Dokumentti: Marikan kuolema

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tuon dokumentin ja pidin siitä. Asia on itselleni ajankohtainen, koska äitini on tällä hetkellä saattohoidossa ja kuolee lähiaikoina. Tutkailin dokumenttia myös kuolemaan liittyvien käytänteiden kannalta. Jokaisella kuolevalla on oma tapansa käsitellä elämästä luopumista, kiinnostavaa oli nähdä Marikan tapa. Läheisille kuoleman odottaminen/pelkääminen on vaikeaa ja ristiriitaista. Toisaalta ei haluaisi luopua rakkaasta ihmisestä, mutta samaan aikaan toivoo, että läheisen ihmisen ei tarvitsisi kärsiä. 

En ole vielä katsonut dokkaria, mutta voin samaistua viestiisi. Otan osaa, ymmärrän todella tunteesi!

Oma isäni kuoli 53-vuotiaana 3 vuotta (haima)syöpää sairastaessaan. Voin kertoa, että isän kuolema oli lopulta helpotus. Elin 3 vuotta puhelin vierelläni ja aina kun se soi, pelkäsin soittoa. Jokaista yhdessä vietettyä hetkeä siivetti järjetön suru siitä, että tämä voi olla viimeinen kerta. Isä puhui syövästä kyllä ja tunteistaan avoimesti, mutta halusi elää mahdollisimman normaalisti ilman, että koko ajan muistutetaan syövästä ja siitä, että hän kuolee. Hyvin harva haimasyöpään sairastunut siis paranee. Isälläkään ei ollut mahdollisuuksia.

Isäni oli asian kanssa sinut alkushokin jälkeen, mutta kyllä se hänellekin oli vaikeaa, ei varsinaisesti sairauden takia, vaan siitä, että aina vähän tuli toivoa, kun hoidot auttoivat ja syöpä pieneni, mutta sitten taas vietiin matto jalkojen alta, kun selvisi ettei voinut leikata tai liian pitkä tauko hoidoissa (kunnon vuoksi välillä joutui venyttämään hoitoa) sai syövän taas kasvamaan. Kunto sinänsä oli loppuun asti ok, mutta kun kunto lopulta romahti, nukahti isäni viidessä päivässä pois.

Äitimme oli omaishoitajana ja isä jaksoi toitottaa, että vaikka hän toivoo kuolevansa kotona, jos äiti ei jaksa, niin saa viedä sairaalaan. Ja kun kuolee, ei jää murehtimaan vaan jatkaa elämäänsä ja ottaa uuden ukon. Se oli niin isän tyylistä, että vieläkin naurattaa, vaikka lopulta kun uusi mukava mies tuli äidin elämään, suku repi pelihousut ja katkaisi välit äitiimme, vaikka asia meille lapsille oli enemmän kuin ok! :D

Me lapset oltiin niin paljon apuna kuin suinkin mahdollista ja lopulta isä nukahti omaan sänkyynsä käytyään ensin vielä pissalla, tokaisi vielä ennen kuin sanoi "nyt minä menen", että ei tartte eritteitä siivota. Sekin oli niin iskää ♥

Edellisiltana käytiin jokainen vielä katsomassa isää, siitä jäi hyvä mieli. Kun soitto tuli, että nyt isä meni, toki itketti, mutta kun menimme paikan päälle, ei se kuollut ruumis ollut enää isä. Tuli levollinen ja tyyni olo, että nyt se on kaikki ohi. Itkin enemmän kolme vuotta isän ollessa elossa kuin isän kuoleman jälkeen. Tiedän, että hänellä on nyt hyvä olla ja kuulen yhä sanat päässäni, että perään ei sitten volista.

On niin p a s k a a että osa alkaa suorastaan odottaa toisen kuolemaa että itsellä olisi helpompaa.

Boldaa se kohta, missä sanoin, että odotin isäni kuolemaa, jotta itsellämme olisi helpompaa? :)

Annoimme kaikkemme, jotta hän ei kuolisi, annoimme kaikkemme, että hänellä on hyvä olla, hän otti osaa vielä testaamisvaiheessa olevaan hoitoon, syöpälääkäri ehdotti ns. humpuukihoitojakin kokeiltavaksi elinajan pidentämiseksi ja me toimitimme nämä kaikki luontaistuotteet, pakurikäävät ja kaiken mahdollisen isällemme, joita sai kokeilla niin kauan, kuin halusi itse. Se, että toisen väistämätön kuolema oli lopulta kivuton ja salamannopea ja toinen vielä sanoo ennen viimeistä hengenvetoa, että kiitos kaikille, nyt minä menen, omassa kotonaan omalla vuoteellaan, ei ole yhtä kuin toisen kuoleman odottamista. Kuolema oli kaunis ja lohdullinen ja ei mene päivääkään, ettemme ikävöisi.

