Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?
02.04.2021 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/3a61e7b0-d7e3-4ea4-a7fd-5941…
Hyvin on opiskelut sujuneet, sehän on vain hienoa. En silti ymmärrä tätä yleistystä yhä tänä päivänä, kuinka nyt ollaan eri piireistä ja vain osalla mahikset päästä ns. piireihin. Hän puhuu, kuinka ei tohtinut hakea parempaan lukioonkaan, vaikka ka oli hyvä. Jne jne...lisää itse artikkelissa. Itse olen opettajaperheessä kasvanut eli minulla on keskiluokkaiset lähtökohdat, ei ns. duunaritaustaa. Opiskelin itse myös samaiseen ammattiin, kuten vanhempanikin. Siihen aikaan ei ollut tosin kenenkään kohdalla muotia hakea "huippulukioihin" tai lähteä asumaan lukion takia johonkin. Ihan siihen lähilukioon mentiin, koska se oli tapana. Ka oli minullakin 9,3 ja siitä huolimatta lähin kelpasi. Ei ollut mikään luokkakysymys. Yliopisto-opinnoissa meitä oli ystäväporukassa todella eri taustoista, sehän nyt on selvääkin selvempää, että näin on. Ei se ollut mikään juttu, eikä kukaan edes ajatellut selvittää jokaista sukulaista ja heidän ammattiaan. Mitä nyt joku kertoi ohimennen ja kaikki oli yksinomaan hienoa. Ei minkäänlaista akateemista erottelua ilmennyt koko opiskeluaikanani. Tosin opiskelin Jyväskylän yliopistossa, se oli ainakin minulle loistava opinahjo. Jutussa Raisa halusi vaihtaa Helsinkiin, josko se vaikuttaa tässä nyt enemmän kuin "akateemisuus" noin yleensä. Vähän vierastan tuon termin käyttöä, en korosta olevani, se ei näy arjessani. En myöskään allekirjoita sitä, että koulutetuista vanhemmista syntyy koulutettuja lapsia. Olen sekä omalla kohdallani että ystävieni kohdalla todistamassa, kuinka eri tavoin tämä voikaan mennä. Meidän omalla jälkikasvullamme painottuu ammatillinen puoli, kun taas ammatillisesti koulutetuilla tutuillamme lähtee nuoria yliopistoon tai amk:eaan. Tämä erottelu, mitä Raisa tekee, on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa. Asioita ei kannata yleistää kuitenkaan liiaksi, koska monen totuus ja kokemus on kuitenkin ihan iloisen päinvastainen. On turha ylläpitää kynsin ja hampain vanhoja raja-aitoja. Vieläpä ihan itse.
Kommentit (863)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla ei näytä olevan yhtään luokan lukutaitoa. Se on vähän tabu, tai ei niin vähänkään. Lisäksi kun eletään ja opiskellaan ja pariudutaan niin tiukasti sen oman luokan sisällä kuplassa, ajatellaan, että tällaista se nyt on kaikilla, tämä nyt on sitä suomalaista tavallista elämää.
Tämä. Harva avioituu oikeasti kovin eri taustaisen kanssa. Ja maalla ja pikkukaupungeissahan isoja eroja ei tule edes eteen.
Ei niitä taustoja kovin paljoa ole. Parin sukupolven takaa suurin osa on ollut maan- tai pienviljelijöitä ja heidän vanhempansa lisäksi piikoja, renkejä, torppareita tai korkeintaan kaupunkien työläisiä, joita olemme edelleenkin henkisesti, mutta mitä se haittaa.
Ei aivan näin.
Oli tutkimus, että on sukuja, joissa on oltu talonomistajia monta sukupolvea, sitten taas sukuja, jossa ei ole omistettu, vaan on oltu niitä renkejä ja sitten tehtaantyöläisiä.Kaupunkilaiselle kuulostaa, että ihan sama, mutta toisella on sukutalo, talonpoikaiskalusteet, ja metsää mitä myydä, ja lapsille perintönä mökkitontit, toisella on vaatteet päällä ja vaatimaton kalustus, ja lapselle perintönä, että ole kova työmies.
Ja nämä periytyy.Maaseudun maanviljelijä omistaa tilansa, ei hän ole duunari eikä renki.
Sinällään totta tämäkin. Kaupunkiin aikanaan työläiseksi muuttaneen torpparin jälkeläinen ei ole vieläkään ehkä henkisesti oikein mistään kotoisin verrattuna niihin, jolla suku on viljellyt maata samalla paikalla sukupolvi toisensa jälkeen.
