Lue keskustelun säännöt.
Hämmentää, kun niin monen toivelistalla on ”positiivinen” kumppani.
04.04.2021 |
Oma kokemukseni on se, että pirtsakkaat, sosiaaliset ja positiiviset ihmiset ovat useimmiten hirvittäviä energiasyöppöjä ja useimmiten myös yksioikoisia ja vähemmän analyyttisiä.
Kaikki minulle tärkeimmät sekä rakkaimmat ihmiset ovat olleet jollakin tavalla realistisia pessimistejä tajutessaan, millainen raadollinen paikka maailma on ja kuinka vähän ihmisyksilö lopulta voi elämäänsä vaikuttaa.
Kumppaniksi en missään tapauksessa halua ”energistä ja positiivista ilopilleriä” vaan maksimissaan neutraalisti elämään suhtautuvan. Mielellään kumppani saisi olla hyvät sosiaaliset taidot omaava introvertti.
Olenko outo ja yksin ajatuksineni? Kelpaisiko sinulle suhteeseen sarkastisesta huumorintajusta pitävä ja mustalle huumorille itsekseen hymyilevä pessimisti?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä positiivinenkin ihminen voi olla surullinen ja joskus tyyytymätön elämäänsä. Minusta ero on kuitenkin siinä, että positiivinen ihminen ei jää vellomaan siinä itsesäälissä vaan miettii konkreettisia keinoja päästä pois ikävästä tilanteesta, kun taas negatiivinen tyyppi ei tee mitään muuta kuin valittaa, että miksi koko maailma on häntä vastaan eikä edes yritäkään tehdä mitään tilanteensa parantamiseksi, koska kaikki kumminkin menee päin seinää. Kumpikohan näistä ihmisistä on mukavampaa seuraa ja tulee saavuttamaan enemmän elämässään?
Tekstistäsi voi lukea suurta negatiivisuutta ja hyväksymättömyyttä negatiivisuutta kohtaan. Ihan kaikki eivät halua viettää aikaansa ihmisten parissa, joille surukin on jotakin, josta pitää päästä eroon. Suru nyt kuitenkin on inhimillinen tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap varmaan kuullut tunnetyöstä. Siis omien tunteiden ja käytöksen säätelystä jonkun ilmapiirin ylläpitämiseksi tai luomiseksi. Mielestäni negatiiviset ihmiset eivät tee sitä ja siksi en halua parisuhteeseen heidän kanssaan.
Positiivisuus sanana on kärsinyt inflaation, ehkä elämänmyönteisyys tms. on parempi. Harva haluaa ikuisuusvalittajaa joten positiivisuudella halutaan luultavasti korostaa enemmänkin mitä ei etsitä.
Joskus positiivisuus yhdistettynä mukavuuteen, naisellisuuteen, iloisuuteen jne luo minulle mielikuvan että henkilö etsii kodinkone/sairaanhoitaja/sängynlämmittäjä -yhdistelmää joka ei huomauta puolison runsaasta alkoholinkäytöstä , ei vaadi osallistumaan kotihommiin jne. vaan iloisesti pakertaa miehen tarpeiden täyttellijänä. Ei kiitos minulle.
Vierailija kirjoitti:
En vinku-iitana ikinä alkaisi suhteeseen pessimistin kanssa. Olen itsekin valoisampi kun joku luo valoa. Pessimistin varjoissa nuudun.
Niin sitä kutsutaan joukkosuggestioksi. Voi olla hedelmällisempää opetella hyväksymään tunteensa kuin tavoitella valoisampaa voidakseen elää itsensä kanssa. Ainakin kertoa sille puolisoehdokkaalle, että jos tämä ei pysy valoisana, niin ero tulee, koska nänen virkansa on tehdä elämästäsi valoisampaa kuin se onkaan, jotta kestät sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei positiivinen ole sama kuin pirtsakka ja sosiaalinen.
Minulle positiivinen tarkoittaa, että ihminen suhtautuu avoimesti asioihin, uskoo siihen että kannattaa yrittää ja kokeilla, ei valita koko ajan jne.
