissä jo kauan? Kukaan muu kuin asianosainen ei voi määritellä tuota heti -aikaa.
No kyllä kaveri on siitä erosta puhunut ja tiedän missä mennään.
Ehkä tämä keskustelu koskee nyt muitakin kuin sitä sun yhtä kaveria?
Tämä.
Tämä asia on näköjään todella monen hankala tajuta. Eron jälkeen toisen elämä ei kuulu itselle mitenkään. Ihan niin kuin hänelle ei kuulu myöskään ystävien elämät. Eronnut ei voi päsmäröidä muiden elämää. Hänellä voi olla ajatuksia ja omia mielipiteitä, mutta ne eivät kuulu siinä vaiheessa enää kenellekään. Ihmisen pitää olla sen verran hyvällä itsetunnolla varustettu, että hän tajuaa oman elämänsä olevan erillinen ja muiden elämän olevan heidän elämää. Ketään ei omisteta, ei exiä, ei ystäviä, ei edes yhteisiä lapsia.