Hämmentää, kun niin monen toivelistalla on ”positiivinen” kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Mun exä on aina happamalla naamalla. Ei halua tehdä sitä eikä tätä, kyselty on, ehdotettu on. Mutta kun ainoa mistä tykkää on köydä yksin salilla ja syödä proteiinia. Ei lähteä minnekään, ja kotona valittaa minulle kun lapset valittaa ja ovat levottomia. Mikään ei kelpaa ja kitinä ja raivoaminen alkaa samantien kun oven avaa. Kaikki työt ovat meillä myös naisten töitä, minä vaihdan renkaat, huollan kodinkoneet. Ei hänvoi tietää minne mikään kuuluu, joten ei voi edes järjestellä omia kamojaan, saati lasten. Hän hoitaa saliohjelmaansa ja ruokavaliotaan personal trainerin kanssa ja siinä tietää tarkasti minne mikäkin kuuluu ja suunnittelee. Niin ja sijoittaa omia rahojaan, sitä hän jaksaa tehdä.

Juu, kelpaisi vähän positiivisempikin naama kumppaniksi. Itse pokalla hoidan lapset ja asiat, saan luotua kivaa ilmapiiriä olosuhteista huolimatta ja tuen lapsia keskustelemalla. Mikään määrä palautetta, keskustelua, pariterapiaa ei tätä muuttanut jos muiden olemassaolo vaan niin pahasti häiritsee itseen keskittymistä.

Ihan pakkoa kysyä, millainen hän olit kun tutustuit häneen? 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös puoliväli.

Itse en tarkoita positiivisuudella mitään ylipirteyttä, tietenkään, vaan sellaista, että suhtautuu asioihin lähtökohtaisen positiivisesti. Eli ei etsi kaikesta jotain naristavaa, vaan näkee asioita neutraalisti tai positiivisesti.

Olisi kauheaa, jos kumppani olisi valittaja, joka valittaa kaikesta ilman että tekisi itse jotain.

Suhtautuu asioihin positiivisesti? Kuten kansanmurhiin ja nälänhätään? Vai suhtautuuko positiivinen neutraalisti kansanmurhiin ja nälänhätään?

Iso osa ihmisistä on niin pönttöjä, että heidät saa hokemaan mitä tahansa sekavuuksia suurella itseriittoisuudella.

Vihaajat vihaa ja loversit rakastaa kansanmurhia ja nälänhätää.

Luulisi vähän toivekumppanissakin kiinnostavan se, mihin tämä suhtautuu positiivisesti ja mihin negatiivisesti, mitä rakastaa ja mitä vihaa.

Tämä nk. "posiivinen ihminen" on aika lähellä opportunistia, joka taas on narsistin luonteenpiirre. Ts. eräiden toivekumppani on oppurtunistinen narsisti.

En usko, että kansanmurhaan tai nälänhätään auttaa sen koommin positiivisuus kuin negatiivisuus. Ehkä kuitenkin positiivinen luonne on parempi, koska se antaa uskon, että tilanteeseen ehkä on mahdollista löytää jokin ratkaisu, jos oikein yritetään. Kohdataan ihmiset konfliktin molemmilla puolilla.

Negatiivisuus taas tarkoittaa, että voi widdu kun ne on niin idi...tteja siellä että eivät osaa olla ja parempi vaan kun tekevät toisilleen mitä tekevät ja ovat sen ansainneet ja ei siitä koskaan parempaa tule ja sitä rataa.

Uskon asiahan se tietysti on. Lähtökohtaisesti ihminen suhtautuu negatiivisesti nälän tunteeseen. Sen vuoksi syödään, kun nälkä tulee. Yhtälailla suhtautuminen on negatiivista, jos ei ole ruokaa, jolla nälän poistaisi. Se on sitten yksi asia, jos on välinpitämätön itselleen merkityksettömien ihmisten nälästä ja toinen asia, että menee viisastelemaan heille kuinka heidän tulisi suhtautua nälkäänsä positiivsesti, tehdä asialle jotakin eikä valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle optimistina pessimisti kumppani oli perässävedettävä kivireki ja varsinainen ankeuttaja. Oli raskasta elää ihmisen kanssa, joka näkee kaiken synkkänä. Sikäli ymmärrän toiveen. En ole sosiaalinen enkä energinen, vaan rauhallinen introvertti.

