Kokemuksia lapsen musiikkiharrastuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

Olisiko kyseessä yksityinen musiikkikoulu, joka ei ole valtionosuuksien piirissä, tai muuten omakustanteinen linja? Silloin saa toki opettaa mitä haluaa ja miten haluaa.

On yksityinen, noudattaa muuten yleistä opintosuunnitelmaa (paitsi tuo teorian opiskelu), ja ei ole valtionavun piirissä. Mutta mitä tuossa lasten serkkujen musiikkiharrastusta olen kuunnellut, halvemmalla me on tässä päästy. Ja ei siitä ammattia noilla serkuillakaan kyllä tule kun 10v viulunsoiton jälkeenkään se ei sen kummemmalta kuullosta kuin ekan tunnin jälkeen.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...

Teoria ei kyllä soittamalla tartu.

Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.

Onneksi musiikin teoriassa ei opiskella barokin säveltäjiä.

Kyllä minä ainakin jouduin opiskelemaan myös säveltäjät. Opeteltiin mm. tunnistamaan aikakaudet ja säveltäjät korvakuulolta.

Tuo ei kuulu musiikin teoriaan. Omana aikanani tunnin nimi oli yleinen musiikkitieto, jota opiskeltiin perustasolla yhden vuoden ajan. Sitä en tiedä, millä nimellä sitä nykyään kutsutaan, ja onko se ehkä jossakin musiikkikoulussa integroitu yhteen musiikin teorian kanssa.

Jos haluaa suorittaa taiteen perusopetusta valtion tuella, se tapahtuu tietyn opetussuunnitelman mukaan. Enkä näe mitenkään pahana, että opetussuunnitelmaan kuuluu myös hieman musiikin historiaa.

Vaihtoehtona tosiaan on sitten käydä yksityistunneilla tai yksityisessä musiikkikoulussa. Sieltä saa mitä haluaa.

Me siis haluamme nimen omaan mukaan tuohon opetussuunnitelmaan ja tavoitteelliseen opetukseen joka etenee. Ei yksityisessä opetuksessa mitään pahaa ole, mutta järjestelmällinen eteneminen on meillä tavoitteena. Ja aika vaikeahan musiikissa on edetä, jos ei tunne esim. sävelasteikkoja. Eteneminen ja tavoitteiden saavuttaminen myös motivoi ainakin itseäni ihan eri tavalla kuin että niitä ei olisi.

Tunnen muutaman henkilön, jotka ovat lapsena/nuorena olleet yksityistunneilla, ja heillä se oppi on kyllä jäänyt laihemmaksi kuin musiikkikoulun/-opiston käyneillä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

Olisiko kyseessä yksityinen musiikkikoulu, joka ei ole valtionosuuksien piirissä, tai muuten omakustanteinen linja? Silloin saa toki opettaa mitä haluaa ja miten haluaa.

On yksityinen, noudattaa muuten yleistä opintosuunnitelmaa (paitsi tuo teorian opiskelu), ja ei ole valtionavun piirissä. Mutta mitä tuossa lasten serkkujen musiikkiharrastusta olen kuunnellut, halvemmalla me on tässä päästy. Ja ei siitä ammattia noilla serkuillakaan kyllä tule kun 10v viulunsoiton jälkeenkään se ei sen kummemmalta kuullosta kuin ekan tunnin jälkeen.. 

Vaikka valtionosuuksien piirissä olevat musiikkikoulut ja -opistot antavat tavoitteellista opetusta, ei niissäkään ammattilaisuus ole nykyään se tavoite. Tavoitteena on oman musiikkisuhteen löytäminen ja kehittäminen, ja sitä tuetaan muun muassa kannustamalla säveltämään ja improvisoimaan.

Omat jousisoittimia soittavat lapseni ovat vasta pari vuotta opiskelleet musiikkiopistossa, mutta ovat ja tehneet omia pieniä sävellyksiä. Ja kuulostavat huimasti paremmilta kuin aloittaessaan. Ehkä sinun korvasi ei ole erityisen tarkka, jos et huomaa eroa aloittelijan ja kymmenen vuotta soittaneen välillä.

