Miksi avioehto on joillekin niin iso mörkö?

Ukko38 kirjoitti:

Meillä ei todellakaan ole yhteiset rahat.

Molemmat käy töissä, maksavat omat menonsa ja osansa suhteutettuna nettotuloihin.

En ymmärrä miksi minulla pitäisi olla oikeus puolisoni tienaamiin rahoihin tai hänellä minun?

Tällä sapluunalla menty jo 20 vuotta, on lapsia ja autoja ja taloja ja velkaa ja hyvin menee.

Muuten sama, mutta meillä ei ole mitään syytä, miksi pitäisi jakaa suhteessa nettotuloihin. Ei ne kulutkaan mene suhteessa vaan puoliksi.

Eli yhteinen taloustili, jolle laitetaan rahaa 50/50 aina tarpeen mukaan. Sieltä maksetaan asumiskulut, ruoka ja yhteisen auton kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?

Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.

Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.

Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.

Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.

No onpas typerä vertaus. Jokainen tajuaa, että vakuutus on järkevä ottaa eikä se oikein riipu tilanteesta. Sen sijaan omaisuuden jaon reiluus erotilanteessa riippuu tapauksesta ja parin omista arvoista. Ei kaikki jätä sitä tekemättä siksi, että pitäisi eroa mahdottomana, vaan osa ihan aidosti näkee sen 50-50 jaon reiluimpana tapana jakaa omaisuus.

Avioehto vertautuu tässä vakuutusehtoihin. Eli jos talo palaa (tulee ero tai puoliso kuolee) niin millä ehdoilla omaisuus korvataan (tai jaetaan eron tai kuoleman kohdatessa.)

Avioliittolaki lähtee siitä, että puolisoiden omaisuus ositetaan puoliksi. Monille aviopareille tällainen järjestely sopii hyvin. Jos haluaa jonkun muunlaisen jaon, sitten tekee avioehdon. Samoin kuin vakuutusta valitessa, miettii millaiset vakuutusehdot haluaa. Vaihtoehtoja on monia ja jokainen pari tekee omat ratkaisunsa.

Juuri tämä. Jokainen pari tekee omista lähtökohdistaan reiluksi katsomansa sopimuksen. Avioliitto ilman avioehtoa on ihan yhtä sitova juridinen sopimus kuin se avioehtokin, siinä on sovittu että omaisuus jaetaan 50-50. Joillekin pareille tämä on se mitä he haluavatkin.

Tämä on kysymyksenä mielenkiintoinen. Usein väitetään että kertoisi rakkaudettomuudesta ja laskelmoinnista ja tylyydestä vaatia avioehtoa. Mutta eiköhän se kuitenkin ole toisinpäin - toista saa rakastaa ihan yhtälailla ilman pelkoa siitä että raha-asiat tulisivat koskaan suhteen tielle, kun on se avioehto varmistamassa. Avioehdon puute johtaa sitten siihen että ollaan yhdessä ”lasten takia” (lue: puolison tilipussin takia) kun se rakkaus joskus loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

Meillä ei todellakaan ole yhteiset rahat.

Molemmat käy töissä, maksavat omat menonsa ja osansa suhteutettuna nettotuloihin.

En ymmärrä miksi minulla pitäisi olla oikeus puolisoni tienaamiin rahoihin tai hänellä minun?

Tällä sapluunalla menty jo 20 vuotta, on lapsia ja autoja ja taloja ja velkaa ja hyvin menee.

Muuten sama, mutta meillä ei ole mitään syytä, miksi pitäisi jakaa suhteessa nettotuloihin. Ei ne kulutkaan mene suhteessa vaan puoliksi.

Eli yhteinen taloustili, jolle laitetaan rahaa 50/50 aina tarpeen mukaan. Sieltä maksetaan asumiskulut, ruoka ja yhteisen auton kulut.

Mutta usein se, jolla isommat tulot, haluaa valita vähän kalliimpaa kuin se, jonka tulot ovat pienemmät, ja kun yhdessä maksellaan niin balanssi luisuu kalliimmaksi jolloin pienituloisempi päätyy maksamaan jostain suhteessa enemmän kuin mitä yksin valitessaan maksaisi.

Avioehto on turha koska avioliitto on turha.

