Tuuli-Elina nosti kytkintä, vaikka kaikki oli hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin jo etunimen perusteella, että tässä puhutaan tyypistä, jonka kanssa opiskelin samaan aikaan korkeakoulussa :D

Ei yllätä.

Juorut kehiin. Millaisessa maineessa oli?

Tosi iloinen ja aurinkoinen nuori nainen, ei siinä mitään. Juontajan ammatti ja esillä olo sopii hänelle varmasti hyvin, miellyttävä ääni ja sujuva ulosanti. Jotenkin tuntui kuitenkin olevan hukassa itsensä kanssa? Joistain ihmisistä vain tulee epävakaa fiilis. Pyöri myös neljän hengen äänekkäässä ja räiskyvässä tyttöporukassa, joiden käytös väsytti moniakin, kun olivat aina kikattelemassa ja äänessä ja "sekoilemassa".

Allekirjoitan. Myös samaan aikaan kyseisen henkilön kanssa opiskelemassa ollut.

Ihmeellinen tarina, herättää pelkkiä kysymyksiä. Kolmenkympin kriisikö iski? Väsy lapsiperhearkeen? Liian vähän omaa aikaa niin pitää ottaa lopullinen irtiotto koko perheestä? Kyllästyminen omaan mieheen? Ehkä kaikki nämä. Onko liian nuorena menty naimisiin ja tehty lapset? Ei eletty sitä nuoruutta seurusteluineen ja biletyksineen? Luettu liikaa naistenlehtiä ja saatu ideoita? Nytkö on sitten onnellinen, kunnes...? Eräs tuttavani teki juuri näin, lapset ja uusi omakotitalo, vakituinen työ ja sama mies 10v. Kyllästyi tasaiseen arkeen ilmeisesti, mikään ei oikeasti ollut pilalla, omien sanojensa mukaan. Halusi erota, sai sen ja tukun rahaa yhteisestä talosta.  Osti uuden kodin ja muutti sinne toisen lapsensa kanssa. Alkoi bilettää ja vaihtoi miestä useammin kuin monet vaatteita. Lapset kärsi, alkoivat oireilla, ja päätyivät lopulta sijoitukseen, toinen laitokseen pahojen mt-ongelmien vuoksi. Äitiä ei kiinnostanut lastenkasvatus vaan oma läheisriippuvuus ja biletys. Koko perheen elämä pilalla, etenkin lasten, ja yhteiskunnan niskaan kaatui kaikki kasvatus ja hoitaminen. En pysty ymmärtämään tällaista itsekkyyttä.

Olisi todellakin mukavaa saada kuulla miehen puolikin tästä asiasta, onkohan yhtä onnellinen elämään kun tekee parisuhteessa kaiken oikein, ja silti jätetään.

Ne viisi pelottavaa kirjainta...!

Tuulin elämän kovin päätös oli että laittaako lasten ja miehen

elämän pirstaleiksi, jotta pääsee baariin heiluttamaan persettä

nuoremmille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuntui vähän pissikseltä kun on lähtenyt avioliitosta ja lapsilta on hajonnut perse niin hänelle on ollut upeinta heiluttaa persettä baarissa ja saada huomiota nuoremmilta miehiltä. 

Niinpä!

Nämä nykyajan vahvat ja itsenäiset naiset......

Ennen erottiin jos oli joku oikea syy. Nyt erotaan vain mielijohteesta ja sitten jaetaan tavaraa ympäri kaupunkia....

Näitä samanlaisia tapauksia on myös miehissä. Miehet vaan harvemmin huutelee lehdessä että lapset ja vaimo ei enää kiinnostanut ja on kivempi pyöriä baareissa vonkaamassa toosaa.

Tämä minullekin tuli mieleen. Eikö se ole miehelle se tavallisin syy erota, että mies ei enää koe kiinnostusta ja/tai kemiaa, ja silmä alkaa etsiä naista, jonka kanssa löytyisi taas kemiaa? Kuinka paljon onkaan tilstollisesti miehiä, jotka jättävät naisen yksinhuoltajaksi? Ja sitten alkaa sinkkuelämä. Olen oppinut ajattelemaan, että tämä on itse asiassa aika ns normaalia? Tuuli-Elinan kuvailu kylläkin kuulosti aika erikoiselta, jos tavoite oli näin kevyesti vaan päästä olemaan yksin, sekä baareihin pörräämään.