Negatiivinen ihminen ei halua harrastaa liikuntaa kun kuollaan tässä kumminkin. Ei sinne reissuun viitsi lähteä kun on liian kuuma kumminkin. Ei niihin illanistujaisiin viitsi lähteä kun Maija on niin hölmö. Ei sitä salaattia tarvitse tehdä kun ilmankin pärjää. Elämä on paskaa mutta mitään ei voi asian eteen tehdä. Rumat ne vaatteilla koreilee. Turhaa sinne kouluun hakea kun ei pääse kuitenkaan ja jos pääsee niin ei saa töitä kuitenkaan ja muutenkin parempi on suutarin pysyä lestissään.
Eikös se ole positiivista, ettei halua harrastaa liikuntaa eikä halua lähteä raissuun jne.? Luulisi positiivisen ihmisen ainakin näkevän asian niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vinku-iitana ikinä alkaisi suhteeseen pessimistin kanssa. Olen itsekin valoisampi kun joku luo valoa. Pessimistin varjoissa nuudun.
Niin sitä kutsutaan joukkosuggestioksi. Voi olla hedelmällisempää opetella hyväksymään tunteensa kuin tavoitella valoisampaa voidakseen elää itsensä kanssa. Ainakin kertoa sille puolisoehdokkaalle, että jos tämä ei pysy valoisana, niin ero tulee, koska nänen virkansa on tehdä elämästäsi valoisampaa kuin se onkaan, jotta kestät sitä.
Niin. Ihmisillä, nuorehkoilla ja terveillä ainakin, on yleensä melko korkea kynnys alkaa lähtökohtaisesti seurustella neliraajahalvaantuneen kanssa. Silti moni pysyy puolisonsa kanssa, vaikka tämä halvaantuisikin.
Negatiivisuus on vähän kuin halvaus. Toki masennus voi sattua kenen tahansa kohdalle, mutta on itselle aika iso uhraus ottaa ihminen, jolle lasi on alun alkaenkin puolityhjä.
Aina on toki poikkeusyksilöitä, jotka ottavat sen halvaantuneen tai masentuneen. Ehkä he ajattelevat sinun laillasi, että täytyy vain hyväksyä tunteensa ja jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Mutta mihin silloin tarvitaan puolisoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää noissa "ilopillereissä" lähinnä se kuinka usein niiden kuulee sitten marisevan siitä että salaa kaikilta olin tosi masentunut vuosikaudet. Eli hirveetä esitystä pitää pitää koko ajan ollakseen sosiaalisesti hyväksyttävä. Ei ne kaikki tietenkään esitä ja niistä ne jotka osaa kuunnella ja välillä mukautua myös meidän vähemmän pirtsakoiden taajuudelle, on tosi kivoja ihmisiä. Mutta joillakin se on sitä esitystä ja täytyy sanoa että arvostan enemmän autenttisuutta.
Se mikä "ilopillereissä" ärsyttää on se, että kaikki tietävät heidän "ilonsa" olevan kilpailuhenkistä ja ilkivaltaista teeskentelyä, jolla pyritään pilaamaan ihmisiltä aito ilo ja tunne-elämä ja liittämään tunteiden kokemiseen mielleyhtymiä kilpailuhenkisyyteen ja pakottavaan "positiivisuuteen".
Jokainen ymmärtää, että pakonomainen "positiivisuus" on alistamista ja ihmisyyden mitätöintiä sen positiivisuuden osaltakin.
Mitä sitten on pakonomainen pakottaminen negatiivisuudessa vellomiseen? Perusluonteeltaan iloinen ei saa olla, jottei tuhoaisi toisen "aidompaa" iloa, eipä kuulosta alistamiselta tai mitätöinniltä lainkaan!
Se "ilopilleri" nimenomaan pakottaa vellomaan negatiivisuudessa. Näitä "ilopillereitä" on mm. mainokset täynnä, koska mainonnan tarkoitus on tehdä ihmisistä tyytymättömiä itseensä ja olemiseensa. Yhtälailla toki negatiivisuuteen vellomiseen pakotetaan kuvaamalla maailma kurjaksi paikaksi, jossa koronaruumiskasoja on joka puolelle heti, jos joku ei pidä maskia naamallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä ylipirteistä tai - positiivisista ihmisistä. Siis niistä joilla menee kaikki yli. Tykkään kyllä ihmisistä jotka eivät ruikuta joka asiasta tai löydä aina negatiivista positiivisuuden sijaan.
