Kokemuksia lapsen musiikkiharrastuksesta?

Kuulostaa oudolta, että kunnalliseen musiikkiopistoon hyväksytään ilman pääsykoetta ja ilman tietoa soittimesta. Haiskahtaa provolta. Jos ei, niin ap:lle sanoisin, ettei 7-vuotiaana vielä ole niin väliä, vaikkei soitinvalinta osuisi heti nappiin. Minä aloitin 11-vuotiaana jo kolmannen soittimeni soittamisen, hyvin pääsin vielä kyytiin, yläasteen lopuksi suoritin jo D-tutkinnon. Muiden soittimien hallinnasta oli itse asiassa apua, joten oppiminen oli nopeampaa kuin ensimmäisen soittimen kohdalla-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...

Teoria ei kyllä soittamalla tartu.

Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.

Onneksi musiikin teoriassa ei opiskella barokin säveltäjiä.

Kyllä minä ainakin jouduin opiskelemaan myös säveltäjät. Opeteltiin mm. tunnistamaan aikakaudet ja säveltäjät korvakuulolta.

Tuo ei kuulu musiikin teoriaan. Omana aikanani tunnin nimi oli yleinen musiikkitieto, jota opiskeltiin perustasolla yhden vuoden ajan. Sitä en tiedä, millä nimellä sitä nykyään kutsutaan, ja onko se ehkä jossakin musiikkikoulussa integroitu yhteen musiikin teorian kanssa.

Jos haluaa suorittaa taiteen perusopetusta valtion tuella, se tapahtuu tietyn opetussuunnitelman mukaan. Enkä näe mitenkään pahana, että opetussuunnitelmaan kuuluu myös hieman musiikin historiaa.

Vaihtoehtona tosiaan on sitten käydä yksityistunneilla tai yksityisessä musiikkikoulussa. Sieltä saa mitä haluaa.

Me siis haluamme nimen omaan mukaan tuohon opetussuunnitelmaan ja tavoitteelliseen opetukseen joka etenee. Ei yksityisessä opetuksessa mitään pahaa ole, mutta järjestelmällinen eteneminen on meillä tavoitteena. Ja aika vaikeahan musiikissa on edetä, jos ei tunne esim. sävelasteikkoja. Eteneminen ja tavoitteiden saavuttaminen myös motivoi ainakin itseäni ihan eri tavalla kuin että niitä ei olisi.

Tunnen muutaman henkilön, jotka ovat lapsena/nuorena olleet yksityistunneilla, ja heillä se oppi on kyllä jäänyt laihemmaksi kuin musiikkikoulun/-opiston käyneillä. Ap

aloitin lapsena yksityisopetuksessa soittamaan pianoa enkä koe, että olisi oppini jäänyt laihemmaksi kuin musiikkikoulun tai musiikkiopiston käyneillä. Minäkin menin ihan tavoitteellisesti oppimäärät läpi ja edettiin omassa tahdissani. Sain klassisen pianokoulutuksen ja koen,että yksityisopetus oli ehdottomasti oikea valinta minulle.  Lukiossa olin musiikkiluokalla ja musiikinnumeroiden keskiarvo oli 10. Lukiossa sitten piti opetella itse yksi uusi instrumentti, en kokenut vaikeaksi. Toki yksityisopettajissa on eroa ja voi mennä enemmän aikaa vanhemmilta siihen, että löytää pätevän. '

Ottakaa muuten sitten jo nyt huomioon tulevaisuuden mahdolinen kuulovamma. niin monella isntrumentilla voi sellaisen saada aikaan, joten kannattaa lapsen kanssa miettiä jo nyt miten voi itse huolehtia kuuloaististaan ja sen suojaamisesta ja pohtia vaikuttaako se instrumentin valintaan. Tämä on asia, jota ei mielestäni edelleenkään huomioida tarpeeksi hyvin musiikkiharrastuksissa.

