Lue keskustelun säännöt.
Tuuli-Elina nosti kytkintä, vaikka kaikki oli hyvin
31.03.2021 |
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/d2dd8511-ed02-4d7b-a1b3-9219307f5628
Jotenkin tästä jutusta tuli miehenä mieleen, että olisi hauska kuulla miehen ajatukset. Tuuli-Elina nosti kytkintä vaikka kaikki oli hyvin. Nyt on rennompaa sinkkuilla, kun lapset on jo tehty, ei tarvitse enää etsiä siittäjää.
Mitä tästä oikein pitäisi ajatella tästä jutusta? Taas yksi voimaantuja joka väänsi lapset ja sen kummemmin ajattelematta mitä mies halusi elämältään ja suhteelta tai lapset, päätti vaan lähteä veks. Vai että hän todellakin on se voimaantuja eikä kenenkään tarvitse uhrata elämäänsä vaan tehdä mitä tahtoo?
Kommentit (226)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kommentoida aikuisen lapsen näkökulmasta yhtä tällaista vanhempien "ihan hyvää" parisuhdetta. Ihan hyvään kuuluu mielestäni myös se vanhempien keskinäinen tunneside ja yhteys. Omilla vanhemmillani oli kaikki ihan hyvin: lapset joita olivat kovasti halunneet, työt, talot, autot, harrastuksia, rahaa sen verran että pärjättiin. Se, mitä ei ollut, oli rakkaus, yhteenkuuluvuuden tunne, tyytyväisyys elämän läheisimpään ihmissuhteeseen, yhteistä "kieltä" eli riittävää yhteisesti jaettua tapaa nähdä asiat ja kommunikoida. Varmasti he halusivat parasta meille lapsille ja pitää perheen kasassa ja ajattelivat, että ero aiheuttaisi meille lapsille traumoja. Valitettavasti, jaloista aikomuksista ja periaatteista huolimatta, ihmiset eivät vain aina kykene sitten siinä käytännön elämässä ja arjessa toimimaan niin, että näin suuret negatiiviset tunteet kuten pettymys puolisoon ja kommunikaatio-ongelmat eivät vaikuttaisi elämään. Jostain syystä je eivät kyenneet ratkaisemaan näitä asioita, ja me lapset saimme tuntea sen hyytävän syyllisyyden taakan siitä, että meidän vuoksemme he joutuivat sietämään toisiaan, vaikka kylmyys ja halveksunta ja katkeruus toisiaan kohtaan huokui heistään. He olivat epäkypsiä, eivätkä kyenneet kehittymään ihmisinä ratkomaan ongelmiaan. Minulle sanottiin, että sellaisia parisuhteet ovat, kaikki, parempaa ei ole koskaan, missään, kenenkään kanssa.
Sain varmaan ikuiset traumat siitä kodin ilmapiiristä ja "rakkaus", ja parisuhdemallista. He olivat ehdottomasti vääriä ihmisiä toisilleen. Mielestäni lasta ei pidä altistaa myöskään myrkyllisyydelle, jos sille ei yrityksistä huolimatta aikuinen mitään voi. Emme ole täydellisiä, emme aina onnistu korjaamaan ja parantamaan kaikkea. Suurin palvelus minulle olisi ollut, jos vanhemmat olisivat eronneet, ottaneet etäisyyttä toisiinsa jolloin suhde meihin lapsiin olisi voinut myös olla terveempi. Sanontaa, lapsi on onnellinen kun vanhempikin on, käytetään epäilemättä itsekkäissä tarkoituksissa, kun halutaan tyydyttää omia halujaan. Asia ei mielestäni ole kuitenkaan mustavalkoinen, ja joskus suurempi vahinko on epäterve ihmissuhde kuin ero, myös lapsille.
Mitä ihmeen "ihan hyvää", jos vanhempien välillä oli kylmyys, katkeruus ja halveksunta? Ei kuulosta millään tasolla hyvältä.
Niinpä. Kun se mikä päällisin puolin näyttää "ihan hyvältä" ei aina ole sitä. Ja aikuiset myös rakentavat tarinoita siitä, että tämä on ihan hyvää elämää, koska haluavat kieltää totuuden.
Juuri tuollaisilta moni parisuhteessa oleva nainen kuulostaa, kun kuvailee elämäänsä: mies passaa tekemällä ”miesten työt”, miehen palkka kelpaa ja sitten vielä valitetaan miten mies ei tee ikinä mitään. Eron jälkeen ollaan ihan ulalla, kun rahaa ei enää olekaan kaikkeen, nuoretkin miehet huomaavat ja on niin kauhean voimaannuttavaa, kun saa Ikean lipaston itse kasattua eikä siihen miestä tarvinnut.
