Miksi avioehto on joillekin niin iso mörkö?

Riippuu ja roikkuu niin tilanteesta. Jos on ennen parisihdetta toisistaan poikkeavat tulot, säästöt ja omaisuudet, avioehto kannattaa ehdottomasti. Me taas ei otettu avioehtoa, koska varallisuus ja tulotaso on sama, ja ollaan oltu nuoresta asti yhdessä ja tehty kaikki isot hankinnat yhdessä ja yhteiset rahatkin on. Perintöjutut jakautuu testamentein.

Keskusteltavahan tuo on aina etukäteen enkä kyllä ymmärrä, miksi se niin iso mörkö olisi. Jos kaikki menee hyvin, niin eihän sillä avioehdolla ole mitään merkitystä.

Miksi minä keski-ikäisenä naisena, jolla on muutama satatuhatta omaisuutta ja mennessäni naimisiin toisen samansalisen mutta miehen kanssa, tarvitsisin avioehtoa. Eiö fiksumpaa ole vain katsoa puoliso, jolla on vastaava rahankäyttötapa?

Turha edes avioitua ero mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Köyhempi, sekä pienituloisempi yleensä vastustaa ja rikkaampi, sekä suurituloisempi kannattaa avioehtoa. Itsekkäistä periaatteista siis.

Voi toki olla,mutta voi johtua myös perusasenteesta perheen taloutta kohtaan. Minä olen aina ansainnut hiukan enemmän kuin mieheni ja saanut perintöäkin enemmän, ja minusta perheen rahat ovat yhteisiä. Varsinkin jos toinen yhteisellä sopimuksella on vuosia kotona hoitamassa yhteisiä lapsia, pidän kohtuuttomana sitä, jos hän avioeron takia jää tyhjän päälle.

Silloin tilanne on eri, jos toisella puolisoista on sukutila tai -yritys, jonka hajottaminen olisi tuhoisaa erotilanteessa. Mutta tavisperheissä en ymmärrä, mihin avioehtoa oikeasti tarvitaan.

N54

Mielestäni avioehdosta pitää aikuisen pystyä keskustelemaan möksähtelemättä. Se täytyy käsitellä käytännön asiana, johon ei pidä sekoittaa tunnekuohuja tai syyllistää toista "valmistautumisesta eroon". Jos ihminen ei kykene keskustelemaan talous- ja sopimusjärjestelyistä asian menemättä tunteisiin, ei se kerro hyvää tulevienkaan mahdollisten kriisien selvittelykyvystä.

Itse en avioehtoa tahtonut, onneksi puoliso oli samoilla linjoilla. Meillä oli nuorena naimisiin mennessä erilaiset taloustilanteet. Toisella oli kiinteää omaisuutta, toisella riittävät tulot sen kiinteän omaisuuden ylläpitoon. Halusimme, että meillä on liitossa yhteiset rahat ja että jos joskus ero tulee, kaikki menee puoliksi. 

Joillekin sopii taas omaisuuksien pitäminen erillään avioehdolla.

Mitenkäs avioeron sattuessa käy omalla tilillä oleville varoille, pitääkö nekin muka jakaa? Meillä nimittäin emäntä humputtelee omat rahansa harrastuksiin ja lasten vaatteisiin ja minä nautin säästämisestä ja sijoittamisesta. Olisi kieltämättä hiukan epäreilua, jos erottaessa joutuisin antamaan osan rahoistani puolisolle, jota säästäminen ei kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Eihän avioerossa jaeta kuin yhteinen omaisuus, jos vaikka miehellä on ennestään ollut jo talo, joka on edelleen vain miehen nimissä, se säilyy myös miehellä. Tai kallis auto ostettuna vain toisen nimiin.

Avioerotilanteessa ilman avioehtoa KAIKKI omaisuus katsotaan yhteiseksi, ellei sitä ole tyyliin testamentilla saatu ja testamentissa pelkästään saajalle rajattu. Myös se talo ja kallis auto menevät puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs avioeron sattuessa käy omalla tilillä oleville varoille, pitääkö nekin muka jakaa? Meillä nimittäin emäntä humputtelee omat rahansa harrastuksiin ja lasten vaatteisiin ja minä nautin säästämisestä ja sijoittamisesta. Olisi kieltämättä hiukan epäreilua, jos erottaessa joutuisin antamaan osan rahoistani puolisolle, jota säästäminen ei kiinnostanut.