Hyvää jatkoa pääsiäistä sinulle ja kiitos kuitenkin mielipiteestäsi!

Hyvä dokumentti joka saa minut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että eutanasia tulisi halukkaille ehdottomasti laillistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut dokumentin ja se oli minunkin mielestäni hyvin tehty. Eikö ollutkin Marikan veli pappi? Siunasi lähdön ollessa lähellä.

Sitä jäin miettimään, että se saattohoitokodin huone oli melko kolkko. Luulisi, että saattokodista tehtäisiin mahdollisimman viihtyisä.

Marikan veli on pappi tai oikeammin kirkkoherra ja rovasti. Täällä meidän pitäjän seurakunnassa, en tarkemmin mainosta. Pidetty ihminen.

Niin surullista. Murehdin myös tiktokle5boa joka menehtyi kun puu kaatui päälle. Niin paljon tuskaa maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tuon dokumentin ja pidin siitä. Asia on itselleni ajankohtainen, koska äitini on tällä hetkellä saattohoidossa ja kuolee lähiaikoina. Tutkailin dokumenttia myös kuolemaan liittyvien käytänteiden kannalta. Jokaisella kuolevalla on oma tapansa käsitellä elämästä luopumista, kiinnostavaa oli nähdä Marikan tapa. Läheisille kuoleman odottaminen/pelkääminen on vaikeaa ja ristiriitaista. Toisaalta ei haluaisi luopua rakkaasta ihmisestä, mutta samaan aikaan toivoo, että läheisen ihmisen ei tarvitsisi kärsiä. 

Täällä lähes sama tilanne, eilen illalla katsoin tuon dokumentin, tänään sain aamulla soiton saattohoito-osastolta, äitini nukkui pois yön aikana. Kovin kauaa ei ehtinyt onneksi syövästä kärsimään, kaikki kävi kuitenkin kovin nopeasti. Voimia sinulle ja äidillesi, ja jaksamista raskaisiin aikoihin.

En ole tuo jolle kirjoitit, mutta jaksamista ja voimia sinne! Onneksi äitisi ei tarvinnut kauaa kärsiä.

Kiitos. Olo on omituisen rauhallinen, luulen että pahin shokki vyöryy päälle myöhemmin, kun tilanne todella uppoaa tajuntaan.

Aamulla koiran kanssa ulkoilessa katsellessani kevään merkkejä, pystyin olemaan dokumentin päähenkilön, Marikan, kanssa samaa mieltä, vihreä on elämän väri, ja kuolema on elämää.

Erittäin ikävän olon jätti ko. dokumentti. Että vielä kuolinvuoteellakin kannetaan kaunaa ja rähistään. Mikä on sitten totuus siitä, että mitä kukakin sanoo, koska asiasta ei puhuttu niin, että molemmat olisivat olleet yhtä aikaa paikalla. Mä en yleensäkään tykkää parisuhteiden ruotimisesta, kun jokainen on kuitenkin itse sen puolisonsa valinnut. Toisen haukkuminen ei osoita muuta kuin huonoa omaa valintaa. Toista ei voi muuttaa. Marikan olisi pitänyt jo ammattinsakin puolesta tajuta, että kaikki eivät reagoi ja toimi kriisien kohdalla samalla tavalla. Lisäksi hän itse kävi varmaankin vielä herkemmällä kuin yleensä, joten kaikki sanominen saa suuret mittasuhteet.

Kauheeta toi loppuvaihe kun hengittäminen on tollaista nykivää. Tuleekohan siinä tukehtumisen tunne vai oliko Marika niin lääkitty?

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta toi loppuvaihe kun hengittäminen on tollaista nykivää. Tuleekohan siinä tukehtumisen tunne vai oliko Marika niin lääkitty?

Kuoleva ei yleensä ole noin lähellä lähtöä enää tajuissaan, oli lääkitystä tai ei. Hengittää työläästi apulihaksilla, siksi kuulostaa pahalta tottumattomalle.

Koskettava dokumentti.

Näin viisikymppisen näkökulmasta: olen itse sairastanut syövän ja läheinen ystäväni on menehtynyt siihen. Kummankin puolisoilla oli jotakin ongelmaa käsitellä asiaa. Odotettiin, että sieltä se hoidoista palaa ja toimii niin kuin ennenkin.

Aikuinen lapseni on oma kysymysmerkkinsä. Vikasta sairaalassa käynnistä hän kommentoi vain, että olin ihan pöllyssä leikkauksen jälkeen. No varmasti olin, mutta ei kuitenkaan tarvitse pyydellä, että sieltä kotiuduttani olisin heti auttamassa häntä muutossa.