Viimeistään pääkaupunkiseudulle muuttaessa tuo kuitenkin menettää merkitystään. Ei siellä juuri kukaan taida pahemmin keneltäkään enää kysellä oletteko te niitä Rääkkylän Koivistoja yms.
Mutta se tausta toimii henkisenä tukena itselle myös pääkaupunkiseudulle muutettaessa vaikkei ehkä näy muille. Itselläni on kotona myös edellisten sukupolvien valmistamia käsitöitä. Isoäidin serkun maalaamia tauluja, sukuraamattu 1700-luvun alusta jne.
Osaatko avata henkistä tukea tarkemmin? Miten se näkyy toiminnassasi? Koetko olevasi muita ihmisiä arvokkaampi tai kyvykkäämpi tuosta syystä?
En ole tuo jolta kysyt, mutta duunaritaustaisena ymmärrän, mistä hän tulee. Voi kokea olevansa YHTÄ hyvä ja arvokas kuin kuka tahansa. Ylpeys suvun tilasta ja siitä mitä esi-isät ovat tehneet.
Kannattaa tuntea historiaa. Työläislapset ovat olleet punikkien kakaroita, ja heitä ei esim ole huolittu töihin tai urheiluseuroihin tämän takia. Ihmisiä on otettu virkoihin puoluekirjan perusteella. Vaikka tämä ei näkyisi enää tänään, itsetunnossa se näkyy, siinä voiko olla ylpeä ja yhtä arvokas kenen tahansa silmissä. Kaikki eivät ole olleet. Riittää, että isovanhemmat ja näiden vanhemmat ovat eläneet sitä todellisuutta, ja kasvattaneet omat lapsensa sillä maailmankuvalla.
En ole mikään asiantuntija, mutta mietin tätä duunarien punikkitaustaa. Kun muutettiin maalta kaupunkeihin, suuri osa maalaistalojen kasvateista alkoi duunareiksi, mutta kuinkahan moni ajatteli vasemmistolaisesti? Esim. omat vanhempani ovat juuri näitä juuriltaan reväistyjä maaseudun lapsia, jotka ovat tehneet kouluttamattomina duunarihommia ja käsittääkseni ovat olleet varsin Keskustalaisia. Heille kaikki vasemmistolaisuus on ollut halveksittavaa. En siis tiedä, mutta mietin vain, kuinkahan yleistä tämä on?
Vasemmistolaisuudesta on myös pitänyt selkeästi sanoutua irti, kun siitä vain vähän aikaisemmin on voinut lähteä henki tai elanto.
Noin muuten, ei siitä niin kauhean kauaa ole, kun isommassa talossa on ollut keittiön ovi josta palvelusväki kulkee, ja pääovi, josta herrasväki kulkee. Kun kaupungissa kauppa-apulainen on tuonut tavaran takaovelle, ja sen on ottanut vastaan kotiapulainen, ei rouva. Ei sen rouvan tarvinnut olla kuin apteekkarin tai insinöörin rouva, niin olivat jo eri luokan ihmisiä. Tehtaaseen meni töihin lapsia.
Vielä 60-luvulla tavallisella virkamiesperheessä saattoi olla kotiapulainen, joka asui keittiön vieressä pienessä palvelijanhuoneessa, ja kulki piharappujen kautta sinne.
Oikeasti, ihmiset, eikö teidän historian tuntemus yllä kuin 90-luvulle.
Kyllä tuollaisesta lakki kourassa keittiönovella käynnistä vähän on väistämättä jäänyt se mielikuva, että ihmisillä on lähtökohtaisesti paikkansa, ja lääkärit ja autokuskit perheineen kulkee aivan eri elämänpolkuja.
Jos nyt muistatte, niin Euroopassa ihan yleisesti on vielä 30-luvulla kannatettu rotuoppia. Minun äitini on silloin ollut pieni tyttö, kyllä me opimme arvomme jo varhain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kaveri muutti vastikään. Keskiluokasta kotoisin olevana kyseli muuttofirmoja. Vaimo on työväenluokkautaustainen ja vuokrasi pakun, laittoi maisterimiehen kantamaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Aha. Lisätkää vammaisoletuslistaanne: akateemiset eivät käy mustikassa eivätkä leivo.
Nyt menen piiskaamaan palkollisiani ja heittelemään kivillä heidän lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kaveri muutti vastikään. Keskiluokasta kotoisin olevana kyseli muuttofirmoja. Vaimo on työväenluokkautaustainen ja vuokrasi pakun, laittoi maisterimiehen kantamaan itse.