Mutta en myöskään pidä jatkuvasta sarkasmista. Silloin tällöin se voi olla hauskaa, mutta kaksi vuotta sarkastista työkaveria riitti. Joka ikiseen kysymykseen tai kommenttiin piti vääntää jotain piilovittuilua.
Mun exä on aina happamalla naamalla. Ei halua tehdä sitä eikä tätä, kyselty on, ehdotettu on. Mutta kun ainoa mistä tykkää on köydä yksin salilla ja syödä proteiinia. Ei lähteä minnekään, ja kotona valittaa minulle kun lapset valittaa ja ovat levottomia. Mikään ei kelpaa ja kitinä ja raivoaminen alkaa samantien kun oven avaa. Kaikki työt ovat meillä myös naisten töitä, minä vaihdan renkaat, huollan kodinkoneet. Ei hänvoi tietää minne mikään kuuluu, joten ei voi edes järjestellä omia kamojaan, saati lasten. Hän hoitaa saliohjelmaansa ja ruokavaliotaan personal trainerin kanssa ja siinä tietää tarkasti minne mikäkin kuuluu ja suunnittelee. Niin ja sijoittaa omia rahojaan, sitä hän jaksaa tehdä.
Juu, kelpaisi vähän positiivisempikin naama kumppaniksi. Itse pokalla hoidan lapset ja asiat, saan luotua kivaa ilmapiiriä olosuhteista huolimatta ja tuen lapsia keskustelemalla. Mikään määrä palautetta, keskustelua, pariterapiaa ei tätä muuttanut jos muiden olemassaolo vaan niin pahasti häiritsee itseen keskittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan ole yksin! Oma kokemukseni on sama. Lisäyksenä sanoisin omasta kokemuksesta, että nämä iloa tirskahtelevat ihmiset ovat ihania, mutta valitettavasti eivät kovin älykkäitä.
Erikseen on vielä se ihmistyyppi, joka vetää positiivisuuden roolia. Kaikki heillä on niin päälle liimattua ja epäaitoa, että se näkyy läpi.
Minun nähdäkseni positiivisuus ja negatiivisuus eivät niinkään korreloi älykkyyden kuin toimeliaisuuden kanssa. Eli positiiviset tekevät asioita, negatiiviset odottavat passiivisina. Osittain kyseessä voi olla hoitamaton masennus. Mutta jokainen tietää kyllä miten talkoita tai sukujoulua järjestellessä on kaksi ihmistyyppiä: ne jotka tekevät ja ne jotka valittavat.
Itse olen kallistunut varsinkin nuorempana sinne valittamisen puolelle ja erehtynyt kuvittelemaan sitä älykkyydeksu. Nykyään ymmärrän eron.
"Ne ketkä tekevät ja ne ketkä valittavat"
Tuo on hyvä luonnehdinta. On niitä, ketkä yrittävät, ottavat vastuuta, epäonnistumisenkin jälkeen kokeilevat uudestaan vähän eri tavalla. Näkevät mahdollisuuksia ja tarttuvat niihin. Levittävät hyvää energiaa ympärilleen.
Ja sitten on niitä, jotka jaksavat valittaa kaikesta ja kaikista ympärillään, mutta eivät tee mitään tilanteen parantamiseksi. Valittavat myös esim. huonosta ilmapiiristä tai työpaikan asioista, mutta eivät itse tee mitään esim. ilmapiirin parantamiseksi - päinvastoin. Eivät kai näe omia valintojaan ja omaa osuuttaan, vaan kaikki pitäisi tulla kannettuna eteen? Ja sitten esim. valitetaan, kuinka Hallitus pilaa heidän elämänsä joka käänteessä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan ole yksin! Oma kokemukseni on sama. Lisäyksenä sanoisin omasta kokemuksesta, että nämä iloa tirskahtelevat ihmiset ovat ihania, mutta valitettavasti eivät kovin älykkäitä.