Oma lapsi aloitti sellonsoiton 6-vuotiaana, nyt takana jo reilut 10 vuotta. Konsalla oli soittimiin tutustumispäivä, ja muskarissakin oli asiaan perehdytty. Itse asiassa muskariope suosittelikin selloa, ja tämä oli lapsellekin ok. Ise olen soittanut pianoa ja huilua, jousisoitin oli aivan uusi tuttavuus. Tuli alkuvuosina opittua itsekin samalla uutta. Ja sellossahan on todella kaunis ääni.

Tuossa aiemmin joku jo mainitsikin soittotuntireissujen olevan yhteistä aikaa lapsen kanssa, tämän todella allekirjoitan! Monet eväät on autossa syöty ja asiat juteltu.

Kotiharjoittelun määrä on nykyään aika minimaalinen, mutta nuori on itse halunnut soittoharrastusta jatkaa. Luulen, että yksi tärkeä syy on samana pysynyt, lastani ymmärtävä opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tyrär ei päässyt musiikkiopiston pääsykokeista (kovan jännityksen takia) läpi, koska oli valinnut soitinesittelytapahtumassa soittimekseen oboen. Siitä lähtee karmea ääni. Ei todellakaan kerrostaloasukkien instrumentti. Hän meni toiseen opistoon soittamaan poikkihuilua. Se on hieno soitin. Tytär lopetti muutaman vuoden jälkeen, koska ei halunnut harrastaa niin tavoitteellisesti. Musiikkiopistoissa tähdätään selvästikin musiikin ammattilaisuuteen. Nykyään tytär soittaa huvikseen mitä milloinkin ukulelestä sähköpianoon.

Eihän oboessa ole mikään karmea ääni vaan kyseessä on hieno ja vaativa soitin. Minusta ainakin todella kaunis ääninen soitin. Itse olen soittanut sitä aina 12-vuotiaasta lähtien ja valitsin sen kaksossoittimeksi silloin. Aloitin itse pianolla vasta kolmennella luokalla 9- vuotiaana. Lopetin sen sitten myöhemmin ja jatkoin oboen soittoa. Lopulta minulle jäi kesken kaikki lukiovuosina, kun en enää ehtinyt panostaa musiikkiin niin paljon. 

Kaikista soittimista ei vaan välittömästi tule sitä upeaa ääntä vaan se vaatii vähän opettelua. Minustakin oboessa on upea ääni, kuten melkein kaikissa muissakin soittimissa.

Ap

No ihan varmasti lähtee kaunis ääni sitten, kun sitä osaa soittaa. Oboe olisi kuitenkin ollut väärä valinta meille, koska asuimme huonosti äänieristetyssä kerrostalossa. Menee varmaan muutama vuosi ennen, kun soittimesta saa kauniin äänen. Huilu oli naapuriystävällisempi valinta. Joskin yläkerran naapuri luuli, että meillä treenataan nokkahuilua!

Meillä lapset ovat itse valinneet soittimensa. Pääsivät kokeilemaan musiikkiopiston kaikkia soittimia (ennen koronaa) ja sieltä löytyi mieluisat. Meillä tytöt soittavat käyrätorvea, saksofonia ja pasuunaa. Mikäli joku kolmesta olisi sanonut haluavansa soittaa harppua, olisin varmaan joutunut ehdottamaan jotain muuta soitinta, muuten ei tällä äidillä ollut sanottavaa valintoihin. Tärkeintä on, että soitin on mieluinen lapselle. Ja puhallinorkesterissa soittaminen on kuulemma parasta.

Vielä noihin soitinvalintoihin. En olisi itse ehkä osannut ehdottaa lapsille käyrätorvea, saksofonia tai pasuunaa. Onneksi pääsivät kokeilemaan ja kuuntelemaan ja siten itse löysivät mieluisat soittimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...

Teoria ei kyllä soittamalla tartu.

Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.

Onneksi musiikin teoriassa ei opiskella barokin säveltäjiä.

Kyllä minä ainakin jouduin opiskelemaan myös säveltäjät. Opeteltiin mm. tunnistamaan aikakaudet ja säveltäjät korvakuulolta.

Tuo ei kuulu musiikin teoriaan. Omana aikanani tunnin nimi oli yleinen musiikkitieto, jota opiskeltiin perustasolla yhden vuoden ajan. Sitä en tiedä, millä nimellä sitä nykyään kutsutaan, ja onko se ehkä jossakin musiikkikoulussa integroitu yhteen musiikin teorian kanssa.