Meillä musiikkiopistoon pystyi pyrkimään myös "en tiedä vielä" valinnalla. Silloin pääsykoe oli ohjattu soitinkokeilu eli kierrettiin soitinryhmästä toiseen ja opettajat samalla testasivat valmiuksia soittimeen ja antoivat suosituksia. Sitten lopuksi valittiin oman kiinnostuksen mukaan soitin ja varasoitin mihin hakee. 

Nyt soittoa on jatkunut jo pitkään ja menossa muhasta viimeinen 5/5 kurssi. Koskaan ei ole kyllä manaillut ulkoaopeteltavia kappaleita ja ihan varmasti olisi näin tehnyt jos heillä sellaisia olisi ollut... Onko nämä sitten jossain jatkokurssissa?

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa sellainen soitin, jossa on kiva ja inspiroiva opettaja. Tämä on soittoharrastukselle jopa tärkeämpää kuin alusta asti nappiin mennyt soitinvalinta.

Opettajaa ei välttämättä tiedä etukäteen ja opettajaa voi kyllä tarvittaessa myös vaihtaa, näin meillä on tehty. Musiikkiopiston rehtori palkkasi erikseen lapselle sopivan opettajan, kun asiasta käytiin keskustelemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...

Teoria ei kyllä soittamalla tartu.

Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.

Onneksi musiikin teoriassa ei opiskella barokin säveltäjiä.

Kyllä minä ainakin jouduin opiskelemaan myös säveltäjät. Opeteltiin mm. tunnistamaan aikakaudet ja säveltäjät korvakuulolta.

Tuo ei kuulu musiikin teoriaan. Omana aikanani tunnin nimi oli yleinen musiikkitieto, jota opiskeltiin perustasolla yhden vuoden ajan. Sitä en tiedä, millä nimellä sitä nykyään kutsutaan, ja onko se ehkä jossakin musiikkikoulussa integroitu yhteen musiikin teorian kanssa.

Jos haluaa suorittaa taiteen perusopetusta valtion tuella, se tapahtuu tietyn opetussuunnitelman mukaan. Enkä näe mitenkään pahana, että opetussuunnitelmaan kuuluu myös hieman musiikin historiaa.

Vaihtoehtona tosiaan on sitten käydä yksityistunneilla tai yksityisessä musiikkikoulussa. Sieltä saa mitä haluaa.

Jos halutaan saivarrella, niin nykyään on kyse muhasta, mutta kyllä kaikki tietävät, että tuolla tarkoitetaan teoriatunteja. Meidän lapsi ainakin opetteli perusopinnoissa tunnistamaan ulkoa satoja kappaleita, niiden säveltäjän, aikakauden, tyylisuunnan, soittimet ja sävellajit.

Jos halutaan vielä saivarrella, niin ole ikinä kuullut muhasta, vaikka minulla on kaksi lasta konservatoriossa. Täällä päin puhutaan musiikkitaidosta, jos oikein muistan.

Hieman myös epäilyttää saman putken käyneenä tuo väite sadoista ulkoa kuunneltavista teoksista. Opiskelin yliopistossa musiikkitiedettä sivuaineena, ja sielläkään ei kuuntelutentissä ollut sataa teosta.

Vuosi sitten vaihtui täälläkin muhaksi. Onkohan joku hahmottaminen tai harmonia?

Musiikin hahmotusaineet

Toimiiko sellainen yhtälö, jos lapsi menee musiikkiopistoon mutta vanhemmat eivät ymmärrä mitään musiikista?

Eli niiden kotiläksyjen yms. suhteen. Pitäisikö lapsen silloin olla itseohjautuva tai erityisen lahjakas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...

Teoria ei kyllä soittamalla tartu.

Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.

Onneksi musiikin teoriassa ei opiskella barokin säveltäjiä.

Kyllä minä ainakin jouduin opiskelemaan myös säveltäjät. Opeteltiin mm. tunnistamaan aikakaudet ja säveltäjät korvakuulolta.