M34

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kysymyksenä mielenkiintoinen. Usein väitetään että kertoisi rakkaudettomuudesta ja laskelmoinnista ja tylyydestä vaatia avioehtoa. Mutta eiköhän se kuitenkin ole toisinpäin - toista saa rakastaa ihan yhtälailla ilman pelkoa siitä että raha-asiat tulisivat koskaan suhteen tielle, kun on se avioehto varmistamassa. Avioehdon puute johtaa sitten siihen että ollaan yhdessä ”lasten takia” (lue: puolison tilipussin takia) kun se rakkaus joskus loppuu.

Avioehtohan tuohon tilanteeseen johtaa! Toinen voi kiristää rahalla, ilman avioehtoa köyhemmän on helppo lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kysymyksenä mielenkiintoinen. Usein väitetään että kertoisi rakkaudettomuudesta ja laskelmoinnista ja tylyydestä vaatia avioehtoa. Mutta eiköhän se kuitenkin ole toisinpäin - toista saa rakastaa ihan yhtälailla ilman pelkoa siitä että raha-asiat tulisivat koskaan suhteen tielle, kun on se avioehto varmistamassa. Avioehdon puute johtaa sitten siihen että ollaan yhdessä ”lasten takia” (lue: puolison tilipussin takia) kun se rakkaus joskus loppuu.

Miten niin? Omaisuuden voi erossa jakaa lukemattomilla eri tavoilla, ja jokainen näistä tavoista on toiselle puolisolle edullisempi ja toiselle vähemmän edullinen kuin joku toinen tapa. Siinä missä avioehdoton liitto voi olla jollekin varakkaammalle osapuolelle syy kitkuttaa huonossa liitossa, voi se avioehto olla ihan samalla tavalla sille vähemmän varakkaalle puolisolle syy kitkuttaa huonossa liitossa. Ei se avioehdon puute ole kuin yksi tapa muiden joukossa sopia omaisuuden jaosta erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

Meillä ei todellakaan ole yhteiset rahat.

Molemmat käy töissä, maksavat omat menonsa ja osansa suhteutettuna nettotuloihin.

En ymmärrä miksi minulla pitäisi olla oikeus puolisoni tienaamiin rahoihin tai hänellä minun?

Tällä sapluunalla menty jo 20 vuotta, on lapsia ja autoja ja taloja ja velkaa ja hyvin menee.

Muuten sama, mutta meillä ei ole mitään syytä, miksi pitäisi jakaa suhteessa nettotuloihin. Ei ne kulutkaan mene suhteessa vaan puoliksi.

Eli yhteinen taloustili, jolle laitetaan rahaa 50/50 aina tarpeen mukaan. Sieltä maksetaan asumiskulut, ruoka ja yhteisen auton kulut.

Mutta usein se, jolla isommat tulot, haluaa valita vähän kalliimpaa kuin se, jonka tulot ovat pienemmät, ja kun yhdessä maksellaan niin balanssi luisuu kalliimmaksi jolloin pienituloisempi päätyy maksamaan jostain suhteessa enemmän kuin mitä yksin valitessaan maksaisi.

Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä avioehtoa vastustavat eivät edes ymmärrä mitä avio-oikeus tarkoittaa, sen näkee näistä vastauksista. Meillä on lapsia ja täysin poissulkeva avioehto. Lapsesta aiheituneet taloudelliset haitat voi kompensoida muutenki, esim me olemme aina vuorotellen perhevapailla, ja nyt mies jää vielä hoitovapaansa jälkeen osittaiselle tekemään 80% työaikaa.

Avioliitto on taloudellinen järjestely, ja jokainen avioliitto päättyy. Nämä kaikkien tulisi tietää, samoin se että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, ellei sitä ole rajattu.

Miten olette varautuneet siihen, että puoliso kuolee kun lapset ovat alaikäisiä? Silloin kuolleen vanhemman omaisuus menee suoraan lapsille, sillä avioliiton ositusta ei tehdä. Alaikäisten kohdalla maistraatti astuu kuvaan, jos alaikäiset perivät merkittävän omaisuuden. Myös asuntolaina on tällöin ongelma, sillä lasten nimissä ei voi olla velkaa. Onko teidän kodista vielä lainaa?

