Lue keskustelun säännöt.
Miehen ystävät eivät välitä minusta
30.03.2021 |
Olin kirjoittamassa että eivät pidä minusta, mutta ei kyse taida olla siitäkään. Minä olen vain heille täysin yhdentekevä. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä kymmenisen vuotta, joten minulla ei ole kauheasti toivoa, että asia enää muuttuisi. Asia kuitenkin jostain syystä harmittaa. Yritän itse olla kaikille ystävällinen ja huomaavainen, mutta on kuitenkin myönnettävä, että en kai ole erityisen kiinnostava. Olen hiukan syrjäänvetäytyvä, enkä tuo itseäni oma-aloitteisesti esille. En ole myöskään mikään hurjapää tai muuta sellaista, mikä voisi ulkopuolisia kiinnostaa.
Kuitenkin aiemmassa parisuhteessani olen kokenut ihan toisenlaista: silloisen kumppanin kaverit pitivät minusta kovastikin, ja saatoin olla luontevana osana mukana vaikka jossain illanvietoissa. Tuntui, että minut "nähtiin" ja minua arvostettiin ystävänä siinä missä kumppaniniakin.
Omat ystäväni pitävät miehestäni todella paljon, ja siksikin tuntuu kummalliselta, että hänen ystäviensä suunnalta suhtautuminen on ihan eri. Ei kukaan siis ole minulle epäkohtelias, mutta minulle ei koskaan puhuta, vaikka olisin paikalla. Mielipiteeni ja juttuni eivät kiinnosta ketään.
Tämä voi kuulostaa pikkusieluiselta valituksen aiheelta, mutta ehkä on kuitenkin luonnollista toivoa hyväksyntää oman rakkaan läheisiltä? Ehkä on sentään parempi että minusta ei piitata, kuin että minua jostain syystä inhottaisiin, mutta siltikin tuntuu tylsältä etten voisi kuvitella lähteväni miehen kaveriporukan kanssa vaikka pyöräreissuille tai festareille. Mies kyllä tukisi minua, jos haluaisin olla mukana, mutta en oikein itse enää halua/uskalla, kun minulle ei vaan lämmetä. (Ja toki korona-aikana ei nyt voisikaan yrittää kohentaa tilannetta.)
Millainen suhde teillä on kumppaninne ystäviin? Onko kukaan kokenut samaa kuin minä?
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Tämä tuskin oli vakavissaan kirjoitettu kommentti, mutta vastataan varmuuden vuoksi: ei riipu sukupuolesta tämä asia. Jos miehellä sattuisi olemaan naispuolisia ystäviä, niin asia olisi aivan sama.
ap
Ihan tosissani kirjoitin kommenttini ja jätit siihen vastaamatta. Onko sinun pakko olla huomion keskipisteenä?
Ei. Ei se, että toivoo olevansa osa porukkaa, tarkoita keskipisteenä olemista.
ap
He ovat miehesi kavereita, miksi sinun pitäisi tulla heidän kanssa niin loistavasti toimeen? Hommaa oikeita ongelmia.
Ihan aloituksessanikin käsittelen näitä asioita mitä ihmettelet. Ei ole maailman isoin ongelma, mutta minulle ihan todellinen ongelma, kun olisi kiva että tulisi hyvin toimeen oman kumppanin läheisten kanssa. Murheensa kullakin, eikö vain?
ap
Kuulostaa lähinnä teinimeiningiltä ja siltä, että yrität liikaa. Moni vierastaa sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on miehesi ystäviä. Anna olla miehesi ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.
Murjottaneet vaiti...lienee kyseessä typerät, mustasukkaiset naikkoset, jotka luulevat että "tuo yrittää vietellä mieheni, apua, en puhu sille".
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :( Minulle ainakin välittyi viesteistäsi kuva, että olet mukava ja sydämellinen ihminen. Tottakai haluaa että oman rakkaan kaverit voisivat olla sinunkin kavereitasi.
Voisiko olla niin, että miehen kaveritkin ovat vain ujoja/eivät tiedä mistä sinulle jutella? Ihmiset tykkäävät siitä, kun olet kiinnostunut heidän asioistaan, voisitko siis kysellä vaikka heidän mielenkiinnonkohteistaan? Sillä voisi saada keskustelun avattua ja kaveruus voisi alkaa rakentua. Jos harrastaa vaikka pyöriä niin kysele millainen pyörä heillä on, tuleeko paljon kilometrejä kesässä jne.. Siitä se lähtee :) Voi olla, että he ajattelevat sinua tylynä tai ettet tykkää heistä vaikket tarkoituksella sellaista kuvaa olisikaan antanut.
