Kokemuksia lapsen musiikkiharrastuksesta?

Ohhoh, eikö täällä ole muita musiikkia harrastavia? Ap

Meillä soitin piti valita jo hakuvaiheessa. Onko lapsella jokin erityinen kiinnostuksen kohde?

Tärkeintä on innostaa lasta ja harjoitella sitä, että muistaa harjoitella soittotuntien välillä.

flyygeli?

Mummoloissa oli pianot ja lapsemme oli pienestä pitäen innoissaan niiden soittamisesta. Vanhempani sitten antoivat vanhan pianoni meille. Siitä se musiikkiharrastus sitten lähti ja jatkuu edelleen.

Kakkossoittimesta et kysynyt, mutta se valittiin musiikkiopiston "tutustu soittimiin" tapahtuman avulla. Lopulta tuo soitin ei ollut kauhean kiva ja lapsi soitti siitä vain ykköstason.

Huvikseen soittaa vielä paria muutakin soitinta. Niihin tutustui koulun musatunneilla.

Musiikkiopistollahan on jotkut testit, joissa suositellaan soitinta.  Ainakin kun meidän lapset olivat aikoinaan pieniä.  Tietyt puhallinsoittimet vaativat hyvin tarkan sävelkorvan ja puhallusvoimaa.  Oli muuten antoisaa käydä lapsen koko opistoura läpi pienestä muskarilaisesta loppututkintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä soitin piti valita jo hakuvaiheessa. Onko lapsella jokin erityinen kiinnostuksen kohde?

Tärkeintä on innostaa lasta ja harjoitella sitä, että muistaa harjoitella soittotuntien välillä.

Sori tämä sekava vastaus. En nyt ehdi kirjoitella enempää. Lyhyesti sanottuna musiikki on hieno harrastus, lapsi tykkää. Vanhemmatkin tykkää, vaikka pitkäjänteisyyttä vaatii kuskaamisineen ja konsertteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä soitin piti valita jo hakuvaiheessa. Onko lapsella jokin erityinen kiinnostuksen kohde?

Tärkeintä on innostaa lasta ja harjoitella sitä, että muistaa harjoitella soittotuntien välillä.

Sori tämä sekava vastaus. En nyt ehdi kirjoitella enempää. Lyhyesti sanottuna musiikki on hieno harrastus, lapsi tykkää. Vanhemmatkin tykkää, vaikka pitkäjänteisyyttä vaatii kuskaamisineen ja konsertteineen.

Kuskauksen tarve kyllä riippuu kovasti matkan pituudesta ja soittimen koosta. Moni kulkee ihan itsenäisestikin noita reissuja. Ja kun pitemmälle edetään, niin musiikkiopisto ei silti yleensä tuota enempää käyntejä kuin soittotunti, teoriatunti ja ehkä orkesteri ja/tai sivusoitin, ja niistäkin osan voi hyvin saada sovittua samaan iltaan peräkkäin. Lisäksi sitten kotiharjoittelua. Eli verrattuna johonkin korkealle tähtäävään urheiluharrastukseen, on ramppaamista huomattavasti vähemmän.

Mutta tosiaan se kannattaa huomioida, että jos ei ole autoa ja/tai kuskaushaluja, niin mielellään vähän pienikokoisempi soitin. Tiedän kyllä selloakin kuskatun bussilla, mutta onhan siinä haasteensa ja samoin isojen puhaltimien kanssa.

Meillä lapset on päättäneet itse soittimet. Toisella viulu ja toisella sello.

Ei aikuinen voi minun mielestäni päättää tuota lapsen puolesta vaan soittimen pitää kiinnostaa. Käytiin konserteissa ja kuunneltiin eri soittimia.

Olisin itse toivonut että olisivat valinneet puhallinsoittimet, itse soitan sellaista. Pidän jousisoittajia vähän kireinä, mutta pitää sen soittimen puhutella lasta.

Soittimet on kalliita ja soittoläksyissä auttaminen ei aina huvittaisi. Hyvä harrastus kuitenkin ja orkestereissa saavat paljon kavereita.

Tunneille pitää ainakin näissä soittimissa mennä kauan mukaan kun aikuisen pitää auttaa kotona oikeassa soittoasennossa. Tunnit on myös melko kalliita, mutta ei nyt minkään jääkiekon tai ratsastuksen hintaista.

Ihanaa on nähdä kun lapsi oppii esiintymään ja nauttimaan musiikista.

