Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Leffakäynti. Kävin yhden kerran koko lapsuuteni aikana elokuvissa, enkä muista siitä mitään. Seuraavan kerran kävin teininä kavereiden kanssa. Muistan, että oli tosi kuumottavaa, kun en oikein tiennyt kuinka toimia ja jättäydyin vikaksi porukassa, että osasin ostaa lipun oikein.

Sen sijaan söin joka päivä ravintolassa, koska perheeni omisti sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta mulle se oli vanhempien kotona oleminen.. fyrkkaa oli kyllä.

Yeah, tämä. Joulut, jos molemmat vanhemmista oli kotona.

Vierailija kirjoitti:

Se, kun hoitoalalla työskennelleellä äidilläni oli viikonloppuvapaa. 

Nautin erityisesti kaupunkipäivistä. Asuimme noin 45 min ajomatkan päässä Tampereelta, ja silloin tällöin lähdimme äitini ja veljeni kanssa koko päiväksi kaupungille. Ajoimme auton Sokoksen parkkitaloon, ja sitten kävelimme lasiovista häikäisevän valoisaan tavarataloon. Pyörimme Sokoksella, Stockmannilla ja Koskikeskuksessa. Pääsin Tiimariin hypistelemään koriste-esineitä, kyniä ja kumeja. Karkkipussissa käytiin ostamassa jääsuklaata, karkkijauhetta, suklaakolikoita ja erivärisiin folioihin pakattuja toffeita oranssi-ruskearaidallisiin pusseihin. Seppälässä, KappAhlissa ja Lindexillä kävin kuolaamassa napapaitoja ja minihameita. Kaupunkipäivä kruunattiin usein Siilinkarilla nautitulla tonnikalapaninilla tai Branderin Kahvihuoneen  banaani-suklaa-kermakakulla. Silloin tällöin käytiin myös leffassa Hallituskadun Nordiassa tai Koskikeskuksen Bio Biossa

Ihanaa! 

Lapsena luksusta, vaikka sitä ei "luksukseksi" ymmärtänyt mieltää; se oli onnellisuutta ja hyvää oloa. Näitä asioita olivat kaikkien perheenjäsenten hyväksyntä ja huumori toisensa erilaisuudesta. Rauhallinen yhdessäolo ja joskus yhdessätekeminen. Puhuminen asioista kuka kenenkin kanssa miten, ymmärretyksi tuleminen. Oman tilan ja rajojen kunnioittaminen. Oma aika kunkin kanssa siten että lapsenkin persoona ja toiveet otetaan huomioon.

Luksusta eivät olleet ravintolassa käynti, hienot vaatteet ja uusimmat pelit ja vehkeet, koska ne aiheuttivat vain epämääräistä huonoa oloa suhteessa muihin, joilla noihin ei ollut mahdollisuutta. Luksusta ei olleet ulkomaanmatkat joissa vanhempien välinen kireys väritti kaiken varuilllaanoloon ja sen loppumisen toivomiseen. Luksusta ei ole että lapset roolitetaan brädäykseen ja kulissien pitoon.

Vierailija kirjoitti:

Mä yritän miettiä, mutta ei mulla ole mitään sellaista.

Jep. Tulee vähän outo olo. Onko melkein kaikki muut muka olleet lapsena köyhiä? 

Meidän luokalla oli yksi perhe, jonka lapset sai viikonloppuna valita jonkun herkun, esim. jugurtin. Ne asui vuokratalossa ja oli melko köyhiä, niiden vanhemmat oli pienipalkkaisissa duunaritöissä. Mutta siis kuitenkin kävivät töissä. Mutta ei mulla olis tullut mieleenkään, että joku saa jugurttia vain joskus, kerran tai pari vuodessa. Meillä se oli ihan tavallista arkiruokaa, jota oli aika usein aamupalalla tai välipalalla. 

Vierailija kirjoitti:

Luksushetkiä ei lapsuudessani varsinaisesti ollut. Minulle luksusta oli kuitenkin kaikki lomat koulusta. Ihanaa, kun ei tarvinnut olla siellä orjalaitoksessa.

Mulla taas oli niinpäin, että olisin ollut mielummin aina koulussa kuin kotona, kotona ei ollut koskaan ketään.

Luksusta oli lauantaisaunan jälkeen keltainen Jaffa. Muulloin sitä ei ollut. 

Seksuaalinen koskemattomuus. 

Serkkuni miehen teot oli järkyttäviä, enkä varmaan ikinä pääse niistä yli. 

Vierailija kirjoitti:

Luksusasia mikä nykyään ajateltuna on luksusta, mutta lapsena hävetti. Äitini oli pukuompelija, joten suurinosa vaatteista oli äidin tekemiä. Asia hävetti, kun muilla oli merkkivaatteet ja kaikki kyselivät minkä merkkiset jne. olimme suht köyhiä ysärillä, joten tämä korosti sitä entisestään. Mutta fakta kuitenkin oli, että äitimuorin tekemät kuteet olivat monta kertaa laadukkaampia kuin bangladeshilainen "merkkivaate" sekä koko oli just sopiva eikä vaan sinnepäin.