Miksi sinä et ole ostanut lapsillesi vaatteita? Alastiko heidän olisi pitänyt kulkea?

Me tehtiin avioehto avioeron varalta. Kuollessa on ihan sama, miten omaisuudelle käy. Asunto on yhdessä ostettu ja maksettu, muuten kummallakin on oma omaisuus ja rahat. Itse en suostu yhteiseen tiliin ja rahoihin, oma raha on minulle niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minä keski-ikäisenä naisena, jolla on muutama satatuhatta omaisuutta ja mennessäni naimisiin toisen samansalisen mutta miehen kanssa, tarvitsisin avioehtoa. Eiö fiksumpaa ole vain katsoa puoliso, jolla on vastaava rahankäyttötapa?

Löydäpä puoluso, joka olisi tässäkin suhteessa sopiva.

Avioehdottomuus viestii korkeasta luotosta suhteeseen ja siitä, että olet valmis epätodennäköisessä erotilanteessakin välittämään tasapuolisesti puolisosi toimeentulosta (ja hän sinun). Avioehto on valitettavasti ensimmäinen epäluottamuksen siemen. Ainoastaan jos suvussa on perheyrityksiä, maatiloja, tai muu monimiljoonainen omaisuus, on paremmin ymmärrettävää jättää osa omaisuudesta avioliiton ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs avioeron sattuessa käy omalla tilillä oleville varoille, pitääkö nekin muka jakaa? Meillä nimittäin emäntä humputtelee omat rahansa harrastuksiin ja lasten vaatteisiin ja minä nautin säästämisestä ja sijoittamisesta. Olisi kieltämättä hiukan epäreilua, jos erottaessa joutuisin antamaan osan rahoistani puolisolle, jota säästäminen ei kiinnostanut.

Jos lapset on teidän yhteisiä, niin ne lasten vaatteet on yhteisiä menoja. Vai oletko sinä niitä miehiä, joiden mielestä kirppareilta löytyy helposti vaatteita, mutta jotka itse eivät käy niitä etsimässä koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulle perintöjen rajaaminen ulos on selviö, mutta avioliiton aikana kerääntynyt omaisuus on yhteistä. Jos toisella on selvästi enemmän omaisuutta yhteen mentäessä niin voisin toki tehdä avioehdon sen suojelemiseksi.

Siis eihän se valmiiksi hankittu erikseen nimetty omaisuus tietenkään jakoon mene.

Ot. On aika ihmeellistä, että on vielä pariskuntia, joilla on yhteinen pankkitili. Siis ei mikään taloustili, vaan tili, jolle mm. molempien palkka tulee. En pystyisi moiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs avioeron sattuessa käy omalla tilillä oleville varoille, pitääkö nekin muka jakaa? Meillä nimittäin emäntä humputtelee omat rahansa harrastuksiin ja lasten vaatteisiin ja minä nautin säästämisestä ja sijoittamisesta. Olisi kieltämättä hiukan epäreilua, jos erottaessa joutuisin antamaan osan rahoistani puolisolle, jota säästäminen ei kiinnostanut.

Etkö lukenut ollenkaan avioliittolakia ennen naimisiin menoa? Avioliiton aikana lain silmissä puolisoiden omaisuudet ovat erillisiä, mutta avioeron sattuessa ne laitetaan yhteen ja ositetaan tasan puoliksi. Siksi niitä avioehtoja tehdään, että ihmisillä on eriäviä rahankäyttötapoja.

Ukko38 kirjoitti:

Meillä ei todellakaan ole yhteiset rahat.

Molemmat käy töissä, maksavat omat menonsa ja osansa suhteutettuna nettotuloihin.

En ymmärrä miksi minulla pitäisi olla oikeus puolisoni tienaamiin rahoihin tai hänellä minun?

Tällä sapluunalla menty jo 20 vuotta, on lapsia ja autoja ja taloja ja velkaa ja hyvin menee.

Tämä on tottakai OK ja ihan hyvä tapa järjestää talous. 

