Dokumentti: Marikan kuolema
Oli koskettava, kaunis ja ahdistava. Ahdistavan kamalaa etenkin Marikan ja hänen miehensä jonkinlainen välirikko kuoleman lähestyessä kun toista olisi tarvinnut kaikkein eniten..
Kommentit (506)
Oliko tuo Jouni Laine Marikan mies. Marikan poika oli kait nimeltään Anshelm.
Onko tuo Anshelm käynyt koulua Palopuronkoulussa Hyvinkäällä. T: Anshelmin koulukaveri.
Elämä voi olla karu. Kuolema voi olla karu. Jo alkumetreillä, syntymässä voi pelkkä ei toivottu vahinko. Voihan se olla jooa niin että ei-toivottuna syntyy, elää ja kuolee, silloin on kaikkein lohdullisinta ja parasta elää viimeiset hetket yksin, ilman yhtäkään tylyttävää ku...äätä. Pahan ihmisen läsnöolo ei tuo mitään inhimillistä kuoleman lähestyessä, olipa se sitten omainen ,"ystävä" tai liripäinen henkilökunta.
Vierailija kirjoitti:
Marika asui Hyvinkäällä, käsittääkseni asunto oli hänen.
En tiedä jäikö mies sinne, vai muuttiko pois.
Mielestäni koti oli Riihimäellä ja saattokoti Hämeenlinnassa. Uskoisin, että Hyvinkäällä on eri saattokoti.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että Marikan miesystävä osaa antaa itselleen anteeksi. Häijysti sanottu, mutta myös miehen rooli oli tässä hyvin vaikea.
Miehen rooli oli erittäin vaikea. Uusi suhde ja puoliso kuolemansairas ja kumppanille entinen perhe rakkaampi. Useinhan alussa ei edes tiedä, mitä tästä kehittyy ja sitten toinen saa kuolemantaudin, niin miten pitäisi toimia.
Millainen mies jättää vaimonsa tämän sairastuttua virtsarakkosyöpään! Ei ollut edes parantumaton,vaan hyvä ennuste. Oliko mies nahjus?
Minäkin näin nyt vasta dokkarin ja täytyy kyllä ihmetellä näitä kommentteja täällä. En symppaa yhtään sitä miesystävää. Jos kerta sormukset on sormessa ja asutaan yhdessä, on suhde oletettavasti ihan vakava parisuhde. Silloin ei ole väliä onko yhdessä oltu 4 vai 24 vuotta. On todella itsekästä jättää toinen tuossa tilanteessa yksin.
Olen myös sitä mieltä, että kuolevalla on täysi oikeus olla itsekäs. Silloin ei tarvitse tavata ihmisiä, joita joutuu kannattelemaan, joista ei pidä tai mikä ikinä se syy onkaan. Minusta on itsekästä taas ei-kuolevan vaatia, että kuolevan täytyisi olla epäitsekäs enkeli ja tukea kaikkia muita. Jäljelle jääneillä on myös vaikeaa, olen itsekin ollut omaisen roolissa kuolevan äärellä, mutta me sitten käsittelemme omat tunteemme ja murheemme kun sen aika on. Omaisten kuuluu tukea sairastunutta ja kuolevaa.
Tämä dokkari ei ollut kaunis. Mutta ei elämä ole aina kaunista eikä kuolemakaan. Elämä on elämää ja siihen mahtuu niin paljon muutakin kuin naminamia ja ihanuutta. Kaikkea ei tarvitse sokerikuorruttaa.