Lue keskustelun säännöt.
Leikkauttaisitko lapsen hörökorvat?
04.04.2021 |
Kyseessä 2 vuotias poika jolla on molemmat korvat todella ulkonevat. Minusta ne ovat todella suloiset ja inhoan tätä ulkonäkökeskeistä maailmaa. MUTTA. En myöskään halua, että minun poika on se joka yrittää muuttaa kauneusihanteita ja joutuu kiusatuksi :,( Korvat ovat periytyneet minulta ja kärsin todella niistä pienenä ja varsinkin yläkoulussa. Milloin olin apina, ajokoira ym. Minua revittiin korvista ohi mennen. Ja voi luoja miten olen yrittänyt ne aina peittää..
Siksipä pohdin, että onko ne syytä leikkauttaa pojaltani? Mitä sinä tekisit? Oletko leikkauttanu omalta lapselta, miten kävi?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Leikkauttaisin, kun kerran julkisella puolella onnistuisi. Hoidattaisin myös kasvoilla olevan valtavan mansikkaluomenkin.
Luomet pitää aina leikata, niissä on kuitenkin syöpäris.. Korvissa ei..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te ketkä ette leikkauttaisi korvia, niin jätättekö myös hampaiden oikomisen tekemättä? Rakastatte lasta niin paljon että hän kelpaa täysin omana itsenään vinoine hampaineen. Lapsi itse ei uskalla hymyillä mutta siitä viis?
Ei nykyään oiota julkisella hampaita ulkonäkösyistä. Itselle jäi vinot, korjattiin raudoilla vain purenta. Nyt olen 21v ja minulla on vinossa edelleen neljä hammasta edestä, eivät mahtuneet kasvamaan ahtauden vuoksi. Yksityiselle ei ole vara mennä oikomaan.
Itselläni oli hörökorvat. Leikkautin ne nyt kolmekymppisenä kun oli vihdoinkin varaa siihen. Ottakaa huomioon että lapsena leikkauksen saa julkisella päiväkirurgisena todella edullisesti, mutta aikuisena hinnat pyörii siinä 4000 euron molemmin puolin. Itse halusin koko lapsuuteni ajan leikkaukseen, mutta vanhempani kieltäytyivät. Inhosin korviani. Ei minua varsinaisesti kiusattu, mutta itselläni ne silti vaikuttivat itsetuntooni. Inhosin sitä että korvat olivat niin erottuvat, ne paleltumista talvella helposti ja kesällä paloivat. Eniten inhosin sitä kuinka aurinko ikään kuin paistoi läpi niistä ja lisäksi esimerkiksi pipot ja pannat tuovat ikäviltä, koska painoivat höröttäviä korvia.
Sinuna kuuntelisin oikeasti lastani. Jos lapsi leikkauksen haluaa niin anna leikkauttaa. Itsellä on nyt mahtava olo leikkauksen jälkeen. Vaikka kyse on niinkin pienestä asiasta kuin korvista, oli sillä omaan itsetuntooni huomattava merkitys.
Oma äiti ehdotti mulle tuota lapsena. Muutoin kukaan ei ole korvistani sanonut mitään, paitsi kerran kehun.
Olin vuosia surullinen, kun äidille ei korvani kelvanneet.
Luultavasti leikkauttaisin, mutten nyt korona-aikaan.
Robin tykkää omista hörökorvistaan. Mai itsi siitä kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli hörökorvat. Leikkautin ne nyt kolmekymppisenä kun oli vihdoinkin varaa siihen. Ottakaa huomioon että lapsena leikkauksen saa julkisella päiväkirurgisena todella edullisesti, mutta aikuisena hinnat pyörii siinä 4000 euron molemmin puolin. Itse halusin koko lapsuuteni ajan leikkaukseen, mutta vanhempani kieltäytyivät. Inhosin korviani. Ei minua varsinaisesti kiusattu, mutta itselläni ne silti vaikuttivat itsetuntooni. Inhosin sitä että korvat olivat niin erottuvat, ne paleltumista talvella helposti ja kesällä paloivat. Eniten inhosin sitä kuinka aurinko ikään kuin paistoi läpi niistä ja lisäksi esimerkiksi pipot ja pannat tuovat ikäviltä, koska painoivat höröttäviä korvia.
Sinuna kuuntelisin oikeasti lastani. Jos lapsi leikkauksen haluaa niin anna leikkauttaa. Itsellä on nyt mahtava olo leikkauksen jälkeen. Vaikka kyse on niinkin pienestä asiasta kuin korvista, oli sillä omaan itsetuntooni huomattava merkitys.
Mun alakoulun kaveri piti pantaa hörökorviensa päällä.
Varman tukalaa. Painoi pannalla ne ruotuun.
Leikkauttaisin, todellakin. Se, joka ei itse ole hörökorvainen, saa huudella mitä haluaa.
Itselläni oli hörökorvat pienenä. Äitini yritti teipata niitä piiloon ja onpa eräs luokkakuva, jossa teippi rapsahti auki juuri ennen kuvan ottoa. Kuvassa teippi lerpottaa iloisesti korvasta. Korvat höröttivät hiusten välistä ja olivat ensimmäinen mihin minussa kiinnitettiin huomiota.
Olin 16 -vuotias, kun hakeuduin itse lääkäriin ja pääsin leikkaukseen. Se oli parasta, mitä minulle oli siihen mennessä tapahtunut. Olen onnellinen, että sain sen tehtyä. Jos omilla lapsillani olisi ollut hörökorvat, olisin vienyt heidät leikkaukseen. En todellakaan olisi halunnut heille samaa piinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ketkä ette leikkauttaisi korvia, niin jätättekö myös hampaiden oikomisen tekemättä? Rakastatte lasta niin paljon että hän kelpaa täysin omana itsenään vinoine hampaineen. Lapsi itse ei uskalla hymyillä mutta siitä viis?
