Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Kunnon jäätelöannos jossain Sokoksen kahvilassa on jäänyt mieleen. Eli jätskipallojen lisäksi kermavaahtoa, strösseleitä, jotain kinuskikastikkeen tapaista, pieniä raekarkkeja, pari kirsikkaa jne. Jollain toisella kerralla valitsin minttupirtelön ja se oli myös hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Kunnon jäätelöannos jossain Sokoksen kahvilassa on jäänyt mieleen. Eli jätskipallojen lisäksi kermavaahtoa, strösseleitä, jotain kinuskikastikkeen tapaista, pieniä raekarkkeja, pari kirsikkaa jne.

Ja se pieni paperinen sateenvarjo. Tärkeä.

Se kun viikonloppuisin saattoi olla ruokana paistettua kanaa, joka nykyisin on arkiruokaa.

Coca-Cola, 0,3 l pullo jaettiin joskus siskon kanssa. :) Eipä juuri limsaa osteltu 60-luvulla.

Täytekakku. Ei niitä tehty kuin syntymäpäiviksi. Olin yli 40 kun tajusin että voin ostaa täytekakun kaupasta ihan vaan huvikseni milloin vain. En kuitenkaan halua arkipäiväistää  sitä hienoa tunnetta mikä täytekakusta tulee.

Ravintolaruoka. Enkä nyt puhu edes mistään pöytiintarjoiluravintoloista vaan ihan pizzerioista, hesburgereista ja sen sellaisista. Ainoa noutoruoka, jota lapsena saattin silloin tällöin, oli rullakebab, sekin aina samasta paikasta samoilla täytteillä. Hesburgerin katkarapucaesarsalaatti kahdella talon kastikkeella oli suurta herkkuani, jos sinne sattui jonkun muun sukulaisen kanssa pääsemään. Kotipizzaan pääsin ensimmäisen kerran teininä mummolassa. 

Vanhempani eivät olleet köyhiä. Jostain syystä ruoka oli vain sellainen, että jos ei jaksettu kokata, syötiin kaupan valmisruokaa eikä muuta. Aikuisena minusta on tullut hävettävänkin suuri noutoruoan kuluttaja, en voi sietää valmisruokaa sitten yhtään.

Omenapore lasipullosta. 1980-luvun alku.

Uudet ehjät vaatteet.

Välillä sain kaivella vaatteita likakorista kun ei ollut puhtaita vaatteita kouluun.

Se että menin kotiin ja äiti ei ollut kännissä, tai kotona laisinkaan.

Suklaapuuro kylminä talvi-iltoina. Kesällä keltainen Jaffalimppari lasipullosta, jonka metallikorkista muotoiltiin loistavat " stilettikynnet", niin ja tiilikivistä kyhätyllä grillillä paisteltiin grillimakkaraa.

Jäätelö, etenkin pehmis!

Pieni pullo limonaatia kerran vuodessa juhannuksena. Palanen saunan kiukaalla paistettua lenkkimakkaraa kerran viikossa. Litran jäätelöpaketti 5-osaan jaettuna pari kertaa kesässä...

Vieläkin on kohtuulliset elintavat ja kilot pysyneet kurissa - kiitos sen niukkuuden, johon jo lapsena totuin.

Tässäkin ketjussa on kymmeniä viestejä, joissa ensin on lainattu jonkun kymmeniä rivejä pitkä viesti ja sitten kirjoitettu oma muutaman rivin kommentti. Miksi? Useimmiten se lainattu viesti on siinä ihan turhaan, kunhan vain tekee ketjun lukemisen vaikeammaksi.

Se kun äiti hirveän mankumisen jälkeen teki joskus viikonloppuna spaghettia ja jauhelihakastiketta tai lasagnea. Muuten syötiin aina perunoita ja kastiketta, kun "on niin hyvät perunat omasta takaa". Ei oltu edes mitenkään köyhiä ja elettiin 80-lukua. Molemmat vanhemmat olivat opettajia ja hyväpalkkaisia. Rahaa ei vain tuhlattu ruokaan eikä ikinä ostettu mitään valmisjuttuja, jos niitä nyt silloin edes olikaan. Jogurttikin oli ylellisyyttä,  puhumattakaan jostain suklaavanukkaista tms. Muroina joskus Weetabixia ja juhlaa oli jos saatiin ostaa kaupasta Puff-hunajamuroja. Oi niitä aikoja!!

