Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioehto on joillekin niin iso mörkö?
30.03.2021 |
Kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen aloimme leikkimielisesti puhua, josko meidänkin pitäisi virallistaa suhteemme ja mennä naimisiin. Minulle tuli keskustelun aikana kuitenkin täysin puskista se, että mieheni mielestä avioehto on ihan turha, eikä sellaista mihinkään tarvita. Olin aivan leuka ammollani hämmästyksestä, kun itselleni on aina alleviivattu kummankin puolison omien rahojen erillisyyden tärkeyttä ja avioehtoa.
Kerroin miehelle haluavani avioehdon ja sen olleen itselleni selviö jos yläasteelta asti. Hän loukkaantui ja kysyi, enkö rakastakaan häntä kun haluan etukäteen miettiä tilannetta mahdollisen eron kannalta. Mitä ihmettä?
Onko muilla kokemuksia eriävistä avioehtonäkemyksistä?
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Ei, koska tuollaista ei tapahdu kuin halvoissa komedioissa. Tuossa sketsissä puoliso olisi jätetty jo kauan ennen kuin luettelemasi litania ehtisi loppuun saakka. Miksi kukaan itkisi rahan perään paitsi köyhä ja ahne?
Käytännössä noin. Teoriassa voi tapahtua melkein mitä vain. Avioehto on ikään kuin teoreettinen pohdinta, joka laitetaan vain viralliselle paperille ylös. Eikai sellaisesta kannata räksättää.
Mitä sitä idjootteja neuvomaan, omiahan on rahat. Oikeastaan tuollaisille naiiveille on oikein, etteivät he saa mitään neuvoa asiassa :D
Sinähän se varsin fiksulta vaikutat.
Kiitos! Harmi, että sinusta ei voi sanoa samaa!
Ei sinustakaan kirjoitustaitosi perusteella.
Meillä on kirjoitustaito samassa luokassa. Ehkä muutaman epäkorrektin sanan saatoin heittää aikaisemmin, mutta eikai siitä kukaan pahastu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sinun tai yhteisiä varoja ei olla panttaamassakaan. Tässä tapauksessa mies panttaa ihan omaa omaisuuttaan ja velkaantuu vaikkapa osamaksuilla.. Sinä maksat ne miehen henkilökohtaiset velat eron tullessa. Joko kokonaan, jos mies on maksukyvytön tai velat menee puoliksi.
Heh, vai osamaksukaupoista tässä olikin kyse. Ajattelin nyt edes satoja tuhansia. Pikkurahoja siinä tapauksessa.
Osamaksuja moniin eri lafkoihin, autovelkoja, korjausremppoja, kiinteistövelkoja mitä tahansa velkoja/osamaksuja, joissa ei liiemmin ihmisen maksukykyä tsekata. Siinä saattaa summa nousta sellaiseksi, ettei sitä ihan joka likka ole ex ukkonsa nimissä maksamassa.
Ihan mielelläni maksaisin tuollaisesta farssista, kunhan pääsisin miehestä sen jälkeen eroon. Huvitukset maksaa. Hautaanko itse säästelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sinun tai yhteisiä varoja ei olla panttaamassakaan. Tässä tapauksessa mies panttaa ihan omaa omaisuuttaan ja velkaantuu vaikkapa osamaksuilla.. Sinä maksat ne miehen henkilökohtaiset velat eron tullessa. Joko kokonaan, jos mies on maksukyvytön tai velat menee puoliksi.
Heh, vai osamaksukaupoista tässä olikin kyse. Ajattelin nyt edes satoja tuhansia. Pikkurahoja siinä tapauksessa.
Osamaksuja moniin eri lafkoihin, autovelkoja, korjausremppoja, kiinteistövelkoja mitä tahansa velkoja/osamaksuja, joissa ei liiemmin ihmisen maksukykyä tsekata. Siinä saattaa summa nousta sellaiseksi, ettei sitä ihan joka likka ole ex ukkonsa nimissä maksamassa.
Ihan mielelläni maksaisin tuollaisesta farssista, kunhan pääsisin miehestä sen jälkeen eroon. Huvitukset maksaa. Hautaanko itse säästelet?
