Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tule ruokapöytään muiden kanssa
04.04.2021 |
Teen meillä käytännössä aina ruuan. Mies usein kieltäytyy tulemasta syömään, kun pyydän perheen pöytään. Usein hän sitten tulee, kun muut ovat jo lopettelemassa, ottaa eri lautasen kuin on katettu ja syö esimerkiksi seisaaltaan tai olohuoneessa television ääressä. On anorektikon veli, eli jonkinlaisesta syömishäiriöstä tai lapsuuden traumasta voi hyvinkin olla kyse. Toki saattaa tehdä tätä ihan vain mitätöidäkseen työtäni. Onko muilla tällaista? Miten näette, mistä käytös voi johtua?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä teen aina ruuat. Pöydässä mies ja neljä lasta. Syön aina jälkikäteen sohvalla katsoen jotain hömppää. Typerää edes yrittää hotkia pöydässä muiden kanssa, koko ajan jotain tapahtuu. Haluan nauttia ruuasta.
Tämä. ”Lisää maitoa! Oho nyt kaatui, pissahätä pakko mennä heti! Tää on kylmä lämmitä lisää, lisää ruokaa.... oho multakin kaatui maito, mä haluan sittenkin leipää.”
Kyllä. On helpompi syödä itse ennen tai jälkeen jos ei halua koko ajan tulla keskeytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäkö johtuu? Tapojen ja kunnioituksen puutteesta. Huono esimerkki lapsillekin.
Mikä huono esimerkki se on että haluaa syödä eri aikaan? Miksi pitäisi pakottaa itsensä toisten ihmisten aikatauluun?
Se että hänellä on eri säännöt kuin muilla.
Miksi aikuisella pitäisi olla jotain samoja sääntöjä kuin lapsilla? Aivan älytöntä pakottaa joku ihminen ruokapöytään koska et jotenkin kestä että se haluaa syödä yksin. Antaisin lapsenikin syödä yksin jos se haluaisi. En tajua miksi ruokailusta täytyy tehdä niin hirveä numero.
No mutta sehän on kiva: jokainen syö koska ja mitä tykkää, siivoo jos tykkää, pesee pyykkiä silloin kun huvittaa jos huvittaa, menee kouluun silloin kun haluaa, tulee kotiin jos huvittaa.. toimii hyvin perheessä.
Teillä on massiivinen määrä sääntöjä ihan kaikkeen? Kaikki on suunniteltu ja määrätty millintarkkaan?
Meillä ihmiset omatoimisesti siivoaa ja menee kouluun ja kokkaa kun on nälkä.
Joo kyllä, omat jäljet siivotaan, kouluun ja töihin mennään niin ettei myöhästytä, pyykit pestään kun pyykkikori on täynnä, ilmoitetaan jos jäädään johonkin esim koulun jälkeen.. massiiviset säännöt on.
Asuuko mun exä teillä, niin tutulta kuulostaa nyt. Mun mies teki tuota vuosikaudet, tuli monista kehotuksista huolimatta pöytään vasta kun korjaisin ruokia pois eikä aina silloinkaan.
Pelkkää kiusaamista ja toisen vähättelyä.
Muistan lapsuudesta kun äiti oli aina jollain dieetillä, ei tullut ruokapöytään istumaan vaan soi seisten joltain minikokoiselta lautaselta miniannoksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäkö johtuu? Tapojen ja kunnioituksen puutteesta. Huono esimerkki lapsillekin.
Mikä huono esimerkki se on että haluaa syödä eri aikaan? Miksi pitäisi pakottaa itsensä toisten ihmisten aikatauluun?
Se että hänellä on eri säännöt kuin muilla.
Miksi aikuisella pitäisi olla jotain samoja sääntöjä kuin lapsilla? Aivan älytöntä pakottaa joku ihminen ruokapöytään koska et jotenkin kestä että se haluaa syödä yksin. Antaisin lapsenikin syödä yksin jos se haluaisi. En tajua miksi ruokailusta täytyy tehdä niin hirveä numero.
No mutta sehän on kiva: jokainen syö koska ja mitä tykkää, siivoo jos tykkää, pesee pyykkiä silloin kun huvittaa jos huvittaa, menee kouluun silloin kun haluaa, tulee kotiin jos huvittaa.. toimii hyvin perheessä.
Oli puhe ainoastaan ruokapöydässä istumisesta. Selvästi joillekin tämän on niin Pyhä Asia että menevät aivan sekaisin kun ehdottaa että antaisi ihmisten syödä kuten haluavat.
Miehen kohdalla ruokapöydässä istumisesta, mutta kai muutkin saavat elää sitten miten haluavat?? Miksi miehellä on joku erivapaus?
Miksi olisi mitään muita eri vapauksia?