Ei nykyään oiota julkisella hampaita ulkonäkösyistä. Itselle jäi vinot, korjattiin raudoilla vain purenta. Nyt olen 21v ja minulla on vinossa edelleen neljä hammasta edestä, eivät mahtuneet kasvamaan ahtauden vuoksi. Yksityiselle ei ole vara mennä oikomaan.
Omat hampaani oiottiin aikuisena ulkonäkösyistä. Päätin jo kauan sitten, että jos lapset ei pääse kunnalliselle oikojalle, maksan oikomishoidon omasta pussista. Esikoinen sai kunnallisella puolella oikomisen ja nyt odotellaan miten käy nuoremman. Hampaat ei kuitenkaan jää vinksin vonksin, siitä pidän huolen.
Vierailija kirjoitti:
Saahan pojilta leikellä muitakin osia esteettistä syistä.
Ei saa.
Mutta moni poika kasvaisi älykkäämmäksi ilman palleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko se oikein että lapseni joutuu jo pienestä asti puolustautumaan ja saamaan traumoja, kun minä voin kuitenkin estää sen?
-ap
Paitsi että et voi. Lasta voidaan kiusata ihan mistä tahansa muustakin asiasta. Ja vaikka hörökorvia ei leikattaisi, voi silti olla että ei kiusata niistä vaan kiusataankin jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupassa tuli vastaan harvinaisen komea mies. Jotakin erityistä hänessä oli ja ne oli ne persoonalliset korvat. Ilman niitä hän ei olisi ollut hän.
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti ehdotti mulle tuota lapsena. Muutoin kukaan ei ole korvistani sanonut mitään, paitsi kerran kehun.
Olin vuosia surullinen, kun äidille ei korvani kelvanneet.
Miksi alapeukuttaa ihmisen omaa kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkautimme poikamme hörökorvat ennen koulun alkua 2009. Terveyskeskuksesta saimme lähetteen leikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Saahan pojilta leikellä muitakin osia esteettistä syistä.
Asiaa puolustelematta olet nyt yksinkertaistanut asian. Kyse ei ole esteettisyydestä vaan oman kulttuurin ja sen tuoman identiteetin säilyttämisestä. Esimerkiksi Lähi- idässä pidetään ympärileikkaamatonta siitintä epäsiistinä.
Hörökorvat taas leikataan nimenomaan vain esteettisistä syistä. Itse aiheeseen, en leikkasi. Omalla tyttärellä oli syntyessään toinen korva erittäin ulkoneva. Nyt hän on kolmevuotias ja molemmat korvat "normaalit". Joku saattaa toki olla teini-ikäisenä kiitollinen että on leikattu, mutta näissäkin tapauksissa olisi ollut mahdollista, että olisi tasoittunut itsekseen siihen mennessä joka tapauksessa.
Mun pojalla 11v. on hörökorvat. Jossain vaiheessa muutama poika koulussa nimitteli peikoksi. Kysyin, haluaako leikkauttaa korvansa, mutta oli itse sitä mieltä, että ei, kun hän kuuleekin niillä paremmin. Peikko-nimittely loppui, kun ilmoitin asiasta opettajalle. Hörökorvilla mennään siis. Ehkä asettuvat sitten aikuisena... Leikkautamme, jos mieli muuttuu. Meistä ne ovat vain söpöt ja persoonalliset.
Elisabeth B kirjoitti:
Leikkauttaisin, todellakin. Se, joka ei itse ole hörökorvainen, saa huudella mitä haluaa.
Itselläni oli hörökorvat pienenä. Äitini yritti teipata niitä piiloon ja onpa eräs luokkakuva, jossa teippi rapsahti auki juuri ennen kuvan ottoa. Kuvassa teippi lerpottaa iloisesti korvasta. Korvat höröttivät hiusten välistä ja olivat ensimmäinen mihin minussa kiinnitettiin huomiota.
Olin 16 -vuotias, kun hakeuduin itse lääkäriin ja pääsin leikkaukseen. Se oli parasta, mitä minulle oli siihen mennessä tapahtunut. Olen onnellinen, että sain sen tehtyä. Jos omilla lapsillani olisi ollut hörökorvat, olisin vienyt heidät leikkaukseen. En todellakaan olisi halunnut heille samaa piinaa.
Selvähän se on että kiinnittää jos jo kilometrin päähän paistaa häpeäsi teippejä myöden. Kyllähän lapset ovat sen verran julmia, että silloin nappaavat siitä kiinni. Itselläni on voimakkaasti kyömy nenä ja olen ärrävikainen. Silti on miehiä löytynyt ja ihan hyvännäköisen puolison löytänyt. Minua ei ole myöskään koskaan kiusattu "vikojeni" vuoksi mutta enpä ole niistä koskaan asiakaan tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Leikkautimme poikamme hörökorvat ennen koulun alkua 2009. Terveyskeskuksesta saimme lähetteen leikkaukseen.
Saako esteettisiin leikkauksiin lähetteen. Poikani hörökorvat vaivasivat minua äitinä, en kuitenkaan vienyt lastani leikkaukseen. Kun valmistui yliopistosta ja aloitti työt, meni ja leikkautti heti ensimäisenä pienet hörökorvansa. Komea mies on.
Mietin vain että onko korvien muotoa helpompi muokata kuin yhteiskunnan asenteita?
En missään nimessä, 4v ja hörökorvat. Ne ovat todella söpöt. Lapsi pitää itsekin niistä, kun kotona ei haukuta korvia, eikä vielä ole kukaan perheen ulkop niin myöskään tehnyt.
Jos la isona haluaa korvansa leikkauttaa niin tietysti saa..