Minua pidetään monesti jäyhänä ja töykeänä, vaikken todellakaan ole. Olen vain ujo ja kynnys alkaa puhua ihmisille on suuri. Tsemppiä!
Kiitos paljon viestistäsi! Todellakin, varmimpia tapoja saada ystävyys alkamaan olisi varmasti tuo, että osoittaa kiinnostusta sen toisen ihmisen asioita kohtaan. Olen tähän kyllä pyrkinyt, ujouteni sallimissa rajoissa. Onhan niitä keskusteluja joskus syntynytkin, mutta ne eivät silti "lähde lentoon", ja seuraavalla tapaamisella ollaan taas lähtöpisteessä, melkein kuin oltaisiin vieraita toisillemme taas. Mutta ehkä sitten vaan olen tylsä, eipä ketään voi pakottaa ystävystymään jos toinen ei tunnu kiinnostavalta. Kiva olisi olla enemmän sisällä miehen porukassa, kun hänkin on minun porukassani, mutta eipä siinä sitten...
ap
Ei tarvitse synkata, mutta ainakin itse olen työelämässäkin tottunut siihen, että vastapuolen kanssa yritetään olla mukavasti, kiinnostunut ja löytää yhteistä tarttumapintaa, ettei voi vaan ignoorata seurassa olevaa ihmistä, koska se on todella epäkohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tilanne tai hommata sellainen mies, jonka kaverit on enemmän sinun makuusi. Et sinä voi pakottaa ketään kaveriksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse synkata, mutta ainakin itse olen työelämässäkin tottunut siihen, että vastapuolen kanssa yritetään olla mukavasti, kiinnostunut ja löytää yhteistä tarttumapintaa, ettei voi vaan ignoorata seurassa olevaa ihmistä, koska se on todella epäkohteliasta.
Työelämä ja vapaa-aika on erikseen. Ei ketää voi pakottaa kaveeraamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.Murjottaneet vaiti...lienee kyseessä typerät, mustasukkaiset naikkoset, jotka luulevat että "tuo yrittää vietellä mieheni, apua, en puhu sille".
Aikamoisia oletuksia taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse synkata, mutta ainakin itse olen työelämässäkin tottunut siihen, että vastapuolen kanssa yritetään olla mukavasti, kiinnostunut ja löytää yhteistä tarttumapintaa, ettei voi vaan ignoorata seurassa olevaa ihmistä, koska se on todella epäkohteliasta.
Työelämä ja vapaa-aika on erikseen. Ei ketää voi pakottaa kaveeraamaan.
Kyllä kutsuilla ja illanistujaisissa pitäisi osata käyttäytyä. Tietenkään ei tarvitse joka viikko tavata sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei synkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten moneen kertaan todettu, aina ei kemiat kohtaa. Eikä kukaan pakota passaamaan ja viihdyttämään vieraita. Mielestäni analysoit tilannetta liikaa. Jos sinulla on kuitenkin hyvä suhde niin en lähtisi tekemään tällaisesta asiasta ongelmaa.
Samoin ajattelen. Olen ollut mieheni kanssa lähes 25 vuotta ja meillä molemmilla on kaverimme. On yhteisiäkin, mutta myös omat ja ainakaan minä en ole yrittänyt edes sen enempää kaveerata heitä.
Mies saa minun puolestani olla kavereiden kanssa ihan rauhassa ja minä saan olla myös kavereitteni kanssa rauhassa ilman, että mies haluaa ängetä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama juttu. Mekin ollaan oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Miehen miespuolisten kavereiden kans tulen ihan ok juttuun, mutta heidän vaimonsa ovat aina murjottaneet vaiti, kun ollaan tavattu. Ollaan tehty miehen kanssa sopimus, että hän tapaa kavereitaan yksin tai lapsemme kanssa. Hänen kaverinsa eivät ole enää tervetulleita käymään meillä vaan mies tapaa heitä muualla. Surettaa ja en ymmärrä
mikä mussa on vialla. Mutta näillä mennään.Kurjaa :( Naisten kesken vielä luulisi löytyvän helpommin jotain yhteistä keskusteltavaa. Minun mieheni kaverit ovat kaikki sinkkuja, että ehkä siinä on yksi mahdollinen selitys sille että olen ulkopuolinen. Mutta toisaalta, ei ystävyyden/kaveruuden pitäisi olla sukupuolestakaan kiinni. Ja sekin ehkä loukkaa, ettei edes yritetä. Itse olen yrittänyt vaikka mitä: olen lähtenyt mukaan ties minne, jopa muuttoavuksi, olen leiponut, laittanut ruuat, kysellyt kuulumiset, järjestänyt mukavaa tekemistä jos ovat vaikka tulleet meille jne. Ja antanut myös tilaa. Mutta rehellisesti en muista että minun kuulumisiani olisi koskaan kukaan kysynyt, saati että pääsisin vielä syvällisemmin mukaan keskusteluun.
