Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Se kun kaatopaikalla löysin vain puoliksi palaneen Aku Ankan! :) 1970 luvun alussa oli vielä kaatopaikat yleisiä, piti olla nopea että ehti penkomaan tavaraa kun jätteitä poltettiin aika ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi Valmet 755! Olihan se hienoa kun oli hiljainen ja lämmin hytti sekä kunnon istuin lapsen istua. Muistan kuinka tätä kaverit kadehti ja halusi aina meille ajelulle. Siihen aikaan kun oli niitä Intsikoita ja paljon myös avohyttisiä satakuusvitosia käytössä. Niin meilläkin oli. Mutta isä sai amerikan perintöä edesmenneen tätinsä jäljiltä ja niinpä sillä rahalla sitten ostettiin uusi 755. Vuosi oli 1990 ja laman aika kolkutteli
Joskus 50-60 lukujen vaihteessa päästiin joskus elokuviin kattomaan Tarzania tai Pekkaa ja Pätkää. Istuttiin puupenkeillä vanhassa Kinema elokuvateatterissa Mikkelissä. Huippua!!
Yksin kotona oleminen. Nyt 46-vuotiaana sinkkuna se on perustila. :)
Limukkapullo, kerran vuodessa sai Metsämarjalimukan, juhannuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pääsin yökylään tuttuun perheeseen, koin kotona olon ankeaksi. ja uskon äitinikin olleen helpottunut silloin, en ollut hänen mieleisensä, vaan "sen toisen" pentu.
Ilmeisesti mun lapsuuteni on ollut riemukas. Ravintolakäynnit oli ihan peruskauraa, huvipuistot tuli kierrettyä joka kesä, ruotsinlaivalla vuosittain, ulkomaanreissulla taisin olla ekan kerran 8-vuotiaana. Olen syntynyt 1981. Tämä ketju sai mut surulliseksi. Jos yhtään lohduttaa niin mun isäni on väkivaltainen paska ja äitini alkoholisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin ekaa kertaa elämässäni naapurikaupungin uimahallin, kuuden vanhana! Oltiin opittu jo uimaan kotia lähellä olleen järven mutarannassa. Seuraava kerta tuli kuuden vuoden päästä, kun paikkakunnalle valmistui kuntoutuskeskus uimahalleineen. Sittenpä tuota herkkua olikin jatkossa jo kerran vuodessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uimahalli. Pienellä paikkakunnalla ei sellaista ollut. Nyt reippaat 50 kesää myöhemmin nautin vieläkin.
Kokonainen pullollinen vattulimsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ensimmäisen banaanin seitsenvuotiaana sotalapsena ja menin pöydän alle piiloon välttääkseni syömistä moista uutuutta. Sen jälkeen sain luumuja mummon puutarhasta kesälomalla ja uneksin niistä koko talven. Olen hedelmähullu vielä tänäkin päivänä.
Koulun alkaessa syksyisin sain uusia vaatteita, esimerkiksi uuden collegepaidan ja housut, ja juhliin saatettiin ostaa jokin uusi juhlavaate. Muuten minulle ostettiin tosi harvoin vaatteita. Ehkä siksi se uuden vaatteen tuntu ja siihen liittyvä juhlava olo on jäänyt jotenkin mieleen erityisenä luksuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudet ja muodikkaat vaatteet. Liikuin sellaisissa ihan tavallisissa vaatteissa. Ja toinen, mikä olisi ollut luksista, niin olisi perheenä käyty ravintolassa tai jossakin ilman, että vanhemmat riitelee. Tämä edellinen asia meni ehkä kysymyksen ohi.
Kesällä: Divarista kirja ja uimarannalla lukeminen.
Syksy: Tiimarin kynät ja kumit
Talvella: Makkaranpaisto nuotiolla
Kevät: Raeruoho ja siinä kasvo suklaamunia pääsiäisenä. Mini kokosia, joista jotku kehitty isoiksi yllätysmuniksi! Sängyn alla oli pääsiäisyönä hattu, johon pupu kävi munimassa suklaamunan.
En muista, olenko vastannut, mutta:
Piirustuspaperi!
Tykkäsin lapsena piirtää, mutta paperia ei ollut ikinä tarpeeksi tai varsinaista piirustuspaperia ollenkaan, piirtelin lehtien reunoihin ja kauppojen mainoksiin. Mainokset olivat yksipuoleisia, värilliselle paperille painettuja, joten kääntöpuolelle sopi piirrellä.
Voisi kuvitella, että, nykyajan mukavuudet(lämmin vesi, sisävessa, suihku)olisivat olleet suurta luksusta, mutta kun niihin ei ollut tottunut, ei niitä osannut kaivata. 1980 valmistunut uusi talo ei tuntunut kodilta useampaan vuoteen.
Limsa oli luksusta, ostettiin lähinnä juhannukseksi. Kerran join itseni huonovointiseksi ja isää nauratti hölmöyteni...
T: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Se kun uimahallireissun jälkeen sai välillä päärynälimonadipullon limuautomaatista!
Ja se höyrymakkara maistui myös
Vierailija kirjoitti:
Uimahalli. Pienellä paikkakunnalla ei sellaista ollut. Nyt reippaat 50 kesää myöhemmin nautin vieläkin.
Itse taas en osannut nauttia, kun pääsin koulun mukana naapuripitäjän uimahalliin. Ei tiennyt, miten pitäisi toimia, käytäntöjen oppimisen jälkeenkin vieraiden nähden riisuutuminen oli kiusallista.
En osannut kaivata mitään erikoista ja luxusta, koska elämä perheessämme oli vaatimatonta ja köyhää. Nälkää emme kuitenkaan nähneet, aina jotain syötävää oli. Mutta luxusta oli, kun sain oman huoneen ja veljekset siirtyivät omaan huoneeseen. Olivat siitä tosin katkeria, kun joutuivat pienempään huoneeseen kaikki yhdessä. Oma rauha ja siisti huone olivat minulle se taivas maan päällä.
Merkkifarkkuihin piti itse tienata rahat, sekin oli luxusta, kun sai rahaa. Sitä ei perheessämme ollut koskaan ylimääräistä, tosin jouluksi äiti säästi tai jopa lainasi rahaa. Silloin saimme lahjoja ja jouluherkkuja.
Vuonna 1970 muutimme kerrostaloon. Voi taivas, miten paljon oli luksusta kerralla: vettä tuli hanasta, kylmää ja lämmintä ja vesivessa! Suurta ihanuutta oli, kun pääsi vaahtokylpyyn! Ennen muuttoa asuimme pienenpienessä kämpässä, jonne ei tullut eikä mennyt vesi. Ja ulkohuussit oli eri rakennuksessa yhteisenä 5 perheen kanssa.