Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia lapsen musiikkiharrastuksesta?
Meillä soittimen valinta edessä, ensi syksynä alkaa musiikkiopistolla opiskelu. Millå perusteella olette valinneet lapselle ykkössoittimen? Oletteko päässeet kokeilemaan soittimia jossain ennen valintaa vai heittäneet vaan hatusta jotain? Onko lapsenne tykännyt? Suunnitelmissa jokin muu soitin kuin piano.
Kommentit (89)
Liikaa ei kannata patistaa soittamaan, mutta vähän voisi kysellä jos olisi soittoinnostusta ja varsinkin tukea jo musiikki-innostusta löytyy jo valmiiksi.
Aikuisena itseä harmittanut kovasti kun haluaisin osata soittaa, mutta näin vanhempana se soittotaito niin paljon vaikeampi oppia kuin lapsena. Vanhemmat ei mitenkään innostaneet soittoharrastukseen, ikävä kyllä. Lähimmistä kavereistanikaan kukaan ei soittanut tai laulanut kun olin lapsi niin ei tullut sitä alkuinnostuksen kipinää. Omasta mielestäni olen musikaalinen mutta soittotaidon treenaamisessa en ole päässyt aikuisena juuri alkeita pitemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota joku pieni soitin, niin lapsi voi itse mennä ja kantaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.
Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.
No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...
Teoria ei kyllä soittamalla tartu.
Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.Onneksi musiikin teoriassa ei opiskella barokin säveltäjiä.
Kyllä minä ainakin jouduin opiskelemaan myös säveltäjät. Opeteltiin mm. tunnistamaan aikakaudet ja säveltäjät korvakuulolta.
Tuo ei kuulu musiikin teoriaan. Omana aikanani tunnin nimi oli yleinen musiikkitieto, jota opiskeltiin perustasolla yhden vuoden ajan. Sitä en tiedä, millä nimellä sitä nykyään kutsutaan, ja onko se ehkä jossakin musiikkikoulussa integroitu yhteen musiikin teorian kanssa.
Jos haluaa suorittaa taiteen perusopetusta valtion tuella, se tapahtuu tietyn opetussuunnitelman mukaan. Enkä näe mitenkään pahana, että opetussuunnitelmaan kuuluu myös hieman musiikin historiaa.
Vaihtoehtona tosiaan on sitten käydä yksityistunneilla tai yksityisessä musiikkikoulussa. Sieltä saa mitä haluaa.
Jos halutaan saivarrella, niin nykyään on kyse muhasta, mutta kyllä kaikki tietävät, että tuolla tarkoitetaan teoriatunteja. Meidän lapsi ainakin opetteli perusopinnoissa tunnistamaan ulkoa satoja kappaleita, niiden säveltäjän, aikakauden, tyylisuunnan, soittimet ja sävellajit.
En tiedä mitä ”ulkoa tunnistamisella” tarkoitat, mutta ei musiikkiopistossa todellakaan tarvitse kuuntelemalla opetella satoja kappaleita ulkoa alusta loppuun. Yksi ”kappale” kun voi kestää tunninkin. Puhumattakaan siitä, että pitäisi ulkoa opetella, mitä soittimia missäkin teoksissa on, tai näiden sävellajeja elleivät ne teoksen nimestä ilmene.
Ihan riittää, että tunnistaa sinfoniaorkesterin soittimet äänestä ja musiikin eri tyylilajit niiden ominaispiirteistä, ja lisäksi on vähän kuulokuvaa kuuluisien kappaleiden tunnetuimmista teemoista.
Perusteorioissa tulee ne teosten ulkoaopettelut. Mutta silloin se lapsi on jo teini ja nauttii niistä.