Lapset perivät vanhempansa riippumatta siitä onko avioehtoa vai ei, joten tämä ongelma on mahdollinen ihan kaikille pareilla, jolla on alaikäisiä lapsia, myös avoliitossa eläville. Ja maistraatti tulee mukaan tarkoittaa että alaikäisten tileistä tulee tehdä vuosi-ilmoitukset, kun omaisuus on yli 20te.. Olen laskenut mitä tapahtuu, jos jompi kumpi aikuisista vaikka menehtyisi ja ollaan tehty toimeenpiteet että nykyiseen kotiin voi jäädä.

Lapset toki perivät vanhempansa, mutta jos leskellä on avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen, hän on pesän osakas niin kauan kuin avioliiton ositusta ei ole tehty. Leski voi siis hallinnoida pesää alaikäisten lastensa puolesta eikä siihen tarvitse sekoittaa maistraatin edunvalvojaa. Yli 20 000 euron alaikäisen omaisuudesta leski joutuu toki tekemään vuosiraportin maistraatille.

Alaikäinen ei voi myöskään tehdä vuokrasopimuksia. Meillä on sijoitusasuntoja ja jos toinen meistä kuolisi, leski voisi hallinnoida kuolinpesän kiinteistöjä ja tehdä vuokrasopimuksia. Kuolinpesän vuokratuotot voi olla myös verotuksellisesti kannattavampaa pitää pesän tuloina eikä omina henkilökohtaisina pääomatuloina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?

Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.

Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.

Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.

Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.

No onpas typerä vertaus. Jokainen tajuaa, että vakuutus on järkevä ottaa eikä se oikein riipu tilanteesta. Sen sijaan omaisuuden jaon reiluus erotilanteessa riippuu tapauksesta ja parin omista arvoista. Ei kaikki jätä sitä tekemättä siksi, että pitäisi eroa mahdottomana, vaan osa ihan aidosti näkee sen 50-50 jaon reiluimpana tapana jakaa omaisuus.

Hoe tota itsellesi, jos se sun mieltäs lohduttaa.

Siis et usko, että kukaan voisi olla eri mieltä kuin sinä siitä mikä on reilu tapa jakaa omaisuus erossa? Vai ymmärrät että joku voi olla eri mieltä, mutta kaikki erilaiset näkemykset ovat sinusta tyhmiä ja vääriä, koska sinä tiedät sen pyhän ainoan oikean tavan elää ja ajatella?

Sinä olet ainut, joka niin ajattelee. Ja jatkaa vääntämistä itse siitä, että avioehto on turha joissakin tapauksissa. Eihän sinun ole pakko jankata omaa näkemystäsi jos huomaat, että kaikki ei ajattele kuten sinä. Älyn jättiläinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä avioehtoa vastustavat eivät edes ymmärrä mitä avio-oikeus tarkoittaa, sen näkee näistä vastauksista. Meillä on lapsia ja täysin poissulkeva avioehto. Lapsesta aiheituneet taloudelliset haitat voi kompensoida muutenki, esim me olemme aina vuorotellen perhevapailla, ja nyt mies jää vielä hoitovapaansa jälkeen osittaiselle tekemään 80% työaikaa.

Avioliitto on taloudellinen järjestely, ja jokainen avioliitto päättyy. Nämä kaikkien tulisi tietää, samoin se että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, ellei sitä ole rajattu.

Miten olette varautuneet siihen, että puoliso kuolee kun lapset ovat alaikäisiä? Silloin kuolleen vanhemman omaisuus menee suoraan lapsille, sillä avioliiton ositusta ei tehdä. Alaikäisten kohdalla maistraatti astuu kuvaan, jos alaikäiset perivät merkittävän omaisuuden. Myös asuntolaina on tällöin ongelma, sillä lasten nimissä ei voi olla velkaa. Onko teidän kodista vielä lainaa?

Henkivakuutus hoitaa tämän ongelman

Riippuu, kuka on henkivakuutuksen edunsaaja puoliso vai puoliso ja lapset yhdessä. Jos puoliso on edunsaaja, hän ei voi noin vain kuitata lasten omistaman asunto-osuuden velkoja tai verottaja voi tulkita sen lahjaksi. Jos leski on kuolinpesän osakas avio-oikeuden perusteella, asunnon omistajuuksia on paljon helpompi järjestellä. Hänen ei tarvitse tehdä asunnosta kiinteistökauppoja lastensa kanssa vaan asunnon omistusta voi muuttaa tasinkona.