Lisää stereotypioita: keskiluokkaiset eivät vuokraa pakuja eivätkä kanna itse tavaroita.
Tauno! Tuotko lounaani oveni ulkopuolelle. Jälkiruoaksi ottaisin jäädykettä, kerrotko sisäkölle. Sitten kuuntelemme salongissa jousikvartettia.
Jossain vaiheessa ketjussa muistettiin sitten mainita, että asioita ei pidä perustella omien tai tuttavien kokemusten perusteella, vaan katsoa tilastoja ja tutkimuksia, eiku....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Niin se on juurileipää eikä sokeritäytekakkuja. Ei sillä, hienoja kakkuja työväenluokkaiset naiset tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kaveri muutti vastikään. Keskiluokasta kotoisin olevana kyseli muuttofirmoja. Vaimo on työväenluokkautaustainen ja vuokrasi pakun, laittoi maisterimiehen kantamaan itse.
Lisää stereotypioita: keskiluokkaiset eivät vuokraa pakuja eivätkä kanna itse tavaroita.
Tauno! Tuotko lounaani oveni ulkopuolelle. Jälkiruoaksi ottaisin jäädykettä, kerrotko sisäkölle. Sitten kuuntelemme salongissa jousikvartettia.
Jossain vaiheessa ketjussa muistettiin sitten mainita, että asioita ei pidä perustella omien tai tuttavien kokemusten perusteella, vaan katsoa tilastoja ja tutkimuksia, eiku....
On kova halu oikein alleviivata, että ei ymmärrä nyansseja. Arvioin, että olet maalaisyliopiston teknillisestä valmistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Itsehän leivon vain perimälläni hapanjuurella sekä toisella, eräästä eliittikokkauslehdestä oppimallani. Vaasan ruispalat voisivat viedä katu-uskottavuuteni ns. piireissä. Pitsaan pitää käyttää vain italialaisia erikoisjauhoja. Jos näin ei tee ja punnitse aineksia, naureskelen ja ilmeilen pilkallisesti selän takana. Eiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kaveri muutti vastikään. Keskiluokasta kotoisin olevana kyseli muuttofirmoja. Vaimo on työväenluokkautaustainen ja vuokrasi pakun, laittoi maisterimiehen kantamaan itse.
Lisää stereotypioita: keskiluokkaiset eivät vuokraa pakuja eivätkä kanna itse tavaroita.
Tauno! Tuotko lounaani oveni ulkopuolelle. Jälkiruoaksi ottaisin jäädykettä, kerrotko sisäkölle. Sitten kuuntelemme salongissa jousikvartettia.
Jossain vaiheessa ketjussa muistettiin sitten mainita, että asioita ei pidä perustella omien tai tuttavien kokemusten perusteella, vaan katsoa tilastoja ja tutkimuksia, eiku....
On kova halu oikein alleviivata, että ei ymmärrä nyansseja. Arvioin, että olet maalaisyliopiston teknillisestä valmistunut.
Kun argumentit loppuvat, on aika käydä henkilön kimppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kaveri muutti vastikään. Keskiluokasta kotoisin olevana kyseli muuttofirmoja. Vaimo on työväenluokkautaustainen ja vuokrasi pakun, laittoi maisterimiehen kantamaan itse.
Lisää stereotypioita: keskiluokkaiset eivät vuokraa pakuja eivätkä kanna itse tavaroita.
Tauno! Tuotko lounaani oveni ulkopuolelle. Jälkiruoaksi ottaisin jäädykettä, kerrotko sisäkölle. Sitten kuuntelemme salongissa jousikvartettia.
Jossain vaiheessa ketjussa muistettiin sitten mainita, että asioita ei pidä perustella omien tai tuttavien kokemusten perusteella, vaan katsoa tilastoja ja tutkimuksia, eiku....
On kova halu oikein alleviivata, että ei ymmärrä nyansseja. Arvioin, että olet maalaisyliopiston teknillisestä valmistunut.
Veikkaus: arvasit toisen väärin.
Lisäksi kysyisin että mitä ymmärrettäviä nyansseja tuossa viehättävän yksiulotteisessa kommentoimassani pikku tarinanpoikasessa oli?
Älkää välittäkö tuosta yhdestä provosta, joka tänne pesiytyi. Niitä tulee, kun ketju on tarpeeksi etusivulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Itsehän leivon vain perimälläni hapanjuurella sekä toisella, eräästä eliittikokkauslehdestä oppimallani. Vaasan ruispalat voisivat viedä katu-uskottavuuteni ns. piireissä. Pitsaan pitää käyttää vain italialaisia erikoisjauhoja. Jos näin ei tee ja punnitse aineksia, naureskelen ja ilmeilen pilkallisesti selän takana. Eiku.