Musiikin opiskelu kehittää lapsesi muistia. Suosittelen kirjaa tiikeriäiti sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varautua siihen, että musiikkiopisto voi viedä kolmekin iltaa viikossa. Soittotunti (aluksi pienillä kahteen osaan jaettuna), teoria ja orkesteri. Harjoitellakin pitäisi jaksaa, erityisesti jousisoittimissa alku on aika työläs, eikä onnistumisen kokemuksia tule ellei jaksa tehdä töitä. Sello vaatii myös näppivoimia.
Mutta mahtava harrastus joka tapauksessa. Meillä sellisti aloitti 8-vuotiaana, ja edistyi nopeasti.
Totta, teoriaa en ollut ajatellut! Valitsiko lapsi itse sellon? Minusta juuri tuo että tehdään töitä ja sitten saa onnistumisen kokemuksen, on musiikissa hyvä oppi.
Tuttu ammattimuusikko alkoi valmentaa lapsiaan viulussa 2- tai 3-vuotiaana. Soitin oli puhtaasti äidin valinta molemmille muksuille, mutta tuntuvat kyllä tykkäävän.
Juurikin näin 2-4 vuotta on ihanteellinen ikä aloittaa soitto. Kehittää lapsen aivoja! Parempaa ei voisi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä soitin piti valita jo hakuvaiheessa. Onko lapsella jokin erityinen kiinnostuksen kohde?
Tärkeintä on innostaa lasta ja harjoitella sitä, että muistaa harjoitella soittotuntien välillä.
Lapsi itse ilmoitti haluavansa nokkahuilun, mutta sitä ei voi valita ykkössoittimeksi (eikä kakkosvaihtoehdoksikaan?) Sitten kokeili nokkahuilua mutta ei se jaksanutkaan innostaa. Ap
Puhaltimien suhteen on vielä monta vuotta aikaa harkita.
Siis ihanko oikeasti teillä on jo paikka, vai vastako olette menossa pyrkimään? Valitsemalla harvinaisen soittimen voi yleensä parantaa sisäänpääsymahdollisuuksia.
Täällä päin pääsykokeita ei nykyään ainakaan alkeistasolla ole. Ilmoittaudutaan vaan johonkin soittimeen. Ehkä kokeita jossain vielä on, en tiedä. Ap
Hae suoraan lapsesi kunnon opetukseen, jonkun ison kaupungin konservatorioon, on pääsykokeet. Hyvälle opettajalle, 4 soittotuntia pyydä viikossa. Ei muuten tule mestaria, eikä neroa lapsestasi.
Monissa musiikkiopistoissa on soitinkaruselli ensimmäisenä vuonna= kokeillaan eri soittimia, muutama viikko kerrallaan. Sieltä yleensä löytyy suosikki, jota sitten seuraavana vuonna aletaan opiskella.
Soittimen voi myös vaihtaa, jos valinta ei ollutkaan hyvä. Eikä ihan taaperona tarvitse aloittaa, ehtii kyllä vähän vanhempanakin.
T. Musiikkiopiston ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi halusi alkaa soittaa jotain soitinta, ikää oli 6v. Takana muskaria useampi vuosi ja yksi vuosi kannelmuskaria. Me kuunneltiin erilaisten soittimien ääniä netistä, ja kysyin lapselta, 6v, että mikä kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Päätyi poikkihuiluun ja sitä on soittanut monta vuotta. Teini-iässä on noin 2-3x vkossa jotain tähän liittyvää (tunnit, teoriaa, orkesteria) ja se on sopiva määrä, enempää ei haluaisikaan, jää vielä aikaa koululle ja ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi halusi alkaa soittaa jotain soitinta, ikää oli 6v. Takana muskaria useampi vuosi ja yksi vuosi kannelmuskaria. Me kuunneltiin erilaisten soittimien ääniä netistä, ja kysyin lapselta, 6v, että mikä kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Päätyi poikkihuiluun ja sitä on soittanut monta vuotta. Teini-iässä on noin 2-3x vkossa jotain tähän liittyvää (tunnit, teoriaa, orkesteria) ja se on sopiva määrä, enempää ei haluaisikaan, jää vielä aikaa koululle ja ystäville.