Onneksi tyrär ei päässyt musiikkiopiston pääsykokeista (kovan jännityksen takia) läpi, koska oli valinnut soitinesittelytapahtumassa soittimekseen oboen. Siitä lähtee karmea ääni. Ei todellakaan kerrostaloasukkien instrumentti. Hän meni toiseen opistoon soittamaan poikkihuilua. Se on hieno soitin. Tytär lopetti muutaman vuoden jälkeen, koska ei halunnut harrastaa niin tavoitteellisesti. Musiikkiopistoissa tähdätään selvästikin musiikin ammattilaisuuteen. Nykyään tytär soittaa huvikseen mitä milloinkin ukulelestä sähköpianoon.

Valitkaa sellainen soitin, jossa on kiva ja inspiroiva opettaja. Tämä on soittoharrastukselle jopa tärkeämpää kuin alusta asti nappiin mennyt soitinvalinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä soitin piti valita jo hakuvaiheessa. Onko lapsella jokin erityinen kiinnostuksen kohde?

Tärkeintä on innostaa lasta ja harjoitella sitä, että muistaa harjoitella soittotuntien välillä.

Sori tämä sekava vastaus. En nyt ehdi kirjoitella enempää. Lyhyesti sanottuna musiikki on hieno harrastus, lapsi tykkää. Vanhemmatkin tykkää, vaikka pitkäjänteisyyttä vaatii kuskaamisineen ja konsertteineen.

Kuskauksen tarve kyllä riippuu kovasti matkan pituudesta ja soittimen koosta. Moni kulkee ihan itsenäisestikin noita reissuja. Ja kun pitemmälle edetään, niin musiikkiopisto ei silti yleensä tuota enempää käyntejä kuin soittotunti, teoriatunti ja ehkä orkesteri ja/tai sivusoitin, ja niistäkin osan voi hyvin saada sovittua samaan iltaan peräkkäin. Lisäksi sitten kotiharjoittelua. Eli verrattuna johonkin korkealle tähtäävään urheiluharrastukseen, on ramppaamista huomattavasti vähemmän.

Mutta tosiaan se kannattaa huomioida, että jos ei ole autoa ja/tai kuskaushaluja, niin mielellään vähän pienikokoisempi soitin. Tiedän kyllä selloakin kuskatun bussilla, mutta onhan siinä haasteensa ja samoin isojen puhaltimien kanssa.

Sello on meillä harkinnassa, on auto ja kuskaan tähän harrastukseen kyllä enemmän kuin mielelläni. Musiikkiharrastuksesta lasta nyt pitää muutenkin tukea. Itselläni musiikkiopisto myös käytynä mutta ei se ole auttanut lapsen soittimen valinnassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä soitin piti valita jo hakuvaiheessa. Onko lapsella jokin erityinen kiinnostuksen kohde?

Tärkeintä on innostaa lasta ja harjoitella sitä, että muistaa harjoitella soittotuntien välillä.

Lapsi itse ilmoitti haluavansa nokkahuilun, mutta sitä ei voi valita ykkössoittimeksi (eikä kakkosvaihtoehdoksikaan?) Sitten kokeili nokkahuilua mutta ei se jaksanutkaan innostaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä soitin piti valita jo hakuvaiheessa. Onko lapsella jokin erityinen kiinnostuksen kohde?

Tärkeintä on innostaa lasta ja harjoitella sitä, että muistaa harjoitella soittotuntien välillä.

Lapsi itse ilmoitti haluavansa nokkahuilun, mutta sitä ei voi valita ykkössoittimeksi (eikä kakkosvaihtoehdoksikaan?) Sitten kokeili nokkahuilua mutta ei se jaksanutkaan innostaa. Ap

Koittiko edes soittaa nenällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä soitin piti valita jo hakuvaiheessa. Onko lapsella jokin erityinen kiinnostuksen kohde?

Tärkeintä on innostaa lasta ja harjoitella sitä, että muistaa harjoitella soittotuntien välillä.

Sori tämä sekava vastaus. En nyt ehdi kirjoitella enempää. Lyhyesti sanottuna musiikki on hieno harrastus, lapsi tykkää. Vanhemmatkin tykkää, vaikka pitkäjänteisyyttä vaatii kuskaamisineen ja konsertteineen.

