Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Varmaan ulkomaanmatkat. Tehtiin kerran vuodessa reissu kun olin nuori. Sittemmin on ollut hiljaisempaa matkarintamalla, kun aina on rahat tiukoilla.

Banaani.  50-60 lukujen vaihteen tienoilla söin ensimmäisen banaanin.  Naapurin vanhempi tytär oli mennyt naimisiin.  He asuivat omasta mielestäni hienossa kerrostaloasunnossa (meidän perhe asui omakotitalon yläkerrassa, keittiön ja kamarin käsittävässä huoneistossa).  Menin ensimmäistä kertaa käymään ja heidän olohuoneen pöydällä oli hedelmävati, jossa oli erilaisia hedelmiä. Tosi hienoa! Minua kehoitettiin ottamaan hedelmä ja valitsin banaanin.  Se oli taivaallisen hyvää.  Siitä lähtien olen tykännyt banaaneista.

Kun käytiin elokuvissa ja sen jälkeen Salosen nakkikioskilla tapahtui tyyliin kerran vuodessa

Olen ollut lapsi 1970-80-luvuilla. 

Luksusta olisi ollut, jos olisi päässyt kahvilaan, ravintolaan tai matkoille, laivalle tai lentokoneeseen.

No edellämainittuja ei ollut, joten luksusta oli kun sain uuden vaatteen tai pääsin ystäväni mökille. Siellä mökillä sai myös aina pienen limsapullon, mitä meille ei kotiin ostettu. Luksusta oli myös se, että pääsi ylipäänsä jonnekin, olin yleensä vapaa-aikana aina kotona.

Vierailija kirjoitti:

Äiti otti mukaan vaateostoksille sekä Pariisiin, että Lomtooseen. Koko perheemme lomamatkat, mm. Karibian risteilyt ja hiihtolomat Alpeilla. Sekin kun ei tarvinnut syödä koulussa vaan sai käydä jossain ravintolassa. Sekin oli luxusta kun sai lainata isän master cardia.

   Haista nyt jo....

Lapsena luksusta voi olla mitä erikoisemmat asiat.

Minulle esim. Oli luksusta se, että kaverien ei tarvinnut vaihtaa alusvaatteita kun kaksi kertaa viikossa saunan jälkeen. Tai käydä heillä kylässä ollessa puuhuussissa jossa oli vierekkäiset paikat. (Vaikka asuimme maaseudulla, meillä oli pesut puolestaan kylvyssä/suihkussa joka ilta ja normaali sisävessa.

Kylpy kylpyammeessa.

En ajatellut lapsena tuolla tyylillä. Että joku olisi luksusta. Aika vaatimatonta elämää elettiin.

Näin jälkikäteen tunnistan että kohokohtia olivat syntymäpäivälahjat, tai jokin vähän hienompi ja paljon odotettu lelu. Olin melko tyytyväinen pieneen viikkoekstraan kun saunapäivänä sai limpparia. Tai joskus oli keskellä viikkoakin vaikka kääretorttua.

Hammaslääkärin jälkeen -jos kouluruokailu tuli missattua - saatoi päästä äidin kanssa esim mäkkäriin ennen kouluun menoa

Vierailija kirjoitti:

Lapsena luksusta voi olla mitä erikoisemmat asiat.

Minulle esim. Oli luksusta se, että kaverien ei tarvinnut vaihtaa alusvaatteita kun kaksi kertaa viikossa saunan jälkeen. Tai käydä heillä kylässä ollessa puuhuussissa jossa oli vierekkäiset paikat. (Vaikka asuimme maaseudulla, meillä oli pesut puolestaan kylvyssä/suihkussa joka ilta ja normaali sisävessa.

Ehana pimpukan tuoksu varmaan ollut.