Oliko hän saanut itse päättää, aloittaako musiikin vai tuliko aloite musiikkiharrastukseen teiltä vanhemmilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.
Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.
No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...
Teoria ei kyllä soittamalla tartu.
Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.Onneksi musiikin teoriassa ei opiskella barokin säveltäjiä.
Kyllä minä ainakin jouduin opiskelemaan myös säveltäjät. Opeteltiin mm. tunnistamaan aikakaudet ja säveltäjät korvakuulolta.
Tuo ei kuulu musiikin teoriaan. Omana aikanani tunnin nimi oli yleinen musiikkitieto, jota opiskeltiin perustasolla yhden vuoden ajan. Sitä en tiedä, millä nimellä sitä nykyään kutsutaan, ja onko se ehkä jossakin musiikkikoulussa integroitu yhteen musiikin teorian kanssa.
Jos haluaa suorittaa taiteen perusopetusta valtion tuella, se tapahtuu tietyn opetussuunnitelman mukaan. Enkä näe mitenkään pahana, että opetussuunnitelmaan kuuluu myös hieman musiikin historiaa.
Vaihtoehtona tosiaan on sitten käydä yksityistunneilla tai yksityisessä musiikkikoulussa. Sieltä saa mitä haluaa.
Jos halutaan saivarrella, niin nykyään on kyse muhasta, mutta kyllä kaikki tietävät, että tuolla tarkoitetaan teoriatunteja. Meidän lapsi ainakin opetteli perusopinnoissa tunnistamaan ulkoa satoja kappaleita, niiden säveltäjän, aikakauden, tyylisuunnan, soittimet ja sävellajit.
En tiedä mitä ”ulkoa tunnistamisella” tarkoitat, mutta ei musiikkiopistossa todellakaan tarvitse kuuntelemalla opetella satoja kappaleita ulkoa alusta loppuun. Yksi ”kappale” kun voi kestää tunninkin. Puhumattakaan siitä, että pitäisi ulkoa opetella, mitä soittimia missäkin teoksissa on, tai näiden sävellajeja elleivät ne teoksen nimestä ilmene.
Ihan riittää, että tunnistaa sinfoniaorkesterin soittimet äänestä ja musiikin eri tyylilajit niiden ominaispiirteistä, ja lisäksi on vähän kuulokuvaa kuuluisien kappaleiden tunnetuimmista teemoista.
Perusteorioissa tulee ne teosten ulkoaopettelut. Mutta silloin se lapsi on jo teini ja nauttii niistä.
Musiikin teoriassa ei opetella teoksia ulkoa. Soittotunneilla kyllä opetellaan omat läksyt ulkoa.
Tällä hetkellä musiikkioppilaitoksiinkin pääsee ilman testejä vapautuville paikoille, ilmoittautumiset netin kautta tiettynä ajankohtana, pitää olla nopea jos haluaa paikan.
Kannattaa katsoa oman alueen musiikkiopiston soitinesittelyn tms. netistä. Monissa paikoissa järjestetään esittelyjä. Lapsen olisi hyvä nähdä ja kuulla soitinta valintaa tehdessä. Kokeilut taitavat olla nyt hankalampia järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä musiikkioppilaitoksiinkin pääsee ilman testejä vapautuville paikoille, ilmoittautumiset netin kautta tiettynä ajankohtana, pitää olla nopea jos haluaa paikan.
Kannattaa katsoa oman alueen musiikkiopiston soitinesittelyn tms. netistä. Monissa paikoissa järjestetään esittelyjä. Lapsen olisi hyvä nähdä ja kuulla soitinta valintaa tehdessä. Kokeilut taitavat olla nyt hankalampia järjestää.