Henkivakuutus on myös nykyään perintöveron alaista tuloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto voi ydinperheessä, jossa puolisoilla ei lähtökohtaisesti ole isoa varallisuuseroa, olla kokonaan poissulkevana todella epäreilu.

Kuvitellaan tilanne, jossa miehen nettotulot ovat vaikka 4000€ ja vaimolla 2000€. Pariskunta osallistuu arjen kustannuksiin 50-50, jolloin toisella jää "omaa" rahaa kuukausittain 500€ ja toisella 2500€. Pariskunta on naimisissa vaikkapa 10v, jonka jälkeen ero. Toisen varallisuus on moninkertainen verrattuna pienituloisempaan.

Jos haluttaisiin että avioehto on tässä casessa edes jotenkin reilu, niin kulut pitäisi jakaa nettotulojen suhteessa, niin että sillä köyhemmälläkin on mahdollisuus vaurastumiseen. Pari lasta ja kotona vietettyjä vuosia tuohon lisäksi, niin voi olla melko ikävä tilanne jos kattilat menisivätkin jakoon. 

Erilaisia malleja toteuttaa avioehto on useita, ja varmasti joka tilanteeseen löytyy joku kohtuullinen sopimus. Mutta jos elintaso määritetään sen paremmin tienaavan mukaan, niin köyhemmän osapuolen kaikki tulot saattavat mennä ruokaan ja asumiseen. Onko se sitten reilua, ettei hän omista juuri mitään, jos liitto päättyy?

Se, että nainen on päätynyt ammattiin, jossa tienaa vain 2500 euroa kuukaudessa ei ole miehen vika, ja ei se nainen tienaisi yhtään enempää, vaikka mies tienaisi vähemmän. Nuo lasten kanssa vietetyt vuodet tietysti pitäisi toisen kompensoida, sillä silloin se kotona oleva osapuoli tarjoaa toiselle 1/2 työpäivää lastenhoitopalvelua jokainen työpäivä ja lastenhoitopalvelu tietysti maksaa. Ja tietysti niissä tilaiteissa, jossa varakkaampi haluaa ylläpitää korkeampaa elintasoa, niin on kohtuutonta odottaa että huonotuloisempi osallistuu yhtä paljon. Mutta ei se lähtökohtaisesti ole toiselle mikään moraalinen velvollisuus erossa maksaa toiselle tasinkoa vain, koska toisella on pienempi palkka.

Usein kuitenkin se pienempi palkka nimenomaan johtuu perheestä. Minulla oli ennen lapsia palkka 150% mieheeni nähden. Äitiyslomien yms aikana mies meni rinnalle ja ohi. Pian miehen palkka oli 150% minun palkastani. Saatan saada tänä vuonna miehen kiinni palkan suhteen. Nuorimmainen täyttää 17v.

Mieheni tekee enemmän kotitöitä ja on ollut osallistuvampi isä kuin moni muu. Kyse on työelämän oletuksista ja toisaalta pienistä toistuvista asioista.

Me olemme hyvätuloisia, ja silti ihan viime vuosiin asti rahat ovat menneet asuntolainan lyhennyksiin, elämiseen ja muuhun vastaavaan. Ei meillä ole ollut sellaisia ylimääräisiä rahoja, joilla mies olisi minulle mitään kompensoinut.

On myös inhimillistä, että perheen elintaso menee yhteenlaskettujen tulojen mukaan. Harva on valmis elämään lasten kanssa pitkään kaksiossa, koska puolison tulokehitys jumittaa äitiyden vuoksi.

Äitien rahat eivät valu arjen menoihin välttämättä millään tietoisella sopimuksella. Ajatellaan, että se ostaa jolla on rahaa, ja äiti nyt vaan ”ehtii paremmin” kauppaan ja ostamaan lapsille vaatteita, ihan sattumalta tälläkin kertaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?

Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.

Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.

Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.

Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.

No onpas typerä vertaus. Jokainen tajuaa, että vakuutus on järkevä ottaa eikä se oikein riipu tilanteesta. Sen sijaan omaisuuden jaon reiluus erotilanteessa riippuu tapauksesta ja parin omista arvoista. Ei kaikki jätä sitä tekemättä siksi, että pitäisi eroa mahdottomana, vaan osa ihan aidosti näkee sen 50-50 jaon reiluimpana tapana jakaa omaisuus.

