Mihin syömiseen olet viimeksi hurahtanut? Tiedättekö sen kun viikkokaupalla voi syödä samaa ruokaa päivästä toiseen kunnes yhtäkkiä himo lak...
Kommentit (568)
Näihin en kyllästy.
Ei ole vielä tökkinyt.
Kokkikartanon pekonipasta ja jauheliha kiusaus.
Riisikakut, voita, ihan aavistus suolakiteitä myllystä ja juustoa. Näillä olen elänyt pari viikkoa. Nyt on menossa vispipuurohullutus...
Söin varmaan kuukauden joka päivä leipää juustolla ja kurkkumajoneesilla..yleensä en majoneesista niin välitä.
Just niin minua! Kaikki menee överiksi. Joku aika sitten älytön himo kirnupiimään, sain kauppiaan sitä tilaamaan.Joka päivä 1-2 purkkia n. puolivuotta.Sitten loppui mieliteko kuin seinään.Kauppias tilaa mulle vieläkin ja en kehtaa olla ostamatta kun juuri mulle tilas. Ostankin silloin tällöin purkin ja yritän vängellä juoda.
Porkkana. Ihme himo tullut niihin. Olen aina ollut makkaransyöjä. Ei ole juurekset, vihannekset, hedelmät maistunut.
Jokin puutos varmaan vaivaa ja elimistö huutaa porkkanoita.
Vierailija kirjoitti:
Just niin minua! Kaikki menee överiksi. Joku aika sitten älytön himo kirnupiimään, sain kauppiaan sitä tilaamaan.Joka päivä 1-2 purkkia n. puolivuotta.Sitten loppui mieliteko kuin seinään.Kauppias tilaa mulle vieläkin ja en kehtaa olla ostamatta kun juuri mulle tilas. Ostankin silloin tällöin purkin ja yritän vängellä juoda.
😂 Minulle kävi samoin. Tuote oli kyllä eri. Tiedän tunteen.
Tosin sitten muutkin asiakkaat huomasivat että sitä on myynnissä, niin pakko-ottelu loppui.
Linssikeittoa. Teen viiden litran padallisia, ja sitä vaan menee ja menee ja menee, kunnes taas napsahtaa, ja sitten ei enää maistu. Muutaman kuukauden kuluttua toisto. (Lounaalla. Perheeni saa illallista joka ei ole linssikeittoa, ainakin aika usein). Mieheni syö pikanuudeleita aamiaiseksi joka. ainoa. päivä. Olen yrittänyt vienosti huomautella, että ne ovat aika lailla ravitsevan vastakohta, mutta en halua nalkuttaa, joten syökööt sitten. Kai hän joskus kyllästyy? Ehkä? Ei ole muutamaan vuoteen vielä kyllästynyt. Toisaalta on kunnossa eikä lihonut, joten?
468 korjaa pakko-ostelu, ei ottelu. Vaikka kyllä se väkisin piimän juominen ottelusta käy😄
Parsakaali ja dippi. Voisin joka päivä dipata parsakaalia. Parempi hullutus kuin sipsit mutta välillä huvittaa monta kertaa viikossa ostaa iltapalaksi parsakaalia ja dippiaineksia.
Kaali. Kaalipataa, kaalilaatikkoo, kääryleitä, kaalisalaattii, paistettua kaalia, kaaliperunapaistosta ym ym..
Tietenkin tästä kaalihulluudesta tulee "pikku" lieveilmiöitä, kaasuttaa kovin:)
Vierailija kirjoitti:
Peruna, paitsi että siihen en koskaan kyllästy. 🥔
Up,up,up!
Sen kanssa käy kaiķki! Toissapäivänä pottuu ja kananmunakastiketta, samaa eilen. Tänään loput pyttikseen hk:n lenkin kera, ihanaa namskis😋
Olen tehnyt monen viikon ajan eli joka viikolla vähintään kerran tällaista muutamaksi päiväksi riittävää kanaparmesaanivuokaa johon tulee pippurissa ja suolassa paistettuja kanan sisäfileitä ja pannuun lisätään paiston aikana tölkki paseerattuja tomaatteja, kuivattua oreganoa sekä spiraali"spaghetiksi" leikattua kesäkurpitsaa, korvaamaan oikean spaghetin/pastan. Päälle mozzarellaviipaleita, raastettua parmesaania ja hieman korppujauhoja sekä kuivattua oreganoa ja uuniin kuorruttumaan. Annoksen päälle tuoreita basilikanlehtiä.
https://www.you.co.uk/wp-content/uploads/2019/08/donal-skehan-one-pan-c…
On lisäksi terveellinen eikä tule mättö-olo.
Vierailija kirjoitti:
Spice-Victoria kuulemma syönyt saman ruoan päivässä jo pitkään.
20 vuotta syönyt höyrytetyn kalapalan höyrytetyillä vihanneksilla joka päivä. Kokki tekee.
David ja poikansa tykkäävät kokkailla ja heillä menee hermot kun emäntä ei edes maista heidän tekemiä ruokiaan.
Mutta tuollaista se on syömishäiriöisellä, vaikka olisi kuinka rikas.
Täälläkin porkkana ja myös lanttu. Keitettynä ja kylminä ne ovat hyvää naposteltavaa palasina, parempaa kuin sipsit:). Kesto syys syöminen on satsumat:)
Joku punamullon sukuinen kala ja katkaravut (paistettuna keskilämmöllä, hyvälaatuisessa auringonkukkaöljyssä). Vähän suolaa, ei mitään muuta!
Söin alkuvuodesta ihan jatkuvasti, päivittäin pelkkää kookoshiutaletta, pussi ei kauan kestänyt. Mulla oli aivan järkky himo siihen, joutui joskus päätäkauten hakemaan kaupasta jos ei ollut jäljellä kotona ja se himo iski. Ihmettelin kyllä mistä moinen. Sitten kävin verikokeissa, hemoglobiini 91, aloitin tuhdin rautalääkityksen ja kookoshimo hävisi vajaassa parissa viikossa, nyt lähinnä ällöttää ajatus syödä pelkkää kookoshiutaletta. En ymmärrä miten se liittyi selkeästi anemiaan, eniten siinä kiehtoi se suutuntuma kun pureksii. Olisiko jotain samaa kun anemiasta kärsivä voi himoita rouskutella jääpaloja.
Peruna, paitsi että siihen en koskaan kyllästy. 🥔