En yhä vieläkään tajua teitä joiden mielestä erikseen ruokailu on askel kohti hajonnutta perhettä. Väittäisin jopa että pakollinen perhepöytäily ja sen aiheuttama pinnan kiristys on repinyt monta liittoa riekaleiksi. Onko tosiaan niin vaikea antaa toiselle tilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta kun äiti oli aina jollain dieetillä, ei tullut ruokapöytään istumaan vaan soi seisten joltain minikokoiselta lautaselta miniannoksen.
No, pahoittelen, mutta olisiko se jotenkin auttanut tilannetta että se äiti pakotetaan siihen pöytään istumaan pyörittelemään sitä miniannostaan minikokoisella lautasella? Se ei selvästi halunnut aiheuttaa numeroa ja siksi söi erillään. Mutta tämä ei nyt kuitenkaan ole sama juttu kuin apn mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäkö johtuu? Tapojen ja kunnioituksen puutteesta. Huono esimerkki lapsillekin.
Mikä huono esimerkki se on että haluaa syödä eri aikaan? Miksi pitäisi pakottaa itsensä toisten ihmisten aikatauluun?
Se että hänellä on eri säännöt kuin muilla.
Miksi aikuisella pitäisi olla jotain samoja sääntöjä kuin lapsilla? Aivan älytöntä pakottaa joku ihminen ruokapöytään koska et jotenkin kestä että se haluaa syödä yksin. Antaisin lapsenikin syödä yksin jos se haluaisi. En tajua miksi ruokailusta täytyy tehdä niin hirveä numero.
No mutta sehän on kiva: jokainen syö koska ja mitä tykkää, siivoo jos tykkää, pesee pyykkiä silloin kun huvittaa jos huvittaa, menee kouluun silloin kun haluaa, tulee kotiin jos huvittaa.. toimii hyvin perheessä.
Oli puhe ainoastaan ruokapöydässä istumisesta. Selvästi joillekin tämän on niin Pyhä Asia että menevät aivan sekaisin kun ehdottaa että antaisi ihmisten syödä kuten haluavat.
Miehen kohdalla ruokapöydässä istumisesta, mutta kai muutkin saavat elää sitten miten haluavat?? Miksi miehellä on joku erivapaus?
Miksi olisi mitään muita eri vapauksia?
En yhä vieläkään tajua teitä joiden mielestä erikseen ruokailu on askel kohti hajonnutta perhettä. Väittäisin jopa että pakollinen perhepöytäily ja sen aiheuttama pinnan kiristys on repinyt monta liittoa riekaleiksi. Onko tosiaan niin vaikea antaa toiselle tilaa?
Mitä? Mies saa syödä miten tykkää vaikka muut toivovat hänen syövän heidän kanssaan, mutta naisen pitää huomioida miehen toiveet muissa asioissa? Mmmmmmiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta kun äiti oli aina jollain dieetillä, ei tullut ruokapöytään istumaan vaan soi seisten joltain minikokoiselta lautaselta miniannoksen.
No, pahoittelen, mutta olisiko se jotenkin auttanut tilannetta että se äiti pakotetaan siihen pöytään istumaan pyörittelemään sitä miniannostaan minikokoisella lautasella? Se ei selvästi halunnut aiheuttaa numeroa ja siksi söi erillään. Mutta tämä ei nyt kuitenkaan ole sama juttu kuin apn mies.
Ei olekaan, mutta ei tuo anna tervettä ruokailun mallia tyttärelle varsinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies oli just tollanen, että vaan omat jutut kiinnosti. Saattoipa joskus hakea itselleen pitsan, vaikka me muut oltiin kotona ja erohan siitä lopulta tuli. Nyt se ihmettelee, että nuorisolla ei ole sille mitään puhuttavaa tai eivät halua jakaa asioitaan... no, ihme homma tosiaan.
No tämä on kuitenkin eri juttu kuin olla muutoin normaali vanhempi joka vain haluaa syödä rauhassa. Että hakee vain itselleen pizan on aivan pimahtanutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain Suomessa on tällaista junttimeininkiä pöytätapojen suhteen.
Voi tsiisus, siis teette hirveän numeron jos mies syö eri aikaan kuin muut? Kyllä on pienet murheet. Meillä lapset hotkii 5-10 minuutissa ruokansa ja lähtee kuka mihinkin harrastukseensa. Kukaan kerkeä mitään muuta puhumaan kun ”onko kukaan nähnyt uutta jalkapalloa” . Me jutellaan asioista ennen nukkumaan menoa ja aamulla kun viedään lapset kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta kun äiti oli aina jollain dieetillä, ei tullut ruokapöytään istumaan vaan soi seisten joltain minikokoiselta lautaselta miniannoksen.