Tämäkin. Ollaan niin positiivisia ja optimistisia omasta mielestä silloinkin, kun suhtaudutaan negatiivisesti ja synkästi pessimistiin, joka on suorastaan "perässävedettävä kivireki ja varsinainen ankeuttaja".

Optimisti on henkilö, jolla on todellisuuden vastainen, ylipositiivinen käsitys asioiden lopputulemasta. Optimistille realistikin on "ankeuttaja" ja "pessimisti". 

Kirjoitin entisestä puolisostani, en pessimisteistä yleensä. Minun elämässäni hän oli tuollainen, omassaan ja nykyisen kumppaninsa kanssa varmasti toisenlainen päätellen ajasta, jonka he ovat yhdessä viihtyneet. Me taas keskenämme kasvatimme erovanhempina yhden lapsen aikuiseksi ja pysyttiin silti hyvissä väleissä. 

Toisen puolison kanssa optimismi onkin sitten ollut todella tarpeen, hoidin hänet nuorena eläkkeelle. Omaishoitovuosia olisi tuskin jaksanut ilman uskoa parempaan. Hyvin pyyhkii, edelleen. Hyvää jatkoa sinnekin, kaikenlaisille -misteille ja -listeille.

Niin joo kun sinun miehesi on pessimistinä ihan erilainen kuin muut pessimistit. Ihmetellä täytyy kuinka voit edes miestäsi pessimistiksi kutsua.

En minä tiedä oliko hän samanlainen vai erilainen, en tunne lähteisesti muita yhtä perusnegatiivisia pessimistejä. Lähtökohtaisesti uskon ihmisten yksilöllisyyteen. Väärä kumppani minulle joka tapauksessa, sitä viestini koski - jopa omasta mielestään, ollaan myöhemmin ehditty keskutella tästäkin kuinka nuorena kuviteltiin elämän sujuvan ihan erilaisen ihmisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin ihmiset varmaan on tätsin negatiivisia kaikesta valittajia, jos he voivat hyvin. Yleensä valittajan taustalla on masennus tai joku muu pahaolo. Eli hyvinvoivat ihmiset ovat houkuttelevia. Sellainen "pakko" positiivisuus taas tuntuu joko teeskentelyltä tai naivilta.

Eli jos saat huonoa palvelua ja siitä valitat, niin olet masentunut. 

Ilmeisesti positiivinen ihminen ei valita, vaikka kokki olisi tämän laitaselle vääntänyt pökäleen. Jotakin positiivista siitä sen sijaan kyllä löytää, koska sellainen positiivinen ihminen vain on.

Positiivisia ihmisiä yhdistää resilienssin käsite. Siitä pökäleestä voi valittaa kokille, mutta se ei ole mikään osoitus maailmankaikkeuden tilasta ja huomenna se ehkä jo naurattaa.

Mistä se pökäle sitten on osoitus positiiviselle ihmiselle? Oikeastiko se pökäle lautasella positiivista ihmistä naurattaa seuraavana päivänä, kun se eteen taas tuodaan? Itse en kyllä edes valittaisi kokille, jos lautasellani olisi pökäle. Jos nyt ei ihan maailmankaikkeuden tilasta kertoisi, niin ainakin saamastani palvelun tasosta.

Lähinnä kummallinen ajatus, että maailmankaikkeus avautuisi kaikille samanlaisena. 

Olipa ihanaa lukea kerrankin tällainen aloitus. Kuulosti ihan minulta. En mitään jatkuvaa murjottajaa halua tietenkään, vaan esim. toisen, hieman hiljaisemman kaverin kanssa, nauramme hirveästi kahdestaan ollessamme. Mutta kestämme toistemme seurassa hiljaisuuden hetkiä ilman, että kummallekaan tulee vaivaantunut olo, niin kuin ihmisten kanssa usein tapaa käydä. Onpa ihanaa, että on sellainen ystävä. Muutoin minulla ei juuri ystäviä olekaan, eli olen yksinäinen, mutta on onni että on yksi todella aito ystävä. 

Ja positiiviset höpöttäjät vievät minultakin energiaa, jonkin aikaa heidän seuraansa jaksaa muttei kauaa. 

Ja sarkastiset letkautukset on parasta :)

Oletko ap muuten nainen vain mies? 

Muiden valitukset häiritsevät eniten niitä, joilla itsellään asiat eivät ole hyvin ja jotka yrittävät ottaa ongelmiinsa etäisyyttä. Ilmentää jonkinlaista vastuuttomuutta omista tunteista ja aggressiivisuutta muita kohtaan.