Tunnetasolla ei kumpikaan varmasti kohdannut sitä, mikä olisi ollut vaihtoehto. Ainahan se on selvinnyt ja hoitanut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Alussa oli niin vahva.

Veljen läsnäolo oli lämmintä.

Loppu oli hieno. Katsoja koki kuoleman ja pääsi vielä kuin kulkemaan hänen kanssaan valoa kohti. Ja se viimeinen kuva, jossa hän käänsi kasvonsa kameraan, se jotenkin järkytti. Vihlaisi. Tämä oli yhden ihmisen elämä, ainutkertainen, eletty.

Tämä dokumentti jäi mieleen. Kiitos.

Todella kauniisti kirjoitettu tämä viesti ja oli tosiaan todella hyvin kuvattu tuo loppukohtaus.

Sen verran hiukan puolustaisin miesystävää, että ensinnäkin eivät ehtineet kauaa olla yhdessä, kun diagnoosi tuli. Sitten hän joutui vielä dokumenttiin. Lopuksi hänen maineensa pilattiin, kysymättä yhtään, mikä sai hänet lausumaan loukkaavat sanat. Ja oliko se edes totta? Anteeksi vain, mutta mielestäni Marika oli aika narsistinen persoona. Voisitteko itse mennä dokumenttiin mukaan tuoreessa suhteessa? Mistä me tiedämme, miten vaikeaa miehellä oli?

Vierailija kirjoitti:

Sen verran hiukan puolustaisin miesystävää, että ensinnäkin eivät ehtineet kauaa olla yhdessä, kun diagnoosi tuli. Sitten hän joutui vielä dokumenttiin. Lopuksi hänen maineensa pilattiin, kysymättä yhtään, mikä sai hänet lausumaan loukkaavat sanat. Ja oliko se edes totta? Anteeksi vain, mutta mielestäni Marika oli aika narsistinen persoona. Voisitteko itse mennä dokumenttiin mukaan tuoreessa suhteessa? Mistä me tiedämme, miten vaikeaa miehellä oli?

En kuvailisi marikaa narsistiseksi. Kuoleva ihminen käy läpi kaikenlaista, luulen että tämä uusi miesystävä oli valitettavasti niiden negatiivisten tunteiden "likasanko". Sanoi kirltämättä marikalle kyllä todella rumasti ja asiattomasti, mutta ei ole helppoa olla kuolevan ihmisen rinnallakulkija.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä dokumentti joka saa minut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että eutanasia tulisi halukkaille ehdottomasti laillistaa.

Minäkin kannatan sen laillistamista, mutta mistä sait sen käsityksen, että sitä olisi tässä kaivattu? Isoin ongelmahan tässä oli, että päähenkilö "joutui" elämään pitkään saattohoitokodissa ja tuli sinne "liian hyväkuntoisena" omin jaloin kävellen.

Hän oli vain "liian sitkeä", eikä vaikuttanut yhtään siltä, että olisi halunnut lähteä päivääkään aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran hiukan puolustaisin miesystävää, että ensinnäkin eivät ehtineet kauaa olla yhdessä, kun diagnoosi tuli. Sitten hän joutui vielä dokumenttiin. Lopuksi hänen maineensa pilattiin, kysymättä yhtään, mikä sai hänet lausumaan loukkaavat sanat. Ja oliko se edes totta? Anteeksi vain, mutta mielestäni Marika oli aika narsistinen persoona. Voisitteko itse mennä dokumenttiin mukaan tuoreessa suhteessa? Mistä me tiedämme, miten vaikeaa miehellä oli?

Eiköhän mies ole saanut nähdä dokumentin ennalta, että tällainen sinusta laitetaan ulos, onko ok?

Pitäisiköhän katsoa tämä vielä uudelleen, nyt enemmän miehen näkökulmasta?

Vierailija kirjoitti:

Sen verran hiukan puolustaisin miesystävää, että ensinnäkin eivät ehtineet kauaa olla yhdessä, kun diagnoosi tuli. Sitten hän joutui vielä dokumenttiin. Lopuksi hänen maineensa pilattiin, kysymättä yhtään, mikä sai hänet lausumaan loukkaavat sanat. Ja oliko se edes totta? Anteeksi vain, mutta mielestäni Marika oli aika narsistinen persoona. Voisitteko itse mennä dokumenttiin mukaan tuoreessa suhteessa? Mistä me tiedämme, miten vaikeaa miehellä oli?

Ei häntä mitenkään pakotettu dokumenttiin, varmasti on itse suostunut, kun on sinne päätynyt. Tietääkö kukaan kauanko Marika ja mies olivat yhdessä ennen sairastumista? Sormuksetkin näytti olevan nimettömissä, hämmentävää. Ja onhan se aika suhteellista mikä on lyhyt seurustelu, voihan esim. kaksi vuottakin olla jollekin lyhyt aika.