Miehillä vaan useammin on jo se uusi katsottuna ja koeajettuna, miehet hyppää useammin uuteen suhteeseen suoraan.

Niinpä! En tiedä yhtään miestä, joka olisi eronnut, koska haluaa olla sinkku. Sen sijaan tiedän useamman lennosta uuteen vaihtaneen miehen.

Aloittaja kuulostaa ihan semisti katkeralta tai ylimieliseltä. Varmaan Iltalehden toimittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin kesän päästä T-E on kahden lapsen 40v yh ja todellisuus iskee päin näköä. On pilannut lapsiensa mahdollisuuden normaaliin perheeseen ja hyvä mies menetetty jollekin aivot omaavalle naiselle, koska luultavasti joku podcastbimbo aivopesi "voimaantumaan", eroamaan ja kiimasekoiluun. Voi voi.

Kuka määrittelee, mikä on ”normaali” perhe? Onko tämän ”hyvän miehen” uusi perhe, jonka hän perustaa ”aivot omaavan naisen kanssa” normaali?

Normaali perhe on sellainen missä lapsilla on sekä äiti että isä ja molemmat ovat läsnä ja osallistuvat lasten kasvatukseen. Normaalissa perheessä lapsilla on myös hyvä ja turvallinen olo ja he saavat riittävästi rakkautta sekä huomiota osakseen.

Haisee ikäkriisiltä. Vielä pitää vaihtaa puolisoa ja kokea uutuuden huumaa. Tehdän uuden puolison kanssa se yhteinen lapsi ja hehkutetaan uutta perheonnea ja mahtavaa jee. Sitten se uusi puoliso jättää ja sitten ollaan että täh. Elämä sun mun ja noiden lapsien kanssa ei ollutkaan niin kivaa vaan kaivataan takaisin siihen omaan ydinperheeseen.

Oppikaa jo ihmiset, ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, myös omaa nurmikkoa voi hoitaa ja kastella. Ei myöskään aina tarvitse erota, jotta voi toteuttaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kuulostaa ihan semisti katkeralta tai ylimieliseltä. Varmaan Iltalehden toimittaja.

Höpö höpö. Kuhan ihmettelen.

Ap

Mitäpä tuosta? Ei rakastanut sitä miestä, kai olisi sen muuten tahtonut pitää. Jos vasta nyt käsitys ihmissuhteista on laajentunut ja on ymmärtänyt, ettei puolison kanssa tarvitse suorittaa avioliittoa minkään tietyn kaavan mukaan, niin harmihan se on, että on kuvitellut, että elämän on pakko olla sellaista. Himpun verran yksinkertaisen kuvan hänestä saa, sellaisen jonka elämää on määrittänyt "normaalien" hyväksyntä ja nyt sitten paskat nakkaa siitä "normaalien" hyväksynnästä. Vieläkin tulee kuva ihmisestä, joka kelaa hirveällä tarmolla mitä toiset mahdollisesti, luultavasti kelaa. Parhaimmillaan keskinkertainen ajattelija.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä tuosta? Ei rakastanut sitä miestä, kai olisi sen muuten tahtonut pitää. Jos vasta nyt käsitys ihmissuhteista on laajentunut ja on ymmärtänyt, ettei puolison kanssa tarvitse suorittaa avioliittoa minkään tietyn kaavan mukaan, niin harmihan se on, että on kuvitellut, että elämän on pakko olla sellaista. Himpun verran yksinkertaisen kuvan hänestä saa, sellaisen jonka elämää on määrittänyt "normaalien" hyväksyntä ja nyt sitten paskat nakkaa siitä "normaalien" hyväksynnästä. Vieläkin tulee kuva ihmisestä, joka kelaa hirveällä tarmolla mitä toiset mahdollisesti, luultavasti kelaa. Parhaimmillaan keskinkertainen ajattelija.

Mua kyrsii se ettei kyetä näkemään kuin kaksi vaihtoehtoa joko parisuhde tai avioliitto ja Hoplop mekka. Yksinoloa ei edes suostuta harkitsemaan, koska yhteiskunnallinen odotus ja status 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin kesän päästä T-E on kahden lapsen 40v yh ja todellisuus iskee päin näköä. On pilannut lapsiensa mahdollisuuden normaaliin perheeseen ja hyvä mies menetetty jollekin aivot omaavalle naiselle, koska luultavasti joku podcastbimbo aivopesi "voimaantumaan", eroamaan ja kiimasekoiluun. Voi voi.

