Juhlitteko te jotenkin 50 v synttäreitä?
Minulla oli tänään 50 v päivä ja se oli aivan tavallinen päivä. En nähnyt ketään vieraita. Sain teiniltäni lahjaksi suklaakonvehteja, mieheltä harrastusvälineen, kukkia ja ruokaa.
Olen ollut mukana muiden 50-vuotisjuhlissa, joissa on ollut vuokratilat ja paljon vieraita, mutta nyt ei voinut voinut koronatilanteen takia tavata edes vanhempiani.
Kun mieheni täytti 50, vanhempani lahjoittivat hänelle ulkomaanmatkan. Jotenkin niin olin kuvitellut omatkin synttärini viettää, mutta korona tietysti esti.
Jotenkin omituinen kokemus oli siis nyt tämä virstanpylväs.
Viettävätkö muut omia ns isoja pyöreitä synttäreitään jotenkin, vai onko se muillakin ollut vain päivä muiden joukossa?
Kommentit (310)
Täytin 50 v. pahimpaan aikaan. Hyvä näin. Työpaikallani pidetään kunnon kakkukahvit ja lahjakeräykset kun joku täyttää 50 v. Nyt sain lahjat, mutta kahvittelut onneksi vaan lähimmän porukan kanssa. Päivä maksettua vapaata.
Kotona hyvää noutoruokaan ja kakkua. Kesällä puutarhajuhlat lähisuvun kanssa, olimme ulkona takapihallani.
En pitänyt mitää tilaisuutta kavereilleni enkä työkavereille. Parin ystävän kanssa kävin syömässä ravintolassa ja tarjosin ruuat ja juomat.
En kaipaa suuria ihmisjoukkoja ja juhlien keskipisteenä oloa. Jos ei ihmiset jostain syystä ole mun elämässä muuten, niin ei mun 50v ole mulle mikään syy pyytää niitä erikseen mua muistamaan.
Perheen kesken aattelin viettää, jos ei olisi koronaa niin ehkä vaikka jollain kivalla matkalla, nyt kotimaassa. Oikein tyytyväinen siihenkin, viihdyn oman perheeni kanssa eeittäin hyvin enkä kaipaa lisäksi mitään kovin kummallista.
Kun mä täytän 50v. parin vuoden päästä niin en aio juhlia. Lähdetään perheen kanssa silloin ulkomaille.
Pidin juhlat kun täytin 40v. kavereille ja sukulaisille. Se saa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50 v. pahimpaan aikaan. Hyvä näin. Työpaikallani pidetään kunnon kakkukahvit ja lahjakeräykset kun joku täyttää 50 v. Nyt sain lahjat, mutta kahvittelut onneksi vaan lähimmän porukan kanssa. Päivä maksettua vapaata.
Kotona hyvää noutoruokaan ja kakkua. Kesällä puutarhajuhlat lähisuvun kanssa, olimme ulkona takapihallani.
En pitänyt mitää tilaisuutta kavereilleni enkä työkavereille. Parin ystävän kanssa kävin syömässä ravintolassa ja tarjosin ruuat ja juomat.
Jotain hyvää koronassa, ei tarttenu järjestää ja hössöttää mitää suurempi kekkereitä. Sopi mulle.
Käytiin perusperheen kanssa ravintolassa syömässä, työpaikalla oli kakkua ja kahvit firman puolesta ja äiti vei lounaalle. Ei sen kummempaa, mutta en mä nyt kauheasti osannut itse sitä pitää isona asiana. Yksi tuttu aikoinaan vuokrasi saman tilan, joka meillä oli pari vuotta sen jälkeen häitä varten, että sai sinne 300 ihmistä juomaan viinaa, mutta itse en oikein ymmärrä.
Täytin 50 paljon ennen koronaa. Olin hissukseen ja toivoin ettei kukaan muista. Työkaverit järjestivät kuitenkin yllätyskekkerit kakkukahveineen ja lahjoineen. Ajatus oli tietysti kaunis, mutta kamala tilanne tällaiselle introvertille 😳
Synttärini osuvat aika usein juhannukselle ja nuo 50-vuotissynttärit osuvat juhannusviikonlopulle. Luultavasti ollaan lähipiirillä mökillä, kuten usein ollaan. Ei sen kummempaa. Toinen vaihtoehto on, että kiipeän yöttömässä yössä jonnekin Suomen käsivarren korkeista huipuista, mutta siellä on usein juhannuksena vielä kauheasti vettä eikä mikään viheriöi.
