Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioehto on joillekin niin iso mörkö?
30.03.2021 |
Kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen aloimme leikkimielisesti puhua, josko meidänkin pitäisi virallistaa suhteemme ja mennä naimisiin. Minulle tuli keskustelun aikana kuitenkin täysin puskista se, että mieheni mielestä avioehto on ihan turha, eikä sellaista mihinkään tarvita. Olin aivan leuka ammollani hämmästyksestä, kun itselleni on aina alleviivattu kummankin puolison omien rahojen erillisyyden tärkeyttä ja avioehtoa.
Kerroin miehelle haluavani avioehdon ja sen olleen itselleni selviö jos yläasteelta asti. Hän loukkaantui ja kysyi, enkö rakastakaan häntä kun haluan etukäteen miettiä tilannetta mahdollisen eron kannalta. Mitä ihmettä?
Onko muilla kokemuksia eriävistä avioehtonäkemyksistä?
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Avioehto voi ydinperheessä, jossa puolisoilla ei lähtökohtaisesti ole isoa varallisuuseroa, olla kokonaan poissulkevana todella epäreilu.
Kuvitellaan tilanne, jossa miehen nettotulot ovat vaikka 4000€ ja vaimolla 2000€. Pariskunta osallistuu arjen kustannuksiin 50-50, jolloin toisella jää "omaa" rahaa kuukausittain 500€ ja toisella 2500€. Pariskunta on naimisissa vaikkapa 10v, jonka jälkeen ero. Toisen varallisuus on moninkertainen verrattuna pienituloisempaan.
Jos haluttaisiin että avioehto on tässä casessa edes jotenkin reilu, niin kulut pitäisi jakaa nettotulojen suhteessa, niin että sillä köyhemmälläkin on mahdollisuus vaurastumiseen. Pari lasta ja kotona vietettyjä vuosia tuohon lisäksi, niin voi olla melko ikävä tilanne jos kattilat menisivätkin jakoon.
Erilaisia malleja toteuttaa avioehto on useita, ja varmasti joka tilanteeseen löytyy joku kohtuullinen sopimus. Mutta jos elintaso määritetään sen paremmin tienaavan mukaan, niin köyhemmän osapuolen kaikki tulot saattavat mennä ruokaan ja asumiseen. Onko se sitten reilua, ettei hän omista juuri mitään, jos liitto päättyy?
Epäreilu talouden menojen jako perheessä ei liity avioehtoon. Tasa-arvoisessa ja fiksuissa perheissa tulojen jako tasataan jokapäiväisessä elämässä eikä vasta silloin kuin jompi kumpi heittää veivinsä. Kannattaa muistaa, että varakkaampi osapuoli voi tehdä järjestelyitä, joilal voi pienentää varallisuuttaan ja näin vähentää tasingon määrää. Ainoa oikea turva, etenkin pienituloisella on ne omat tulot ja omat säästöt ja varallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto voi ydinperheessä, jossa puolisoilla ei lähtökohtaisesti ole isoa varallisuuseroa, olla kokonaan poissulkevana todella epäreilu.
Kuvitellaan tilanne, jossa miehen nettotulot ovat vaikka 4000€ ja vaimolla 2000€. Pariskunta osallistuu arjen kustannuksiin 50-50, jolloin toisella jää "omaa" rahaa kuukausittain 500€ ja toisella 2500€. Pariskunta on naimisissa vaikkapa 10v, jonka jälkeen ero. Toisen varallisuus on moninkertainen verrattuna pienituloisempaan.
Jos haluttaisiin että avioehto on tässä casessa edes jotenkin reilu, niin kulut pitäisi jakaa nettotulojen suhteessa, niin että sillä köyhemmälläkin on mahdollisuus vaurastumiseen. Pari lasta ja kotona vietettyjä vuosia tuohon lisäksi, niin voi olla melko ikävä tilanne jos kattilat menisivätkin jakoon.
