Lue keskustelun säännöt.
Hämmentää, kun niin monen toivelistalla on ”positiivinen” kumppani.
04.04.2021 |
Oma kokemukseni on se, että pirtsakkaat, sosiaaliset ja positiiviset ihmiset ovat useimmiten hirvittäviä energiasyöppöjä ja useimmiten myös yksioikoisia ja vähemmän analyyttisiä.
Kaikki minulle tärkeimmät sekä rakkaimmat ihmiset ovat olleet jollakin tavalla realistisia pessimistejä tajutessaan, millainen raadollinen paikka maailma on ja kuinka vähän ihmisyksilö lopulta voi elämäänsä vaikuttaa.
Kumppaniksi en missään tapauksessa halua ”energistä ja positiivista ilopilleriä” vaan maksimissaan neutraalisti elämään suhtautuvan. Mielellään kumppani saisi olla hyvät sosiaaliset taidot omaava introvertti.
Olenko outo ja yksin ajatuksineni? Kelpaisiko sinulle suhteeseen sarkastisesta huumorintajusta pitävä ja mustalle huumorille itsekseen hymyilevä pessimisti?
Kommentit (145)
Ei kelpaisi! Pessimisti näkee asioiden negatiiviset puolet ja näin ollen tekee elämästä negatiivisempaa.
Minulla on positiivinen puoliso ja se on hänen paras piirteensä. Hän näkee asioista hyvät puolet, ilostuttaa päivän kuin päivän, kun on huono fiilis niin saa nauramaan, iloinen fiilis moninkertaistuu. Itse olen analyyttinen realisti ja parasta on puoliso, joka saa aina nauramaan. Tekee elämästä kivaa, hauskaa, elämänmakuista. Huumori on elämän suola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kelpaisi! Pessimisti näkee asioiden negatiiviset puolet ja näin ollen tekee elämästä negatiivisempaa.
Minulla on positiivinen puoliso ja se on hänen paras piirteensä. Hän näkee asioista hyvät puolet, ilostuttaa päivän kuin päivän, kun on huono fiilis niin saa nauramaan, iloinen fiilis moninkertaistuu. Itse olen analyyttinen realisti ja parasta on puoliso, joka saa aina nauramaan. Tekee elämästä kivaa, hauskaa, elämänmakuista. Huumori on elämän suola.
Itse olen tässä toistakymmentä vuotta humoristisen puolison rinnalla viettäneenä ymmärtänyt, että jossakin määrin se humoristinkin rooli teettää töitä.
Ja nyt korostetaan, että tarkoitan tätä hyvässä ja positiivisessa mielessä. En ajattele, että puolison arjen huumori olisi pinnistelyä tai esittämistä, vaan tarkoitan että koomisten puolien löytäminen ei kaikissa tilanteissa ole helppoa, vaikka perusluonteeltaan valoisa olisikin.
Itse olen huomannut, että parasta on naureskella niille huonommillekin vitseille, koska iloisen mielialan ylläpito esimerkiksi lapsiperheen siirtymätilanteissa on välillä työtä siinä missä imurointikin.
Minä en enää jaksa sitä, että toinen piehtaroi maailmantuskassa ja kaikki ahdistaa, v*tuttaa tai on muuten huonosti. Ei tarvitse olla ainainen ilopilleri, mutta yleisellä tasolla positiivinen elämänasenne on paljon mukavampi. Tällaiset ihmiset ovat ratkaisu-, eivätkä ongelmakeskeisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiiviset ihmiset ei varmaankaan alapeukuta toisten kommentteja, vaan löytää niistä positiivista yläpeukutettavaa.
Johan oli kommentti. Jos olet asioista eri mieltä niin olet automaattisesti negatiivinen? 😂
Johan oli kommentti. Aivan kuin näillä peukutuksilla olisi jotakin tekemistä sen kanssa mitä mieltä ihmiset ovat. Hölynpölyä "positiivisuudesta" syytävät klikkaavat alapeukkua hullun lailla, kun toteaa pari ikävää faktaa heidän "positiivisuudestaan". 😂
Ei kun sä vaan taidat olla ää liö. Muuten varmaan edes joku sun kanssanegistelijöistä tulisi yläpeukuttamaan.
Mutta ei. Sulla vaan on niin kertakaikkisen urpot jutut, että kukaan täysjärkinen ei niistä voi tykätä. Kuten nyt tämä sun keskitysleireistä jauhaminen. Jos sulla olisi mitään älyä siellä pienessä synkässä päässäsi, sä ymmärtäisit miten kaukaa haettua mölinää noi sun juttusi on.
Sä tarvit lapsenvahdin, palvelijan. Ei tuo ole kuvaus parisuhteesta vaan työsuhteesta. Kuulostaa siltä että kaipaat äitiä ja sulla kasvu vielä pahasti kesken, et tiedä miten muita ihmisiä kohdellaan. Haluaisit olla aina se oman äidin paras ja komein poika. Harmi että aikuisille miehille se äiti ei enää passaa.