No, pahoittelen, mutta olisiko se jotenkin auttanut tilannetta että se äiti pakotetaan siihen pöytään istumaan pyörittelemään sitä miniannostaan minikokoisella lautasella? Se ei selvästi halunnut aiheuttaa numeroa ja siksi söi erillään. Mutta tämä ei nyt kuitenkaan ole sama juttu kuin apn mies.
Ei olekaan, mutta ei tuo anna tervettä ruokailun mallia tyttärelle varsinkaan.
Ei, mutta voi antaa ihan terveen ruokailun mallin istumatta samaan aikaan pöydässä väkisin. Että syö eri aikaan kuin muu perhe ei tarkoita että on joku ihme sekopää ja että ero on ihan just tulossa.
Kyllä mä sanoisin että samaan pöytään olis syytä tulla. Kertoo perheen dynamiikasta muutenkin, jos ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt taas kaivellaan ongelmia sieltä, missä niitä ei välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa on tällaista junttimeininkiä pöytätapojen suhteen.
Niinnoh. Työkaverini on naimisissa japanilaisen naisen kanssa ja vaikka onkin ns moderni nainen, hänet on kasvatettu hyvinkin perinteisesti. Mm käydessäni heillä, he tarjosivat sapuskan ja pöydässä oli vain minun ja kaverini lautaset - rouva ja lapset odottivat vuoroaan kun aikuiset miehet saavat syötyänsä, sitten toinen kattaus "vähempiarvoisille".
Onneksi osasin pitää pääni kiinni - kaverini mukaan olisin loukannut hänen vaimoaan jos olisin alkanut kysellä rouvaa ja muksuja pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Monta vaihtoehtoa.
On urpo.
On ääniyliherkkä, jolloin muiden syömisäänet yököttää.
On syömishäiriö.
On kotonaan lapsena saanut jonkin trauman ruokapöydässä.Kannattaa kysyä.
Unohdin sen tärkeimmän: on ap:n miesvihafantasiaa.
Itse herään aamuisin ekana ja syön yksin aamupalan.
Tulen arkena kotiin vikana ja syön yksin, sillä harrastusten ja nälän takia ei muiden tarvitse mun aikatauluihin taipua.
Syödään yhdessä yleensä viikonloppuisin, mikäli kenenkään menot eivät tätä estä.
Ihan terve perhe ja parisuhde.
Jutellaan kun jutellaan ja tätä ehdottaisin sullekin.
Juttele sen miehesi kanssa ja kerro vaikka, että se yhdessä syöminen olisi sulle tärkeetä. Saattaapi tuo vaikka ajatella, että mitä väliä sillä on, kunhan syö.
Älä kokkaa miehelle, jos hän ei ymmärrä syödä muun perheen kanssa.
En tykkäisi.
Ensinnäkään meillä syödään keittiössä ruokapöydän ääressä. Ei tulisi loppua sotkulle, jos antaisi lasten vaellella ympäri asuntoa ruuan kanssa. Ja on minusta epäreilua, jos aikuisille on eri säännöt. Ollaan sovittu, että jos joskus menee viikko ilman, että jotain katuu tai tippuu, niin voidaan keskustella asiasta uudestaan. Mies on onneksi luonnostaan niin kömpelö, ettei tule tapahtumaan.
Miten se onnistuisi, että kaikki syö mitä sattuu? Lapset ainakin yrittää mennä murokaapille, leipähyllylle ja milloin mitäkin vanukasta syödä, sen sijaan että söisivät sitä oikeaa ruokaa. Samoin mies on ihan sokea kaapissa oleville ruuille ja mättää pelkkää leipää ja narisee, että maha on kipeä, jos ei kädestä pitäen ohjaa kunnon ruualle.
Ja kyllä minusta on tärkeää, että lapset syövät ruokaa, jossa on kunnolliset ravintoarvot, saa pitää natsimutsina. Ei myöskään kukkaro kestäisi ja hirveästi menisi ruokaa roskiin, jos kaikki saisivat vetää pelkkää leipää, muroja ja vanukasta.
Tämän vuoksi meillä on yhteiset ruoka-ajat. Samalla opetellaan myös käytöstapoja, ruokapöytäkeskustelua ja ollaan ilman ruutua, kaikki. Vaikeinta varmaan minulle kännyn pois laitto. En tiedä miten saisit lapset uskomaan näitä sääntöjä, jos toinen vanhemmista ei toimisi samoilla säännöillä.
Toki jokainen perhe tavallaan, mutta näistä ihan käytännön syistä meillä näin.
Miehen kohdalla ruokapöydässä istumisesta, mutta kai muutkin saavat elää sitten miten haluavat?? Miksi miehellä on joku erivapaus?