Erilaisia malleja toteuttaa avioehto on useita, ja varmasti joka tilanteeseen löytyy joku kohtuullinen sopimus. Mutta jos elintaso määritetään sen paremmin tienaavan mukaan, niin köyhemmän osapuolen kaikki tulot saattavat mennä ruokaan ja asumiseen. Onko se sitten reilua, ettei hän omista juuri mitään, jos liitto päättyy?
Epäreilu talouden menojen jako perheessä ei liity avioehtoon. Tasa-arvoisessa ja fiksuissa perheissa tulojen jako tasataan jokapäiväisessä elämässä eikä vasta silloin kuin jompi kumpi heittää veivinsä. Kannattaa muistaa, että varakkaampi osapuoli voi tehdä järjestelyitä, joilal voi pienentää varallisuuttaan ja näin vähentää tasingon määrää. Ainoa oikea turva, etenkin pienituloisella on ne omat tulot ja omat säästöt ja varallisuus.
Avioehto voi olla osa sitä epäreiluutta, jossa varallisuus kasataan toisen nimiin ja toinen ei omistakaan mitään. Tai sitten sille on ihan hyvä perustelu, kuten vaikka maatalousyritys, joka on jomman kumman sukutila tms jota ei voi eron tullen mitenkään jakaa kahtia.
Silloin pitää muilla ratkaisuilla yrittää rakentaa asiat niin, ettei kumpaakaan jälkikäteen harmita.
Jos ollaan ihan yhdessä rakennettu elämä "nollasta", niin silloin en näe avioehdolle syytä, kun puolisot voi kuitenkin testamentilla rajata perinnöistä ulos. Jos taas toinen on kerennyt kartuttamaan huomattavasti isomman omaisuuden, niin silloin ymmärrän, jos ennen avioliittoa kerrytetty omaisuus suojataan avioehdolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä avioehtoa vastustavat eivät edes ymmärrä mitä avio-oikeus tarkoittaa, sen näkee näistä vastauksista. Meillä on lapsia ja täysin poissulkeva avioehto. Lapsesta aiheituneet taloudelliset haitat voi kompensoida muutenki, esim me olemme aina vuorotellen perhevapailla, ja nyt mies jää vielä hoitovapaansa jälkeen osittaiselle tekemään 80% työaikaa.
Avioliitto on taloudellinen järjestely, ja jokainen avioliitto päättyy. Nämä kaikkien tulisi tietää, samoin se että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, ellei sitä ole rajattu.Miten niin eivät ymmärrä? Yhtä moni täällä ei ymmärrä avioehtoa. Kyllä me ainakin ymmärrämme avioliittolain ja avio-oikeuden, ja se on juuri se syy miksi emme tehneet avioehtoa. Monissa tapauksissa taas avioehto voi olla hyvä ratkaisu.
Kaikissa avioliitoissa ei voida tai haluta puolittaa perhevapaita, vaan kotiin jäävän taloudellisista oikeuksista huolehditaan mm. avio-oikeudella. On myös tavallista, että jompi kumpi joutuu tekemään uhrauksia uralleen toisen hyväksi, mutta taloudellisia vaikutuksia vuosikymmenten aikana voi olla mahdotonta mitata tai todentaa. Minusta olisi vaikea olla tiimi, jos molempien olisi jatkuvasti ajateltava ensisijaisesti omaa taloudellista etuaan. On paljon mukavampaa tukea toisen uraa tai ylläpitää toisen omaisuutta, kun tietää, että se on molempien parhaaksi.
Miksi on niin vaikea hyväksyä, että monet valitsevat ihan tietoisesti sen, ettei avioehtoa tehdä?