Erikseen on vielä se ihmistyyppi, joka vetää positiivisuuden roolia. Kaikki heillä on niin päälle liimattua ja epäaitoa, että se näkyy läpi.
Minun nähdäkseni positiivisuus ja negatiivisuus eivät niinkään korreloi älykkyyden kuin toimeliaisuuden kanssa. Eli positiiviset tekevät asioita, negatiiviset odottavat passiivisina. Osittain kyseessä voi olla hoitamaton masennus. Mutta jokainen tietää kyllä miten talkoita tai sukujoulua järjestellessä on kaksi ihmistyyppiä: ne jotka tekevät ja ne jotka valittavat.
Itse olen kallistunut varsinkin nuorempana sinne valittamisen puolelle ja erehtynyt kuvittelemaan sitä älykkyydeksu. Nykyään ymmärrän eron.
Ne ketkä tekevät ja ne ketkä valittavat. Kuten siskoni. Saapuu aina valmiiseen joulupöytään naama nyrpeänä. Sen sijaan, että kantaisi kortensa kekoon, kuten kaikki muutkin suvussa tekevät. Meillä on pienet lapset ja kädet täynnä töitä muutenkin. Silti laitamme joulun suvulle ja mielellämme laitammekin. Mutta ihmetyttää vain, miten joku kehtaa tulla valmiiseen pöytään ja sitten vielä valittaa ja nyrpistellä kaikelle! Kun ihan itse pystyisi vaikuttamaan, mitä on tarjolla, ja miten joulu yhdessä järjestetään!
No, hän on näitä, ketä on "suojeltu" ja lellitty koko ikänsä. Kaikki kannettu eteen valmiina. Työpaikka, ilmainen asunto jne. Silti on aina varaa valittaa!
Vähän sama kuin taloyhtiöasujat verrattuna omakotitaloasujiin. Omakotitaloasujat ottavat itse vastuun ja hoitavat asiansa. Taloyhtiöasujat (ei kaikki mutta monet) eivät osaa muuta kuin Valittaa asioista.
Kai se on jotain sellaista, että kuka ottaa oman elämänsä omiin käsiinsä ja kuka jättäytyy muiden varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten nämä keski-iän ylittäneet perzuliinisedät/taksikuskit, jotka käyttävät elämänsäja aikansa valittamiseen, miten HALLITUS on pilannut heidän elämänsä. Ihan ilman, että heillä ITSELLÄÄN on mitään osuutta siihen, miten heidän elämänsä on mennyt ja tulee vastaisuudessakin menemään. Syy on aina jossain muualla! Sen sijaan, että katsoisi eteenpäin, tekisi töitä asioiden eteen ja tekisi uudenlaisia valintoja elämässään, osaavat vain VALITTAA ja VALITTAA. Valittamalla ja kaljaa juomalla sen oman elämän pitäisi kai kohentua.
Kuka tuollaisia ihmisiä jaksaa lähellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota.... minusta positiivisuus ei tarkoita teennäisyyttä tai tyhmyyttä.
Positiivinen ihminen suhtautuu elämään luottavaisesti ja iloisesti, mutta kyllä positiivinen ihminenkin voi olla realisti ja ymmärtää sarkasmia. Se positiivisuus liittyy huumorintajuun, ihmisystävällisyyteen ja perusasenteeseen elämää kohtaan. Maailmassa on valtavasti kivaa ja hyvää, josta saa iloa elämään.
Esimerkiksi minä olen akateemisen loppututkinnon suorittanut ulkomaantoimittaja, olen työkseni kirjoittanut maailman ongelmista (kansanmurhista, pandemioista, sodista, rikoksista, you name it!) 30 vuotta, minulla on todella rautainen yleissivistys - ja silti olen positiivinen ja katson, että ihmiset ovat enemmän hyviä kuin pahoja. En tyrkytä asennettani kenellekään, jokainen saa katsella elämää sen väristen linssien lävitse kuin haluaa - mutta turha murehtiminen, pelkääminen ja ärtyisyys ne vasta energiaa hukkaavatkin!