Yhtälailla niitä, joilla muutoin on jokin pakonomainen tarve nähdä maailma positiivisena tai osoittaa omaa positiivisuuttaan. Jos sitten näiden ihmisten kohdalla "negatiiviset ihmiset" usein ovatkin väline  omien tarpeiden tyydyttämiseen ja itsekorostukseen. Syy miksi "negatiivisia ihmisiä" pitää hakea "keskustelun" aiheeksikin.

Vierailija kirjoitti:

Ei positiivinen ole sama kuin pirtsakka ja sosiaalinen.

Minulle positiivinen tarkoittaa, että ihminen suhtautuu avoimesti asioihin, uskoo siihen että kannattaa yrittää ja kokeilla, ei valita koko ajan jne.

Negatiivinen ihminen ei halua harrastaa liikuntaa kun kuollaan tässä kumminkin. Ei sinne reissuun viitsi lähteä kun on liian kuuma kumminkin. Ei niihin illanistujaisiin viitsi lähteä kun Maija on niin hölmö. Ei sitä salaattia tarvitse tehdä kun ilmankin pärjää. Elämä on paskaa mutta mitään ei voi asian eteen tehdä. Rumat ne vaatteilla koreilee. Turhaa sinne kouluun hakea kun ei pääse kuitenkaan ja jos pääsee niin ei saa töitä kuitenkaan ja muutenkin parempi on suutarin pysyä lestissään.

Testataan vakaata näkemystäsi. Sinulle positiivisuus tarkoittaa, että ihminen suhtautuu avoimesti kansanmurhaan, uskoo siihen, että kannattaa yrittää kansanmurhaa ja kokeilla kansanmurhaa, eikä valita kansanmurhasta koko ajan jne. 

Kuulostiko järkevältä? Ei tietenkään, koska positiivisuus tai myönteisyys tai rakkaus eivät ole sellaisia itseisarvoja, jollaisina niitä nykyään eräät kovasti puheissaan viljelevät metaviestinä tunnustamastaan ja levittämästään ideologisesta elämäntavastaan.

Ihmisen positiivisuus, myönteisyys ja rakkaus ei kerro ihmisestä yhtään mitään ennen kuin tiedetään mitä asiaa kohtaan ihminen suhteutuu positiivisesti ja myönteisesti ja mitä hän rakastaa.

"Positiivinen ihminen" on käsite, johon jokainen voi tunkea mitä haluaa. Minä voi kertoa, että positiivinen ihminen tykkää kansanmurhista. Käsi pystyy te kaikki positiiviset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen työyhteisö, hyvä ilmapiiri. Näin entistä työyhteisöäni mainostettiin ulkopuolisille. Todellisuus: vaikeista asioista ei koskaan puhuttu. Tärkeintä oli ylläpitää illuusiota hyvästä yhteishengestä kuin katsoa realistisesti epäkohtia ja käsitellä ne. Työskentelimme valheellisessa kuplassa.

Itse en jaksa ihmisiä, jotka eivät ole realisteja ja pakenevat mielummin kuin kohtaavat asiat.

Kertoo vain siitä kuinka "positiivnen työyhteisö" tai "positiivinen ihminen" on samanlaisia vallankäytöllisiä normatiivisiä termejä kuin vaikkapa "hyvä tyyppi". "Hyvä tyyppikin" voi käytännössä olla luonteeltaan täysin erilainen henkilö riippuen siitä, kuka määrittelee "hyvän tyypin" ja miksi - eikä "hyvänä tyyppinä" oleminen edes välttämättä ole "hyvän tyypin" kannalta toivottava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös puoliväli.

Itse en tarkoita positiivisuudella mitään ylipirteyttä, tietenkään, vaan sellaista, että suhtautuu asioihin lähtökohtaisen positiivisesti. Eli ei etsi kaikesta jotain naristavaa, vaan näkee asioita neutraalisti tai positiivisesti.

Olisi kauheaa, jos kumppani olisi valittaja, joka valittaa kaikesta ilman että tekisi itse jotain.

Suhtautuu asioihin positiivisesti? Kuten kansanmurhiin ja nälänhätään? Vai suhtautuuko positiivinen neutraalisti kansanmurhiin ja nälänhätään?

Iso osa ihmisistä on niin pönttöjä, että heidät saa hokemaan mitä tahansa sekavuuksia suurella itseriittoisuudella.

