Mies ei tule ruokapöytään muiden kanssa
Teen meillä käytännössä aina ruuan. Mies usein kieltäytyy tulemasta syömään, kun pyydän perheen pöytään. Usein hän sitten tulee, kun muut ovat jo lopettelemassa, ottaa eri lautasen kuin on katettu ja syö esimerkiksi seisaaltaan tai olohuoneessa television ääressä. On anorektikon veli, eli jonkinlaisesta syömishäiriöstä tai lapsuuden traumasta voi hyvinkin olla kyse. Toki saattaa tehdä tätä ihan vain mitätöidäkseen työtäni. Onko muilla tällaista? Miten näette, mistä käytös voi johtua?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies syö erikseen, mutta vain siitä syystä, että elää eri rytmissä kuin muut ja haluaa syödä rauhassa. Esim. tänään me muut söimme lounasta klo 12, eikä mies tietenkään syö silloin, kun heräsikin vasta klo 11 jälkeen.
Eikö lounas menisi aamiaisesta?
Vierailija kirjoitti:
MInä naisena vihaan muiden kanssa ruokailua. Vihasin sitä jo lapsena. Ruoka oli lähtökohtaisesti aina pahaa ja muut ihmiset näyttivät ja kuulostivat ällöttäviltä. Minusta sellaisista asioista kuin syöminen ja nukkuminen ei saa tehdä sääntöjä, vaan jokainen toimikoon niin kuin itselle parhaiten sopii. Muuten tulee elinikäinen trauma niin kuin minulle. En vielä 50-vuotiaanakaan oikein pysty syömään terveellistä ruokaa enkä ruokapöydässä toisten kanssa. Vedän yksikseni pizzaa ja energiajuomaa.
Mulla on taas hyvät muistot yhteisistä ruokaluista, kun koko perhe oli koossa.
Minä syön ahven, hauki, kuha. Lohi, säynävä ankerias. Kiiski, mullo, toutain. Ja paisti. Hyvä paisti, peruna ja papun kanssa. Uskokaa tai älkää.
En minäkään syö koskaan muiden kanssa edes töissä, koska haluan syödä rauhassa ja pöydässä on aina ylimääräistä puhetta ja muuta hälinää. Toisaalta syön punttiharrastuksesta johtuen ihan eri ruokiakin kuin muut, enimmäkseen kanaa, pakastivihanneksia, raijuustoa, yms. ja ihan eri aikoina, suurimman aterian illalla 21-22 aikoihin.