Voit varmaankin kertoa jotakin positiivista kansanmurhasta ja Hitleristä? Oletko ulkomaantoimittajana kirjoittanut montakin juttua, jossa olet kertonut Hitlerin olleen enemmän hyvä kuin paha ihminen? Vai ilmeneekö positiivisuutesi niin, ettet anna kansanmurhan ja HItlerin pilata hyvää tuultasi? Oletko kirjoittanut tämän nimelläsi ja kuvallasi mediaan? Etkö ole? Pelkoko ja murehtiminenko sen ovat estäneet? Vai etkö vain positiivisuudeltasi ja muita ymmärtävältä viisaudeltasi ole viitsinyt moisia positiivisuuksia kirjoitella? Vai siksikö, että moisten kirjoittelu olisi aika idioottimaista - realistisesti ajateltuna?
Kyselet kovasti toisesta keskustelijasta, mutta tosiasiassa onnistut vain kertomaan itsestäsi.
-ohis.
Enkö onnistu kysymään toisen keskustelijan esittämistä ajatuksista mitään?
Mikähän siinä on, kun "positiiviset" ihmiset ovat kovin huonoja keskustelemaan esittämistään ajatuksista positiivisuudesta ja negatiivisuudesta? Johtuisikohan siitä, että tämä kovasti mainostettu "positiivisuus" tuntuu ilmenevän vain riidanhakuisena ja itsekorostuksessaan sukuhupaisana "negatiivisten" ihmisten haukkumisena ja uhkailuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle optimistina pessimisti kumppani oli perässävedettävä kivireki ja varsinainen ankeuttaja. Oli raskasta elää ihmisen kanssa, joka näkee kaiken synkkänä. Sikäli ymmärrän toiveen. En ole sosiaalinen enkä energinen, vaan rauhallinen introvertti.
Tämäkin. Ollaan niin positiivisia ja optimistisia omasta mielestä silloinkin, kun suhtaudutaan negatiivisesti ja synkästi pessimistiin, joka on suorastaan "perässävedettävä kivireki ja varsinainen ankeuttaja".
Optimisti on henkilö, jolla on todellisuuden vastainen, ylipositiivinen käsitys asioiden lopputulemasta. Optimistille realistikin on "ankeuttaja" ja "pessimisti".
Kirjoitin entisestä puolisostani, en pessimisteistä yleensä. Minun elämässäni hän oli tuollainen, omassaan ja nykyisen kumppaninsa kanssa varmasti toisenlainen päätellen ajasta, jonka he ovat yhdessä viihtyneet. Me taas keskenämme kasvatimme erovanhempina yhden lapsen aikuiseksi ja pysyttiin silti hyvissä väleissä.
Toisen puolison kanssa optimismi onkin sitten ollut todella tarpeen, hoidin hänet nuorena eläkkeelle. Omaishoitovuosia olisi tuskin jaksanut ilman uskoa parempaan. Hyvin pyyhkii, edelleen. Hyvää jatkoa sinnekin, kaikenlaisille -misteille ja -listeille.
Niin joo kun sinun miehesi on pessimistinä ihan erilainen kuin muut pessimistit. Ihmetellä täytyy kuinka voit edes miestäsi pessimistiksi kutsua.
Onpa kummallinen keskustelu. Miksi sinua, ap, hämmentää se, että joku haluaa erilaisen kumppanin kuin sinä? Häiritseekö sinua se, että koet kuuluvasi vähemmistöön toiveinesi? Pitäisikö mielestäsi kaikkien maailman ihmisten muistuttaa sinua? Uhkaavatko positiiviset ihmiset sinua jotenkin? En saa kiinni siitä, mikä tässä on se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota.... minusta positiivisuus ei tarkoita teennäisyyttä tai tyhmyyttä.
Positiivinen ihminen suhtautuu elämään luottavaisesti ja iloisesti, mutta kyllä positiivinen ihminenkin voi olla realisti ja ymmärtää sarkasmia. Se positiivisuus liittyy huumorintajuun, ihmisystävällisyyteen ja perusasenteeseen elämää kohtaan. Maailmassa on valtavasti kivaa ja hyvää, josta saa iloa elämään.