Vihaajat vihaa ja loversit rakastaa kansanmurhia ja nälänhätää.

Luulisi vähän toivekumppanissakin kiinnostavan se, mihin tämä suhtautuu positiivisesti ja mihin negatiivisesti, mitä rakastaa ja mitä vihaa.

Tämä nk. "posiivinen ihminen" on aika lähellä opportunistia, joka taas on narsistin luonteenpiirre. Ts. eräiden toivekumppani on oppurtunistinen narsisti.

Höpsis. Ei kukaan kauheuksia ja julmuutta rakasta. Nyt yrität uittaa positiivisiin ihmisiin tyhmyyttä ja epärehellisyyttä, jotka kumminkin ovat erillisiä luonteenpiirteitä ja aivan yhö yleisiä negatiivisissa ihmisissä. Sinäkin anteeksi vain vaikutat sekä tyhmältä, epärehellisel että negatiiviselta, päätellen kommentistasi.

Kansamurhien lisäksi maailmassa on paljon, valtavasti muutakin. Negatiivinen pessimisti rajaa näkökentän vain niihin kansanmurhiin, positiivinen ihminen tunnistaa nekin historiasta ja miettii, miten niitä voitaisiin jatkossa ehkäistä tapahtumasta - ja näkee, että ihminen kykenee myös hyvän tekemiseen.

Itse asiassa valtaosa ihmisistä haluaa toimia oikein ja hyvin. Useimmille ihmisille opetetaan jo pienenä, mikä on oikein ja mikä väärin. Koska ihmiset haluavat ajatella itsestään hyvää, he pyrkivät mieluummin tekemään hyvää kuin pahaa. Lisäksi koska pahat teot usein kostautuvat, niitä kannattaa opportunistisestikin ajatellen välttää.

Nämä molemmat logiikat johtavat siten aivan loogisesti siihen, että useimmat pyrkivät toimimaan oikein.

Totta kai on olemassa myös sairaita ihmisiä, jotka nauttivat julmuudesta. On rikollisia ja epärehellisiä. Mutta heitä on silti vähemmistö ihmisistä. Ja siksi positiivinen ihminen pyrkii vahvistamaan hyvää ja olettamaan ensisijassa sitä kuin pahaa tapahtuvaksi. Useinmiten tapahtuu hyvää ja turhaan pahimpaan mahdolliseen varautuminen syö energiaa liikaa - siksi se on epäfunktionaalista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin ihmiset varmaan on tätsin negatiivisia kaikesta valittajia, jos he voivat hyvin. Yleensä valittajan taustalla on masennus tai joku muu pahaolo. Eli hyvinvoivat ihmiset ovat houkuttelevia. Sellainen "pakko" positiivisuus taas tuntuu joko teeskentelyltä tai naivilta.

Eli jos saat huonoa palvelua ja siitä valitat, niin olet masentunut. 

Ilmeisesti positiivinen ihminen ei valita, vaikka kokki olisi tämän laitaselle vääntänyt pökäleen. Jotakin positiivista siitä sen sijaan kyllä löytää, koska sellainen positiivinen ihminen vain on.

Totta kai positiivinen ihminen voi valittaa, jos on tarvetta. Tosin valitan asiallisesti enkä esim. mene huutamaan pää punaisena kaupan kassalle.

Saako positiivinen ihminen valittaa aina, jos kokee tarvetta?

Negatiivinen ihminen on siis ihminen, joka valittaa huutamalla pää punaisena?

Positiivinen ihminen ei tunne sellaista voimakasta tunnetilaa, että huutaisi pää punaisena tai sitten positiivinen ihminen hillitsee tai peittää raivonsa kaikissa tilanteissa?

Aikansa jaksaa naureskella ihmisten jutuille, mutta sitten niiden viihdearvo laskee alle kiinnostavuuden. Hyvää ja positiivista päivää vain kaikille.

Joku tässä ketjussa kirjoitti: 

"Ei positiivinen ole sama kuin pirtsakka ja sosiaalinen.

Minulle positiivinen tarkoittaa, että ihminen suhtautuu avoimesti asioihin, uskoo siihen että kannattaa yrittää ja kokeilla, ei valita koko ajan jne."

