Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Sille duunarille olisi häpeä palkata jotain muuta siihen hommaan. Akateemisen ei tarvitse päteä sillä osaako ja pystyykö itse sen tekemään ja voi sen tehdä itse halutessaan tai sitten palkata jonkun muun. Ja se akateeminenkin ajaa sen nurmen ei sen vuoksi, että se pitää ajaa, vaan koska saa siinä esim. liikuntaa.
Akateeminen ei pese hampaitaankaan siksi, että ne pitää pestä vaan siksi kun haluaa pestä. Tiskit tiskataan silkasta nautinnosta ja imuri heiluu harrastuksenomaisesti. Selvä ero duunariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Sille duunarille olisi häpeä palkata jotain muuta siihen hommaan. Akateemisen ei tarvitse päteä sillä osaako ja pystyykö itse sen tekemään ja voi sen tehdä itse halutessaan tai sitten palkata jonkun muun. Ja se akateeminenkin ajaa sen nurmen ei sen vuoksi, että se pitää ajaa, vaan koska saa siinä esim. liikuntaa.
Juuri tämä miehen ja naisen malli. On se nyt häpeä, mikä ihmeen ituhippi ei itse terassia tallenna e, kyllä nyt miehellä sevverta pitää vasara kädessä pysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Sitähän se sosiaaliluokka on: tehdään asioita koska mitä ihmiset muuten ajattelee. Asioita jotka on tuttuja, ja näinhän yleensä toimitaan (omassa kuplassa). On kuva, mitä minulta odotetaan, mikä on sellainen elämä että voin kulkea pystypäin, eikä tarvitse kellekään hävetä. Mikä on ymmärrettävä ja selkeä elämän polku, joka on helppo hahmottaa ja helppo selittää.
Duunarin motto on, että kyllä mies nyt tommosen itse tekee. Siihemmitään sähkäreitä tarvita. Ja insinöörejä nyt varsinkaan, sotkevat vaan asiat, kun ei oikeista hommista mitään ymmärrä.
Esim joogaopettaja Goalla voi olla duunarin mielestä luuseri nisti, ylemmässä sosiaaliluokassa henkinen ja itseään toteuttava. Se on ihan kuinka sen on tottunut näkemään ja mihin se omaan piiriin peilautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Sitähän se sosiaaliluokka on: tehdään asioita koska mitä ihmiset muuten ajattelee. Asioita jotka on tuttuja, ja näinhän yleensä toimitaan (omassa kuplassa). On kuva, mitä minulta odotetaan, mikä on sellainen elämä että voin kulkea pystypäin, eikä tarvitse kellekään hävetä. Mikä on ymmärrettävä ja selkeä elämän polku, joka on helppo hahmottaa ja helppo selittää.
Duunarin motto on, että kyllä mies nyt tommosen itse tekee. Siihemmitään sähkäreitä tarvita. Ja insinöörejä nyt varsinkaan, sotkevat vaan asiat, kun ei oikeista hommista mitään ymmärrä.Esim joogaopettaja Goalla voi olla duunarin mielestä luuseri nisti, ylemmässä sosiaaliluokassa henkinen ja itseään toteuttava. Se on ihan kuinka sen on tottunut näkemään ja mihin se omaan piiriin peilautuu.
Ja parikymppinen äiti on duunariluokassa ihan normaali asia, nuorenahan ne muksut on tehtävä. Keskiluokassa kauhistus, kun jää opiskelut kesken tai ainakin vaikeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Herlin muistaa kertoa kysymättä pankkitilon saldon.
Minusta tuntuu, etteivät Herlinit sitä itse tee. Eivät ole kovinkaan leveilevät oloisia. Muut ovat ottaneet heidän omaisuutensa selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Sitähän se sosiaaliluokka on: tehdään asioita koska mitä ihmiset muuten ajattelee. Asioita jotka on tuttuja, ja näinhän yleensä toimitaan (omassa kuplassa). On kuva, mitä minulta odotetaan, mikä on sellainen elämä että voin kulkea pystypäin, eikä tarvitse kellekään hävetä. Mikä on ymmärrettävä ja selkeä elämän polku, joka on helppo hahmottaa ja helppo selittää.