Tapoja elää perhe-elämää on monia. Itselleni kuulostaisi todella ikävältä jos meidän perheessa toinen kokisi uhrautuvansa. Meidän perheessa yhteisen talouden suunnittelun lähtökohta on myös se, että molemmille jää omaa rahaa, olipa ne omat tulonsa sillä hetkellä mitkä tahansa, en näe tällaisessa ajattelussa mitään vaikeata, enkä oman taloudellisen edun ajamista. Meidän mallissa myös tuetaan toistemme uraa ja ylläpidetään toisten omaisuutta yhteiseksi hyväksi. Meillä tämä ei vain tarkoita että se yhteinen hyvä kerrytetään toisen nimiin ja toimen pääsee siihen käsiksi vasta avioliiton päätyttyä (jos silloinkaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Ei, koska tuollaista ei tapahdu kuin halvoissa komedioissa. Tuossa sketsissä puoliso olisi jätetty jo kauan ennen kuin luettelemasi litania ehtisi loppuun saakka. Miksi kukaan itkisi rahan perään paitsi köyhä ja ahne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto voi ydinperheessä, jossa puolisoilla ei lähtökohtaisesti ole isoa varallisuuseroa, olla kokonaan poissulkevana todella epäreilu.
Kuvitellaan tilanne, jossa miehen nettotulot ovat vaikka 4000€ ja vaimolla 2000€. Pariskunta osallistuu arjen kustannuksiin 50-50, jolloin toisella jää "omaa" rahaa kuukausittain 500€ ja toisella 2500€. Pariskunta on naimisissa vaikkapa 10v, jonka jälkeen ero. Toisen varallisuus on moninkertainen verrattuna pienituloisempaan.
Jos haluttaisiin että avioehto on tässä casessa edes jotenkin reilu, niin kulut pitäisi jakaa nettotulojen suhteessa, niin että sillä köyhemmälläkin on mahdollisuus vaurastumiseen. Pari lasta ja kotona vietettyjä vuosia tuohon lisäksi, niin voi olla melko ikävä tilanne jos kattilat menisivätkin jakoon.
Erilaisia malleja toteuttaa avioehto on useita, ja varmasti joka tilanteeseen löytyy joku kohtuullinen sopimus. Mutta jos elintaso määritetään sen paremmin tienaavan mukaan, niin köyhemmän osapuolen kaikki tulot saattavat mennä ruokaan ja asumiseen. Onko se sitten reilua, ettei hän omista juuri mitään, jos liitto päättyy?
Se, että nainen on päätynyt ammattiin, jossa tienaa vain 2500 euroa kuukaudessa ei ole miehen vika, ja ei se nainen tienaisi yhtään enempää, vaikka mies tienaisi vähemmän. Nuo lasten kanssa vietetyt vuodet tietysti pitäisi toisen kompensoida, sillä silloin se kotona oleva osapuoli tarjoaa toiselle 1/2 työpäivää lastenhoitopalvelua jokainen työpäivä ja lastenhoitopalvelu tietysti maksaa. Ja tietysti niissä tilaiteissa, jossa varakkaampi haluaa ylläpitää korkeampaa elintasoa, niin on kohtuutonta odottaa että huonotuloisempi osallistuu yhtä paljon. Mutta ei se lähtökohtaisesti ole toiselle mikään moraalinen velvollisuus erossa maksaa toiselle tasinkoa vain, koska toisella on pienempi palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Ei, koska tuollaista ei tapahdu kuin halvoissa komedioissa. Tuossa sketsissä puoliso olisi jätetty jo kauan ennen kuin luettelemasi litania ehtisi loppuun saakka. Miksi kukaan itkisi rahan perään paitsi köyhä ja ahne?
Käytännössä noin. Teoriassa voi tapahtua melkein mitä vain. Avioehto on ikään kuin teoreettinen pohdinta, joka laitetaan vain viralliselle paperille ylös. Eikai sellaisesta kannata räksättää.
Mitä sitä idjootteja neuvomaan, omiahan on rahat. Oikeastaan tuollaisille naiiveille on oikein, etteivät he saa mitään neuvoa asiassa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Ei, koska tuollaista ei tapahdu kuin halvoissa komedioissa. Tuossa sketsissä puoliso olisi jätetty jo kauan ennen kuin luettelemasi litania ehtisi loppuun saakka. Miksi kukaan itkisi rahan perään paitsi köyhä ja ahne?