Sinkkunaisena olen näitä nähnyt. Jokainen tehköönsä omat elämänsä ratkaisut, mutta myönnän, että välillä huvittaa nämä jutut, koska tätä ns. voimaantumista, yksin pärjäämistä ym. on oma elämä ollut aina.
Ps. Noin nelikymppisten naisten kimpussa ovat parikymppiset nuoret miehet. Et ole sen ihmeellisempi kuin muutkaan naiset.
Luulin että kyseessä on pitkä suhde, mutta olikin miehensä kanssa vaan seitsemän vuotta yhdessä. Lapsetkin ovat siis vielä hyvin pieniä. Melkoisen lyhytjänteisen oloista.
Noh, elämä on valintoja, hyviä ja huonoja.
Surullisen oloinen tyyppi, tuntuu olevan aivan hukassa. Nyt ei kuitenkaan ole mikään teini kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen usempia vastaavia eronneita. Todellinen syy eroon on se, että haluaa vierasta ja yleensä on jo pettänytkin. Lopulta ei jaksa kaksoiselämää, niin on helpompi erota ja päästä vapaasti lentämään pylly ojossa. Lapsille (usein pienille) tämä onkin unelma, että oma vanhempi alkaa vaihtaa partneria kuin paitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.
Tämän ajatuksen kanssa vain tasapainoilen tässä aloituksessani, että kun se perhe on muutakin kuin minä. Toki hän perkaa varmaan kirjassaan näitä tuntemuksia. En silti ilkeäisi kehua lehdessä että jätin perheeni vaikka kaikki oli ok ja nyt olen jopa saanut huomiota parilta nuoremmalta naiselta, kun heiluttelin kopteria kentällä.
ap
Ymmärrän. Vastasin aloitukseesi lukematta lehtijuttua. Lasten hyvinvoinnin täytyy olla ykkösprioriteetti ja ratkaisut ja järjestelyt täytyy tehdä siitä näkökulmasta; vaikka ratkaisu olisi sitten ero puolisosta.
Lasten hyvinvoinnin kannalta olisi pitänyt pysyä yhdessä jos kerran siinä parisuhteessa miehen kanssa ei Tuuli-Elinan oman kertomuksen perusteella ollut mitään vikaa.
Nyt nimenomaan lasten hyvinvointi jäi toissijaiseksi kun minäminäminätuuliviiri sai päähänsä että eroanpa nyt koska ... no eroanpa nyt vaan.
t. ohis
Parempi se on erota 36 vuotiaana kun on vielä saumaa miehiin. Mitä järkeä Tuulin olisi ollut odottaa, että lapset täysi-ikäisiä? Olisi silloin 46v-50v ja sen ikäinen nainen ei saa nuorta miestä kihloihin
. Siinä iässä sitten ollaan sen lasten isän kanssa hamaan loppuun (koska pakko, muille ei kelpaa, ikävä totuus meille kaikille naisille)
N360/5
Mitä? Parempi se on tässä iässä erota, kun on vielä saumaa johonkin.
Ystäväni mies teki tän 35v kriisissä ja nyt säännöllisesti saa alle 27v pimuja.
Jätti nätin, 32v vaimonsa ja 3 lasta,
junaili ensin siten, että nainen muutti yksin pois miehen talosta--->mies oikeutettu lapsilisiin. Ja sitten piti huolen,että tulee viikko viikko huoltajuus, ettei tarvitse maksaa elareita,
Terveisiä R:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollaisilta moni parisuhteessa oleva nainen kuulostaa, kun kuvailee elämäänsä: mies passaa tekemällä ”miesten työt”, miehen palkka kelpaa ja sitten vielä valitetaan miten mies ei tee ikinä mitään. Eron jälkeen ollaan ihan ulalla, kun rahaa ei enää olekaan kaikkeen, nuoretkin miehet huomaavat ja on niin kauhean voimaannuttavaa, kun saa Ikean lipaston itse kasattua eikä siihen miestä tarvinnut.
Sinkkunaisena olen näitä nähnyt. Jokainen tehköönsä omat elämänsä ratkaisut, mutta myönnän, että välillä huvittaa nämä jutut, koska tätä ns. voimaantumista, yksin pärjäämistä ym. on oma elämä ollut aina.
Ps. Noin nelikymppisten naisten kimpussa ovat parikymppiset nuoret miehet. Et ole sen ihmeellisempi kuin muutkaan naiset.
Mä tein niin päin että ensin opettelin itse pärjäämään ja tekemään kaikki "työt", ja nyt nelikymppisenä olen ollut reilu viisi vuotta parisuhteessa miehen kanssa. Ja ihan betonin valamisesta ja alajuoksujen korjaamista myöten oolen itse tehnyt, eli joku kusipojan nesteen lisääminen menee ihan vettä vain.