ap
No mites sun kaveriporukka suhtautuu sun mieheen? Hengailevatko luontevasti keskenään ja tunteeko miehesi heidät ystävikseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vi**umaisinta jos miehen kavereita tulee meidän yhteiseen kämppään viettämään iltaa ja itse kokannut&tarjonnut juotavaa ja yrittänyt olla kiva kaikinpuolin ja sitten se yritys ignoorataan. En halua olla outsider omassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten moneen kertaan todettu, aina ei kemiat kohtaa. Eikä kukaan pakota passaamaan ja viihdyttämään vieraita. Mielestäni analysoit tilannetta liikaa. Jos sinulla on kuitenkin hyvä suhde niin en lähtisi tekemään tällaisesta asiasta ongelmaa.
Samoin ajattelen. Olen ollut mieheni kanssa lähes 25 vuotta ja meillä molemmilla on kaverimme. On yhteisiäkin, mutta myös omat ja ainakaan minä en ole yrittänyt edes sen enempää kaveerata heitä.
Mies saa minun puolestani olla kavereiden kanssa ihan rauhassa ja minä saan olla myös kavereitteni kanssa rauhassa ilman, että mies haluaa ängetä mukaan.
Keski-ikäistyessäni olen huomannut muutamia kertoja, että olen todella täysin näkymätön. Se ei ole reilua eikä normaalia ja jos ap puhuu samanlaisesta niin ei sellaisiin tapaamisiin kannata mennä ja miehen kaverit ovat moukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä tilanne, jossa aloittajalla (naisella) ei ole olemassa omaa ystäväpiiriä, ja sen vuoksi tuntee oikeudekseen päästä oikotietä parisuhteen vuoksi puolison ystäväpiiriin?
Kyllä ystävyys syntyy toisella tavalla. Puolison kaveri on vain puolison kaveri ja kaverin puoliso on vain kaverin puoliso kunnes syntyy semmoinen oikea kontakti. Nuorena solmitut ystävyydet on eri juttu, mutta keski-ikäisenä uusia ystävyyksiä on hankalampi enää solmia.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä tilanne, jossa aloittajalla (naisella) ei ole olemassa omaa ystäväpiiriä, ja sen vuoksi tuntee oikeudekseen päästä oikotietä parisuhteen vuoksi puolison ystäväpiiriin?
Kyllä ystävyys syntyy toisella tavalla. Puolison kaveri on vain puolison kaveri ja kaverin puoliso on vain kaverin puoliso kunnes syntyy semmoinen oikea kontakti. Nuorena solmitut ystävyydet on eri juttu, mutta keski-ikäisenä uusia ystävyyksiä on hankalampi enää solmia.
En ole ap mutta todellakin tunnen oikeudeksi päästä mukaan oikotietä puolison kaveripiiriin. Miksi en kokisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko naisten pakko saada huomiota kaikilta miehiltä? Kuinka epävarmoja oikein osaatte olla?
Tämä tuskin oli vakavissaan kirjoitettu kommentti, mutta vastataan varmuuden vuoksi: ei riipu sukupuolesta tämä asia. Jos miehellä sattuisi olemaan naispuolisia ystäviä, niin asia olisi aivan sama.
ap
Ihan tosissani kirjoitin kommenttini ja jätit siihen vastaamatta. Onko sinun pakko olla huomion keskipisteenä?
Ei. Ei se, että toivoo olevansa osa porukkaa, tarkoita keskipisteenä olemista.
ap
He ovat miehesi kavereita, miksi sinun pitäisi tulla heidän kanssa niin loistavasti toimeen? Hommaa oikeita ongelmia.
Tämä. Anna ap miehen olla keskenään kavereidensa kanssa ja älä tunge mukaan enää kertaakaan hymistelemään ja arvostelemaan heitä. Miehesi on jo aikuinen ihminen ja hän saa mennä ilman sinua. Sinä taas pärjäät hyvin kotona yksinäsi tai sitten voit järjestää illan omien kavereiden kanssa. Ihme ongelmia täällä taas olevinaan on.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä tilanne, jossa aloittajalla (naisella) ei ole olemassa omaa ystäväpiiriä, ja sen vuoksi tuntee oikeudekseen päästä oikotietä parisuhteen vuoksi puolison ystäväpiiriin?