Jos haluaa suorittaa taiteen perusopetusta valtion tuella, se tapahtuu tietyn opetussuunnitelman mukaan. Enkä näe mitenkään pahana, että opetussuunnitelmaan kuuluu myös hieman musiikin historiaa.

Vaihtoehtona tosiaan on sitten käydä yksityistunneilla tai yksityisessä musiikkikoulussa. Sieltä saa mitä haluaa.

Jos halutaan saivarrella, niin nykyään on kyse muhasta, mutta kyllä kaikki tietävät, että tuolla tarkoitetaan teoriatunteja. Meidän lapsi ainakin opetteli perusopinnoissa tunnistamaan ulkoa satoja kappaleita, niiden säveltäjän, aikakauden, tyylisuunnan, soittimet ja sävellajit.

Meillä lapsen polku oli sellainen, että kävi vauvasta asti musiikkiopiston muskaria. 6-v iässä siirtyi pianomuskariin, jossa oli vain 3 lasta kerrallaan niin, että ensin lapseni oli yksin 15 min, jolloin harjoittelivat pianoa, sitten 30 min kolmistaan muskarihommia, ja lapseni poistuttua kaksi muuta jäi vielä soittamaan pianoa.

Muskaria kesti 2v, sen jälkeen maksoin lapsen piano-tunnit itse. En tohtinut laittaa lasta pyrkimään opistoon, kun oli aika villi poika, jolla myös diagnosoitu ADHD. Vuoden päästä opettajansa sanoi, että ilman muuta kannattaa pyrkiä, ja ilmoitettiin lapsi pääsykokeisiin.

Pääsykokeen aikana minä olin yksin siellä, mies etsi lasta ympäri kyliä. Onneksi olivat ymmärtäväisiä, ja antoivat uuden ajan ennen kuin seuraavan päivän pääsykokeet alkoivat.

Lapsi pääsi sisään, ja rakastaa soittamista. Otti vuosi sitten toiseksi soittimeksi viulun. Soitonopettajilta ei ole koskaan tullut mitään poikkipuolista sanaa lapsen toiminnasta, vaikka ongelmia on koulussa riittämiin.

Mun lapselle soittaminen on ollut itsetunnon pelastus ja mitä suurimmassa määrin ehkäissyt syrjäytymistä. Se on asia, mistä lapsi saa aina positiivista palautetta, ja jota myös käyttää aktiivisesti kuormituksen purkamiseen. Ihan jo jos on kavereita liikaa, niin usein vetäytyy pieneksi toviksi soittamaan. Ja se on pianossa hyvä, kun sitä voi oikein todella ”höykyttää”, eli soittaa tosi voimallisesti silloin kun lapsen tarvitsee.

Musiikki ❤️

Musiikki on mahtava asia ja musiikkiopistosta saa hyviä eväitä elämän varrelle. Meillä soittimeksi valikoitui kantele, koska sitä soitettiin paljon muskarissa ja oli mieluisa. Toinen lapsista jatkoi perustutkinnon loppuun ja kantele kasvoi matkalla mukana viisikielisesta 38 kieliseen. Kuljettaminen erityisesti talvella oli haastavaa ja koulussa ei oikein ollut säilytystiloja isolle soittimelle koulupäivän ajaksi. Toinen lapsista ei päässyt musiikkiopistoon useasta hausta huolimatta ja soiton harjoittelu aiheutti välillä riitaa sisarusten välille. Varsinkin tutkinnon loppupuolella ennen viimeistä soittokoetta teini harjoittelu päivittäin, joten sinällään ihan ymmärrettävää että aina ei toinen jaksa kuunnella. Soittaminen on kuitenkin jatkunut aikuisiällä kun ja on edelleen ilo nähdä miten lapsena hankittu taito pysyy edelleen hyppysissä. Toinenkin lapsistani nauttii kovasti musiikista ja nykyisin siskonsakkin soitosta ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...

Teoria ei kyllä soittamalla tartu.

Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.

Onneksi musiikin teoriassa ei opiskella barokin säveltäjiä.

Kyllä minä ainakin jouduin opiskelemaan myös säveltäjät. Opeteltiin mm. tunnistamaan aikakaudet ja säveltäjät korvakuulolta.

Tuo ei kuulu musiikin teoriaan. Omana aikanani tunnin nimi oli yleinen musiikkitieto, jota opiskeltiin perustasolla yhden vuoden ajan. Sitä en tiedä, millä nimellä sitä nykyään kutsutaan, ja onko se ehkä jossakin musiikkikoulussa integroitu yhteen musiikin teorian kanssa.