Hoe tota itsellesi, jos se sun mieltäs lohduttaa.

Siis et usko, että kukaan voisi olla eri mieltä kuin sinä siitä mikä on reilu tapa jakaa omaisuus erossa? Vai ymmärrät että joku voi olla eri mieltä, mutta kaikki erilaiset näkemykset ovat sinusta tyhmiä ja vääriä, koska sinä tiedät sen pyhän ainoan oikean tavan elää ja ajatella?

Sinä olet ainut, joka niin ajattelee. Ja jatkaa vääntämistä itse siitä, että avioehto on turha joissakin tapauksissa. Eihän sinun ole pakko jankata omaa näkemystäsi jos huomaat, että kaikki ei ajattele kuten sinä. Älyn jättiläinen.

Miten niin ainut? Kyllä täällä on aika moni muukin ollut samaa mieltä, en minä mitenkään yksin ole mielipiteineni ollut. Enkä minä ole missään vaiheessa sanonut, että omaisuuden jako täyden avioehdon mukaisesti olisi tyhmää ja väärin. Sen sijaan sinä olet toistuvasti pitänyt typeränä sitä, että joku haluaa jakaa omaisuutensa eri tavalla kuin Juuri Sinä haluaisit. Ei täällä kukaan muu ole haukkunut eri tavoin ajattelevia ihmisiä tyhmäksi kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon vastustajat: kai olette jättäneet kotivakuutuksenne myös hankkimatta. Ettehän pelkää että rakas kotinne palaa tai tulee muu vahinko?

Avioehto on ikään kuin avioliiton vakuutus.

Kumpaakaan edellä mainituista ei tarvita toivo koskaan, mutta ne ovat yleiset ja hyvät käytännöt, jotka ovat pahan päivän varalle hyvä hoitaa kuntoon.

Ei kai se avioehto vakuutusta kummempi ole tai älkää ainakaan ottako sitä yhtään sen kummallisempana.

Toivottavasti kukaan täällä palstalla tai muuallakaan ei joudu kotivakuutusta käyttämään yhtään sen enempää kuin avioehtoakaan.

No onpas typerä vertaus. Jokainen tajuaa, että vakuutus on järkevä ottaa eikä se oikein riipu tilanteesta. Sen sijaan omaisuuden jaon reiluus erotilanteessa riippuu tapauksesta ja parin omista arvoista. Ei kaikki jätä sitä tekemättä siksi, että pitäisi eroa mahdottomana, vaan osa ihan aidosti näkee sen 50-50 jaon reiluimpana tapana jakaa omaisuus.

Hoe tota itsellesi, jos se sun mieltäs lohduttaa.

Siis et usko, että kukaan voisi olla eri mieltä kuin sinä siitä mikä on reilu tapa jakaa omaisuus erossa? Vai ymmärrät että joku voi olla eri mieltä, mutta kaikki erilaiset näkemykset ovat sinusta tyhmiä ja vääriä, koska sinä tiedät sen pyhän ainoan oikean tavan elää ja ajatella?

Sinä olet ainut, joka niin ajattelee. Ja jatkaa vääntämistä itse siitä, että avioehto on turha joissakin tapauksissa. Eihän sinun ole pakko jankata omaa näkemystäsi jos huomaat, että kaikki ei ajattele kuten sinä. Älyn jättiläinen.

Meidän avioliittolakimme on itse asiassa yllättävän hyvä. Turha luulla, että avioehto olisi joku ”kotivakuutus”, joka tuottaisi hankalassa tilanteessa aina paremman lopputuloksen, päin vastoin.

Avioliittolaki ja avio-oikeus sopivat todella hyvin siihen perustilanteeseen, missä pari tapaa nuorena ja elämä rakennetaan yhdessä samalla, kun perustetaan perhe. Ja sitten myöhemmin liitto päättyy joko eroon tai toisen kuolemaan, kuten siinä lopulta aina käy. Siinä tilanteessa avio-oikeus on yleensä reilu ja avioehto harvemmin kovin hyvä.

Jos avioehto tuohon tilanteeseen laitetaan, sitten pitäisi jaksaa räknätä palkkoja, jakaa sähkölaskuja prosentilleen ja laittaa tarkasti muistiin, kuka osti pesuainetta ja kuka Eetun nappikset.