Mihin tahansa muuhun, mutta en mitään pystyyn kuolleelle suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sinun tai yhteisiä varoja ei olla panttaamassakaan. Tässä tapauksessa mies panttaa ihan omaa omaisuuttaan ja velkaantuu vaikkapa osamaksuilla.. Sinä maksat ne miehen henkilökohtaiset velat eron tullessa. Joko kokonaan, jos mies on maksukyvytön tai velat menee puoliksi.
Mitä horiset, velat on kyllä henkilökohtaisia? Siinä mielessä toki voi joutua maksumieheksi, että jos toinen on nettovaraton eikä avioehtoa ole, niin toisen omaisuudesta menee sitten puolet tasinkona sille varattomalle. Mutta eihän se silti kokonaan sitä velkaa joudu maksamaan?
Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?
Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.
Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.
Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.
Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sinun tai yhteisiä varoja ei olla panttaamassakaan. Tässä tapauksessa mies panttaa ihan omaa omaisuuttaan ja velkaantuu vaikkapa osamaksuilla.. Sinä maksat ne miehen henkilökohtaiset velat eron tullessa. Joko kokonaan, jos mies on maksukyvytön tai velat menee puoliksi.
Mitä horiset, velat on kyllä henkilökohtaisia? Siinä mielessä toki voi joutua maksumieheksi, että jos toinen on nettovaraton eikä avioehtoa ole, niin toisen omaisuudesta menee sitten puolet tasinkona sille varattomalle. Mutta eihän se silti kokonaan sitä velkaa joudu maksamaan?
Sehän se jutun juju oli. Kato horisija tajus idean.
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?
Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.
Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.
Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.
Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.
No onpas typerä vertaus. Jokainen tajuaa, että vakuutus on järkevä ottaa eikä se oikein riipu tilanteesta. Sen sijaan omaisuuden jaon reiluus erotilanteessa riippuu tapauksesta ja parin omista arvoista. Ei kaikki jätä sitä tekemättä siksi, että pitäisi eroa mahdottomana, vaan osa ihan aidosti näkee sen 50-50 jaon reiluimpana tapana jakaa omaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillani oli yhteinen talous, mutta avioehto oli kuitenkin olemassa ja selkeä jako tileissä/rahastoissa/osakkeissa/kiinteistöissä. Yhteinen taloustili heillä toki oli. Olivat onnellisesti naimisissa 40 vuotta ja keränneet varallisuutta saman verran. Mielestäni avioehto ja heidän toiminta muutenkin talousasioissa helpotti äitini perinnönjakoa meidän kolmen lapsen kesken, koska pystyi erittelemään helposti mitä kumpikin vanhempi omisti.
Minulle oli itsestäänselvää, että avioehto tehdään naimisiin mennessä ja mieheni oli asiassa samaa mieltä.
Ilman avioehtoa kuolemaan päättyneessä avioliitossa tehdään myös avioliiton ositus, jolloin tasinkona voi siirrellä pesän omaisuutta helpommin. Tasingosta ei makseta veroja. Voi olla, että te lapset joudutte lopulta maksamaan enemmän perintöveroja vanhempienne perinnöstä, kun omaisuudet ovat erillisiä.
Erikseen ne vanhempien perintöverot maksetaankin, sillä harvojen vanhemmat kuolevat samaan aikaan. Lisäksi perintövero on progressiivinen. Kahdessa osassa oleva omaisuus on pienempi kuin yhdessä.
Perintöverojen osuus riippuu, millaista omaisuutta on ja miten sitä käytetään. Jos leski hallinnoi kuolinpesää, hän voi halutessaan käyttää varoja niin, että lopulta lapsille tulee vähemmän perintöveroa. Leski voi vaikka halutessaan lahjoittaa omaisuutta lapsille ja lapsenlapsille max 4999 e/ 3v. Sanotaan, että lapsia on 2 ja lapsenlapsia 4, joten yhteensä tämä tekee 29 994 euroa. Leski voi myös maksaa lasten tai lastenlasten kuluja tai teetättää kuolinpesän omistamalle mökille remontti. Näistä ei tarvitse maksaa perintöveroa, sillä leski saa käyttää hallinnoimaansa omaisuutta haluamallaan tavalla.
Jos lapset puolestaan saavat toisen vanhemman perinnön suoraan, menee siitä välittömästi perintövero.