Duunarin motto on, että kyllä mies nyt tommosen itse tekee. Siihemmitään sähkäreitä tarvita. Ja insinöörejä nyt varsinkaan, sotkevat vaan asiat, kun ei oikeista hommista mitään ymmärrä.Esim joogaopettaja Goalla voi olla duunarin mielestä luuseri nisti, ylemmässä sosiaaliluokassa henkinen ja itseään toteuttava. Se on ihan kuinka sen on tottunut näkemään ja mihin se omaan piiriin peilautuu.
Ihminen on koko ajan sidoksissa ympäristöönsä, kulttuuriinsa, läheisiin ihmisiinsä. Tämä on ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisen perusasia monenkin tieteenalan näkökulmasta. Se on täysin luonnollista eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta tämän asian typistäminen vain johonkin homehtuneelle duunari-vai akateeminen-perhetausta-tai-piiri-akselille on hiukan suppeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Sitähän se sosiaaliluokka on: tehdään asioita koska mitä ihmiset muuten ajattelee. Asioita jotka on tuttuja, ja näinhän yleensä toimitaan (omassa kuplassa). On kuva, mitä minulta odotetaan, mikä on sellainen elämä että voin kulkea pystypäin, eikä tarvitse kellekään hävetä. Mikä on ymmärrettävä ja selkeä elämän polku, joka on helppo hahmottaa ja helppo selittää.
Duunarin motto on, että kyllä mies nyt tommosen itse tekee. Siihemmitään sähkäreitä tarvita. Ja insinöörejä nyt varsinkaan, sotkevat vaan asiat, kun ei oikeista hommista mitään ymmärrä.Esim joogaopettaja Goalla voi olla duunarin mielestä luuseri nisti, ylemmässä sosiaaliluokassa henkinen ja itseään toteuttava. Se on ihan kuinka sen on tottunut näkemään ja mihin se omaan piiriin peilautuu.
Ja parikymppinen äiti on duunariluokassa ihan normaali asia, nuorenahan ne muksut on tehtävä. Keskiluokassa kauhistus, kun jää opiskelut kesken tai ainakin vaikeutuu.
Koittakaa nyt päättää mikä tämä keskiluokka on. Kun, kuten sanottu, puhtaita duunarisukuja (?????) tai -ydinperheitä on aika vähän ja yläluokkaa myöskin. Keskiluokkaa on siis lähes koko kansa. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut koko kansan keskuudessa, joskin on varmasti totta että koulutustason noustessa voi olla korkeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Sitähän se sosiaaliluokka on: tehdään asioita koska mitä ihmiset muuten ajattelee. Asioita jotka on tuttuja, ja näinhän yleensä toimitaan (omassa kuplassa). On kuva, mitä minulta odotetaan, mikä on sellainen elämä että voin kulkea pystypäin, eikä tarvitse kellekään hävetä. Mikä on ymmärrettävä ja selkeä elämän polku, joka on helppo hahmottaa ja helppo selittää.
Duunarin motto on, että kyllä mies nyt tommosen itse tekee. Siihemmitään sähkäreitä tarvita. Ja insinöörejä nyt varsinkaan, sotkevat vaan asiat, kun ei oikeista hommista mitään ymmärrä.Esim joogaopettaja Goalla voi olla duunarin mielestä luuseri nisti, ylemmässä sosiaaliluokassa henkinen ja itseään toteuttava. Se on ihan kuinka sen on tottunut näkemään ja mihin se omaan piiriin peilautuu.
Ihminen on koko ajan sidoksissa ympäristöönsä, kulttuuriinsa, läheisiin ihmisiinsä. Tämä on ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisen perusasia monenkin tieteenalan näkökulmasta. Se on täysin luonnollista eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta tämän asian typistäminen vain johonkin homehtuneelle duunari-vai akateeminen-perhetausta-tai-piiri-akselille on hiukan suppeaa.
