Lue keskustelun säännöt.
Olen jotenkin epämiellyttävä ihminen - miten saisin minua inhoavat ihmiset pitämään itsestäni?
05.04.2021 |
Olen halveksinnan ja kiusaamisen kohde ja kipuilen sen välillä, keskittyisinkö jotenkin anelemaan minua inhoavilta välittämistä vai yrittäisinkö vain elää elämääni heistä välittämättä. Ongelma on siinä, että minulla ei ole juurikaan ystäviä tai puolisoakaan, eikä sellaisten löytyminen ole kovin realistista minulle, joten niiden haaveiden osalta minun ehkä tulisi vain luovuttaa.
Ammennan tukeni elämääni lähinnä Youtube- ja TedEd-videoilta sekä muualta netistä, kun ketään minusta välittävää ihmistä ei oikein ole. Mulla on ihan ok koulutus ja käyn töissä sekä olen perusterve, mutta suurin osa elämäni haaveista on toteuttamatta. Nyt korona-ainana ei pääse edes matkalle ja yksinäksenä se olikin ennen elämäni merkittävin henkireikä, joka toi mielekkyyttä elämään. Suuri osa vapaa-ajastani menee sinkkuuteni harmitteluun sekä kiusaamisesta selviämiseen sekä todella häilyväiseen haaveiluun. Miten etenisin?
Kommentit (63)
Olisipa edes joku chattikaveri, jonka kanssa saisi jutella rennosti ilman, että se toinen osapuoli luulisi, että olen häneen ihastunut. Tulen paremmin toimeen miesten kanssa, mutten oikein uskalla heidän kanssaan kaveerata, etteivät kuvittele, että olen heistä tositarkoituksella (seksuaalisessa mielessä) kiinnostunut. Olen siis itse nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku alapeukutti kommentoimatta mitään? En ihan oikeasti tiedä, missä ja miten voisin käsitellä näitä minua stressaavia asioita, kun ei ole KETÄÄN, kenen kanssa voisin jutella ja tilanne on jatkunut jo pitkään. En edes oikeasti tiedä, mikä minussa on vikana ja miten voisin parantaa itseäni sellaiseksi, että ne kiusaajat hyväksyisivät minut.
Toisaalta olen joskus puhunut esim. vanhemmilleni ja he vain sanoivat, että koetan olla välittämättä, mutta kun yksinäisenä ei ole ketään tukena, enkä saa mistään sitä myönteistä feedbackia. Minusta ei välitä käytännössä kukaan ja ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento. Kukaan sukulaiseni ei käy luonani kylässä ja livekavereita ei ole lainkaan. Joten en voi tavata ketään ja jutella vapaa-ajan jutuista kasvokkain. Kukaan ei hymyile mulle tai ole ystävällinen. Olen yhtä yksinäinen kuin monet vanhukset, vaikka olen nuorehko vielä.
Kaikkia ei voi koskaan miellyttää.
Kannattaa vaan keskittyä olemaan onnellinen.
Itse kehitin sosiaalisia taitoja ihan vain seuraamalla miten suositummat toimii. Eli ollaan kiinnostuneita toisen jutuista, osoitetaan myötätuntoa, ollaan prososiaalisia, ei juoruta rumasti, ei ilmaista tuomitsevia mielipiteitä, kuunnellaan ja annetaan jotain itsestä, osataan nauraa itselle. Voisit opetella suhtautumaan paremmin ja ennakkoluulottomasti naisiin.
Sama tilanne oli silloin, kun olin noin parikymppinen ja muistan, kuinka päiväni kohokohta oli se, jos kaupanmyyjä hymyili ja oli ystävällinen. Jos kävin vaikkapa lääkärillä, niin saatoin ihastua siihen lääkäriin, jos hän oli ystävällinen.
Silti en ole koskaan ollut niin hyvännäköinen, että olisin saanut vaikkapa sen lääkärin ystäväkseni tai suhteeseen kanssani, joten yksin jäin. Olen ollut suurimman osan elämästäni ihan tuskallisen yksinäinen ja samalla kiusattukin, enkä pääse tästä tilanteestani irtikään. Haluaisin olla onnellinen ja haluaisin saada rakastaa ja olla muille ystävällinen. Mutta muille olen vain täysin arvoton roska ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko opiskelija, työtön vai mikä tilanne? Suosittelen psykologia (opiskelu, ammatinvalinta, työ-). Plus muista, ettet oo ainoo. Sanoisin, että älä liikaa yritä miellyttää muita. Kaveeraa niiden kanssa, kenen kanssa tulet toimeen, vedä rajat myös itse.