Niin avioehdon ohella voidaan tehdä testamentti, jossa puolisolle myönnetään puolet omaisuudesta, jos leski halutaan hallinoimaan edesmenneeltä jäänyttä pottia. Aviopuolisohan ei peri ilman testamenttia, hänelle vain ositetaan puolet omaisuudesta jos avioehtoa ei ole.
Jos aviopuoliso saa testamentin kautta omaisuutta, siitä menee perintövero. Avioliiton osituksessa lesken saamasta tasingosta ei puolestaan mene veroa. Jos haluaa lesken hallinnoivan kuolinpesän omaisuutta, voi olla järkevää mennä ihan avioliittolain mukaan. Eli ei tehdä avioehtoa, joka kattaa myös avioliiton päättymisen kuolemaan.
Halutessaan voi tehdä avioehdon, joka rajataan koskemaan vain avioeroa.
Et voi tietää, kumpi kuolee ensin, varakkaampi vai köyhempi puoliso.
Jos köyhempi kuolee ensin, varakkaampi saa pitää oman omaisuutensa. Hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle (lesken privilegio). Kuolinpesä voidaan silti pitää jakamattomana ja leski voi sitä hallinnoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?
Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.
Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.
Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.
Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.
No onpas typerä vertaus. Jokainen tajuaa, että vakuutus on järkevä ottaa eikä se oikein riipu tilanteesta. Sen sijaan omaisuuden jaon reiluus erotilanteessa riippuu tapauksesta ja parin omista arvoista. Ei kaikki jätä sitä tekemättä siksi, että pitäisi eroa mahdottomana, vaan osa ihan aidosti näkee sen 50-50 jaon reiluimpana tapana jakaa omaisuus.
Hoe tota itsellesi, jos se sun mieltäs lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä avioehtoa vastustavat eivät edes ymmärrä mitä avio-oikeus tarkoittaa, sen näkee näistä vastauksista. Meillä on lapsia ja täysin poissulkeva avioehto. Lapsesta aiheituneet taloudelliset haitat voi kompensoida muutenki, esim me olemme aina vuorotellen perhevapailla, ja nyt mies jää vielä hoitovapaansa jälkeen osittaiselle tekemään 80% työaikaa.
Avioliitto on taloudellinen järjestely, ja jokainen avioliitto päättyy. Nämä kaikkien tulisi tietää, samoin se että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, ellei sitä ole rajattu.
Miten olette varautuneet siihen, että puoliso kuolee kun lapset ovat alaikäisiä? Silloin kuolleen vanhemman omaisuus menee suoraan lapsille, sillä avioliiton ositusta ei tehdä. Alaikäisten kohdalla maistraatti astuu kuvaan, jos alaikäiset perivät merkittävän omaisuuden. Myös asuntolaina on tällöin ongelma, sillä lasten nimissä ei voi olla velkaa. Onko teidän kodista vielä lainaa?
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?
Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.
Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.
Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.
Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.
Kyllä on luupäistä jengiä täällä. Ymmärrän mainiosti, että moneen tilanteeseen avioehto on hyvä ratkaisu. Mikä siinä on, että on niin vaikea ymmärtää, että monelle on ihan harkittu, hyvä päätös, että eron tullessa tehdään jako puoliksi? Miksi on niin vaikea ymmärtää, että ihmiset tekevät erilaisia sopimuksia ja se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille?
Vakuutuksen kanssa ei avioehdolla ole yhtään mitään tekemistä. Ilman vakuutusta oleminen on riski, jonka voi tietysti ottaa, jos laskee sen olevan sen arvoinen. Päätös solmia avioliittoa ei automaattisesti ole riski. Voi toki olla, mutta niin voi olla avioehtokin. Kyse on vain sopimuksesta jakaa eri tavoin varat liiton päättyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?
Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.
Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.
Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.
Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.
No onpas typerä vertaus. Jokainen tajuaa, että vakuutus on järkevä ottaa eikä se oikein riipu tilanteesta. Sen sijaan omaisuuden jaon reiluus erotilanteessa riippuu tapauksesta ja parin omista arvoista. Ei kaikki jätä sitä tekemättä siksi, että pitäisi eroa mahdottomana, vaan osa ihan aidosti näkee sen 50-50 jaon reiluimpana tapana jakaa omaisuus.
Hoe tota itsellesi, jos se sun mieltäs lohduttaa.