Mutta voiko sitä tehdä myöskään niin että kieltää yhden muuttujan kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Sitähän se sosiaaliluokka on: tehdään asioita koska mitä ihmiset muuten ajattelee. Asioita jotka on tuttuja, ja näinhän yleensä toimitaan (omassa kuplassa). On kuva, mitä minulta odotetaan, mikä on sellainen elämä että voin kulkea pystypäin, eikä tarvitse kellekään hävetä. Mikä on ymmärrettävä ja selkeä elämän polku, joka on helppo hahmottaa ja helppo selittää.
Duunarin motto on, että kyllä mies nyt tommosen itse tekee. Siihemmitään sähkäreitä tarvita. Ja insinöörejä nyt varsinkaan, sotkevat vaan asiat, kun ei oikeista hommista mitään ymmärrä.Esim joogaopettaja Goalla voi olla duunarin mielestä luuseri nisti, ylemmässä sosiaaliluokassa henkinen ja itseään toteuttava. Se on ihan kuinka sen on tottunut näkemään ja mihin se omaan piiriin peilautuu.
Ja parikymppinen äiti on duunariluokassa ihan normaali asia, nuorenahan ne muksut on tehtävä. Keskiluokassa kauhistus, kun jää opiskelut kesken tai ainakin vaikeutuu.
Koittakaa nyt päättää mikä tämä keskiluokka on. Kun, kuten sanottu, puhtaita duunarisukuja (?????) tai -ydinperheitä on aika vähän ja yläluokkaa myöskin. Keskiluokkaa on siis lähes koko kansa. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut koko kansan keskuudessa, joskin on varmasti totta että koulutustason noustessa voi olla korkeampi.
Synnytysikä nousee, koska työväenluokassa syntyvyys on pudonnut. Mitä koulutetumpi nainen, sitä varmemmin äiti ja miesten osalla vielä selvemmin. Isoimmat perheet ovat akateemisilla miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvennyksenä, rahan kanssa ei sosiaaliluokalla ole mitään tekemistä. Tosiaankin voi paperityöläinen helposti tienata kaksi kertaa sen mikä akateeminen kääntäjä. Siksi onkin hyvä ymmärtää, että pelkkä raha ei selitä näitä sosiaalisia kuvioita.
Akateeminen köyhälistö silti pitää kulttuuria ja sivistystä kaiken arvoisena. Työläisvauraat eivät näe eroa antiikilla ja kopiolla, paitsi toinen on moitteettomassa maalissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Sitähän se sosiaaliluokka on: tehdään asioita koska mitä ihmiset muuten ajattelee. Asioita jotka on tuttuja, ja näinhän yleensä toimitaan (omassa kuplassa). On kuva, mitä minulta odotetaan, mikä on sellainen elämä että voin kulkea pystypäin, eikä tarvitse kellekään hävetä. Mikä on ymmärrettävä ja selkeä elämän polku, joka on helppo hahmottaa ja helppo selittää.
Duunarin motto on, että kyllä mies nyt tommosen itse tekee. Siihemmitään sähkäreitä tarvita. Ja insinöörejä nyt varsinkaan, sotkevat vaan asiat, kun ei oikeista hommista mitään ymmärrä.Esim joogaopettaja Goalla voi olla duunarin mielestä luuseri nisti, ylemmässä sosiaaliluokassa henkinen ja itseään toteuttava. Se on ihan kuinka sen on tottunut näkemään ja mihin se omaan piiriin peilautuu.
Ihminen on koko ajan sidoksissa ympäristöönsä, kulttuuriinsa, läheisiin ihmisiinsä. Tämä on ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisen perusasia monenkin tieteenalan näkökulmasta. Se on täysin luonnollista eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta tämän asian typistäminen vain johonkin homehtuneelle duunari-vai akateeminen-perhetausta-tai-piiri-akselille on hiukan suppeaa.
Mutta voiko sitä tehdä myöskään niin että kieltää yhden muuttujan kokonaan?
Voiko yhdellä muuttujalla selittää kaiken ruohonleikkuusta ja pakun käytöstä alkaen? Ilman mitään näyttöä?