Ei ainakaan pääkaupunkiseudulla ole tilanne tämä. Täällä musiikkiopistoon pääsee vain pääsykokeiden kautta. Ja pääsykokeisiin ilmoittautuminen taitaa olla monessa opistossa käynnissä parhaillaan. Mikäli kesken kauden vapautuu oppilaspaikkoja, niin nekin myönnetään edelliskevään pääsykokeiden perusteella jonoon jääneille.
Pääkaupunkiseudulla ainakin (ehkä myös muissa isommissa kaupungeissa) tulijoita musiikkiopistoon on huomattavasti enemmän kuin vapautuvia paikkoja. Soitinvalinnalla on oma merkityksensä. Kuten jossain aikaisemmassa viestissä mainittiin pianoon ja viuluun on vaikeinta päästä. Puhaltimiin pääsee monesti helpommin. Lisäksi puhaltimissa ja jousisoittimissa on se hyvä puoli, että niillä pääsee orkesteriin soittamaan. Yhdessä soittaminen on parasta omien lasten mielestä. Pianolla tämä jää monesti kovin vähäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.
Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.
Olisiko kyseessä yksityinen musiikkikoulu, joka ei ole valtionosuuksien piirissä, tai muuten omakustanteinen linja? Silloin saa toki opettaa mitä haluaa ja miten haluaa.
On yksityinen, noudattaa muuten yleistä opintosuunnitelmaa (paitsi tuo teorian opiskelu), ja ei ole valtionavun piirissä. Mutta mitä tuossa lasten serkkujen musiikkiharrastusta olen kuunnellut, halvemmalla me on tässä päästy. Ja ei siitä ammattia noilla serkuillakaan kyllä tule kun 10v viulunsoiton jälkeenkään se ei sen kummemmalta kuullosta kuin ekan tunnin jälkeen..
Vaikka valtionosuuksien piirissä olevat musiikkikoulut ja -opistot antavat tavoitteellista opetusta, ei niissäkään ammattilaisuus ole nykyään se tavoite. Tavoitteena on oman musiikkisuhteen löytäminen ja kehittäminen, ja sitä tuetaan muun muassa kannustamalla säveltämään ja improvisoimaan.
Omat jousisoittimia soittavat lapseni ovat vasta pari vuotta opiskelleet musiikkiopistossa, mutta ovat ja tehneet omia pieniä sävellyksiä. Ja kuulostavat huimasti paremmilta kuin aloittaessaan. Ehkä sinun korvasi ei ole erityisen tarkka, jos et huomaa eroa aloittelijan ja kymmenen vuotta soittaneen välillä.
Usko mua, sinäkin kuulisit sen. Ja tällä omalla kitaraa soittavalla pojallani on ns. absoluuttinen musiikkikorva (taas, ei minun teoriani vaan ammattilaisten) ja hän ei kestä olla samassa huoneessa kun nämä serkut "esiintyy".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö soittaa viulua. Aloitti 8-vuotiaana, ja soitinharrastusta on takana nyt puolitoista vuotta. Muutamat esiintymiset kerkesi kokeilla kunnes korona sotki kaiken.
Tyttö käy yksityisessä soitinopetuksessa, jossa sovelletaan steiner-pedagogiikkaa. Sopii ujolle ja varautuneelle lapselle oikein hyvin. Oppitunteja on yksi viikossa ja se kestää 45minuuttia. Teoriatunteja ei erikseen tarvita, koska musiikkiluokalla tyttö oppii ne muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö soittaa viulua. Aloitti 8-vuotiaana, ja soitinharrastusta on takana nyt puolitoista vuotta. Muutamat esiintymiset kerkesi kokeilla kunnes korona sotki kaiken.
Tyttö käy yksityisessä soitinopetuksessa, jossa sovelletaan steiner-pedagogiikkaa. Sopii ujolle ja varautuneelle lapselle oikein hyvin. Oppitunteja on yksi viikossa ja se kestää 45minuuttia. Teoriatunteja ei erikseen tarvita, koska musiikkiluokalla tyttö oppii ne muutenkin.