Kuka määrittelee, mikä on ”normaali” perhe? Onko tämän ”hyvän miehen” uusi perhe, jonka hän perustaa ”aivot omaavan naisen kanssa” normaali?

Normaali perhe on sellainen missä lapsilla on sekä äiti että isä ja molemmat ovat läsnä ja osallistuvat lasten kasvatukseen. Normaalissa perheessä lapsilla on myös hyvä ja turvallinen olo ja he saavat riittävästi rakkautta sekä huomiota osakseen.

Eli jos äiti tai isä matkustaa työkseen paljon, perhe ei ole normaali, koska jompikumpi vanhemmista ei ole läsnä. Saako töissä kuitenkin käydä?

Se on ihan ok että haluaa vielä seminuorena tuntea olonsa halutuksi jne, mutta sitä en ymmärrä, miksi se on toteutettava samalla tavalla kuin kaksfemmana, jossain tanssilattialla keekoilemalla. Tai siis, mä oon 45 ja eronnut lasten isästä sillä en yksinkertaisesti enää rakastanut sellaisella tavalla, kuin hän olisi ansainnut.

Oliko eka muna vai kana, en tiiä, mutta myöskään seksielämä ei koskaan oikein tyydyttänyt mua ja koin ihan kehollista tuskaa siitä, että oltiin eri aaltopituuksilla sängyssä. Lopulta totesin että on moraalisesti oikein antaa miehen etsiä itselleen parempi kumppani. Kuulostaa naurettavalta mutta olin aivan hemmetin kiukkuinen ja ahdistunut usein vain siksi, että janosin erotiikkaa ja siihen liittyvää toisen kohtaamista enkä sitä saanut mieheltäni.

Myös mulle ero oli elämäni vaikein päätös, koin syyllisyyttä enkä pystynyt edes haaveilemaan mistään uusista suhteista. Ekat irtoseksikokemukset aiheutti vaan ahdistusta mutta pikku hiljaa oon alkanut hyväksyä, että haluaisin ihan vakituisen suhteen ja saatan jäädä lopullisesti yksin. Se "sinänsä kaikki on ihan ok" fiilis hallitsi olotilaani ihan liian pitkään enkä sen alta pystynyt ymmärtämään, että erota saa ja voi, vaikka olis lapsia. Mun mielestä meitä naisia hallitsee edelleen syvälle isketty kristillinen eetos jossa nainen on paholaisesta seuraava, jos valitsee itsellisen elämän miehen puolison sijaan.

Mutta mitä tohon kirjailijaan tulee, niin toivoisin myös hänelle loppuelämän perspektiiviä näihin asioihin: kun mittari alkaa heilua viidessäkymmenessä, on Kallen tanssilattia oikeasti aivan hemmetin synkkä paikka eikä mikään vapauden saareke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuntui vähän pissikseltä kun on lähtenyt avioliitosta ja lapsilta on hajonnut perse niin hänelle on ollut upeinta heiluttaa persettä baarissa ja saada huomiota nuoremmilta miehiltä. 

Niinpä!

Nämä nykyajan vahvat ja itsenäiset naiset......

Ennen erottiin jos oli joku oikea syy. Nyt erotaan vain mielijohteesta ja sitten jaetaan tavaraa ympäri kaupunkia....

Näitä samanlaisia tapauksia on myös miehissä. Miehet vaan harvemmin huutelee lehdessä että lapset ja vaimo ei enää kiinnostanut ja on kivempi pyöriä baareissa vonkaamassa toosaa.

Tämä minullekin tuli mieleen. Eikö se ole miehelle se tavallisin syy erota, että mies ei enää koe kiinnostusta ja/tai kemiaa, ja silmä alkaa etsiä naista, jonka kanssa löytyisi taas kemiaa? Kuinka paljon onkaan tilstollisesti miehiä, jotka jättävät naisen yksinhuoltajaksi? Ja sitten alkaa sinkkuelämä. Olen oppinut ajattelemaan, että tämä on itse asiassa aika ns normaalia? Tuuli-Elinan kuvailu kylläkin kuulosti aika erikoiselta, jos tavoite oli näin kevyesti vaan päästä olemaan yksin, sekä baareihin pörräämään.