Meillä ei kaupan yrtteihin kosketa. 20 chililajiketta kasvatetaan itse ja luomusalaatti tulee suvun kesäpaikalta.
Kuplani kanssa postaillaan kuvia lisäaineettomista makupaloista. Itse leivotusta juurileivästä meni jo vähän maku, kun levisi somen mukana liian laajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Täytyypä komentaa miestä, ettei diplomi-insinöörinä alentuisi (taas) vaihtamaan kesärenkaita itse. Mitähän naapurikin ajattelee? Luulee sitä vielä opisto- tai amk-insinööriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Ai jaa. Ei riipu muuten nykyään rahanmenosta, koskapa moni duunari on ihan järkyttävän hyväpalkkainen. Ero riippuu käsittääkseni siitä, että osa ihmisistä vain tykkää tehdä käsillään tai on työssä, jossa oppimiaan taitoja voi hyödyntää kotonaan. Sikäli duunaritausta tässä vahvana, mutta myös muut aspektit. Kyse on myös ahtaammista sukupuolirooleista ja tämän huomaa vielä erityisesti maalla ja pohjoisessa. Mies tekee tietyt työt ja nainen toiset, ja miehen oletetaan juurikin osaavan ja tekevän sitä ja tätä ja naisen tota. Nuoremmissa sukupolvissa tämä on hieman lieventynyt.
Koska tilastot ja tutkimukset ovat tällä erää heitetty nurkkaan niin kerron osaltani esimerkin. Kaverini ja hänen eksänsä suku, tuollaisia maalais- ja rikas duunari- työnjohtajataustaisia peruskeskiluokkaisia esikaupunki-ihmisiä, yritti hirveästi puuttua heidän tulevan ok-talonsa rakentamiseen. Tottakai siellä pitäisi olla nikkarointitila miehelle ja leivinuuni naiselle, ja tyyli sellainen ja tällainen - ettehän te nyt mitään sileitä kaapinovia. Kaveri siinä piipittämään että mutta kun mies on virkamies eikä nikkaroi ja hän ei halua neljän kuution leivinuunia koska sille ei ole käyttöä.
Samaa painostamista ja olettamista esiintyy kyllä muissakin ihmisryhmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Sille duunarille olisi häpeä palkata jotain muuta siihen hommaan. Akateemisen ei tarvitse päteä sillä osaako ja pystyykö itse sen tekemään ja voi sen tehdä itse halutessaan tai sitten palkata jonkun muun. Ja se akateeminenkin ajaa sen nurmen ei sen vuoksi, että se pitää ajaa, vaan koska saa siinä esim. liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen meidän suvun ensimmäinen yliopistosta päässyt molemmilla puolilla sukua. Serkut ovat valinneet ammattikorkean, tai alemman ammatillisen tutkinnon. Pikkuveljeni on myös yo:n käynyt insinööri.
Tämä ei ole millään tavalla muuttanut suhdettani serkkuihin, vanhempiin eikä muihinkaan sukulaisiin. En ole siirtynyt johonkin jetset-piireihin valmistumisen myötä. En ole edes parempituloinen kuin he.
Outo kärjistys, tietysti jotkut ihmiset ovat heti koppavia kun saavuttavat jotain, ja kaikki vanhat kaverit menevät vaihtoon, kun nyt ollaan hienoa väkeä. Mutta pitää olla vähän paska tyyppi, että ajattelisi niin.
Aina välillä ihmettelen, että onko se oikeasti noin vaikeaa ymmärtää, mistä on kyse. Ei ole kyse itsetunnosta, yksilöstä, luonteesta, koppavuudesta tai sen puutteesta... Vaan erilaisesta elämäntavasta, mausta, arvostuksista.AAARGH.
Onko vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset ei ole kuvittelemallasi tavalla luokiteltavissa lokeroihin?
Useimmat ihmiset solahtavat yhteiskuntaluokkiin hyvin helposti. Merkittävin kriteeri kun on, mihin ihminen itse tuntee kuuluvansa.
Eli kyse on samanlaisesta identiteettihötöstä kuin kaikki muukin nykyään. Sukupuolikin on tunne.
Jos koen olevani yläluokkaa, olen sitä. Jos koen olevani huono-osainen, olen sitä riippumatta mistään reaalimaailman asiasta.
Et sinä ole. Yhteiskuntaluokka näkyy sinusta aina, halusit tai et.