”Itku meinasi tulla, mutta silkasta onnesta. Ai jestas, en ole tajunnutkaan, kuinka paljon olen kaivannut yksin olemista! Ystävänsä kanssa brunssilla ollessaan Ruuskanen tunsi vuosiin elämänsä omaa elämäänsä. Samalla ajatus herätti syyllisyyttä, sillä hän ei kaivannut edes lapsiaan. Tuntuu, että minun kuuluisi itkeä ikävää sikiöasennossa suihkun nurkassa, mutta entä jos ei vain kerta kaikkiaan tunnu siltä? Olenko huono äiti?"
Niin, millainen äiti tai isä ei ikävöi lapsiaan? Ei nyt ehkä kahvittelun aikana, mutta jotenkin tuosta saa käsityksen ettei kaipaa ollenkaan. Onhan näitä pyryharakoita nähty maailman sivu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parin kesän päästä T-E on kahden lapsen 40v yh ja todellisuus iskee päin näköä. On pilannut lapsiensa mahdollisuuden normaaliin perheeseen ja hyvä mies menetetty jollekin aivot omaavalle naiselle, koska luultavasti joku podcastbimbo aivopesi "voimaantumaan", eroamaan ja kiimasekoiluun. Voi voi.
Eli naisen arvo lasketaan iän mukaan? Jos 24v äiti eroaa huvikseen, niin se on sitten ok? Kun ei ole edes kolmeakymmentä pari kesän päästä? Elämä edessä.
Ja tällä TuuliElinalla ohi, kun on jo 40v?
Vierailija kirjoitti:
Parempi se on erota 36 vuotiaana kun on vielä saumaa miehiin. Mitä järkeä Tuulin olisi ollut odottaa, että lapset täysi-ikäisiä? Olisi silloin 46v-50v ja sen ikäinen nainen ei saa nuorta miestä kihloihin
. Siinä iässä sitten ollaan sen lasten isän kanssa hamaan loppuun (koska pakko, muille ei kelpaa, ikävä totuus meille kaikille naisille) N36
Tulee sellainen vaikutelma, että kirjoittaja on "nuorekas" mies 55 v. Odottamassa niitä max 30-vuotiaita naisia. :D
Mun mielestä taas paras ratkaisu oli olla sinne 36-vuotiaaksi asti sinkkuna, ja sitten ottaa mies. En todellakaan ole eroamassa, vaikka olenkin JO 45v :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä samanlainen tapaus. Nainen halusi eron koska ei jaksanut perhearkea 24/7. Halusi vapaata lapsista. Lapset elää isällään. Olisi ehkä kannattanut jättää lapset tekemättä..
Minkä tähden olisi pitänyt? Lapset ovat varmaan eri mieltä siitä olisiko heidän pitänyt syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Naisista on tullut tuuliviirejä.
Nomen est omen, vai miten se nyt meni! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettakaa siis lapsille, että pitää tyytyä ihan hyvään vaikka ei olisi onnellinen. Mitä pahaa vapaudessa on? Ja virheitä tekevät kaikki. Tiedättekö te jokaisen ison päätöksen kohdalla, että se on satavarmasti oikea?
Vai?
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollaisilta moni parisuhteessa oleva nainen kuulostaa, kun kuvailee elämäänsä: mies passaa tekemällä ”miesten työt”, miehen palkka kelpaa ja sitten vielä valitetaan miten mies ei tee ikinä mitään. Eron jälkeen ollaan ihan ulalla, kun rahaa ei enää olekaan kaikkeen, nuoretkin miehet huomaavat ja on niin kauhean voimaannuttavaa, kun saa Ikean lipaston itse kasattua eikä siihen miestä tarvinnut.
Sinkkunaisena olen näitä nähnyt. Jokainen tehköönsä omat elämänsä ratkaisut, mutta myönnän, että välillä huvittaa nämä jutut, koska tätä ns. voimaantumista, yksin pärjäämistä ym. on oma elämä ollut aina.
Ps. Noin nelikymppisten naisten kimpussa ovat parikymppiset nuoret miehet. Et ole sen ihmeellisempi kuin muutkaan naiset.
Kyllä ne parikymppiset nuoret miehet on ihan omanikäistensä kimpussa. Ei tuolla kulje mitään nelikymppisiä naisia parikymppisten poikien kanssa, harvoin näkee. Jonkin miltääntuntutumattoman säälittävän kännipanon voi ehkä joskus "saada" parikymppiseltä, joka ei saanut omanikäistään sinä iltana, mutta siinäpä se. Aika yksinkertaisen oloinen nainen tämä t-e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei tarvitse uhrata elämäänsä. Jokainen saa tehdä, mitä tahtoo - sukupuolesta riippumatta. Vain lapsista on huolehdittava aikuiseksi saakka. Saa lähteä, saa erota, saa muuttaa elämänsä. Ihmisen perustila on olla yksin. Kaikki muut tavat elää ovat sopeutumista ja väliaikaista. Kuinka pitkään? Sen saa jokainen päättää itse.