Toi on hyvä. Itse esimerkiksi en ole viime vuosina jaksanut olla pirtsakka ja alituisesti hymyilevä. Olen ollut monta vuotta ulosotossa ylivelkaantumiseni vuoksi, ja tänä vuonna se vihdoin päättyy. On ollut tosi stressaavaa aikaa. Mutta mielestäni olen perusluonteeltani kuitenkin positiivinen ja optimistinen, sillähän minä olen tämänkin yli jaksanut. Se ei vaan ilmene ulospäin minään nami-nami-pusi-pusi -meininkinä. 

Mun mieheni on enemmän sellainen, joka näkee asioissa ekana ongelmat ja kaiken, miksi mikään ei voi onnistua. Vaikkei ole esim. masentunut. Ja se on raskasta elämänkumppanille.

Kun leikkipuistoon tuli uudet keinut ja lapsi keinui onnellisena, mies valitti ensimmäisenä, kun nykyään keinut ovat matalampia kuin ennen. Kun järjestettiin kaappeja, ehdotin, että langat ja napit voisi vaihtaa samaan laatikkoon. Miehen ensimmäinen reaktio oli, ettei onnistu.

Tämä melkein kaikessa pienistä asioista isoihin on vähän raskasta.

En lukenut koko ketjua, mutta kommentoin silti. Itse olen aina ollut todella negatiivinen ihminen motolla "pessimisti ei pety". Nyt puolisen vuotta olen käynyt terapiassa masennuksen takia ja kyllä tässä alkaa huomata, miten helkkarin raskas ihminen minä olenkaan. Ihan joka asiasta löydän kyllä sen huonon puolen ensimmäisenä. Toivoisin pääseväni tästä ominaisuudestani eroon itseni ja muiden takia. 

Pessimistisesti ja kielteisesti kaikkeen suhtautuva on älyllisesti vajaamittainen ja henkisesti laiska.

Ok, voi hän olla kokenut elämässään lapsena jotakin todella traumaattista eli olla myös vaikkapa masentunut.

Mutta perusterve ihminen ei suhtaudu kaikkeen lähtökohtaisen kielteisesti kuin siinä tilanteessa, että hän kokee sellaisen varautuneisuuden alitajuisesti helpoksi itselleen!

Kun ei luota kehenkään, ei pety eikä tule yllätetyksi. Eli siinä mielessä se on helppo elämänasenne.

Mutta kuten fiksummat ovat jo ketjussa sanoneetkin sen ilmesen tosiasian, kaikkeen varautuneesti suhtautuva menettää valtavasti mahdollisuuksia ja hauskuutta elämässään, koska ei uskalla tehdä mitään, ei luota kehenkään.

Ja ison osan ajasta hän varautuu aivan turhaan pahimpiin vaihtoehtoihin. Se on energian hukkaamista jos mikä!

Minut on pohjalainen äitini kasvattanut juuri varautumaan aina kaikkee, ja juuri tuolla perustelulla, että "sittenpä et pety". Kesti pitkälle aikuisikään saakka tajuta, että olen hukannut vuosia stressaamalla turhia ja jättänyt paljon mukavia ihmissuhteita solmimatta. Olen sen takia tietoisesti pyrkinyt eroon äidin pessimismistä ja välttänyt sen siirtämistä omille lapsilleni, tosin ihan kokonaan en ole sitä onnistunut välttämään. Ehkä omat lapseni sitten aikanaan onnistuvat, kun olen heidän kanssaan päässyt puolimatkaan.

Parempi pettyä joskus kuin jäädä ikuisesti seisomaan tumput suorina kentän laidalle!

N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös puoliväli.

Itse en tarkoita positiivisuudella mitään ylipirteyttä, tietenkään, vaan sellaista, että suhtautuu asioihin lähtökohtaisen positiivisesti. Eli ei etsi kaikesta jotain naristavaa, vaan näkee asioita neutraalisti tai positiivisesti.

Olisi kauheaa, jos kumppani olisi valittaja, joka valittaa kaikesta ilman että tekisi itse jotain.

Suhtautuu asioihin positiivisesti? Kuten kansanmurhiin ja nälänhätään? Vai suhtautuuko positiivinen neutraalisti kansanmurhiin ja nälänhätään?

Iso osa ihmisistä on niin pönttöjä, että heidät saa hokemaan mitä tahansa sekavuuksia suurella itseriittoisuudella.

Vihaajat vihaa ja loversit rakastaa kansanmurhia ja nälänhätää.

Luulisi vähän toivekumppanissakin kiinnostavan se, mihin tämä suhtautuu positiivisesti ja mihin negatiivisesti, mitä rakastaa ja mitä vihaa.