Miehet tekevät eroista murto-osan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin kesän päästä T-E on kahden lapsen 40v yh ja todellisuus iskee päin näköä. On pilannut lapsiensa mahdollisuuden normaaliin perheeseen ja hyvä mies menetetty jollekin aivot omaavalle naiselle, koska luultavasti joku podcastbimbo aivopesi "voimaantumaan", eroamaan ja kiimasekoiluun. Voi voi.

Kuka määrittelee, mikä on ”normaali” perhe? Onko tämän ”hyvän miehen” uusi perhe, jonka hän perustaa ”aivot omaavan naisen kanssa” normaali?

Normaali perhe on sellainen missä lapsilla on sekä äiti että isä ja molemmat ovat läsnä ja osallistuvat lasten kasvatukseen. Normaalissa perheessä lapsilla on myös hyvä ja turvallinen olo ja he saavat riittävästi rakkautta sekä huomiota osakseen.

Eli jos äiti tai isä matkustaa työkseen paljon, perhe ei ole normaali, koska jompikumpi vanhemmista ei ole läsnä. Saako töissä kuitenkin käydä?

Perhe pitäisi olla aina tärkeämpi kuin työ

Lähipiirissä samanlainen tapaus. Nainen halusi eron koska ei jaksanut perhearkea 24/7. Halusi vapaata lapsista. Lapset elää isällään. Olisi ehkä kannattanut jättää lapset tekemättä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin kesän päästä T-E on kahden lapsen 40v yh ja todellisuus iskee päin näköä. On pilannut lapsiensa mahdollisuuden normaaliin perheeseen ja hyvä mies menetetty jollekin aivot omaavalle naiselle, koska luultavasti joku podcastbimbo aivopesi "voimaantumaan", eroamaan ja kiimasekoiluun. Voi voi.

Kuka määrittelee, mikä on ”normaali” perhe? Onko tämän ”hyvän miehen” uusi perhe, jonka hän perustaa ”aivot omaavan naisen kanssa” normaali?

Normaali perhe on sellainen missä lapsilla on sekä äiti että isä ja molemmat ovat läsnä ja osallistuvat lasten kasvatukseen. Normaalissa perheessä lapsilla on myös hyvä ja turvallinen olo ja he saavat riittävästi rakkautta sekä huomiota osakseen.

Eli jos äiti tai isä matkustaa työkseen paljon, perhe ei ole normaali, koska jompikumpi vanhemmista ei ole läsnä. Saako töissä kuitenkin käydä?

Perhe pitäisi olla aina tärkeämpi kuin työ

Täälläkin haukutaan naisia kuppaajiksi. Naisen pitää tuoda miehen tavoin leipää pöytää tai muuten alkaa kyräily.

Kuulostaa siltä että hän on ns. rajaton ihminen, joka ei osaa ottaa omaa tilaa tai kasvattaa omaa identiteettiään omaehtoisesti. Vaan ajautuu jatkuvasti sopeutumaan ympärillä olevaan kunnes kadottaa itsensä. Mulla on vain yksi lapsi ja jossain määrin epätyydyttävä parisuhde, mutta en kyllä koe mitään vapauden puutetta tässä. Voin ihan hyvin käydä juhlimassa ja vaikka vaeltamassa aivan yksin ilman miestä ja lasta, jos tarve on. Tuuli-Elinan olisi hyvä varmaan vähän pohtia minkälainen miesihanne hänellä on ja miten se vaikuttaa hänen kykyynsä elää omannäköistä elämää.

Ps. Toi öljynvaihtohomma on lähes vitsi, mun mummi osas tehdä sitä jo 1960-luvulla itsenäisesti autoonsa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään järisyttävä emansipatorinen akti.

Puolet liitoista päätyy eroon ja ei ole mitään takeita, että ydinperheessä on lapsilla aina parempaa. Lapsille ei ole millään tavalla vaarallista, että äiti heiluttaa persettä jos he ovat silloin isällään. Aivan ihmeellistä moralisointia. Tulkaapa tälle vuosituhannelle. Isät ovat tehneet tällaista aina, jos nyt joku nainenkin joskus tekee, niin yrittäkää kestää. Kenenkään ei kannata olla liitossa jossa ei viihdy, ei edes lasten takia.