Siis et usko, että kukaan voisi olla eri mieltä kuin sinä siitä mikä on reilu tapa jakaa omaisuus erossa? Vai ymmärrät että joku voi olla eri mieltä, mutta kaikki erilaiset näkemykset ovat sinusta tyhmiä ja vääriä, koska sinä tiedät sen pyhän ainoan oikean tavan elää ja ajatella?
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että eroavilla puolisoilla on usein lapsia, joiden elämä voi mennä hyvinkin vaikeaksi kun vanhemmat tappelee kaikesta. Aviehto on lupaus siitä että kunnioittaa toisen omaisuutta ja haluaa siistin eron. Kaikkien kuuluisi olla realisteja naimisiin mennessä ja tietää että ihmiset muuttuvat, elämät muuttuvat ja toinen saa jatkaa elämäänsä jos siltä tuntuu. Itse en edes omista juurikaan mitään mutta en haluaisi häpäistä itseäni tai ketään muuta tappelemalla rahasta.
Rakastuminen tekee sokeaksi ja typeräksi, samaten eroaminen.
Eipä se avioehto mitään siistiä ja sopuisaa eroa takaa. Sitten voidaan riidellä vaikka verisesti oikeudessa lasten huoltajuudesta, jos vanhempien välit ovat riitaisat.
Tärkeämpää on lopulta sen kumppanin valinta alun perin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä avioehtoa vastustavat eivät edes ymmärrä mitä avio-oikeus tarkoittaa, sen näkee näistä vastauksista. Meillä on lapsia ja täysin poissulkeva avioehto. Lapsesta aiheituneet taloudelliset haitat voi kompensoida muutenki, esim me olemme aina vuorotellen perhevapailla, ja nyt mies jää vielä hoitovapaansa jälkeen osittaiselle tekemään 80% työaikaa.
Avioliitto on taloudellinen järjestely, ja jokainen avioliitto päättyy. Nämä kaikkien tulisi tietää, samoin se että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, ellei sitä ole rajattu.Miten olette varautuneet siihen, että puoliso kuolee kun lapset ovat alaikäisiä? Silloin kuolleen vanhemman omaisuus menee suoraan lapsille, sillä avioliiton ositusta ei tehdä. Alaikäisten kohdalla maistraatti astuu kuvaan, jos alaikäiset perivät merkittävän omaisuuden. Myös asuntolaina on tällöin ongelma, sillä lasten nimissä ei voi olla velkaa. Onko teidän kodista vielä lainaa?
Lapset perivät vanhempansa riippumatta siitä onko avioehtoa vai ei, joten tämä ongelma on mahdollinen ihan kaikille pareilla, jolla on alaikäisiä lapsia, myös avoliitossa eläville. Ja maistraatti tulee mukaan tarkoittaa että alaikäisten tileistä tulee tehdä vuosi-ilmoitukset, kun omaisuus on yli 20te.. Olen laskenut mitä tapahtuu, jos jompi kumpi aikuisista vaikka menehtyisi ja ollaan tehty toimeenpiteet että nykyiseen kotiin voi jäädä.
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
Minulle on ainakin itsestään selvä, ettei avioehtoa tarvita, kun avioliitossa ollaan yksi ja avioliitto on molemmille elämänmittainen liitto. Miten semmoista kehtaisi edes toiselle ehdottaa? Sehän olisi kuin "en niin täysin sinuun luota ja haluan turvata omaisuuteni." En siis ihmettele, jos ap:n mies tyrmistyi ehdotuksesta. Meillä ei ole avioehtoa. Elämässä toki on kaikki mahdollista, mutta avioeroon en varaudu millään tavalla, toivottavasti ei vaimonikaan (ei kyllä siltä yhtään vaikuta:))
Niin, tuo sana elämänmittainen on tosi epämääräinen käsite. Kukaan ei tiedä minkäikäisenä kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sinun tai yhteisiä varoja ei olla panttaamassakaan. Tässä tapauksessa mies panttaa ihan omaa omaisuuttaan ja velkaantuu vaikkapa osamaksuilla.. Sinä maksat ne miehen henkilökohtaiset velat eron tullessa. Joko kokonaan, jos mies on maksukyvytön tai velat menee puoliksi.
