Hämmentää, kun niin monen toivelistalla on ”positiivinen” kumppani.

Mulle on jäänyt sellainen kuva että useat jotka hakevat tuollaista hakevat käytännössä harmitonta naista, sellaista joka ei suhtaudu liian ”negatiivisesti” heidän perseilyihin ja turhaan nosta kissaa pöydälle. Kuulostavat joskus siltä että taustalla on suhde jossa ovat koetelleet tavallisen naisen hermot loppuun ja uskovat edelleen että ongelma oli naisessa.

Jätän tällaiset itse väliin koska toksinen positiivisuus ei ole mun juttu. Olen omanarvontuntoinen nainen joka ei luo turhaa draamaa mutta on tasa-arvoinen, draamaa ja negatiivisuutta tulee siinä vaiheessa väkisinkin kun aletaan laittaa nyrkin ja hellan väliin.

En halua antaa kenellekään korttia siinä vaiheessa sanoa että hei sun piti olla positiivinen.

Pessimisti on parisuhteessa musta aukko joka imee kaiken ilon ja energian.

Yltiöpositiiivisuus on myös kuluttavaa, mutta mielummin sekin kun negatiivista alaspäin vääntynyttä naamaa aamusta iltaan.

Arvatkaa naurattaako, kun positiivisilla, optimistisilla, fiksuilla, mukavilla ihmisillä on koko maailma mahdollisuuksineen avoinna ja ainoa asia mitä he keksivät tehdä, on valittaa siitä kuinka joku negatiivinen pessimistinen ihminen aina valittaa.

Sitä miettiessä joutuu ihan etusormien päillä hieromaan ohimoitaan, jotta tilanteen koko luonne avautuu ja järjestyy päässä selkeäksi ajatukseksi.

Mulla on haaveena löytää iloinen ja pirteä kaunis ja nauravainen alle 25v nainen. Olen sen huomannut että ikäiseni yli 45 ovat totisia ja kyynisiä. Kaipaan naista, joka ei ota elämää ja miehen pikkumokia niin vakavasti, vaan pojat on poikia asenteella miehiin suhtautuu leikkisästi, mutta silti sitoutuen. Perhettä ei tarvitsisi olla eikä haluta, koska lasten saanti vakavoittaa naiset, kokemusta omalla kohdallakin kolmen ihan eri tyyppisen kohdalla. Äidiksi tultuaan alkoi joka naisella nipotus ja tosikkomaisuus ja öinen perään soittelu.

Vierailija kirjoitti:

Negatiivinen ihminen on rasittava energiasyöppö, kuten joku jo tässäkin ketjussa totesikin. Isäni on sellainen. Mikään ei koskaan ole hyvin. Aina löytyy valittamista. Kauneimmankin kesäpäivän pilaa aina joku. On liian kuuma tai kylmä tai milloin koskee minnekin tai vähintään voi ehkä tulla sade. Aamu alkaa valittamalla, päivästä ei odoteta mitään positiivista. Kaikki toistenkin yrittäminen on turhaa, koska pieleen ne menee kuitenkin. Itse ei mitään kannata yrittää, kun ei kannata. En kykene sietämään isääni enää muutamaa tuntia pidempään kerrallaan. Se valittaminen on vaan niin raskasta.

Eräät eivät keksi muuta valittamista kuin aina valittavat ihmiset - tai oma valittava isänsä. Muutamaa tuntia pidempää isäänsä ei kestä, mutta tarinoi kuitenkin valittaja-isänsä kamaluudesta keskustelupalstalla.

Kun ihminen ei siedä muiden ihmisten vaivoja valituksen aiheina, niin mitenköhän ja kuinkahan empaattisesti ihminen mahtaa suhtautua omiin vaivoihinsa? Oletuksella, ettei monikaan tervettä seniori-ikää näe eikä kuole ihan terveenä suorilta jaloilta. Oletettavasti hymyilee hammasta purren ja on positiivinen.

Minä ymmärrän täysin toivomuksen myönteisestä kumppanista. Siihen kun vielä yhdistää hyvät sosiaaliset taidot ja tunnollisuuden, niin elämä maistuu hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa naurattaako, kun positiivisilla, optimistisilla, fiksuilla, mukavilla ihmisillä on koko maailma mahdollisuuksineen avoinna ja ainoa asia mitä he keksivät tehdä, on valittaa siitä kuinka joku negatiivinen pessimistinen ihminen aina valittaa.