Miten se näkyy? Ja huomaa, että nyt ei sitten puhuta 40-luvun luokkastereotypioilla. Muista myös perheet joissa esim. vanhemmat eri koulutustasoilta ja perhetaustoista ja tulotasoilta.
Se näkyy siitä miten kannat itsesi, miten suhtaudut muihin ihmisiin ympärilläsi ja miten ja mistä puhut. Annan esimerkin. Sukuuni naitiin uusi sulho. En tiennyt tämän taustasta mitään, mutta näin hänet ensimmäisen kerran sukujuhlilla. Oma sukuni on työväenluokkaa. Tuo nuori mies erottui välittömästi. Ei sillä, että hänen yllään oli meikäläisten kuukausipalkan hintaiset vaatteet, mutta käytöstavoillaan. Nuoreksi mieheksi hän oli sulavakäytöksinen ja kuin kotonaan. Hän keskusteli sivistyneesti ja oppineesti aiheesta kuin aiheesta. Tiedän nyt, että hän on ylempää keskiluokkaa. Papalla on miljoonaomaisuus ja akateemisia sukupolvia on useita takana.
Ja lisään vielä: alkuperäinen väittämä oli että yhteiskuntaluokka näkyy ihmisestä aina. Minkä hiton takia tähän vedetään aina ne ääripäät, eli joku kymmenennen polven lääkäri-kirjailija-säveltäjä-sivistyssuvun vesa ja toisaalta joku asuntovaunussa asunut ramman juopon yh:n lapsi?
Joka kerta kun yrittää saada siltä väliltä olevien ihmisten eroja esiin, niin ei onnistu. Kun suurin osa ihmisistä on kuitenkin niitä joiden suvuissa ja perheissä on liukuva sarja kaikenlaisia ihmisiä, niin koulutukseltaan, ammatiltaan kuin tulotasoltaan.
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.
Juuri näin. Voi olla töissä kollegat, mutta työläistaustainen on oppinut, että ennen juhlia valvotaan ja leivotaan itse, keskiluokkainen tuntee pari hyvää pitopalvelua.
Kyllä se on akateemisten muoti nykyään leipoa juurileipää ja muuta aikaavievää. Vielä hienompaa on veistää puuvene vuorotteluvapaalla. Sama se on esim. Saksassa, jossa ylempi keskiluokka askartelee lasten kanssa sen sijaan että ostettaisiin valmista.
Tämä on eri asia. Tuo on harrastamista.
Duunariperheessä mitään ei teetetä, koska se on rahanmenoa, eikä asioita ole kerta kaikkiaan opittu teettämään ulkopuolisella. Ei se tule mieleenkään. Renkaat vaihdetaan itse, sähkölaitteet asennetaan itse, autot korjataan ravassa maaten itse vaikka oltaisiin it-insinöörejä. On todella vaikeaa oppia aikuisella iällä kilpailuttamaan talomaalareita, kun oletus on että kenellä tahansa nyt suti pysyy kädessä, ja aito mies rakentaa talonkin perheelle omin käsin.
Jep tässä se ero juuri on! Akateeminen voi harrastaa puutarhanhoitoa, koska nauttii siitä. Duunari ajaa nurtsin itse, koska säästö ja tyämies on tottunut hoitamaan kaiken omin kätösin.
ohis
Mitä säästämistä sillä paperitehtaan työläisellä tai putkarilla/rakennusmiehellä on? Kun sen palkka on puolet enemmän kuin omani? Itse ajan 70-luvun käsileikkurilla sähköttömän mökin nurtsin. Mikä se toinen vaihtoehto on? Kai se on epänautinto jos sitä ei aja ikinä, on ruman näköistä.
Varmaan ajaakin, koska on tottunut ja koska pitää muiden mielestä. Niinhän me ihmiset teemme.
Alue: Aihe vapaa
Mietitäänpä vaikka miehen mallia. Työväenluokkainen mies on äijä. Äijälle on tärkeää, että saa miesten hommat pyöritettyä, osataan tehdä perusrempat kotona ja harrastukset ovat yleensä aika fyysisiä. Ihan hirveen mielellään ei mennä ostamaan tyttärelle mekkoa tai lueta runoja. Ylemmän keskiluokan akateeminen mies sen sijaan käy siellä mekko-ostoksilla. Palkkaa remppamiehen ennemmin kuin koskee sähköporakoneisiin ja matkustaa ennemmin perheensä kanssa Gardajärvelle kuin lähtee äijäporukalla reissuun. Se työväenluokan nainen sitten osaa käydä mustikassa ja ottaa krediittiä siitä miten hienosti koristelee kakut suvun juhliin.