Jos haluaa suorittaa taiteen perusopetusta valtion tuella, se tapahtuu tietyn opetussuunnitelman mukaan. Enkä näe mitenkään pahana, että opetussuunnitelmaan kuuluu myös hieman musiikin historiaa.

Vaihtoehtona tosiaan on sitten käydä yksityistunneilla tai yksityisessä musiikkikoulussa. Sieltä saa mitä haluaa.

Jos halutaan saivarrella, niin nykyään on kyse muhasta, mutta kyllä kaikki tietävät, että tuolla tarkoitetaan teoriatunteja. Meidän lapsi ainakin opetteli perusopinnoissa tunnistamaan ulkoa satoja kappaleita, niiden säveltäjän, aikakauden, tyylisuunnan, soittimet ja sävellajit.

Jos halutaan vielä saivarrella, niin ole ikinä kuullut muhasta, vaikka minulla on kaksi lasta konservatoriossa. Täällä päin puhutaan musiikkitaidosta, jos oikein muistan.

Hieman myös epäilyttää saman putken käyneenä tuo väite sadoista ulkoa kuunneltavista teoksista. Opiskelin yliopistossa musiikkitiedettä sivuaineena, ja sielläkään ei kuuntelutentissä ollut sataa teosta.

Vierailija kirjoitti:

Jos halutaan vielä saivarrella, niin ole ikinä kuullut muhasta, vaikka minulla on kaksi lasta konservatoriossa. Täällä päin puhutaan musiikkitaidosta, jos oikein muistan.

Hieman myös epäilyttää saman putken käyneenä tuo väite sadoista ulkoa kuunneltavista teoksista. Opiskelin yliopistossa musiikkitiedettä sivuaineena, ja sielläkään ei kuuntelutentissä ollut sataa teosta.

Joo en minäkään aikoinaan kyllä satoja teoksia musiikkiopistossa opiskellut. Jos oikein muistan niin muutamat tärkeimmät piti osata, tärkeämpää oli tunnistaa aikakausi/säveltäjä. Ja teoria ei tosiaan kuulunut lempiaineisiin, meillä oli vielä joku vanha alkoholisti sitä opettamassa, joka kävi vähän väliä soitinvarastossa ryypyllä. 🙈 90-luvun alussa tällainen oli mahdollista... Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...

Teoria ei kyllä soittamalla tartu.

Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.

Onneksi musiikin teoriassa ei opiskella barokin säveltäjiä.

Kyllä minä ainakin jouduin opiskelemaan myös säveltäjät. Opeteltiin mm. tunnistamaan aikakaudet ja säveltäjät korvakuulolta.

Tuo ei kuulu musiikin teoriaan. Omana aikanani tunnin nimi oli yleinen musiikkitieto, jota opiskeltiin perustasolla yhden vuoden ajan. Sitä en tiedä, millä nimellä sitä nykyään kutsutaan, ja onko se ehkä jossakin musiikkikoulussa integroitu yhteen musiikin teorian kanssa.

Jos haluaa suorittaa taiteen perusopetusta valtion tuella, se tapahtuu tietyn opetussuunnitelman mukaan. Enkä näe mitenkään pahana, että opetussuunnitelmaan kuuluu myös hieman musiikin historiaa.

Vaihtoehtona tosiaan on sitten käydä yksityistunneilla tai yksityisessä musiikkikoulussa. Sieltä saa mitä haluaa.

Jos halutaan saivarrella, niin nykyään on kyse muhasta, mutta kyllä kaikki tietävät, että tuolla tarkoitetaan teoriatunteja. Meidän lapsi ainakin opetteli perusopinnoissa tunnistamaan ulkoa satoja kappaleita, niiden säveltäjän, aikakauden, tyylisuunnan, soittimet ja sävellajit.

Jos halutaan vielä saivarrella, niin ole ikinä kuullut muhasta, vaikka minulla on kaksi lasta konservatoriossa. Täällä päin puhutaan musiikkitaidosta, jos oikein muistan.

Hieman myös epäilyttää saman putken käyneenä tuo väite sadoista ulkoa kuunneltavista teoksista. Opiskelin yliopistossa musiikkitiedettä sivuaineena, ja sielläkään ei kuuntelutentissä ollut sataa teosta.