En viettänyt. Kun tein nuoremman lapsen yo-juhlia päätin, että nämä oli viimeiset juhlat jotka järjestän.
Ei oo ketään kenen kans juhlia, joten siinähän se päivä meni kuin mikä tahansa arkipäivä.
Ei tullut yhtään ainoaa onnittelua, en nähnyt ketään.
Vierailija kirjoitti:
Tarjosin työpaikalla kakkua. Muuten en viettänyt.
Miksi sinä tarjosit kakkua? Tätä en tule ikinä ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50 paljon ennen koronaa. Olin hissukseen ja toivoin ettei kukaan muista. Työkaverit järjestivät kuitenkin yllätyskekkerit kakkukahveineen ja lahjoineen. Ajatus oli tietysti kaunis, mutta kamala tilanne tällaiselle introvertille 😳
Mä niin ymmärrän sua! Itse olen ekstrovertti, mutta en myöskään pidä tuontyyppisestä huomiosta. Edellisestä työpaikasta lähtiessä esihenkilöni järjesti yllätysläksiäiset, joihin tuli koko organisaatio. Kiitospuheessaan hän paljasti minusta seikkoja, joita en olisi halunnut näin laajan kuulijakunnan tietävän. Yllätysjuhlat tutulla kaveriporukalla ovat kiva idea. Työpaikalla taas ollaan kukin valitsemassamme työroolissa. Ei voida olettaa, että sankarista olisi mitenkään rentoa saatika hauskaa "päästä" tällaisen porukan keskipisteeksi.
Olen jo pari vuotta etukäteen suunnittelemassa Japanin-reissua tuohon vuoteen, kun täytän 50.
Olisihan se kiva jos joku joskus muistaisi ja haluaisi tehdä kakkuja jne, itse olen aina joutunut leipomaan jos olen kakun halunnut. Nolo se olisi itse pyytää kumppania tekemään jos ei itse koe tarpeelliseksi
Lähdin perheen kanssa kahdeksi viikoksi Mauritiukselle sen kunniaksi, että tuli täytettyä näinkin paljon. Pitkään tuli säästettyä, mutta oli kyllä sen arvoinen reissu ja muistot.
Täytän piakkoin 50v. Jo ajatus ahdistaa, äiti varmaan soittaa ja onnittelee. That's it. Menis vaan se päivä nopeasti ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50 v. pahimpaan aikaan. Hyvä näin. Työpaikallani pidetään kunnon kakkukahvit ja lahjakeräykset kun joku täyttää 50 v. Nyt sain lahjat, mutta kahvittelut onneksi vaan lähimmän porukan kanssa. Päivä maksettua vapaata.
Kotona hyvää noutoruokaan ja kakkua. Kesällä puutarhajuhlat lähisuvun kanssa, olimme ulkona takapihallani.
En pitänyt mitää tilaisuutta kavereilleni enkä työkavereille. Parin ystävän kanssa kävin syömässä ravintolassa ja tarjosin ruuat ja juomat.Jotain hyvää koronassa, ei tarttenu järjestää ja hössöttää mitää suurempi kekkereitä. Sopi mulle.
Taas yksi "teen sosiaalisista paineista asioita, joita en halua tehdä" -tyyppi ilmoittautui.
Biletin Levillä viikonlopun mieheni kanssa, sukujuhlan järjestin jo kesällä. Molemmat oli hienot juhlat
En taatusti juhli. En näe mitään syytä miksi vanhaksi tulemista jotenkin pitäs juhlia. en ole synttäreitä pitäny varmaan 3 luokan jälkeen
Päinvastoin, se toinen vaihtoehto (jolla vanhenemisen välttää) on vielä huonompi vaikka sitäkin tavallaan juhlitaan (omaisten puolesta).