Mitä horiset, velat on kyllä henkilökohtaisia? Siinä mielessä toki voi joutua maksumieheksi, että jos toinen on nettovaraton eikä avioehtoa ole, niin toisen omaisuudesta menee sitten puolet tasinkona sille varattomalle. Mutta eihän se silti kokonaan sitä velkaa joudu maksamaan?
Sehän se jutun juju oli. Kato horisija tajus idean.
Katsos kaikille se ei ole mikään maailmanloppu, etenkin kun perinnöt on suojattu testamentilla. Siksi avioehtoa ei tarvita. Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sinun tai yhteisiä varoja ei olla panttaamassakaan. Tässä tapauksessa mies panttaa ihan omaa omaisuuttaan ja velkaantuu vaikkapa osamaksuilla.. Sinä maksat ne miehen henkilökohtaiset velat eron tullessa. Joko kokonaan, jos mies on maksukyvytön tai velat menee puoliksi.
Heh, vai osamaksukaupoista tässä olikin kyse. Ajattelin nyt edes satoja tuhansia. Pikkurahoja siinä tapauksessa.
Osamaksuja moniin eri lafkoihin, autovelkoja, korjausremppoja, kiinteistövelkoja mitä tahansa velkoja/osamaksuja, joissa ei liiemmin ihmisen maksukykyä tsekata. Siinä saattaa summa nousta sellaiseksi, ettei sitä ihan joka likka ole ex ukkonsa nimissä maksamassa.
Ihan mielelläni maksaisin tuollaisesta farssista, kunhan pääsisin miehestä sen jälkeen eroon. Huvitukset maksaa. Hautaanko itse säästelet?
Mihin tahansa muuhun, mutta en mitään pystyyn kuolleelle suhteelle.
Sinun valinta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?
Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.
Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.
Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.
Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.
No onpas typerä vertaus. Jokainen tajuaa, että vakuutus on järkevä ottaa eikä se oikein riipu tilanteesta. Sen sijaan omaisuuden jaon reiluus erotilanteessa riippuu tapauksesta ja parin omista arvoista. Ei kaikki jätä sitä tekemättä siksi, että pitäisi eroa mahdottomana, vaan osa ihan aidosti näkee sen 50-50 jaon reiluimpana tapana jakaa omaisuus.
Avioehto vertautuu tässä vakuutusehtoihin. Eli jos talo palaa (tulee ero tai puoliso kuolee) niin millä ehdoilla omaisuus korvataan (tai jaetaan eron tai kuoleman kohdatessa.)
Avioliittolaki lähtee siitä, että puolisoiden omaisuus ositetaan puoliksi. Monille aviopareille tällainen järjestely sopii hyvin. Jos haluaa jonkun muunlaisen jaon, sitten tekee avioehdon. Samoin kuin vakuutusta valitessa, miettii millaiset vakuutusehdot haluaa. Vaihtoehtoja on monia ja jokainen pari tekee omat ratkaisunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä avioehtoa vastustavat eivät edes ymmärrä mitä avio-oikeus tarkoittaa, sen näkee näistä vastauksista. Meillä on lapsia ja täysin poissulkeva avioehto. Lapsesta aiheituneet taloudelliset haitat voi kompensoida muutenki, esim me olemme aina vuorotellen perhevapailla, ja nyt mies jää vielä hoitovapaansa jälkeen osittaiselle tekemään 80% työaikaa.
Avioliitto on taloudellinen järjestely, ja jokainen avioliitto päättyy. Nämä kaikkien tulisi tietää, samoin se että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, ellei sitä ole rajattu.Miten olette varautuneet siihen, että puoliso kuolee kun lapset ovat alaikäisiä? Silloin kuolleen vanhemman omaisuus menee suoraan lapsille, sillä avioliiton ositusta ei tehdä. Alaikäisten kohdalla maistraatti astuu kuvaan, jos alaikäiset perivät merkittävän omaisuuden. Myös asuntolaina on tällöin ongelma, sillä lasten nimissä ei voi olla velkaa. Onko teidän kodista vielä lainaa?
Henkivakuutus hoitaa tämän ongelman
"Ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän." Niin arvelinkin, olet niitä joiden on mahdoton nähdä sen oman kuplan ulkopuolelle tai ymmärtää toisenlaisia elämäntilanteita. Kunhan toin sen esiin.