Me kuitenkin nimenomaan tahdoimme avioparina olla talousyksikkö. Meillä rahat on omilla tileillä, mutta kaikki on yhteistä. Tulotilanteet ovat vaihdelleet liiton aikana suuresti. Ei ole merkitystä, kumman tililtä lainanlyhennys, vastike tai sähkölasku menee. Tämä tietenkin vaatii luottamusta eikä toimi, jos jommalla kummalla on esimerkiksi alttius yli varojen elämiseen. 

Myös perittyä, kiinteää omaisuutta kohtelemme käytännössä yhteisenä. Ei olisi kiva, jos minun perimäni mökinpuolisko ei olisi puolisoni projekti ollenkaan. Hän on tehnyt siellä kunnostustyötä parikymmentä vuotta ja osallistuu tuloillaan sen ylläpitoon yhtä lailla. Ei olisi mielestäni oikein rajata häntä ulos omistuksesta avioehdolla. Järjetöntä olisi, jos puolisoilla pitäisi olla omat mökit.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minä keski-ikäisenä naisena, jolla on muutama satatuhatta omaisuutta ja mennessäni naimisiin toisen samansalisen mutta miehen kanssa, tarvitsisin avioehtoa. Eiö fiksumpaa ole vain katsoa puoliso, jolla on vastaava rahankäyttötapa?

Meillä oli yhteinen taloustili ja muuten omat tilit. Toinen oli kova säästämään ja toinen kulutti enemmän, mutta molemmilla sama mielipide kuinka paljon yhteiseen talouteen käytetään ja maksettiin kaikki puoliksi. Ihan hyvä kun oli kuitenkin avioehto. Rahasta ei ollut koskaan riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Avioehdottomuus viestii korkeasta luotosta suhteeseen ja siitä, että olet valmis epätodennäköisessä erotilanteessakin välittämään tasapuolisesti puolisosi toimeentulosta (ja hän sinun). Avioehto on valitettavasti ensimmäinen epäluottamuksen siemen. Ainoastaan jos suvussa on perheyrityksiä, maatiloja, tai muu monimiljoonainen omaisuus, on paremmin ymmärrettävää jättää osa omaisuudesta avioliiton ulkopuolelle.

Avioehdottomuus saattaa viestiä luottamuksesta, mutta tiukan paikan tullen se muuttuu mahdollisuudeksi rahastaa. Näin on niin usein käynyt. Kun rakkaus loppuu, toisen ihmisen tulevaisuudella ei useinkaan ole paljonkaan väliä. Ja kenelle vain voi käydä niin. Siis avioehto ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän avioerossa jaeta kuin yhteinen omaisuus, jos vaikka miehellä on ennestään ollut jo talo, joka on edelleen vain miehen nimissä, se säilyy myös miehellä. Tai kallis auto ostettuna vain toisen nimiin.

Avioerotilanteessa ilman avioehtoa KAIKKI omaisuus katsotaan yhteiseksi, ellei sitä ole tyyliin testamentilla saatu ja testamentissa pelkästään saajalle rajattu. Myös se talo ja kallis auto menevät puoliksi.

Kuollessa omiin nimiin laitettu omaisuus on oma .

Vierailija kirjoitti:

Avioehdottomuus viestii korkeasta luotosta suhteeseen ja siitä, että olet valmis epätodennäköisessä erotilanteessakin välittämään tasapuolisesti puolisosi toimeentulosta (ja hän sinun). Avioehto on valitettavasti ensimmäinen epäluottamuksen siemen. Ainoastaan jos suvussa on perheyrityksiä, maatiloja, tai muu monimiljoonainen omaisuus, on paremmin ymmärrettävää jättää osa omaisuudesta avioliiton ulkopuolelle.

Avioehdon tekemättä jättäminen ei kuitenkaan estä avioeroa. Puolet kaikista avioliitoista päättyy eroon ja joukossa on lukemattomia avioehdon tekemättä jättäneitäkin pariskuntia. Minä luotan avopuolisooni, mutta alusta asti olen halunnut pitää omat rahat ominani ja hänen rahansa hänen ominaan. Yhteisille kuluille on oma tilinsä. 

AP