Sama kokemus täällä, ja olen samalla tavalla jälkikäteen osannut arvostaa. Ja koska koti oli täynnä kaikkia kankaita, nappeja, vetoketjuja yms., sain itse aina valita valtavan laajasta valikoimasta juuri sellaiset kuin halusin.

Ainoa vähän "varjostava" asia tässä on, että vaikka äiti oli välittävä ja huolehtiva ihminen, niin kasvattajana oli ankara ja oman lapsuutensa aikaisista huonoista menetelmistä irrottautumaan kykenemätön, ja se jopa vaikeutti välillä mittojen ottoa näihin mittatilausvaatteisiin. Väistin nimittäin aina välillä vaistomaisesti, kun äidin käsi tuli lähelle liian samanlaisella tavalla kuin se oli liian monta kertaa tullut tukistaakseen tai antaakseen selkään. En kuitenkaan kehdannut koskaan kertoa että kyse oli siitä, ja nyt olisikin jo liian myöhäistä, koska äiti on jo kuollut. :\

-Kun paikalliselta snagarilta 80-luvulla saatiin grillihampurilainen (todella harvinaista, nykyään taitaa olla perushuttua)

-Melko pienituloisena duunariperheenä saatiin varattua lomamökki järvi-Suomesta kesäviikoksi

-Päästiin leffateatteriin

-Lintsillä käynti

Sen upeampia asioita kaikki, mitä harvemmin niitä sai. En oikeastaan mitään muuta kaivannutkaan, vaikka toiset reissasi monesti vuodessa ulkomaillakin tuohon aikaan.

kerran viikossa saimme lenkkimakkaraa

Luksusta?

Omat vanhemmat, silloin kun ne vielä oli.

Uutena saatu vaate/luistin/polkupyörä.. tosin noita luistimia tai fillareita ei koskaan uutena saatu että en tiedä miltä olisi tuntunut.

Että opettaja olisi jättänyt koskematta. Huokaus.

Lapsuus loppui siis jo joskus 8-vuotiaana, sen jälkeen ollaan oltu aikuisia kylmässä maailmassa.

Elin lapsuuteni ensimmäiset 16 vuotta Pohjois-Pohjanmaalla metsän keskellä maanviljelijä perheessä. Lähimpään naapuriin useita kilometrejä, koulumatkat kuljettiin kävellen, hiihtäen ja juosten. Suurta luksusta minulle oli kun sain ensimmäisen pyörän, mutta eihän sen kumit pysyneet ehjinä pitkään ja pyörän ketjut olivat yhtenään pois päältä. Vaatteita oli niukasti ja muistan elävästi kuinka palelimme pikkusiskoni kanssa aina talvisin. Pohjoisessa talvet olivat usein niin kylmiäkin että koulumatkan jälkeen sormet olivat usein lähes tunnottomat. Olen herännyt usein uneen, jossa pikkusiskoni itkee kuinka häntä palelee. Olin katkera kun huomasin kuinka huonosti meidät äiti puki meidät ja vertasin itseäni kavereihin. Vaatteeni usein haisivat, kun niitä ei aina ehditty pesemään muurinpadassa. Minua myös siitä rankasti kiusattiin. Joten voitte vain kuvitella, että nyt aikuisena ihmisenä minulta ei puutu yhtään vaatetta ja ostan niitä surutta kaappiini. Minulla on muun muassa talvitakkeja joka säähän, hameita, puseroita ja kun en niitä enää tarvitse lahjoitan niitä omille lapsilleni. Pidän vaatteet siisteinä ja usein silitän ne ennen käyttöäkin. Lapseni ovat vallan tyytyväisiä lahjoituksista sillä ne ovat laatua. Päätin lapsena, että omat lapseni eivät saa kärsiä huonoista vaatteista. Päiväkodissa lasteni hyllyt pursusivat vaatteita, joista päiväkodin työntekijät saivat ottaa tai lainata myös muille lapsille, joilta puuttuivat mm tumput tai sadetakit (sillä niitäkin perheitä on edelleen).  

Myöhään valvominen jouluna ja uutena vuotena, tai jos sai luvan mennä kaverien kanssa esim. koulun diskoon illalla. Meillä oli tarkat kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat.

Tiedän, tämä tuntuu nyt naurettavalta mutta luksusta oli kun sai syödä yksin kokonaisen keitetyn kananmunan. Iso perhe ja elettiin aika niukasti 50-60luvulla. mutta muistan tämän.

Etelässä käynti. Silloin 80-luvulla monenkaan kaverini perhe ei vielä käynyt, joten Mallorcassa ja Kanariassakin riitti eksotiikkaa, kun kerran vuodessa käytiin.

Viikonloppu ilman viinaa.

munkkipossu. se oli luksusta.

Vaari toi kirkonkylän kaupasta rinkeleitä ja veriappelsiinilimonaatia !  Kerrankin sain kaksi rinkeliä siskolla oli angina.

Äiti otti mukaan vaateostoksille sekä Pariisiin, että Lomtooseen. Koko perheemme lomamatkat, mm. Karibian risteilyt ja hiihtolomat Alpeilla. Sekin kun ei tarvinnut syödä koulussa vaan sai käydä jossain ravintolassa. Sekin oli luxusta kun sai lainata isän master cardia.