Tämän ajatuksen kanssa vain tasapainoilen tässä aloituksessani, että kun se perhe on muutakin kuin minä. Toki hän perkaa varmaan kirjassaan näitä tuntemuksia. En silti ilkeäisi kehua lehdessä että jätin perheeni vaikka kaikki oli ok ja nyt olen jopa saanut huomiota parilta nuoremmalta naiselta, kun heiluttelin kopteria kentällä.
ap
Ymmärrän. Vastasin aloitukseesi lukematta lehtijuttua. Lasten hyvinvoinnin täytyy olla ykkösprioriteetti ja ratkaisut ja järjestelyt täytyy tehdä siitä näkökulmasta; vaikka ratkaisu olisi sitten ero puolisosta.
Lasten hyvinvoinnin kannalta olisi pitänyt pysyä yhdessä jos kerran siinä parisuhteessa miehen kanssa ei Tuuli-Elinan oman kertomuksen perusteella ollut mitään vikaa.
Nyt nimenomaan lasten hyvinvointi jäi toissijaiseksi kun minäminäminätuuliviiri sai päähänsä että eroanpa nyt koska ... no eroanpa nyt vaan.
t. ohis
Parempi se on erota 36 vuotiaana kun on vielä saumaa miehiin. Mitä järkeä Tuulin olisi ollut odottaa, että lapset täysi-ikäisiä? Olisi silloin 46v-50v ja sen ikäinen nainen ei saa nuorta miestä kihloihin
. Siinä iässä sitten ollaan sen lasten isän kanssa hamaan loppuun (koska pakko, muille ei kelpaa, ikävä totuus meille kaikille naisille) N36
Miksi oletat, että viisikymppinen nainen haluaisi NUOREN miehen? Ei kiitos!
On se jännä, 50v mies haluaa nuorenmman naisen ja 50v nainen samanikäisen miehen... Kohtaamis ongelma...? Not
Vasta muutaman vuoden ollut äitinä JA NYT JO KYLLÄSTY!
Ei hyvin mee, vielä on pitkä matka kasvatushommaa edessä!
T. Sanoo se, joka oli tuossa iässä jo tehtävän loppusuoralla ja nyt kahden aikuisen äitinä saa mennä ja tulla kuin huvittaa. Ei tarvitse lasten hoidoista järjestellä ja kitistä.
Taitaaa olla vaan vastuuta pakoileva nainen!!
Hän nautti JO PITKÄSTÄ VAPAASTA NUORUUDESTAAN ILMAN LAPSIA.
Eli ainoastaan saa lähteä jos on väkivaltaa tai pettämistä tms?
En ollut omassa suhteessani millään tapaa vaarassa, mutta jos joutuisin lasteni isän kanssa asumaan yhdessä niin tulisin hulluksi. Hän osallistui siivoamiseen, lastenhoitoon (kun lapset vanhempia) ja ruuan laittoon, mutta jatkuva seksin kyttääminen, kaksimieliset nonstop "läpät" ja muutenkin samojen "hauskojen" juttujen viljely päivästä toiseen, täysin erilaiset elämänrytmit ja kiinnostuksen kohteet, eriävät tavat kasvattaa lapsia ja tietyt arvoihin ja arvostuksiin liittyvät erot olivat suurimmat ongelmat.
Ja joo, mentiin yhteen 18v joten hieman muutuimme ihmisinä suhteemme aikana.
Periaatteessa siis kaikki oli hyvin, mutta ei vaan persoonat enää natsanneet. Aikamoista kärsimystä olisi elämä ollut jos parisuhdetta tulisi vaan pitää yllä vaikka ainoa tunne toista kohtaan on ärsytys.
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein tästä jutusta saanut kuvaa fiksusta ja vastuuntuntoisesta, KYPSÄSTÄ aikuisesta ihmisestä. Kun mulla on oikeus ja musta ei vaan enää tuntunu silleen siltä.
Voin toki olla väärässä.
Mutta hei tämä olikin ilmaista mainosta hänen uudelle kirjalleen... tämä mimmi ajattelee löytäneensä markkinaraon ja kohdeyleisön kaikista perheenäideistä, joita joskus vähän turhauttaa.
No on varmaan erilaisia toiveita ja motiiveja prisuhteille. Itse en haluaisi olla suhteessa, jossa puolison motiivi olisi esim. yksinolemisen pelko, halu rutiinien säilyttämiseen tai että parisuhde antaa turvaa. Rakkauteen kuuluu parisuhteen vakauden ja turvan arvostaminen, mutta halu elämän vakauteen ja turvaan ei ole sama asia kuin rakkaus. Ihmissuhteista voi saada turvaa ilman parisuhdettakin.