Työläisperheen poikana Helsingissä ei ollut juurikaan luksusta, tai niin ainakin luulin, kunnes heräsin todellisuuteen. Äiti teki kahta työtä elättääkseen kaksi puupäistä poikaansa, isästä ei ollut tietoakaan, ja koko ajan elettiin pulassa jonkin suhteen, puuttui sitä, puuttui tätä, ei ollut rahaa jne. Sitten kävin kesälomalla vierailulla tuttavaperheessä Kuopiossa, jossa oli samanikäisiä lapsia. Oli tarkoitus katsoa jotain televisiosta, oli jokin spketaakkeli, jota oltiin odotettu ja jota kokoonnuttiin katsomaan. Siinä tulin kysäisseeksi, että eiks oo mitään naksuja? Ei olisi kannattanut,  koska sitten joutui selittämään mitä ne on, ja miksi jne. koska ko. perheessä ei oltu ko. ylellisyydestä millään tavoin tietoisia. Ihan vaan pikkuisen hävetti, sano..

Paljon myöhemmin, nuorukaisena ajelin moottoripyörällä kaiken kesää, ja kerran pyörä otti ja hajosi sinne metsäpolun varteen. Hlvetinmoisella työllä ja vaivalla sain sen metsästä tien varteen, ja jätin sen parkkiin bussipysäkin taa, lähdin jalan toisen tuttavaperheen luo 20km päähän. Sieltä onnistui pyörän nouto, heillä oli auto ja peräkärry, mutta ilta oli pitkällä eikä ollut mitään mieltä pyrkiä Helsinkiin, joten jäin yöksi. Söivät päivällistä, tarjosivat minullekin, tarjolla oli maidossa keitettyjä perunoita, ja leipää. Ihmettelin typeryyksissäni ääneen, että tässäkös tämä?

Perheen äiti ystävällisesti selitti, että kun on tuota työttömyyttä ja kolme lasta, niin pitää tinkiä monesta asiasta. Ihan vaan taas hiukkasen hävetti, koska oman elämän niukkuudessa ei ole ollut ainuttakaan päivää, että olisi pitänyt elää pelkällä keitetyllä perunalla. Tarjouduin toki maksamaan yösijasta ja ylöspidosta, mutta joo: niukkuutta on monenlaista, eikä moni edes kohtaa sitä todellista niukkuutta, kunhan vaan valittaa köyhyttåän ihan tottumuksesta..

Kun käytiin äidin kanssa pari kolme kertaa vuodessa kaupungissa ostoksilla ja lopuksi mentiin kahvilaan ja sain valita kahvileivän. Se oli vähän kellonajasta riippuen joko banaanileivos (tuulihattu, jossa oli hilloa ja kermavaahtoa sisällä ja keltainen sokerikuorrutus päällä) tai karjalanpiirakka munavoilla. Olen juonut kahvia ihan pikkupenskasta lähtien ja jotenkin tunsin jo hyvin pienenä siellä kahvilassa olevani melkein aikuinen, kun en juonut limua tai teetä, vaan ihan kunnon kahvia. Luksusta oli myös, jos käytiin kirjakaupassa ja sain valita uuden Tammen kultaisten kirjojen niteen. En tiedä oliko luksusta, mutta ihanaa kuitenkin oli saada kaupunkituliaisia, jos en itse ollut mukana, esim. suklaanappeja rullan tai aivan tietyn konditorian rahkapiirakoita. 

Koulukaverilla oli jenkeistä tuliaisina saatu viivotin jossa oli nesteessä kelluvaa glitteriä sisällä. 

Nainen-64 kirjoitti:

1970-luvulla ei ollut useita virvoitusjuomia tarjolla...

No olihan niitä silloinkin, useita jaffoja, palma, sittis, apsi, step, cocacola, pepsi, fanta, teem, Sprite, laitilan limpparit, jive, pyynikin helmi, pommac...

Vierailija kirjoitti:

Hotellissa nukkuminen. Pääsin tasan kerran hotelliin lapsena.

Minä en päässyt koskaan, eikä moni muukaan.

Mikä tahansa muu ruoka kuin makaroni tai riisi, joita meillä syötiin usein kun muuhun ei ollut varaa. Kunnon talvivaatteet paukkupakkasilla, joskus ei ollut edes takkia vaan piti kulkea hupparissa ja ohuessa toppaliivissä -25 asteen pakkasessa.