Kuskauksen tarve kyllä riippuu kovasti matkan pituudesta ja soittimen koosta. Moni kulkee ihan itsenäisestikin noita reissuja. Ja kun pitemmälle edetään, niin musiikkiopisto ei silti yleensä tuota enempää käyntejä kuin soittotunti, teoriatunti ja ehkä orkesteri ja/tai sivusoitin, ja niistäkin osan voi hyvin saada sovittua samaan iltaan peräkkäin. Lisäksi sitten kotiharjoittelua. Eli verrattuna johonkin korkealle tähtäävään urheiluharrastukseen, on ramppaamista huomattavasti vähemmän.

Mutta tosiaan se kannattaa huomioida, että jos ei ole autoa ja/tai kuskaushaluja, niin mielellään vähän pienikokoisempi soitin. Tiedän kyllä selloakin kuskatun bussilla, mutta onhan siinä haasteensa ja samoin isojen puhaltimien kanssa.

Sello on meillä harkinnassa, on auto ja kuskaan tähän harrastukseen kyllä enemmän kuin mielelläni. Musiikkiharrastuksesta lasta nyt pitää muutenkin tukea. Itselläni musiikkiopisto myös käytynä mutta ei se ole auttanut lapsen soittimen valinnassa.

Ap

Nuo soittokuskaukset ovat minusta yksi soitinharrastuksen plussapuolista. Ihanaa saada olla lapsensa kanssa kaksin monta kertaa viikossa ja jutella niitä näitä. Tämä meidän kuskattava on jo 17 v ja melkein tippa silmässä ajattelen, kun tajuan, että ensi vuonna tämä kuskaus loppuu.

Meillä nuo harjoituspaikat ovat vaihtuneet vuosien varrella paljon. Lähimmillään soitotunti ollut 1 km päässä, pisimmillään teoria 40 km päässä.

Opettaja on todella merkityksellinen, mutta ei täällä ainakaan siihen ole voinut vaikuttaa. Lapsellamme eka ope oli ihana, toka surkea, kolmas ihan perus ja neljäs (ja viimeinen) aivan super.

T. 5

Haluaako lapsi ylipäätään soittaa jotain, vai haluaako vain vanhemmat lapsen puolesta? Ehkä kannattaa ainakin tutustua rauhassa soittimiin, ja seurata innostuuko lapsi oikeasti jostain. Meillä lapsi sai kokeilla kerran erästä soitinta ja siitä lähtien pyyteli vuoden soittotunnille, ennenkuin suostuin. Nyt on soittanu reilu pari vuota ja into on vielä pysyny. Itse en veisi tunneille, jos ei halu ole lapsesta lähtöisin.

Hei kirjoitti:

Haluaako lapsi ylipäätään soittaa jotain, vai haluaako vain vanhemmat lapsen puolesta? Ehkä kannattaa ainakin tutustua rauhassa soittimiin, ja seurata innostuuko lapsi oikeasti jostain. Meillä lapsi sai kokeilla kerran erästä soitinta ja siitä lähtien pyyteli vuoden soittotunnille, ennenkuin suostuin. Nyt on soittanu reilu pari vuota ja into on vielä pysyny. Itse en veisi tunneille, jos ei halu ole lapsesta lähtöisin.

Hyvä pointti! Kyllä on innostunut musiikista, opettelee itse kotona pianoa oma-aloitteisesti ja aivaa kitaran kun aina silloin tällöin esiin. Mutta kyllä me myös haluamme tarjota lapselle mahdollisuuden musiikkiharrastukseen. Olen itse saanut musiikista todella paljon sisältöä elämään, ja soitinta opetellessa oppii myös keskittymistä, sinnikkyyttä, saa onnistumisen elämyksiä, pääsee musisoimaan porukalla jne. Toinen harrastus on sitten eräs joukkuelaji. Lisäksi satunnaisia kursseja eri aiheista, uinti, laskettelu, tiedekoulut jne. Tämä sopii meille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei kirjoitti:

Haluaako lapsi ylipäätään soittaa jotain, vai haluaako vain vanhemmat lapsen puolesta? Ehkä kannattaa ainakin tutustua rauhassa soittimiin, ja seurata innostuuko lapsi oikeasti jostain. Meillä lapsi sai kokeilla kerran erästä soitinta ja siitä lähtien pyyteli vuoden soittotunnille, ennenkuin suostuin. Nyt on soittanu reilu pari vuota ja into on vielä pysyny. Itse en veisi tunneille, jos ei halu ole lapsesta lähtöisin.