Käytännössä noin. Teoriassa voi tapahtua melkein mitä vain. Avioehto on ikään kuin teoreettinen pohdinta, joka laitetaan vain viralliselle paperille ylös. Eikai sellaisesta kannata räksättää.
Mitä sitä idjootteja neuvomaan, omiahan on rahat. Oikeastaan tuollaisille naiiveille on oikein, etteivät he saa mitään neuvoa asiassa :D
Sinähän se varsin fiksulta vaikutat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sinun tai yhteisiä varoja ei olla panttaamassakaan. Tässä tapauksessa mies panttaa ihan omaa omaisuuttaan ja velkaantuu vaikkapa osamaksuilla.. Sinä maksat ne miehen henkilökohtaiset velat eron tullessa. Joko kokonaan, jos mies on maksukyvytön tai velat menee puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Ei, koska tuollaista ei tapahdu kuin halvoissa komedioissa. Tuossa sketsissä puoliso olisi jätetty jo kauan ennen kuin luettelemasi litania ehtisi loppuun saakka. Miksi kukaan itkisi rahan perään paitsi köyhä ja ahne?
Käytännössä noin. Teoriassa voi tapahtua melkein mitä vain. Avioehto on ikään kuin teoreettinen pohdinta, joka laitetaan vain viralliselle paperille ylös. Eikai sellaisesta kannata räksättää.
Mitä sitä idjootteja neuvomaan, omiahan on rahat. Oikeastaan tuollaisille naiiveille on oikein, etteivät he saa mitään neuvoa asiassa :D
Sinähän se varsin fiksulta vaikutat.
Kiitos! Harmi, että sinusta ei voi sanoa samaa!
Tuleva vaimoni omisti oman auton ja velattoman asunnon ja perii vanhemmiltaan ihan aimo summan omaisuutta. Minä olin köyhä kuin kirkonrotta naimisiin mentäessä. Minusta oli itsestäänselvää, että teemme avioehdon, jossa kummallakaan ei ole oikeutta toisen ennen avioliittoa olleeseen omaisuuteen eikä avioliiton purkautuessa eron vuoksi myöskään toisen perimään omaisuuteen.
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sinun tai yhteisiä varoja ei olla panttaamassakaan. Tässä tapauksessa mies panttaa ihan omaa omaisuuttaan ja velkaantuu vaikkapa osamaksuilla.. Sinä maksat ne miehen henkilökohtaiset velat eron tullessa. Joko kokonaan, jos mies on maksukyvytön tai velat menee puoliksi.
Heh, vai osamaksukaupoista tässä olikin kyse. Ajattelin nyt edes satoja tuhansia. Pikkurahoja siinä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Ei, koska tuollaista ei tapahdu kuin halvoissa komedioissa. Tuossa sketsissä puoliso olisi jätetty jo kauan ennen kuin luettelemasi litania ehtisi loppuun saakka. Miksi kukaan itkisi rahan perään paitsi köyhä ja ahne?
Käytännössä noin. Teoriassa voi tapahtua melkein mitä vain. Avioehto on ikään kuin teoreettinen pohdinta, joka laitetaan vain viralliselle paperille ylös. Eikai sellaisesta kannata räksättää.
Mitä sitä idjootteja neuvomaan, omiahan on rahat. Oikeastaan tuollaisille naiiveille on oikein, etteivät he saa mitään neuvoa asiassa :D
Sinähän se varsin fiksulta vaikutat.
Kiitos! Harmi, että sinusta ei voi sanoa samaa!
Ei sinustakaan kirjoitustaitosi perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaalleen eronneena kahden lapsen vanhempana, jos nyt jostain syystä olisin menossa uudelleen naimisiin, avioehto olisi välttämättömyys. Tämä siitä syystä, että haluan että lapseni jatkossakin perivät minut kokonaan, eikä mahdollinen uusi puoliso vie lasten perintöä.
Tilanne voi olla aivan toisenlainen ydinperheessä, jossa lapset ovat yhteisiä, ja kummallakin samankaltainen varallisuus ennen avioliittoa.