Sitä miettiessä joutuu ihan etusormien päillä hieromaan ohimoitaan, jotta tilanteen koko luonne avautuu ja järjestyy päässä selkeäksi ajatukseksi.

Menit syrjään otsikosta. Ap nimenomaan ihmetteli, miten kukaan saattaa toivoa kumppanilta myönteisyyttä 😄 väärin toivottu

Olen tahtomattani positiivinen (C-hepatiitti)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on haaveena löytää iloinen ja pirteä kaunis ja nauravainen alle 25v nainen. Olen sen huomannut että ikäiseni yli 45 ovat totisia ja kyynisiä. Kaipaan naista, joka ei ota elämää ja miehen pikkumokia niin vakavasti, vaan pojat on poikia asenteella miehiin suhtautuu leikkisästi, mutta silti sitoutuen. Perhettä ei tarvitsisi olla eikä haluta, koska lasten saanti vakavoittaa naiset, kokemusta omalla kohdallakin kolmen ihan eri tyyppisen kohdalla. Äidiksi tultuaan alkoi joka naisella nipotus ja tosikkomaisuus ja öinen perään soittelu.

Haaveeksi toiveesi taitaa jäädäkin ellet sitten löydä älyllisesti melkoisen jälkeenjäänyttä naista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on haaveena löytää iloinen ja pirteä kaunis ja nauravainen alle 25v nainen. Olen sen huomannut että ikäiseni yli 45 ovat totisia ja kyynisiä. Kaipaan naista, joka ei ota elämää ja miehen pikkumokia niin vakavasti, vaan pojat on poikia asenteella miehiin suhtautuu leikkisästi, mutta silti sitoutuen. Perhettä ei tarvitsisi olla eikä haluta, koska lasten saanti vakavoittaa naiset, kokemusta omalla kohdallakin kolmen ihan eri tyyppisen kohdalla. Äidiksi tultuaan alkoi joka naisella nipotus ja tosikkomaisuus ja öinen perään soittelu.

Mihin sinä sitoutujaa tarvitset, et ole itsekään sellainen? Lapsia kolmelle naiselle?!?

Eikö toi positiivisuus ole ihan perusedellytys. Kukaan normaali ihminen tuskin olettaa, että joku ihminen on aina vain positiivinen, eikä tunne mitään negatiivista koskaan. Ja sitten taas kukaan tuskin kaipaa aina negatiivista ihmistä, ja kukaa tuskin mainostaa itseään: "Olen negatiivinen ihminen. Räyhään ja valitan joka päivä jostain, ja syytän aina muita ihmisiä kaikesta."

Eli turha mainita koko asiaa.

"Kaikki minulle tärkeimmät sekä rakkaimmat ihmiset ovat olleet jollakin tavalla realistisia pessimistejä tajutessaan, millainen raadollinen paikka maailma on ja kuinka vähän ihmisyksilö lopulta voi elämäänsä vaikuttaa."

On täysin normaalia, että ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan. Masentuneen kannattaa kuitenkin etsiä sellaisia ihmisiä, jotka saisivat hänen ajattelemaan ja toimimaan uusilla tavoilla. Et tule koskaan nauttimaan elämästä, jos olet aina vain masennusta potevien seurassa. "Realistinen pessimismi" on täydellisin masennuksen kuvaus, mitä olen kuullut.

Ihminen ei tosiaan voi vaikuttaa elämäänsä ollenkaan, koska vapaata tahtoa ei ole olemassa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen olisi pysyttävä siinä osassa, jossa hän on. Kaikki mitä teet ja mitä havaitset vaikuttaa aivoihisi ja sen ajatusradat muuttuvat sen seurauksena jatkuvasti. Toivottavasti sinun kohdallesi osuu sellainen sopiva vaikuteketju, että aivosi alkavat ohjaamaan itseään sellaiseen suuntaan, että pystyt nauttimaan elämästä.

Minä en toivo kumppania ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota.... minusta positiivisuus ei tarkoita teennäisyyttä tai tyhmyyttä.

Positiivinen ihminen suhtautuu elämään luottavaisesti ja iloisesti, mutta kyllä positiivinen ihminenkin voi olla realisti ja ymmärtää sarkasmia. Se positiivisuus liittyy huumorintajuun, ihmisystävällisyyteen ja perusasenteeseen elämää kohtaan. Maailmassa on valtavasti kivaa ja hyvää, josta saa iloa elämään.