Se on sitten toinen juttu, että uuspareille ja monimutkaisiin perhekuvioihin, ja kypsän iän liittoihin, pitää sorvata jos millaisia systeemeitä. Eikä se koske vain avioehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdottomuus viestii korkeasta luotosta suhteeseen ja siitä, että olet valmis epätodennäköisessä erotilanteessakin välittämään tasapuolisesti puolisosi toimeentulosta (ja hän sinun). Avioehto on valitettavasti ensimmäinen epäluottamuksen siemen. Ainoastaan jos suvussa on perheyrityksiä, maatiloja, tai muu monimiljoonainen omaisuus, on paremmin ymmärrettävää jättää osa omaisuudesta avioliiton ulkopuolelle.

Avioehdon tekemättä jättäminen ei kuitenkaan estä avioeroa. Puolet kaikista avioliitoista päättyy eroon ja joukossa on lukemattomia avioehdon tekemättä jättäneitäkin pariskuntia. Minä luotan avopuolisooni, mutta alusta asti olen halunnut pitää omat rahat ominani ja hänen rahansa hänen ominaan. Yhteisille kuluille on oma tilinsä. 

AP

Miksi edes sitten pitää mennä naimisiin? Yhteiskunnan oletus edelleen on, että aviopari on perhe ja rahat on yhteiset. Puolisolla on elatusvelvollisuus ihan lainkin puitteissa. Haluat kiertää sen, mutta avioitua. Sanot luottavasi, mutta et halua olla perhe. Sanot luottavasi, mutta teidän keskinäinen päätös olla aina yhdessä ei merkitse mitään ennen kuin sen on joku toinen vahvistanut? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on turha koska avioliitto on turha.

M34

No ei välttämättä ole turha taloudellisesti. Mentiin ihan taloudellisista syistä naimisiin ulkomailla, koska se vaikutti todella paljon verotukseen. Mietittiin, että otetaan nyt tämä verohyöty käyttöön. Lisäksi toisen kuollessa työnantaja olisi maksanut tuntuvat korvaukset leskelle kuolintapauksessa. Turvallisuussyistä mentiin naimisiin. Tehtiin myös avioehto, koska kummallakin oli jo omaisuutta. Sitten erottiin ja kumpikin piti omansa ja elämä jatkui siitä uusin urin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä avioehtoa vastustavat eivät edes ymmärrä mitä avio-oikeus tarkoittaa, sen näkee näistä vastauksista. Meillä on lapsia ja täysin poissulkeva avioehto. Lapsesta aiheituneet taloudelliset haitat voi kompensoida muutenki, esim me olemme aina vuorotellen perhevapailla, ja nyt mies jää vielä hoitovapaansa jälkeen osittaiselle tekemään 80% työaikaa.

Avioliitto on taloudellinen järjestely, ja jokainen avioliitto päättyy. Nämä kaikkien tulisi tietää, samoin se että avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta, ellei sitä ole rajattu.

Miten olette varautuneet siihen, että puoliso kuolee kun lapset ovat alaikäisiä? Silloin kuolleen vanhemman omaisuus menee suoraan lapsille, sillä avioliiton ositusta ei tehdä. Alaikäisten kohdalla maistraatti astuu kuvaan, jos alaikäiset perivät merkittävän omaisuuden. Myös asuntolaina on tällöin ongelma, sillä lasten nimissä ei voi olla velkaa. Onko teidän kodista vielä lainaa?

Lapset perivät vanhempansa riippumatta siitä onko avioehtoa vai ei, joten tämä ongelma on mahdollinen ihan kaikille pareilla, jolla on alaikäisiä lapsia, myös avoliitossa eläville. Ja maistraatti tulee mukaan tarkoittaa että alaikäisten tileistä tulee tehdä vuosi-ilmoitukset, kun omaisuus on yli 20te.. Olen laskenut mitä tapahtuu, jos jompi kumpi aikuisista vaikka menehtyisi ja ollaan tehty toimeenpiteet että nykyiseen kotiin voi jäädä.

Lapset toki perivät vanhempansa, mutta jos leskellä on avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen, hän on pesän osakas niin kauan kuin avioliiton ositusta ei ole tehty. Leski voi siis hallinnoida pesää alaikäisten lastensa puolesta eikä siihen tarvitse sekoittaa maistraatin edunvalvojaa. Yli 20 000 euron alaikäisen omaisuudesta leski joutuu toki tekemään vuosiraportin maistraatille.