Tämä nk. "posiivinen ihminen" on aika lähellä opportunistia, joka taas on narsistin luonteenpiirre. Ts. eräiden toivekumppani on oppurtunistinen narsisti.

Höpsis. Ei kukaan kauheuksia ja julmuutta rakasta. Nyt yrität uittaa positiivisiin ihmisiin tyhmyyttä ja epärehellisyyttä, jotka kumminkin ovat erillisiä luonteenpiirteitä ja aivan yhö yleisiä negatiivisissa ihmisissä. Sinäkin anteeksi vain vaikutat sekä tyhmältä, epärehellisel että negatiiviselta, päätellen kommentistasi.

Kansamurhien lisäksi maailmassa on paljon, valtavasti muutakin. Negatiivinen pessimisti rajaa näkökentän vain niihin kansanmurhiin, positiivinen ihminen tunnistaa nekin historiasta ja miettii, miten niitä voitaisiin jatkossa ehkäistä tapahtumasta - ja näkee, että ihminen kykenee myös hyvän tekemiseen.

Itse asiassa valtaosa ihmisistä haluaa toimia oikein ja hyvin. Useimmille ihmisille opetetaan jo pienenä, mikä on oikein ja mikä väärin. Koska ihmiset haluavat ajatella itsestään hyvää, he pyrkivät mieluummin tekemään hyvää kuin pahaa. Lisäksi koska pahat teot usein kostautuvat, niitä kannattaa opportunistisestikin ajatellen välttää.

Nämä molemmat logiikat johtavat siten aivan loogisesti siihen, että useimmat pyrkivät toimimaan oikein.

Totta kai on olemassa myös sairaita ihmisiä, jotka nauttivat julmuudesta. On rikollisia ja epärehellisiä. Mutta heitä on silti vähemmistö ihmisistä. Ja siksi positiivinen ihminen pyrkii vahvistamaan hyvää ja olettamaan ensisijassa sitä kuin pahaa tapahtuvaksi. Useinmiten tapahtuu hyvää ja turhaan pahimpaan mahdolliseen varautuminen syö energiaa liikaa - siksi se on epäfunktionaalista.

Ei niillä kansanmurhan uhreilla ainakaan ole maailmassa paljon muuta. Eikä heitä lohduta yhtään se, vaikka maailmassa olisikin enemmistö hyviä ihmisiä. Senkin osalta nyt sitten voi filosofisesti keskustella, että kuka on hyvä ihminen ja kuka ei. 

Mieti nyt vähän mitä kirjoitat. Olet eri mieltä itsesesi kanssa - ihan osoituksena siitä, että ihminen voi olla epärehellinen itselleenkin. 

"Höpsis. Ei kukaan kauheuksia ja julmuutta rakasta. Nyt yrität uittaa positiivisiin ihmisiin tyhmyyttä ja epärehellisyyttä, jotka kumminkin ovat erillisiä luonteenpiirteitä ja aivan yhö yleisiä negatiivisissa ihmisissä."

"Totta kai on olemassa myös sairaita ihmisiä, jotka nauttivat julmuudesta. On rikollisia ja epärehellisiä. Mutta heitä on silti vähemmistö ihmisistä."

Vaikkei epärehellisyys rikollista olekaan, niin sellaista ihmisitä ei ole olekaan, joka ei valehtelisi. Rehellinen ihminenkin ihan miten sen kukakin määrittelee. Jos sitten laittomuuksiinkin syyllistyy aikalailla kaikki lämänsä aikana, vaikkei nyt sitten rikollisia kaikki olisikaan.

Että näyttäisi nyt "positiivisuuden" julistaminen tuottavan melkoista tuubaa.

Negatiivinen ihminen on rasittava energiasyöppö, kuten joku jo tässäkin ketjussa totesikin. Isäni on sellainen. Mikään ei koskaan ole hyvin. Aina löytyy valittamista. Kauneimmankin kesäpäivän pilaa aina joku. On liian kuuma tai kylmä tai milloin koskee minnekin tai vähintään voi ehkä tulla sade. Aamu alkaa valittamalla, päivästä ei odoteta mitään positiivista. Kaikki toistenkin yrittäminen on turhaa, koska pieleen ne menee kuitenkin. Itse ei mitään kannata yrittää, kun ei kannata. En kykene sietämään isääni enää muutamaa tuntia pidempään kerrallaan. Se valittaminen on vaan niin raskasta.