Esimerkiksi minä olen akateemisen loppututkinnon suorittanut ulkomaantoimittaja, olen työkseni kirjoittanut maailman ongelmista (kansanmurhista, pandemioista, sodista, rikoksista, you name it!) 30 vuotta, minulla on todella rautainen yleissivistys - ja silti olen positiivinen ja katson, että ihmiset ovat enemmän hyviä kuin pahoja. En tyrkytä asennettani kenellekään, jokainen saa katsella elämää sen väristen linssien lävitse kuin haluaa - mutta turha murehtiminen, pelkääminen ja ärtyisyys ne vasta energiaa hukkaavatkin!

Voit varmaankin kertoa jotakin positiivista kansanmurhasta ja Hitleristä? Oletko ulkomaantoimittajana kirjoittanut montakin juttua, jossa olet kertonut Hitlerin olleen enemmän hyvä kuin paha ihminen? Vai ilmeneekö positiivisuutesi niin, ettet anna kansanmurhan ja HItlerin pilata hyvää tuultasi? Oletko kirjoittanut tämän nimelläsi ja kuvallasi mediaan? Etkö ole? Pelkoko ja murehtiminenko sen ovat estäneet? Vai etkö vain positiivisuudeltasi ja muita ymmärtävältä viisaudeltasi ole viitsinyt moisia positiivisuuksia kirjoitella? Vai siksikö, että moisten kirjoittelu olisi aika idioottimaista - realistisesti ajateltuna?

Positiivinen ihminen uskoo, että ihmiskunta pystyy myös hyvään noiden lisäksi.

Ja miten sinun huono tuulesi vaikuttaa maailmantilaan muuten, kuin heikentämällä lähelläsi olevienkin oloa (itsesi lisäksi)? Oletko myös tehnyt niille pahoille asioille jotain, vai lähinnä "tiedostanut"? Realistisesti ajateltuna elämä on kaikkine kauheuksineenkin parempaa, kun siitä ajattelee hyvää, eikä kauheuksissa vellominen muuta niitä miksikään.

Oliko Martin Luther King mielestäsi realisti?

T eri.

Voi olisitpa voinut olla keskitysleirillä kertomassa siellä murhaamistaan odotelleille kuinka ihmiskunta on kykenevä hyväänkin ja kuinka positiivinen ajattelija oletkaan. Filosofointisi älyvapailla ylimielisillä latteuksilla olisi varmasti ilahduttanut keskitysleirin uhreja suunnattomasti.

 

Keskitysleireillä oli noita ihmisiä. Ei siis latteita, vaan oikeasti hyviä esimerkkejä jopa niissäkin olosuhteissa.

Niin, huumorihan kertoo paljon ihmisen arvoista, asenteista ja tavasta katsoa maailmaa.

Sarkasmi on usein kuin hieroisi toisen ihmisen naamaan siihen kuulumattomia eritteitä. Sarkasmi on tahallista ja sen tarkoitus on vähätellä kohdettaan, joten se on usein tarkoituksella loukkaavaa. Sarkastisten ihmisten on oman kokemukseni mukaan helppo nauraa muille ja aliarvostaa muita, mutteivät kestä sitä itse.

Ironia on usein sanojen ja tarkoituksen hienovaraista vastakkainasettelua, jota kaikki sarkastisesta huumorista pitävät eivät edes tunnista, kun se heidän omalle kohdalleen osuu.

Toisen henkilön huumoria kuunnellessa usein tunnistaa jakaako itse samat näkemykset elämästä ylipäätään. Vauva.fin tyyppinen hyvin ilkeäkin humoristisesti esitetty yksitoikkoinen näkökulma kertoo myös pessimististen henkilöiden epäanalyyttisestä luonteesta, joten en ihan jakaisi pessimistin olevan positiivista henkilö analyyttisempi.

Suurinosahan meistä on sosiaaliselta temperamentiltaan jossain sisään-ja ulospäinsuuntautuneen välimaastossa, samoin positiivisuuden ja pessimistisyyden, mikään näistä ominaisuuksista ei poissulje analyyttisyyttä tai realistisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on jäänyt sellainen kuva että useat jotka hakevat tuollaista hakevat käytännössä harmitonta naista, sellaista joka ei suhtaudu liian ”negatiivisesti” heidän perseilyihin ja turhaan nosta kissaa pöydälle. Kuulostavat joskus siltä että taustalla on suhde jossa ovat koetelleet tavallisen naisen hermot loppuun ja uskovat edelleen että ongelma oli naisessa.