Unohtui kertoa, että itse valitsi soittimensa jo aika pienenä, mutta himmailtiin aloittamisen kanssa vähän. Muutamassa soitinkokeilussa käytiin, ja viulu oli kuitenkin se ykkönen tytölle. Emme painostaneet tai ehdottaneet musiikkiharrastusta, vaan se tuli äidinmaidon mukana :)
Huonosti soitettu epävireinen viulu on aivan hirveää kuunneltavaa. Puoliakustinen tai sähkökitara, kunnon vahvistin, efektipedaali / loopperi ja hyvät kuulokkeet niin ei mene lapselta, vanhemmilta ja kaikilta muilta kerrostaloasujilta hermot ja lapsella riittää soitettavaa vuosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Musiikkiopistollahan on jotkut testit, joissa suositellaan soitinta. Ainakin kun meidän lapset olivat aikoinaan pieniä. Tietyt puhallinsoittimet vaativat hyvin tarkan sävelkorvan ja puhallusvoimaa. Oli muuten antoisaa käydä lapsen koko opistoura läpi pienestä muskarilaisesta loppututkintoihin.
Asiaa voi kysellä ko. musiikkiopistosta. Kokemusta on siten. että mulle aikoinaan suositeltiin just hyvän sävelkorvan takia viulua ja kas, nyt olenkin jo pitkään ollut ammattiviulisti. Viulu on upea soitin, suosittelen. Turhan moni haluaa soittimeksi pianon, siihen on tunkua. Toki piano on alkuun kenties se helpoin. Huilukin on hyvä, voi aloittaa sellaisella "taitetulla poikkihuilulla", joka sopii pienemmillekin aloittajille. Muita puhaltimia ei suositella alle kymppivuotisille. Sellojakin saa soittajan kokoisia. Mutta soitinta tärkeämpi on kenties sitoutuminen harjoitteluun. Musiikkiopiston kolme tasosuoritusta + pakolliset teoriat, säveltapailut, yhteissoitot jne. vievät n kahdeksan vuotta. Sitten on ns.peruskurssit tehty ja voi miettiä jatkoa. Intoa!
Vierailija kirjoitti:
Huonosti soitettu epävireinen viulu on aivan hirveää kuunneltavaa. Puoliakustinen tai sähkökitara, kunnon vahvistin, efektipedaali / loopperi ja hyvät kuulokkeet niin ei mene lapselta, vanhemmilta ja kaikilta muilta kerrostaloasujilta hermot ja lapsella riittää soitettavaa vuosiksi.
Viulu viritetään tarvittaessa, ja se nyt vaan ei heti kuulosta samalta kuin ammattilaisen soittamana - mutta mikä soitin kuulostaa?
Minun korvaani mikä tahansa nuotin vierestä menevä soitto saa aikaan lähestulkoon vihan tunteita (no ei ihan, mutta vaikea on kestää kuunnella) ja silti lapseni opettelee viulunsoittoa. Vain harjoittelemalla voi oppia, ja on vahingollista olettaa, että heti pitäisi olla virheetön (eli kuulostaa hyvältä).
Jos kyseessä poika niin ehdottomasti kannattaa alkaa soittamaan kitaraa.
Oi, sitä pesän määrää tulevaisuudessa.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä mitä ”ulkoa tunnistamisella” tarkoitat, mutta ei musiikkiopistossa todellakaan tarvitse kuuntelemalla opetella satoja kappaleita ulkoa alusta loppuun. Yksi ”kappale” kun voi kestää tunninkin. Puhumattakaan siitä, että pitäisi ulkoa opetella, mitä soittimia missäkin teoksissa on, tai näiden sävellajeja elleivät ne teoksen nimestä ilmene.
Ihan riittää, että tunnistaa sinfoniaorkesterin soittimet äänestä ja musiikin eri tyylilajit niiden ominaispiirteistä, ja lisäksi on vähän kuulokuvaa kuuluisien kappaleiden tunnetuimmista teemoista.