Minä en edes yritä miellyttää kaikkia, se on ihan turhaa energian haaskausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kehitin sosiaalisia taitoja ihan vain seuraamalla miten suositummat toimii. Eli ollaan kiinnostuneita toisen jutuista, osoitetaan myötätuntoa, ollaan prososiaalisia, ei juoruta rumasti, ei ilmaista tuomitsevia mielipiteitä, kuunnellaan ja annetaan jotain itsestä, osataan nauraa itselle. Voisit opetella suhtautumaan paremmin ja ennakkoluulottomasti naisiin.
Suhtaudun hyvin naisiin, mutta jotenkin rehellisesti sanoen pelkään naisia, vaikka olen itsekin nainen. Useimmat naiset ovat niin hyvännäköisiä, naisellisia, sosiaalisesti taitavia jne., että tunnen alemmuudentunnetta heitä kohtaan. Ajattelen aina, että he varmaan pitävät minua todella nolona tyyppinä, kun en ole niin klassisen kaunis tai tyylikäs ja laitettu kuin muut ovat. Kaltaisiani rumahkoja ja tylsästi pukeutuneita naisia on Suomessa todella vähän. Koen, että en kohtaa itseni kaltaisia juurikaan missään koskaan. Olen aavistuksen erikoisen näköinen haluamattani ja samanlaisia ulkonäkövikaisia, mutta kuitenkin ei-vammaisia on aika harvassa.
En ole koskaan kiinnostunut juoruilusta tai oikeastaan muiden (ei paikalla olevien) ihmisten henkilökohtaisista asioistakaan. Tykkään jutella joistain luonnonilmiöistä, politiikasta, historiasta ja tekniikasta ehkä eniten. Olen ihan hyväntuulinen ja koetan aina keksiä jotain hauskaakin, tosin en uskalla yleensä liikaa vitsailla, kun en halua vaikuttaa liian erikoiselta tai raisulta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko opiskelija, työtön vai mikä tilanne? Suosittelen psykologia (opiskelu, ammatinvalinta, työ-). Plus muista, ettet oo ainoo. Sanoisin, että älä liikaa yritä miellyttää muita. Kaveeraa niiden kanssa, kenen kanssa tulet toimeen, vedä rajat myös itse.
Opiskelen ja teen töitä. Harmillista, kun Suomessa todella harva ihminen on aidosti ennakkoluuloton. Mulla on siis aavistuksen erikoinen ulkonäkö, niin siksi saan tuota kakkaa niskaani, vaikka yrittäisin koko ajan olla todella asiallinen. Varsinkin naiset kaihtavat niitä itseään rumempia; miehille olenkin käytännössä täysin ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi lohdullista, jos mulla olisi joku virallinen vammaisuus tai syntymäpoikkeama, niin voisin vedota siihen. Nyt siis vain näytän oudolta ja siksi ihmiset inhoavat. Itse asiassa olen aika varma, että minulla on jokin kehityspoikkeama, mutta se on vain jäänyt diagnosoimatta (kasvojen luustossa on epäsymmetrisyyttä ja aivoni olivat hyvin epäsymmetriset magneettikuvassa). Olisi helpompaa sanoa, että mä oon itse asiassa vammainen x tavalla, niin taatusti ihmiset hyväksyisivät minut paremmin.
Oletko koittanut soittaa jonnekin auttavaan puhelimeen?
Kuulostat läheisriippuvaiselta, tutustu asiaan. En usko että ne ihmiset joiden koet vihaavan sinua ajattelevat sinua elämässään juurikaan mutta sinä olet takertunut heihin että olisi edes jotain.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että on lähes mahdoton tehtävä yrittää muuttaa sellaisen ihmisen käsityksiä joka on jo tehnyt päätelmänsä sinusta. Ainoa tapa siihenkin on itse ottaa oma elämä haltuun ja katkaista riippuvuussuhde muiden näkemyksistä.
Maailma on täynnä kirjoja ja netti apua, ei omien ongelmien kanssa edistymiseen tarvitse pakosti muita ihmisiä ja silloinkin muiden ihmisten tulisi tukea sinua eteenpäin, ei siihen kuka vaan käy.