Hyvä pointti! Kyllä on innostunut musiikista, opettelee itse kotona pianoa oma-aloitteisesti ja aivaa kitaran kun aina silloin tällöin esiin. Mutta kyllä me myös haluamme tarjota lapselle mahdollisuuden musiikkiharrastukseen. Olen itse saanut musiikista todella paljon sisältöä elämään, ja soitinta opetellessa oppii myös keskittymistä, sinnikkyyttä, saa onnistumisen elämyksiä, pääsee musisoimaan porukalla jne. Toinen harrastus on sitten eräs joukkuelaji. Lisäksi satunnaisia kursseja eri aiheista, uinti, laskettelu, tiedekoulut jne. Tämä sopii meille.

Ap

Minkä ikäinen lapsi? Aika paljolta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kirjoitti:

Haluaako lapsi ylipäätään soittaa jotain, vai haluaako vain vanhemmat lapsen puolesta? Ehkä kannattaa ainakin tutustua rauhassa soittimiin, ja seurata innostuuko lapsi oikeasti jostain. Meillä lapsi sai kokeilla kerran erästä soitinta ja siitä lähtien pyyteli vuoden soittotunnille, ennenkuin suostuin. Nyt on soittanu reilu pari vuota ja into on vielä pysyny. Itse en veisi tunneille, jos ei halu ole lapsesta lähtöisin.

Hyvä pointti! Kyllä on innostunut musiikista, opettelee itse kotona pianoa oma-aloitteisesti ja aivaa kitaran kun aina silloin tällöin esiin. Mutta kyllä me myös haluamme tarjota lapselle mahdollisuuden musiikkiharrastukseen. Olen itse saanut musiikista todella paljon sisältöä elämään, ja soitinta opetellessa oppii myös keskittymistä, sinnikkyyttä, saa onnistumisen elämyksiä, pääsee musisoimaan porukalla jne. Toinen harrastus on sitten eräs joukkuelaji. Lisäksi satunnaisia kursseja eri aiheista, uinti, laskettelu, tiedekoulut jne. Tämä sopii meille.

Ap

Minkä ikäinen lapsi? Aika paljolta kuulostaa.

7-vuotias. Mutta siis meillä on vain nämä kaksi säännöllistä harrastusta, muskari (syksyllä soitinopinnot) ja joukkuelaji, jossa treenit kerran viikossa. Nuo uinnit, laskettelu jne ovat satunnaisia kuten sanoin, eli siis 1-2 lyhyttä 1-5 viikon kurssia vuodessa. Emme halua että kaikki illat ovat täyteen ohjelmoituja. Ap

Kannattaa varautua siihen, että musiikkiopisto voi viedä kolmekin iltaa viikossa. Soittotunti (aluksi pienillä kahteen osaan jaettuna), teoria ja orkesteri. Harjoitellakin pitäisi jaksaa, erityisesti jousisoittimissa alku on aika työläs, eikä onnistumisen kokemuksia tule ellei jaksa tehdä töitä. Sello vaatii myös näppivoimia.

Mutta mahtava harrastus joka tapauksessa. Meillä sellisti aloitti 8-vuotiaana, ja edistyi nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tyrär ei päässyt musiikkiopiston pääsykokeista (kovan jännityksen takia) läpi, koska oli valinnut soitinesittelytapahtumassa soittimekseen oboen. Siitä lähtee karmea ääni. Ei todellakaan kerrostaloasukkien instrumentti. Hän meni toiseen opistoon soittamaan poikkihuilua. Se on hieno soitin. Tytär lopetti muutaman vuoden jälkeen, koska ei halunnut harrastaa niin tavoitteellisesti. Musiikkiopistoissa tähdätään selvästikin musiikin ammattilaisuuteen. Nykyään tytär soittaa huvikseen mitä milloinkin ukulelestä sähköpianoon.

Eihän oboessa ole mikään karmea ääni vaan kyseessä on hieno ja vaativa soitin. Minusta ainakin todella kaunis ääninen soitin. Itse olen soittanut sitä aina 12-vuotiaasta lähtien ja valitsin sen kaksossoittimeksi silloin. Aloitin itse pianolla vasta kolmennella luokalla 9- vuotiaana. Lopetin sen sitten myöhemmin ja jatkoin oboen soittoa. Lopulta minulle jäi kesken kaikki lukiovuosina, kun en enää ehtinyt panostaa musiikkiin niin paljon.