Kyllä ystävyys syntyy toisella tavalla. Puolison kaveri on vain puolison kaveri ja kaverin puoliso on vain kaverin puoliso kunnes syntyy semmoinen oikea kontakti. Nuorena solmitut ystävyydet on eri juttu, mutta keski-ikäisenä uusia ystävyyksiä on hankalampi enää solmia.
Outoa, kommentoitko lukematta aloitusviestiä? Kerron siinä, että minulla on omat ystäväni, jotka pitävät miehestäni todella paljon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä tilanne, jossa aloittajalla (naisella) ei ole olemassa omaa ystäväpiiriä, ja sen vuoksi tuntee oikeudekseen päästä oikotietä parisuhteen vuoksi puolison ystäväpiiriin?
Kyllä ystävyys syntyy toisella tavalla. Puolison kaveri on vain puolison kaveri ja kaverin puoliso on vain kaverin puoliso kunnes syntyy semmoinen oikea kontakti. Nuorena solmitut ystävyydet on eri juttu, mutta keski-ikäisenä uusia ystävyyksiä on hankalampi enää solmia.
En ole ap mutta todellakin tunnen oikeudeksi päästä mukaan oikotietä puolison kaveripiiriin. Miksi en kokisi?
Oikeasti?
Suhtaudutko samalla tavalla omien parhaiden ystäviesi puolisoihin? Ehkä olet kovin nuori?
Itselläni on vuosien aikana siunaantunut ystäväpiiri, porukka joka tukee toisiaan kaikkien karikoiden - ja kaikkien rakastumisten ja erojen ohi. Puolisot ovat tietysti joskus illanvietoissa, ja totta kai heidät silloin huomioidaan. Mutta en oleta, että ystävieni tarvitsisi olla edes hyviä kavereita omien parhaiden ystävieni kanssa tai että ystävieni tarvitsisi välttämättä edes tuntea miestäni. Niinpä olenkin onneksi löytänyt miehen, jolla on omat kaverit. Totta kai on myös jokunen pariskunta, joka on - vielä keski-ikäisenäkin - muodostunut "yhteiseksi" (toinen alun perin minun ystäviä, toinen alun perin miehen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten moneen kertaan todettu, aina ei kemiat kohtaa. Eikä kukaan pakota passaamaan ja viihdyttämään vieraita. Mielestäni analysoit tilannetta liikaa. Jos sinulla on kuitenkin hyvä suhde niin en lähtisi tekemään tällaisesta asiasta ongelmaa.
Samoin ajattelen. Olen ollut mieheni kanssa lähes 25 vuotta ja meillä molemmilla on kaverimme. On yhteisiäkin, mutta myös omat ja ainakaan minä en ole yrittänyt edes sen enempää kaveerata heitä.
Mies saa minun puolestani olla kavereiden kanssa ihan rauhassa ja minä saan olla myös kavereitteni kanssa rauhassa ilman, että mies haluaa ängetä mukaan.
Keski-ikäistyessäni olen huomannut muutamia kertoja, että olen todella täysin näkymätön. Se ei ole reilua eikä normaalia ja jos ap puhuu samanlaisesta niin ei sellaisiin tapaamisiin kannata mennä ja miehen kaverit ovat moukkia.
Minä en ole ikinä tuntenut olevani näkymätön, vaikka olen 47 vuotias. Olen vain sen verran aikuinen ja normaalilla itsetunnolla varustettu, että minulla ei ole tarvetta työntää nokkaani kaikkeen. Minun puolestani miehen kaverit saavat olla ihan minkälaisia haluavat ja he saavat olla ihan omia itsejään omien kavereiden seurassa ilman, että minä olen nurkassa kyyläämässä ja kuuntelemassa heidän juttujaan.
Voi ei :( Minulle ainakin välittyi viesteistäsi kuva, että olet mukava ja sydämellinen ihminen. Tottakai haluaa että oman rakkaan kaverit voisivat olla sinunkin kavereitasi.
Voisiko olla niin, että miehen kaveritkin ovat vain ujoja/eivät tiedä mistä sinulle jutella? Ihmiset tykkäävät siitä, kun olet kiinnostunut heidän asioistaan, voisitko siis kysellä vaikka heidän mielenkiinnonkohteistaan? Sillä voisi saada keskustelun avattua ja kaveruus voisi alkaa rakentua. Jos harrastaa vaikka pyöriä niin kysele millainen pyörä heillä on, tuleeko paljon kilometrejä kesässä jne.. Siitä se lähtee :) Voi olla, että he ajattelevat sinua tylynä tai ettet tykkää heistä vaikket tarkoituksella sellaista kuvaa olisikaan antanut.
Minua pidetään monesti jäyhänä ja töykeänä, vaikken todellakaan ole. Olen vain ujo ja kynnys alkaa puhua ihmisille on suuri. Tsemppiä!