Vuosi sitten vaihtui täälläkin muhaksi. Onkohan joku hahmottaminen tai harmonia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan itse valinneet oman soittimensa, toisella rummut, toisella kitara. Kitaransoittaja on käynyt musiikkiopistoa, joka valikoitui opettajan mukaan. 45min/vko, on riittänyt oikein hyvin harrastukseksi, kun sitten lisäksi on laji, jota harrastetaan lähes jo ammattimaisesti, vaikka ikää on vasta 15v.

Miten voi käydä musiikkiopistoa ilman teoriaa ja bändiä (muha ja yhteissoitto)? Meille sanottu, että noissa pakko käydä tai potkitaan pois.

No tuota missä meillä käydään voi hyvin käydä, enemmänkin käytiin keskustelu, että jos tarvitaan teoriaa (esim jos hakisi musaluokalle), se voidaan sisällyttää oppituntiin. Ja näyttäisi tuo tarttuvan ihan siinä soittamallakin, koulun musiikinope oli juuri todennut, että poika voisi hyvin hakea musaluokalle lukioon nyt yhteishaussa kun "teoriakin on niin hyvin hallussa"...

Teoria ei kyllä soittamalla tartu.

Tyhmää kun täällä lapset saavat kärsiä teoriatunneilla (kaikki inhoavat niitä). Ei kauheasti kiinnosta joku barokin ajan säveltäjien opettelu.

Itse olen käynyt musiikkikoulun, ja barokin ajan säveltäjiä opeteltiin yleisessä musiikkitiedossa, ei teoriatunneilla. Sekä musiikkitiedosta että teoriasta on ollut hyötyä.

Silloin, kun itse aloin soittamaan musiikkiopistolla tehtiin joku rytmi/kuuntelutesti, jonka perusteella todettiin, että minulla oli hyvä sävelkorva, jolloin soittimeksi suositeltiin jotain jousisoitinta. Aloin sitten soittaa selloa ja soitinkin sitä 11 vuotta.

No meilläpäin musiikkiopistoon pyritään tiettyyn soittimeen ja varasoittimeen jo hakuvaihessa, toisiin on vaikeampi päästä kuin toisiin. Piano ja viulu taitavat olla vaikeimmat, kun niihin on eniten hakijoita. Oma lapsi olisi 6-vuotiaana halunnut soittaa pianoa, ei päässyt, mutta kakkosvaihtoehtona olleeseen sähkökitaraan pääsi. Kokeili tätä ennen vuoden ajan eri soittimia soitinkarusellissa, sekä klassisia että bändisoittimia ja niiden perusteella teki valinnan.

Meillä piano oli luonteva valinta, koska jo itse soitin sitä. Lapsi oli myös itse kiinnostunut soittamisesta ihan pienestä pitäen. Koulussa hänet ohjattiin musiikkiluokalle ja opettaja suositteli musiikkiopintoja.

Niinpä hän sitten kävi mus.opiston pääsykokeessa ja tuli valituksi.

Siitä opinnot jatkuivat musiikinopettajaksi. Piano pääsoitin ja lisäksi muutamia muita. Pari vuotta sitten hän väitteli musiikin tohtoriksi. Töitäkin on riittänyt. Hieno juttu!

Lapsi sai itse valita soittimensa ja meni yksityiseen musiikkiopistoon. Tähdensin opettajalle, että emme halua lapselle mitään liian tavoitteellista ja paineita tuottavaa, vaan hyvän harrastuksen, jos motivaatiota riittää. Vajaan vuoden on nyt käynyt tunneilla ja nyt on sen verran tutustunut soittimeensa, että kipinä näkyy silmissä <3 Meilläkin tämä on syrjäytymisen ehkäisyyn adhd-lapselle, jonka olisi hyvä opetella asioiden tekemisestä nautinnon eikä tunnollisuuden kautta. Hän ottaa helposti hirveitä paineita.

Saahan niit kokeilla. Avoimet ovet oli. Lapsi tykästy ihan eri soittimeen kuin opettajat olis suositellut.

Lapsen mukaan mentiin.

Nelivuotiaamme sai valita itse soittimensa ja toimii nyt sinfoniaorkesterin kapellimestarina. Voitte kuvitella millaiset harrastuskulut ja vaiva siitä syntyy kun pitää kuskata suoraan päiväkodista harjoituksiin lähes päivittäin. Älkää tehkö samaa virhettä.