Esimerkiksi minä olen akateemisen loppututkinnon suorittanut ulkomaantoimittaja, olen työkseni kirjoittanut maailman ongelmista (kansanmurhista, pandemioista, sodista, rikoksista, you name it!) 30 vuotta, minulla on todella rautainen yleissivistys - ja silti olen positiivinen ja katson, että ihmiset ovat enemmän hyviä kuin pahoja. En tyrkytä asennettani kenellekään, jokainen saa katsella elämää sen väristen linssien lävitse kuin haluaa - mutta turha murehtiminen, pelkääminen ja ärtyisyys ne vasta energiaa hukkaavatkin!
Voit varmaankin kertoa jotakin positiivista kansanmurhasta ja Hitleristä? Oletko ulkomaantoimittajana kirjoittanut montakin juttua, jossa olet kertonut Hitlerin olleen enemmän hyvä kuin paha ihminen? Vai ilmeneekö positiivisuutesi niin, ettet anna kansanmurhan ja HItlerin pilata hyvää tuultasi? Oletko kirjoittanut tämän nimelläsi ja kuvallasi mediaan? Etkö ole? Pelkoko ja murehtiminenko sen ovat estäneet? Vai etkö vain positiivisuudeltasi ja muita ymmärtävältä viisaudeltasi ole viitsinyt moisia positiivisuuksia kirjoitella? Vai siksikö, että moisten kirjoittelu olisi aika idioottimaista - realistisesti ajateltuna?
Positiivinen ihminen uskoo, että ihmiskunta pystyy myös hyvään noiden lisäksi.
Ja miten sinun huono tuulesi vaikuttaa maailmantilaan muuten, kuin heikentämällä lähelläsi olevienkin oloa (itsesi lisäksi)? Oletko myös tehnyt niille pahoille asioille jotain, vai lähinnä "tiedostanut"? Realistisesti ajateltuna elämä on kaikkine kauheuksineenkin parempaa, kun siitä ajattelee hyvää, eikä kauheuksissa vellominen muuta niitä miksikään.
Oliko Martin Luther King mielestäsi realisti?
T eri.
Voi olisitpa voinut olla keskitysleirillä kertomassa siellä murhaamistaan odotelleille kuinka ihmiskunta on kykenevä hyväänkin ja kuinka positiivinen ajattelija oletkaan. Filosofointisi älyvapailla ylimielisillä latteuksilla olisi varmasti ilahduttanut keskitysleirin uhreja suunnattomasti.
Ja tottakai olen huonolla tuulella, kun tuon esille kuinka idioottimaisia ajatelmia jotkut "positiiviset" ihmiset kirjoittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäis muka olla kaikki ongelmat ratkaistuna ja luurangot lakaistuna kun lukee joidenkin naisten deitti-ilmoja. Ällöttävää hali hali pusi pusi-meininkiä ja tekohymyä vaan loppuelämä. Ei kiitos.
M
Voi taivas voiko joku olla tosissaan vai oliko tää vitsi..?
En usko että on.
Tuollaistahan se on. Äijät chattaamassa treffeillä toisen tinderin kanssa. Naiset hakee ekalla just hyvää.
Niistähän kirjoitetaan, että kun ei heti natsaa.... niin sitten ei ole mahkuja edes tutustua.
Ihan mekaanista hakua ja ihmisen esineellistämistä.
Onhan joukossa normaalejakin.
Onkohan ap koskaan törmännyt "negatiiviseen" kumppaniin? Kaikki on aina huonosti, energiasyöppö vie energian muiltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiiviset ihmiset ei varmaankaan alapeukuta toisten kommentteja, vaan löytää niistä positiivista yläpeukutettavaa.
Johan oli kommentti. Jos olet asioista eri mieltä niin olet automaattisesti negatiivinen? 😂
Johan oli kommentti. Aivan kuin näillä peukutuksilla olisi jotakin tekemistä sen kanssa mitä mieltä ihmiset ovat. Hölynpölyä "positiivisuudesta" syytävät klikkaavat alapeukkua hullun lailla, kun toteaa pari ikävää faktaa heidän "positiivisuudestaan". 😂
Totta kai positiivinen ihminen voi valittaa, jos on tarvetta. Tosin valitan asiallisesti enkä esim. mene huutamaan pää punaisena kaupan kassalle.