Erityisen huvittavaa on jatkuva kehäpäätelmien ketju. Akateeminen ei leivo itse. Jos leipoo, motiivi vähintään on eri kuin duunarin. Duunarihan ei nauti leipomisesta toisin kuin hommaan ryhtyvä akateeminen. Jos nauttii, kyse on varmaan erilaisesta nautinnosta. Akateeminen nautinto kun on aina korkeamman tason nautintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni transmies sanoo, ettei ymmärtänyt mistä ihmeestä ne naiset puhuvat, ennen kuin he itse olivat yhteiskunnassa naisia. Pitää usein olla elänyt omakohtaisesti kumpaakin todellisuutta, että niiden eroa voi kuvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Sitähän se sosiaaliluokka on: tehdään asioita koska mitä ihmiset muuten ajattelee. Asioita jotka on tuttuja, ja näinhän yleensä toimitaan (omassa kuplassa). On kuva, mitä minulta odotetaan, mikä on sellainen elämä että voin kulkea pystypäin, eikä tarvitse kellekään hävetä. Mikä on ymmärrettävä ja selkeä elämän polku, joka on helppo hahmottaa ja helppo selittää.
Duunarin motto on, että kyllä mies nyt tommosen itse tekee. Siihemmitään sähkäreitä tarvita. Ja insinöörejä nyt varsinkaan, sotkevat vaan asiat, kun ei oikeista hommista mitään ymmärrä.Esim joogaopettaja Goalla voi olla duunarin mielestä luuseri nisti, ylemmässä sosiaaliluokassa henkinen ja itseään toteuttava. Se on ihan kuinka sen on tottunut näkemään ja mihin se omaan piiriin peilautuu.
Ihminen on koko ajan sidoksissa ympäristöönsä, kulttuuriinsa, läheisiin ihmisiinsä. Tämä on ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisen perusasia monenkin tieteenalan näkökulmasta. Se on täysin luonnollista eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta tämän asian typistäminen vain johonkin homehtuneelle duunari-vai akateeminen-perhetausta-tai-piiri-akselille on hiukan suppeaa.
Mutta voiko sitä tehdä myöskään niin että kieltää yhden muuttujan kokonaan?
Kuka kieltää? Täällä on kommentoitu mm. sitä, että sen katsotaan selittävän kaiken, sekä stereotypiota akateemisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni transmies sanoo, ettei ymmärtänyt mistä ihmeestä ne naiset puhuvat, ennen kuin he itse olivat yhteiskunnassa naisia. Pitää usein olla elänyt omakohtaisesti kumpaakin todellisuutta, että niiden eroa voi kuvata.
Soisin tätä mietittävän myös ennen kuin kertoo toisille, että heitä kannustetaan ja valmistellaan ja verkostoidutaan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Sitähän se sosiaaliluokka on: tehdään asioita koska mitä ihmiset muuten ajattelee. Asioita jotka on tuttuja, ja näinhän yleensä toimitaan (omassa kuplassa). On kuva, mitä minulta odotetaan, mikä on sellainen elämä että voin kulkea pystypäin, eikä tarvitse kellekään hävetä. Mikä on ymmärrettävä ja selkeä elämän polku, joka on helppo hahmottaa ja helppo selittää.
Duunarin motto on, että kyllä mies nyt tommosen itse tekee. Siihemmitään sähkäreitä tarvita. Ja insinöörejä nyt varsinkaan, sotkevat vaan asiat, kun ei oikeista hommista mitään ymmärrä.Esim joogaopettaja Goalla voi olla duunarin mielestä luuseri nisti, ylemmässä sosiaaliluokassa henkinen ja itseään toteuttava. Se on ihan kuinka sen on tottunut näkemään ja mihin se omaan piiriin peilautuu.
Ja parikymppinen äiti on duunariluokassa ihan normaali asia, nuorenahan ne muksut on tehtävä. Keskiluokassa kauhistus, kun jää opiskelut kesken tai ainakin vaikeutuu.