Positiivisuus yhdistettynä kärsivällisyyteen (eli ei odota, että esim. koulukiusaaminen on yhden rakentavan keskustelun jälkeen varmasti poissa päiväjärjestyksestä) on jees.

Minua ei ainakaan kiinnosta nainen, joka etsii kumppaniaan listaamalla mitä ei halua ja mitä kaikkea inhoaa. Kertoo siitä miten näkee asiat elämässään negatiivisen kautta. Kuka haluaa viettää aikansa sellaisen kanssa? Nainen joka kertoo mistä pitää on parempaa seuraa.

Toki on hyvä jos löydät itsellesi sopivan pessimismiin taipuvaisen ihmisen ja voitte yhdessä päivitellä miten kurjaa elämä on ja miten kaikki on huonosti. Mä arvostan ihmisissä positiivisuutta - en sellaista aggressiivista vaan sellaista että nähdään asioissa ja elämässä olevan mahdolluuksia ja hyviä puolia. Oma aviomieheni on aika pessimisti ja on välillä tosi raskasta kun hän näkee kaikissa tilanteissa ensin negatiiviset puolet- vaikka ne olisivat ihan neutraaleja. Hän maalailee yleensä pahimman mahdollisimman tulevaisuuden ja miettii mitä kaikkea huonoa voi käydä. Se on aika väsyttävää. Mutta toki pessimistejä tarvitaan myös koska välillä ne pahimmat skenaariot toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Pessimistisesti ja kielteisesti kaikkeen suhtautuva on älyllisesti vajaamittainen ja henkisesti laiska.

Ok, voi hän olla kokenut elämässään lapsena jotakin todella traumaattista eli olla myös vaikkapa masentunut.

Mutta perusterve ihminen ei suhtaudu kaikkeen lähtökohtaisen kielteisesti kuin siinä tilanteessa, että hän kokee sellaisen varautuneisuuden alitajuisesti helpoksi itselleen!

Kun ei luota kehenkään, ei pety eikä tule yllätetyksi. Eli siinä mielessä se on helppo elämänasenne.

Mutta kuten fiksummat ovat jo ketjussa sanoneetkin sen ilmesen tosiasian, kaikkeen varautuneesti suhtautuva menettää valtavasti mahdollisuuksia ja hauskuutta elämässään, koska ei uskalla tehdä mitään, ei luota kehenkään.

Ja ison osan ajasta hän varautuu aivan turhaan pahimpiin vaihtoehtoihin. Se on energian hukkaamista jos mikä!

Minut on pohjalainen äitini kasvattanut juuri varautumaan aina kaikkee, ja juuri tuolla perustelulla, että "sittenpä et pety". Kesti pitkälle aikuisikään saakka tajuta, että olen hukannut vuosia stressaamalla turhia ja jättänyt paljon mukavia ihmissuhteita solmimatta. Olen sen takia tietoisesti pyrkinyt eroon äidin pessimismistä ja välttänyt sen siirtämistä omille lapsilleni, tosin ihan kokonaan en ole sitä onnistunut välttämään. Ehkä omat lapseni sitten aikanaan onnistuvat, kun olen heidän kanssaan päässyt puolimatkaan.

Parempi pettyä joskus kuin jäädä ikuisesti seisomaan tumput suorina kentän laidalle!

N54

Oletettavasti optimisti ja positiivisesti kaikkeen suhtautuva on älyllinen jättiläinen ja henkinen duracelpupu.

Kuinka joku viitsii edes valittaa kaikesta, jos suhtautuu kaikkeen pessimistisesti ja negatiivisesti eli myös sitä valittamista kohtaan? Luulisi, että jos suhtautuu negatiivisesti ja pessimistisesti valittamiseen, niin ei valita koskaan.

Ja jos ihminen sitten ei suhtaudukaan optimistisesti ja positiivisesti kuin siihen ainaiseen valittamiseen, niin tämä optimisti ja kaikkeen positiivisesti suhtautuva järjenjättiläinen ja henkinen duracelpupu haluaa tietenkin soimata keskustelupalstalla tätä ainaista valittajaa ja kieltää häneltä valittamisen eli sen ainoan asian, johon tämä suhtautuu positiivisesti ja optimistisesti? Koska mitäpä muutakaan tekemistä järjenjättiläisellä ja henkisellä duracelpupulla voisi olla näin maanantaipäivänä.