Jätän tällaiset itse väliin koska toksinen positiivisuus ei ole mun juttu. Olen omanarvontuntoinen nainen joka ei luo turhaa draamaa mutta on tasa-arvoinen, draamaa ja negatiivisuutta tulee siinä vaiheessa väkisinkin kun aletaan laittaa nyrkin ja hellan väliin.

En halua antaa kenellekään korttia siinä vaiheessa sanoa että hei sun piti olla positiivinen.

Voi jeesus, miten oystyit vetämään tähän mitenkään linkin siihen, että joudut nyrkin ja hellan väliin, jos olet elämänmyönteinen ihminen!? Kyllä voi olla positiivisesti elämään suhtautuva, mutta todellakin laittaa rajat sille, miten antaa itseään kohdella. Ellei näin tee, niin kyllä se aito elämänmyönteisyys äkkiä itsestä katoaa. Sitä pitää myös suojella ja vaalia ja pyrkiä eroon niistä, jotka sammuttavat valon itsessä ja polkevat maan rakoon.

Ei positiivisuus tarkoita tossuna tai kynnytmattona olemista, ihan pimeä oletus. Tosin näitä miehiä kyllä voi olla, jotka etsivät "iloista naista" tarkoittaen sitä, että he perseilevät miten sattuu ja nainen on aina vain "iloinen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiiviset ihmiset ei varmaankaan alapeukuta toisten kommentteja, vaan löytää niistä positiivista yläpeukutettavaa.

Johan oli kommentti. Jos olet asioista eri mieltä niin olet automaattisesti negatiivinen? 😂

Johan oli kommentti. Aivan kuin näillä peukutuksilla olisi jotakin tekemistä sen kanssa mitä mieltä ihmiset ovat. Hölynpölyä "positiivisuudesta" syytävät klikkaavat alapeukkua hullun lailla, kun toteaa pari ikävää faktaa heidän "positiivisuudestaan". 😂  

Minä painan alapeukkua aina kun joku argumentoi itkettävän huonosti, esimerkiksi pelaa h-*tler-kortin positiivista ajattelua käsittelevässä keskustelussa.

Eli minua ei kiinnosta ollenkaan, kuka on positiivinen ja kuka negatiivinen. Kommentoin vain ajattelun ja argumentaation tasoa.

Mulla ainakin vaikuttaa se missä elän, että millanen oon. Esim. jos ympäril on väkivaltaa ja ilkeyttä, en mä oo ilonen. jos ympärillä on välittäviä ihmisiä jotka ottaa muut huomioon - olen iloinen. :) olen seurallinen ja todella ilonen hyvässä seurassa. Huonossa taas sitte päin vastoin. Myös alkoholi yms ei tue mun hyvinvointia, eli fiilis enemmänki negatiivinen ku positiivinen. Myös asioiden lakasu maton alle ei tue mun hyvinvointia, vaan voin puhua todella suoraanki asioista, mut en ns. kyräilevällä asenteella.

Olen itse ollut ihan liian negatiivinen aina. Myöhemmällä iällä sainkin masennus diagnoosin. Ymmärrän jälkeen päin hyvin, miksi minulla meni kaikki ihmissuhteet pieleen.

Ei kenenkään velvollisuus ole vetää jotain kivirekeä perässään ja kestää sitä jatkuvaa negatiivisuutta ja epävarmuutta. Opin sen mallin kotoa, isäni oli masentunut ja hänen pelkkä läsnäolonsa myrkytti koko perheen ilmapiirin. Aina joutui miettiä erikseen sanomisiaan, ettei vaan triggeröi häntä. Nykyään olen positiivisempi, siitäkin huolimatta, että se kaikki on oikeastaan teeskentelyä. Olen edelleen masentunut ja tulen varmaan aina olemaan. En osaa muuta. Mutta en enää halua vaivata muita ongelmillani. Tiedän että kaikilla on omat ongelmansa.

Ap:n kuvailema henkilö olisi minulla täydellinen. INHOAN positiivisia pellejä. Et satu ap mies olemaan....? :D