Koittakaa nyt päättää mikä tämä keskiluokka on. Kun, kuten sanottu, puhtaita duunarisukuja (?????) tai -ydinperheitä on aika vähän ja yläluokkaa myöskin. Keskiluokkaa on siis lähes koko kansa. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut koko kansan keskuudessa, joskin on varmasti totta että koulutustason noustessa voi olla korkeampi.
Synnytysikä nousee, koska työväenluokassa syntyvyys on pudonnut. Mitä koulutetumpi nainen, sitä varmemmin äiti ja miesten osalla vielä selvemmin. Isoimmat perheet ovat akateemisilla miehillä.
Todellisessa maailmassa syntyvyys on pudonnut kaikissa koulutusryhmissä. Myös korkeasti koulutettujen syntyvyys on laskenut.
Vierailija kirjoitti:
Selvennyksenä, rahan kanssa ei sosiaaliluokalla ole mitään tekemistä. Tosiaankin voi paperityöläinen helposti tienata kaksi kertaa sen mikä akateeminen kääntäjä. Siksi onkin hyvä ymmärtää, että pelkkä raha ei selitä näitä sosiaalisia kuvioita.
Akateeminen köyhälistö silti pitää kulttuuria ja sivistystä kaiken arvoisena. Työläisvauraat eivät näe eroa antiikilla ja kopiolla, paitsi toinen on moitteettomassa maalissa.
No ei se ihan näinkään yksinkertaista ole. Voi olla akateeminen köyhä tai rikaskin, joka ei ole kovin kulturelli. Tunnen kumpiakin. Ihminen voi myös olla köyhä duunari, käsityöläinen tai työtön ja harrastaa vaikka kuinka monipuolisesti musiikkia, maalata, lukea.
Taas lisää stereotypioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni transmies sanoo, ettei ymmärtänyt mistä ihmeestä ne naiset puhuvat, ennen kuin he itse olivat yhteiskunnassa naisia. Pitää usein olla elänyt omakohtaisesti kumpaakin todellisuutta, että niiden eroa voi kuvata.
Soisin tätä mietittävän myös ennen kuin kertoo toisille, että heitä kannustetaan ja valmistellaan ja verkostoidutaan puolesta.
Kysymys ei ole siitä onko Timolla mul*''u isä, joka hyvästä akateemisesta urastaan huolimatta ei kannusta Timoa elämäntaipaleella tai puhu Timolle ensimmäistä työpaikkaa virastosta ja nosta siten Timoa elämässä eteenpäin. Kyse on siitä, että vaikka Tatulla olisi miten mahtava isä tahansa, niin työväenluokkaisena hän ei pysty auttamaan esim. yliopistouralla eteenpäin tai tunne väkeä vaikkapa tutkimuslaitoksissa, joista olisi hyötyä tatun haluamalla uralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Sille duunarille olisi häpeä palkata jotain muuta siihen hommaan. Akateemisen ei tarvitse päteä sillä osaako ja pystyykö itse sen tekemään ja voi sen tehdä itse halutessaan tai sitten palkata jonkun muun. Ja se akateeminenkin ajaa sen nurmen ei sen vuoksi, että se pitää ajaa, vaan koska saa siinä esim. liikuntaa.
Juuri tämä miehen ja naisen malli. On se nyt häpeä, mikä ihmeen ituhippi ei itse terassia tallenna e, kyllä nyt miehellä sevverta pitää vasara kädessä pysyä.
Pätee yllättävän moneen mieheen, ei riipu taustasta. Itte teen perhana ja vaihdan tästä tän takkasydämen.
Kärjistävää ja yleistä miksi ap?
Alue: Aihe vapaa
Miksi vi tussa akateeminen ajaisi nurmen jos sitä ei vit tu pidä ajaa? Ihan huvikseen saa tana vain ajan tätä nurmikkoa viikoittain. Puutarhurini otti lopputilin?
En keksi muuta syytä kuin pitää osan puutarhasta luonnontilaisena (ah kuinka elitististä).
Nyt hoksasin, oletkin trolli. Meni jo niin paksuksi:D