Terveydenhuollon palvelut ei myöskään ole ystäväsidonnaisia vaan jos esimerkiksi pääset Kelan terapiaan niin siinä se ihminen on. Niin kauan kuin olet noin rikki, vedät jokatapauksessa puoleesi sinulle haitallisia ihmisiä jos ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistun myös monista tänne kirjoitetuista ketjuista ja kun ei ole live-kavereita, niin oletan live-ihmisten ajattelevan yleisesti samaan tapaan kuin noissa ketjuissa kirjoitetaan. Eli niiden perusteella tulee melko epämiellyttävä vaikutelma ihmisistä yleisemminkin. Se yhdistyneenä tosiasialliseen yksinäisyyteeni on melko ahdistavaa, vaikka pärjäänkin arjen askareissa ihan ok.
Olen silti onneton ja olo on jotenkin tyhjä samalla. Mietin tosi paljon sitä, miksi minusta ei pidetä ja miksi minua kiusataan, mutta en ole löytänyt siihen muuta vastausta kuin kömpelöhköt sosiaaliset taitoni (en siis osaa "lukea" ihmisiä tai sosiaalisia tilanteita juuri lainkaan tai tulkitsen asioita todella kirjaimellisesti).
Tällä palstalla kieltämättä näkyy millaisia monet ihmiset todellisuudessa ovat: itsekkäitä, ilkeitä, kapeakatseisia, ahneita ja toisen epäonnistumisista nauttivia. Livenä esitetään niin mukavaa, niin mukavaa, mutta palstalla anonyymina näytetään todelliset kasvot.
Miksi anelisit tällaisilta ihmisiltä hyväksyntää? Jätä omaan arvoonsa tällaiset ihmiset ja elä elämääsi. Löydät vielä itsellesi sopivat ihmiset.
Olet nuori? Muiden ihmisten motiivien miettiminen on raskasta. Itsekkin olen sitä tehnyt tosi paljon. Netin kautta on melkoisen vaikeaa löytää ystäviä. Asenne omaan itseesi on kovin negatiivinen. Auttaminen on vaikea laji. Mitä itse haluaisit muiden tekevän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo vähän autismilta kuulostaa. Mutta olipa mitä hyvänsä niin itse sun pitää olla itsesi ystävä ensin, jos et pysty olemaan itsellesi ystävällinen, rakastava ja myötätuntoinen niin ihmiset kyllä huomaa että tuossa on joku jota voi kohdella huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori? Muiden ihmisten motiivien miettiminen on raskasta. Itsekkin olen sitä tehnyt tosi paljon. Netin kautta on melkoisen vaikeaa löytää ystäviä. Asenne omaan itseesi on kovin negatiivinen. Auttaminen on vaikea laji. Mitä itse haluaisit muiden tekevän?
Mitä nopeammin oppii että maailmassa kukaan ei ole itselle mitään velkaa niin sen parempi. Sen jälkeen voi alkaa rakentaa omaa elämää ja vastavuoroisia ihmissuhteita sellaisten ihmisten kanssa jotka sitä haluavat. Kerjäämiseen ei kannata käyttää energiaa, sellaiseen ei kukaan vastaa.
Sinä ap vellot ihan liikaa itsessäsi. Minä, minä ja minä. Kommenttisi vaikuttavat masentuneen ihmisen kommenteilta, heille on tyypillistä vajoaminen itsesääliin.
Kuvittelet olevasi kiusattu ja herättäväsi ihmisissä suuria tunteita. Viha on suuri tunne, jota enin osa ihmisistä jaksaa tuntea hyvin harvoja ihmisiä kohtaan. Minä esimerkiksi arvioin vihaavani maailmassa ehkä yhtä tai kahta ihmistä. Jos heitäkään kovin aktiivisesti.
Tuskin herätät siis ihmisissä vihaa. Ihmiset keskittyvät omaan elämäänsä ja läheisiinsä ja muita he jaksavat ja ehtivät miettimään vain satunnaisesti.
Se on sinun ongelmasi, että et näe tuota laajempaa kuvaa, vaan kuvittelet ihmisten reaktioiden johtuvan siitä, mitä sinä teet. Todellisuudessa ihmisten käytös on enimmäkseen sattumanvaraista ja liittyy heidän omaan elämäänsä.
Anteeksi karut kommentit, mutta yritän potkaista sinua nyt näin virtuaalisesti persauksille ja saada sinua katsomaan tilannettasi vähän objektiivisemmin ja vähemmän tuolla masentuneen tavallasi.
Jos yrittäisit keksiä tekemisfä ja ajateltavaa muualta, suuntautua muita ihmisiä kohti enemmän kuin itseäsi, elämäsi todennäköisesti kohenisi.
Jos et millään pääse tuosta uhriroolista omin voimin, terapiakin voisi auttaa.