Tämä on ainoa tilanne, jossa avioehdon ymmärrän. Itse elän ydinperheessä, meillä on yksi lapsi. Viime sijassa molempien kaikki omaisuus on tuon yhden ja saman lapsen omaisuutta. Mitä sitä suotta ronkkimaan ehdoilla. Samoin hänen on oleva niin mummojensa kuin pappojensakin omaisuus vielä jonakin päivänä.
Varmaankin elät myös hyvin toimeentulevassa ydinperheessä, jos kaikki raha ja omaisuus ollaan valmiita säästämään suoraan seuraavalle sukupolvelle, eikä kumpikaan osaa edes kuvitella tilannetta jossa siitä voisi tarvita siivun omaankin käyttöön.
Kyllä, olemme varakkaita. Ei kuulu meidän maailmaamme ajatus, että jos tulisi ero, puolison toimeentulo hoituisi sosiaaliavustuksilla.
Ei siinäkään tapauksessa, kun puolisosi löytää uuden kumppanin suhteen sivulla ja tekee lapsia, ostaa talon itselleen ja uudelleen perheelleen ja velkaantuu. Sitten eroaa tästä uudesta kumppanista ja retkahtaa uhkapeleihin ja velkaantuu lisää. Päättää alkaa ryyppäämään ja jättää sinut. Sinä olet teoriassa siis valmis maksamaan tämän sivusuhteen ja sen aiheuttamat kustannukset?
En sano, että teillä ei olisi luja liitto. Elämässä voi kuitenkin käydä mitä vain ja sitten itkettää.
Tuollainenkaan harhahyppy ei vielä erityisemmin kiikuttaisi venettä. Sitä paitsi, eronhan minä ottaisin jo siinä vaiheessa, kun puoliso alkaisi etsiä uutta suhdetta. Eikä hän etsi, sillä se lapsi on hänen elämänsä keskiö, jota hän ei koskaan riskeeraisi.
Kyse on tilanteesta, jossa sinä et tiedä siitä mitään. Kaikki tapahtuu silmänkääntö temppuna. Saat tietää vasta siinä vaiheessa, kun velat ovat isot ja mies ehtii jättämään sinut ensin. Ja joo, uuden suhteen lapsi on tosiaan keskiössä. Eihän hän sitä riskeeraisi.
Miehellä on ilmeisesti paljon omaa varallisuutta pantiksi velkoja vastaan? Siihenhän se miehen omaisuus hupenisi jos ei velkojaan maksaisi. Yhteistä tai toisen omaisuutta ei voi pantata ilman toisen suostumusta.
Sinun tai yhteisiä varoja ei olla panttaamassakaan. Tässä tapauksessa mies panttaa ihan omaa omaisuuttaan ja velkaantuu vaikkapa osamaksuilla.. Sinä maksat ne miehen henkilökohtaiset velat eron tullessa. Joko kokonaan, jos mies on maksukyvytön tai velat menee puoliksi.
Heh, vai osamaksukaupoista tässä olikin kyse. Ajattelin nyt edes satoja tuhansia. Pikkurahoja siinä tapauksessa.
Osamaksuja moniin eri lafkoihin, autovelkoja, korjausremppoja, kiinteistövelkoja mitä tahansa velkoja/osamaksuja, joissa ei liiemmin ihmisen maksukykyä tsekata. Siinä saattaa summa nousta sellaiseksi, ettei sitä ihan joka likka ole ex ukkonsa nimissä maksamassa.
Avioehto ja testamentti ovat rakkauden tähden tehtäviä asiakirjoja ja niistä ei tarvitse koskaan riidellä. Me teimme avioehdon, kun menimme naimisiin vuosien yhdessäolon jälkeen, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Juu. Niinhän sen täällä av:lläkin huomaa, että kaikki petetyksi tulleet ovat tienneet sen jo alttarilla. On se ollu hirveä hinku naimisiin, kun siitä huolimatta on pitänyt sanoa ”tahdon”.