Alaikäinen ei voi myöskään tehdä vuokrasopimuksia. Meillä on sijoitusasuntoja ja jos toinen meistä kuolisi, leski voisi hallinnoida kuolinpesän kiinteistöjä ja tehdä vuokrasopimuksia. Kuolinpesän vuokratuotot voi olla myös verotuksellisesti kannattavampaa pitää pesän tuloina eikä omina henkilökohtaisina pääomatuloina.

Sillähän ei ole mitään merkitystä onko leski pesän osakas vai ei omaisuuden halinnollisessa mielessä. meilläkin on sijoitusasuntoja. Jos pesää ei jaa, ja pesän osakkaana on alaikäisiä niin ihan sama tilanne olisi kuin jos omistajina olisi alaikäisiä. Ja alaikäisten nimiin ostetaan sijoitusasuntoja, joten alaikäinen voi olla myös vuokranantaja.

Useimmat ehdottomat avioehdon kannattajat ovat täysin kuutamolla siitä, miten ositus oikeasti tehdään eron tai kuoleman sattuessa.

Surullista kyllä, moni tässäkin ketjussa tuntuu luulevan, että avioehto on joko-tai, kun se oikeasti voi olla sekä-että. Siis tarkoittaen, että jos osaa laskea, miten ositus tehdään, pystyy kyllä saamaan omaan tilanteeseen sopivan ehdon, esim. sulkemalla vain ne perinnöt pois, tai vain Pirkon sukumökin.

Mutta jos luuloja on enemmän kuin oikeaa asiantuntemusta, kannattaa siinäkin turvautua ammattilaiseen ja oikeasti kuunnella, mistä on kyse. Tuossa tekee helposti ajatusvirheitä. Moni esimerkiksi ihan oikeasti luulee, että erossa tai kuoleman jälkeen ”miehen omaisuus laitetaan puoliksi”, jos avioehtoa ei ole, tai ”pitää antaa puolet eksälle”. Ei todellakaan.

Myös jonkin tietyn ison omaisuuden (vaikka firman tai maatilan) sulkeminen pois avio-oikeuden piiristä voi aiheuttaa sen, että se oikeasti paljon rikkaampi osapuoli on jäljelle jäävän omaisuuden suhteen ”köyhempi”. Jos sille oikeasti köyhemmälle ei myös suljeta pois jotain ikiomaa (vaikka mökki tai asunto tai hänen osuutensa asunnosta), hän voi joutua maksamaan tasinkoa todella epäreilusti sille rikkaammalle.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs avioeron sattuessa käy omalla tilillä oleville varoille, pitääkö nekin muka jakaa? Meillä nimittäin emäntä humputtelee omat rahansa harrastuksiin ja lasten vaatteisiin ja minä nautin säästämisestä ja sijoittamisesta. Olisi kieltämättä hiukan epäreilua, jos erottaessa joutuisin antamaan osan rahoistani puolisolle, jota säästäminen ei kiinnostanut.

====

Ilman avioehtoa ne pitää jakaa. Toivon tosin, että sinäkin osallistut teidän yhteisten lastenne vaatekuluihin ja muihin menoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

Meillä ei todellakaan ole yhteiset rahat.

Molemmat käy töissä, maksavat omat menonsa ja osansa suhteutettuna nettotuloihin.

En ymmärrä miksi minulla pitäisi olla oikeus puolisoni tienaamiin rahoihin tai hänellä minun?

Tällä sapluunalla menty jo 20 vuotta, on lapsia ja autoja ja taloja ja velkaa ja hyvin menee.

Muuten sama, mutta meillä ei ole mitään syytä, miksi pitäisi jakaa suhteessa nettotuloihin. Ei ne kulutkaan mene suhteessa vaan puoliksi.

Eli yhteinen taloustili, jolle laitetaan rahaa 50/50 aina tarpeen mukaan. Sieltä maksetaan asumiskulut, ruoka ja yhteisen auton kulut.

Meillä kulut ei mene puoliksi vaikka ne maksetaan puoliksi. Miehen ruokiin menee enemmän rahaa mitä minun, sen lisäksi mies käyttää sähköä paljon enemmän mitä minä. Meillä laskujen puolittaminen on epäreilua, mutta mies ei sitä tajua.