Eikä siinä ole mitään noloa ja hävettävää hakea ammattiapua. Se on näin pandemian aikaan enemmän kuin normaalia, että yksinäisillä ihmisillä alkavat ajatukset junnata samaa uraa ja tarvitaan apua päästä urasta ylös ennen kuin se alkaa olla liian syvällä.
Tsemppiä avun hakemiseen - ja mitä tulee av-palstaan, niin tätä ei kannata masentuneen lukea. Anonyymi kommentointi houkuttaa ihmisistä kärkevämpiä kommentteja esille, sellaisia, joita he eivät ikinä kehtaa naamatusten sanoa ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori? Muiden ihmisten motiivien miettiminen on raskasta. Itsekkin olen sitä tehnyt tosi paljon. Netin kautta on melkoisen vaikeaa löytää ystäviä. Asenne omaan itseesi on kovin negatiivinen. Auttaminen on vaikea laji. Mitä itse haluaisit muiden tekevän?
Mitä nopeammin oppii että maailmassa kukaan ei ole itselle mitään velkaa niin sen parempi. Sen jälkeen voi alkaa rakentaa omaa elämää ja vastavuoroisia ihmissuhteita sellaisten ihmisten kanssa jotka sitä haluavat. Kerjäämiseen ei kannata käyttää energiaa, sellaiseen ei kukaan vastaa.
Anna rahaa!
Aivan, aivan... Kävit lääkärillä, joka ei suostunut suhteeseen kanssasi eikä edes ystäväksesi.
Muistamme sinut kyllä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori? Muiden ihmisten motiivien miettiminen on raskasta. Itsekkin olen sitä tehnyt tosi paljon. Netin kautta on melkoisen vaikeaa löytää ystäviä. Asenne omaan itseesi on kovin negatiivinen. Auttaminen on vaikea laji. Mitä itse haluaisit muiden tekevän?
Mitä nopeammin oppii että maailmassa kukaan ei ole itselle mitään velkaa niin sen parempi. Sen jälkeen voi alkaa rakentaa omaa elämää ja vastavuoroisia ihmissuhteita sellaisten ihmisten kanssa jotka sitä haluavat. Kerjäämiseen ei kannata käyttää energiaa, sellaiseen ei kukaan vastaa.
En ymmärrä, miten ne ihmiset toimivat, joista pidetään, joita ei kiusata ja joilla on ystäviä. Osa heistäkin saattaa olla vajavaisia. Olen jotenkin joutunut uudelleen tällaiseen surkeuden kehään, josta on vaikeaa päästä pois. Minulla sellaisen aiheuttaa yksinäisyys ja sellainen, kun ei ole ollut vuosikausiin ainoatakaan ystävää tai kaveria, jota voisi nähdä. Enkä oikein uskalla tutustuakaan keneenkään, kun ajattelen, että olen jotenkin nolo ja ruma ja se toinen todennäköisesti pitää minua epämiellyttävänä.
Sitten yksinäisenä ajatukset helposti kiertävät kehäänsä lisää. Harmillista, kun edes omat vanhempani eivät ole koskaan puuttuneet tilanteeseeni. Jos edes yksi sukulainen joskus soittaisi ja kysyisi, mitä kuuluu, tai pyytäisi kylään tai tulisi luokseni käymään, niin se helpottaisi.
Yritin äidiltäni pyytää tukea (siis että hän kävisi luonani juttelemassa vaikka 1 krt/kk), mutta hän ei suostu tulemaan, sillä hänen mielestään olen liian needy ja vaikea, kun pyydän epätoivoissani hänen tukeaan ja häntä siis ahdistaa sellainen.
Ahdistun myös monista tänne kirjoitetuista ketjuista ja kun ei ole live-kavereita, niin oletan live-ihmisten ajattelevan yleisesti samaan tapaan kuin noissa ketjuissa kirjoitetaan. Eli niiden perusteella tulee melko epämiellyttävä vaikutelma ihmisistä yleisemminkin. Se yhdistyneenä tosiasialliseen yksinäisyyteeni on melko ahdistavaa, vaikka pärjäänkin arjen askareissa ihan ok.
Olen silti onneton ja olo on jotenkin tyhjä samalla. Mietin tosi paljon sitä, miksi minusta ei pidetä ja miksi minua kiusataan, mutta en ole löytänyt siihen muuta vastausta kuin kömpelöhköt sosiaaliset taitoni (en siis osaa "lukea" ihmisiä tai sosiaalisia tilanteita juuri lainkaan tai tulkitsen asioita todella kirjaimellisesti).