Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupasta ostettu vaate. Itse asiassa lapsena en saanut sellaisia ollenkaan.

Vasta teini-iässä sain ensimmäisen ostovaatteen. Siihen asti kuljin äidin ja mummon ompelemissa. Talvitakitkin oli aikuisten takeista pienennettyjä.

En kylläkään osannut kaupan vaatteita oikein edes kaivata, kotitekoiset vaatteet oli siihen aikaan muillakin lapsilla.

 

nykyään tuollainen on jo luksusta, siis varta vasten ommellut vaatteet. 

Niinpä!

Kolmiulotteinen kuva, esim kortissa, jossa kuvan sai liikkumaan kuvahieman kääntämällä.

Pääsin seuraamaan pikkupoikana miehen työn suorittamista.

Viinirypäleitä saatiin kerran vuodessa, muistaakseni jouluna ja kolme kappaletta jokainen. Ruokaa oli aina riittävästi ja se oli myös hyvää, samoin kotona leivotut leivät, nälkää ei siis nähty. Tuota viinirypälejuttua en vaan koskaan ymmärtänyt, olisiko ne olleet sitten erityisen kalliita 70-luvun alussa.

Tietokonepelit. Pelikelpoisten laitteiden hinnat liikkuivat tuhansissa markoissa vielä 30 vuotta sitten. Ja yleensä keleet vielä vanhenivat muutamassa vuodessa romuraudaksi. Oli siis selviö, ettei meillä mitään huipputietokoneita ollut, kun vanhemmat lyhentelivät velkojaan ja yrittivät selviytyä laman haasteista.

Olin kuitenkin sikäli onnekas, että tunsin ihmisiä. Minulla oli kontakteja, joiden laitteilla pääsi pelailemaan. Yhdellä tyypillä oli Commodore 64, toisella Nintendo, kolmannella MS-DOS pc, ja koulussa oli vielä opetuskäytössä ollut Amiga 500 jolla pelatakin sai siihen osoitettuina aikoina. Jätkäksi jolla ei ollut omia laitteita pelasin mielestäni todella paljon.

Ruotsin risteilyt. Laivalla oli mielestäni niin hienoa.

Isojen juhlien jälkeen, kun vieraat olivat lähteneet, me lapset saimme yleensä vapaasti syödä jäljelle jääneitä herkkuja, täytekakkua, keksejä yms. Se oli meillä harvinaista, lapsuudenkodissani leivottiin ani harvoin.

Kun pääsi ostoksille äidin kanssa ja sai uuden takin tai kengät.

Merkkarit, ne ISOT mustat

Vierailija kirjoitti:

Se kun sai istua etupenkillä! Olin nuorin kolmesta lapsesta joten luonnollisesti minut ahdettiin takapenkin keskipaikalle, eli tunnetusti auton p*skimmalle paikalle.

Myös se kun sai painaa hissinappulaa tai stoppinappulaa tai mitä vain nappulaa.

Ihana! 😂

Joku hyvä simppeli ruoka, kuten paistinpotut tai makkarakastike ja perunat. Tai sitten vaikka kerrosporilainen snägäriltä lauantaina. 

Köyhästä kodista kotoisin, eli suurin osa asioista nykyään elämässä on luksusta lapsuuteen verrattuna, kuten joku kirjoittikin. Suurinta luksusta lapsuudessa kuitenkin oli, kun isä otti joskus syliin (äiti ei koskaan).

Se kun uimahallireissun jälkeen sai välillä päärynälimonadipullon limuautomaatista! 

Kun vanhemmat ostivat meille soft-ice jätskit helsingissä Stokkan sisäänkäynnin luona. Silloin niitä sanottiin soft-iceksi...hämärä muisto, tapahtui ehkä kerran. 

No olihan se hienoa kun ainoa samanikäinen tyttölapsi syrjäkylässämme oli kauppiaan tytär.  Hänen kotonaan oli vesiklosetti ja seinästä roikkui vessapaperia. Hiukan jännitti melkein edes käydä asioimassa siellä.

Omassa kotona oli ulkopuucee jossa talvisin perse osui jäätyneeseen ihmisenpaskaan ja hanuri pyyhittiin sanomalehteen jos sitä sattus olemaan. Kusiämpäri onneks oli keittiön alakaapissa.

Kavlin voileipäpikkelsi. Meillä syötiin aina terveellisesti eikä ostettu mitään tuollaista. Joskus kaverin luona maistoin ja se oli taivaallista.

Tuota saa joka Lidlistä mutta ei ole enää kiinnostanut. Joskus myöhemmin maistoin ja muistutti hampurilaiskastiketta.

Monia asioita mitä sai kotoaan ei osannut mieltää luksukseksi, vaikka varmasti tavallaan olivat. Lapsi pitää niitä ihan normaaleina asioina.

Mutta kun löysi itse jonkun jutun, kuten tuon pikkelsin, se olikin tosi siistiä. Oli myös siistiä käydä paikallisessa grilliravintolassa kaverin kanssa syömässä annos ranskalaisia taskurahoilla. Aivan luksusta.

Vaatteiden saaminen.

Uppis kirjoitti:

Työläisperheen poikana Helsingissä ei ollut juurikaan luksusta, tai niin ainakin luulin, kunnes heräsin todellisuuteen. Äiti teki kahta työtä elättääkseen kaksi puupäistä poikaansa, isästä ei ollut tietoakaan, ja koko ajan elettiin pulassa jonkin suhteen, puuttui sitä, puuttui tätä, ei ollut rahaa jne. Sitten kävin kesälomalla vierailulla tuttavaperheessä Kuopiossa, jossa oli samanikäisiä lapsia. Oli tarkoitus katsoa jotain televisiosta, oli jokin spketaakkeli, jota oltiin odotettu ja jota kokoonnuttiin katsomaan. Siinä tulin kysäisseeksi, että eiks oo mitään naksuja? Ei olisi kannattanut,  koska sitten joutui selittämään mitä ne on, ja miksi jne. koska ko. perheessä ei oltu ko. ylellisyydestä millään tavoin tietoisia. Ihan vaan pikkuisen hävetti, sano..

Paljon myöhemmin, nuorukaisena ajelin moottoripyörällä kaiken kesää, ja kerran pyörä otti ja hajosi sinne metsäpolun varteen. Hlvetinmoisella työllä ja vaivalla sain sen

Tuli mieleen kun luokalle tuli uusi oppilas, jolla oli aina kivat ja tyylikkäät vaatteet. Menin heille ensimmäistä kertaa kylään, enkä heti hahmottanut kodin ulottuvuuksia. Kysyin, että missä sinun huoneesi on? Ja kaveri purskahti itkuun.

En vain kertakaikkiaan ollut oivaltanut, että hän asui kivassa yksiössä äitinsä kanssa. Aika lailla hävetti, ja toki pyysin anteeksi.

Olin tottunut siihen, että kaikki kaverit asuivat rivi- tai omakotitaloissa ja kaikilla oli omat huoneet joissa leikittiin. Silloin ei ollut tapana leikkiä esimerkiksi olohuoneessa.

Sekakori juhannuksena (60-70-luku) 😀

Näkkäripizza, oli sellaisia isoja ja leveitä näkkäreitä joita ei taida nykyään edes olla, niin niihin tomaattia, kinkkua ja juustoa päälle ja sitten mikroon. Ruoasta ei ollut pulaa kyllä ja kinkkua sekä juustoa löytyi kyllä aina jääkaapista, mutta ei noita usein saanut tehdä.

Ensimmäinen pc-tietokone -95. Voi sitä riemua 12-vuotiaana.