Hotellissa yöpyminen ja perunalastut tulevat ensimmäisenä mieleen. Ulkomaanmatkoista, tietokoneesta tai pelikonsolista ei edes haaveiltu, vaikka joillakin luokkakavereilla sellaisiin oli mahdollisuus. Meillä oli rahasta tiukempaa. Toisaalta me lapset saatiin harrastaa sellaisia ohjattuja ja tavoitteellisia harrastuksia, joista on ollut paljon iloa ja hyötyä myös aikuisena (esim. käsityöt, urheilu, musiikki). Isovanhemmat ja kummit auttoivat harrastusten kustannuksissa. Kummitädin kanssa pääsin isompana ulkomaanmatkalle ja siten myös hotelliin.

Luis Vuttonin laukku

Vierailija kirjoitti:

Luis Vuttonin laukku

Sama, ostin ekan 17v kesätienesteillä. Vieläkin tallessa, muiden LV laukkujen ohella

Yksi vähän kummallinen luksusasia olivat suolapähkinät. Olen syntynyt vuonna -85. 

Suolapähkinöitä ostettiin aina ruotsinlaivalla ja lentokoneessa, mutta ei ikinä arkisin. Meille ostettiin kyllä sipsejä ja muita naksuja aina silloin tällöin viikonlopuksi, mutta suolapähkinöitä jostain syystä ei, vaan ne olivat reissujuttu. Rakastin niitä, ja niistä tuli aina sellainen olo, että nyt ollaan arjen yläpuolella. :D 

Kahvilassa syöty jäätelöannos, jossa oli useampi jäätelöpallo, kermavaahtoa ja lisukkeita. Sellaisen sai kerran tai pari vuodessa, ja piti aina valita pitkään ja hartaasti millaisen haluaa. Annosten nimistä on jäänyt mieleen Melba.

Ulkona syöminen missä tahansa paikassa oli luksusta myös, mutta kunnon jäätelöannosta ei voittanut mikään.

Kyllä suurta luksusta 60 luvulla ja 70 luvun alussa oli asua maalla itäsuomessa. Paljon kavereita, kivaa koulussa. Nauttia hiihtoretkistä ja syödä äidin tekemää mustikkapiirakkaa.

Eipä sitä muuta kaivannut.

Risteilyt ruotsinlaivalla 80-luvulla. Rakastin hyttikäytävien pehmeitä kokolattiamattoja, laivan sisustusta ja iloista tunnelmaa, buffetin herkkuja ja tax freen karkkihyllyjä, joista sai valita kotiin jotain viemisiksi. Mieleen ovat jääneet suklaakuorrutetut kahvipavut ja pyöreät peltirasiat, joissa oli kovia hedelmäkarkkeja. Ja leikkihuoneessa oli pallomeri ja piirrettyjä.

Riisi. Serkun luona sain syödä riisiä. Äiti sanoi, ettei meille osteta riisiä siksi koska se on muurahaisten munia.. Totuus oli se että oman maan potut oli halvempia.

Vierailija kirjoitti:

Banaani.  50-60 lukujen vaihteen tienoilla söin ensimmäisen banaanin.  Naapurin vanhempi tytär oli mennyt naimisiin.  He asuivat omasta mielestäni hienossa kerrostaloasunnossa (meidän perhe asui omakotitalon yläkerrassa, keittiön ja kamarin käsittävässä huoneistossa).  Menin ensimmäistä kertaa käymään ja heidän olohuoneen pöydällä oli hedelmävati, jossa oli erilaisia hedelmiä. Tosi hienoa! Minua kehoitettiin ottamaan hedelmä ja valitsin banaanin.  Se oli taivaallisen hyvää.  Siitä lähtien olen tykännyt banaaneista.

Niin tuttua. Muistan , kun isä kävi kaupungissa ja toi banaaneja. Ei oltu ennen edes niitä nähty saati maistettu. 

Ulkona syöminen. Joskus harvoin isä vei salaa grillille. Äiti taas teki lomamatkoillekin eväät autoon ja haikeana vessatauolla katsoin huoltoaseman herkkuja.