Niin ja saihan tuo mies puolustella sanomisiaan, kertoi olevansa helposti suuttuvaa tyyppiä jne. Mielestäni Marika vaikutti oikein ystävälliseltä ja aidolta ihmiseltä, töykeää kutsua häntä narsistiseksi. Mutta miesystävän käytös sai kyllä vihaiseksi Marikan puolesta. Tuollainen epäluotettava ja ilkeä mies, toivottavasti en törmää hänen kaltaisiin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran hiukan puolustaisin miesystävää, että ensinnäkin eivät ehtineet kauaa olla yhdessä, kun diagnoosi tuli. Sitten hän joutui vielä dokumenttiin. Lopuksi hänen maineensa pilattiin, kysymättä yhtään, mikä sai hänet lausumaan loukkaavat sanat. Ja oliko se edes totta? Anteeksi vain, mutta mielestäni Marika oli aika narsistinen persoona. Voisitteko itse mennä dokumenttiin mukaan tuoreessa suhteessa? Mistä me tiedämme, miten vaikeaa miehellä oli?

Ei häntä mitenkään pakotettu dokumenttiin, varmasti on itse suostunut, kun on sinne päätynyt. Tietääkö kukaan kauanko Marika ja mies olivat yhdessä ennen sairastumista? Sormuksetkin näytti olevan nimettömissä, hämmentävää. Ja onhan se aika suhteellista mikä on lyhyt seurustelu, voihan esim. kaksi vuottakin olla jollekin lyhyt aika.

Niin ja saihan tuo mies puolustella sanomisiaan, kertoi olevansa helposti suuttuvaa tyyppiä jne. Mielestäni Marika vaikutti oikein ystävälliseltä ja aidolta ihmiseltä, töykeää kutsua häntä narsistiseksi. Mutta miesystävän käytös sai kyllä vihaiseksi Marikan puolesta. Tuollainen epäluotettava ja ilkeä mies, toivottavasti en törmää hänen kaltaisiin itse.

Ehkä mies ei ollut epäluotettava ja ilkeä. Tuo tilanne on niin ahdistava, että se saattaa saada sitä sivusta seuraavan ihmisen käyttäytymään noin. Varmasti näki dokumentin ennen sen esittämistä, mutta antoi olla sellaisenaan kuin sen silloin koki.

Vierailija kirjoitti:

? Missä ja mikä?

Torstaina 1.4. näkyy myös Tv 1 kello 19. jolloin olen saunassa.Täytyy katsoa ylen arenalta se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran hiukan puolustaisin miesystävää, että ensinnäkin eivät ehtineet kauaa olla yhdessä, kun diagnoosi tuli. Sitten hän joutui vielä dokumenttiin. Lopuksi hänen maineensa pilattiin, kysymättä yhtään, mikä sai hänet lausumaan loukkaavat sanat. Ja oliko se edes totta? Anteeksi vain, mutta mielestäni Marika oli aika narsistinen persoona. Voisitteko itse mennä dokumenttiin mukaan tuoreessa suhteessa? Mistä me tiedämme, miten vaikeaa miehellä oli?

Ei häntä mitenkään pakotettu dokumenttiin, varmasti on itse suostunut, kun on sinne päätynyt. Tietääkö kukaan kauanko Marika ja mies olivat yhdessä ennen sairastumista? Sormuksetkin näytti olevan nimettömissä, hämmentävää. Ja onhan se aika suhteellista mikä on lyhyt seurustelu, voihan esim. kaksi vuottakin olla jollekin lyhyt aika.

Niin ja saihan tuo mies puolustella sanomisiaan, kertoi olevansa helposti suuttuvaa tyyppiä jne. Mielestäni Marika vaikutti oikein ystävälliseltä ja aidolta ihmiseltä, töykeää kutsua häntä narsistiseksi. Mutta miesystävän käytös sai kyllä vihaiseksi Marikan puolesta. Tuollainen epäluotettava ja ilkeä mies, toivottavasti en törmää hänen kaltaisiin itse.

Ehkä mies ei ollut epäluotettava ja ilkeä. Tuo tilanne on niin ahdistava, että se saattaa saada sitä sivusta seuraavan ihmisen käyttäytymään noin. Varmasti näki dokumentin ennen sen esittämistä, mutta antoi olla sellaisenaan kuin sen silloin koki.

Ei tuollaista käytöstä oikeuteta sillä, että ahdisti toisen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Voi mikä tausta ääni, puheesta vaikea saada selvää. Pitäisi huomioida, että monilla on kuulossa vikaa ja tausta äänet estää kuulemisen. No onneksi ei ihan koko aikaa humise.

Siinä on tekstitys.