Tuo ei kuulu musiikin teoriaan. Omana aikanani tunnin nimi oli yleinen musiikkitieto, jota opiskeltiin perustasolla yhden vuoden ajan. Sitä en tiedä, millä nimellä sitä nykyään kutsutaan, ja onko se ehkä jossakin musiikkikoulussa integroitu yhteen musiikin teorian kanssa.

Jos haluaa suorittaa taiteen perusopetusta valtion tuella, se tapahtuu tietyn opetussuunnitelman mukaan. Enkä näe mitenkään pahana, että opetussuunnitelmaan kuuluu myös hieman musiikin historiaa.

Vaihtoehtona tosiaan on sitten käydä yksityistunneilla tai yksityisessä musiikkikoulussa. Sieltä saa mitä haluaa.

Me siis haluamme nimen omaan mukaan tuohon opetussuunnitelmaan ja tavoitteelliseen opetukseen joka etenee. Ei yksityisessä opetuksessa mitään pahaa ole, mutta järjestelmällinen eteneminen on meillä tavoitteena. Ja aika vaikeahan musiikissa on edetä, jos ei tunne esim. sävelasteikkoja. Eteneminen ja tavoitteiden saavuttaminen myös motivoi ainakin itseäni ihan eri tavalla kuin että niitä ei olisi.

Tunnen muutaman henkilön, jotka ovat lapsena/nuorena olleet yksityistunneilla, ja heillä se oppi on kyllä jäänyt laihemmaksi kuin musiikkikoulun/-opiston käyneillä. Ap

aloitin lapsena yksityisopetuksessa soittamaan pianoa enkä koe, että olisi oppini jäänyt laihemmaksi kuin musiikkikoulun tai musiikkiopiston käyneillä. Minäkin menin ihan tavoitteellisesti oppimäärät läpi ja edettiin omassa tahdissani. Sain klassisen pianokoulutuksen ja koen,että yksityisopetus oli ehdottomasti oikea valinta minulle.  Lukiossa olin musiikkiluokalla ja musiikinnumeroiden keskiarvo oli 10. Lukiossa sitten piti opetella itse yksi uusi instrumentti, en kokenut vaikeaksi. Toki yksityisopettajissa on eroa ja voi mennä enemmän aikaa vanhemmilta siihen, että löytää pätevän. '

Ottakaa muuten sitten jo nyt huomioon tulevaisuuden mahdolinen kuulovamma. niin monella isntrumentilla voi sellaisen saada aikaan, joten kannattaa lapsen kanssa miettiä jo nyt miten voi itse huolehtia kuuloaististaan ja sen suojaamisesta ja pohtia vaikuttaako se instrumentin valintaan. Tämä on asia, jota ei mielestäni edelleenkään huomioida tarpeeksi hyvin musiikkiharrastuksissa.

Oma lapseni on 13-vuotias ja opiskellut yksityisopetuksessa kerran viikossa jo vuosia. On erittäin taitava pianisti, soittaa vaativaa klassista, elokuvamusiikkia, esiintyy esimerkiksi koulun konserteissa. Tämä on erinomainen vaihtoehto, jos ei tähtää musiikin ammattilaiseksi. Lapsella on myös liikuntaharrastus monta kertaa viikossa, joten siksi musiikkiopisto ei hänelle soveltuisi. Yksityisopetuksessa on rentoa ja saa edetä omaan tahtiin. Ajat saa myös helposti silloin kuin itselle sopii.

Saivat itse valita, Avoimissa ovissa kokeilivat. Hieman tosin ohjailin keskimmäisellä siinä vaiheessa kun oli kaksi suosikkia, piano tai rummut, et otetaan nyt piano ja sitten myöhemmin rummut sivusoittimeksi, jos vielä haluaa =)

Meidän lasta kiinnosti moni soitin, ja valinta tehtiin yksinkertaisesti sen mukaan, missä oli mukavin opettaja (opet oli tuttuja). Kuten joku sanoikin, hyvä opettaja on motivaation ylläpidossa melkein soitinta tärkeämpi.