Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Penskana sai joskus harvoin sellaista lakkahillolla ja jäätelöllä täytettyä kääretorttua. Se oli pakasteessa pahviputkessa josta toisesta päästä työnnettiin sitä esille. Muistaako kukaan tämän herkun? Sai joskus 60-70 luvun vaihteessa.

Kun pääsi Makuunista valitsemaan itselleen pussin irtokarkkeja :)

Valion Trio-jäätelö.

60-luvulla odotimme sisarustemme kanssa aina juhannusta, koska silloin saimme 1 markan kolikon eli sata penniä ja saimme käydä kylillä ostamassa jäätelöä ja nallekarkkeja. Ostin 50 kpl pennin nallekarkkia ja kun pääsin kotiin, leikkasin ne puoliksi ja kas kummaa, mulla olikin jo 100 karkkia. Kun sisarukset olivat jo syöneet karkkinsa niin minä vielä mutustelin niitä pitkään. Nameja saatiin harvoin siihen aikaan, jouluna ja juhannuksena.

Meillä rahallisesti oli asiat lapsena hyvin eikä arjessa säästelty, mutta perhesuhteet on vähän kieroutuneet ja sisarus onkin nyt henkisesti sairas. Luksusta olisi ollut henkisesti terve perhe, varmaan niitä hetkiä oli en vain muista niitä erikseen 

Vierailija kirjoitti:

Kavereiden luona niitä luksusjuttuja piisasi. Mukavin oli sisävessa. Kotona vessa oli ulkona pihan perällä. Puhelin. Meillä sellainen hankittiin ensimmäistä kertaa joskus 80-luvun lopulla kun kaikki lapset olimme jo muuttaneet pois. Väri-Tv. Auto ja ajokortti. Kyydin saaminen jonnekin Asioita joita ei edes ajatellut kuuluvan itselleen ja omalle perheelle.  Läsnäoleva aikuinen. Yöt ilman pelkoa kotiin saapuvasta juoppohullusta. Yökylässä kavereilla tai mummolassa oli luksusta saada taukoa pelkäämisestä. Hassua kyllä, kaveripiiristä me, joilla oli tämmöiset kaikista kurjimmat lähtökohdat, ollaan tehty menestyksekkäät työurat isossa maailmassa ja paremmat lähtökohdat saaneet jäivät pieneen kotipitäjään pieniin piireihin pienillä palkoilla. Kavereita ollaan edelleen.

Ei kestäny pää kouluja, nyt vanhana epäilen adhd, ym traumat kiusaamisesta...Siis ei kaikilla se kurja kohtalo saa aikaan menestyksekkäitä jatkoja.

Opin syömään mäkkäriruokaa ja limsaa vasta yläasteella kavereiden kans, limsa liian väkevää mulle alkuun, vanhemmat ei vieneet, vaikka ihan ok tulot ja okt:ssa asuttiin, meillä syötiin kotiruokaa, isä pihi

Kaikkien muiden lasten tavalliset asiat eli spaghetti ja jauhelihakastike, kanakoivet ja riisi muutaman kerran vuodessa. Olimme tilallisia. Meillä oli aina omasta takaa nautaa/hirveä ja pelkkää perunaa.

Se, kun sain joskus kaupasta uuden vaatteen. Suurin osa lapsuudesta mentiin serkkujen vanhoilla tai kirpparikamoilla, vaikka olin esikoinen. Ei se toki juuri minua haitannut, lempivaatteet oli usein niitä serkkujen vanhoja. Mutta uusi tuntui luksukselta.

Se kun joku haki koulusta. Eikä tarvinnut 3-6 luokalla polkea 3,5km talvella.

Se kun sai viedä juotavaa tv-huoneeseen. Herkut ja erityisesti juotavat oli kiellettyjä, ettei sotketa. Omasta mielestämme me lapset ei sotkettu koskaan 😇😃

Se kun pääsin heseen ensimmäisen kerran 12 vuotiaana. Aina matkoilla oli joko eväät tai kävimme syömässä muusia ja lihapullia.

Yksi lasillinen limonadia saunan jälkeen. Muuten ei ollut tarjolla sellasia, lukuunottamatta muiden lasten syntymäpäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle henkilökohtaisesti ostettu vaate

Samoin. Sain aina serkkuni pieneksi käytettyjä vaatteita. 

Kun pääsin pizzeriaan ja Carrolsiin kaverini kyydissä. Vanhemmat ei koskaan tällaisesta edes puhuneet. Olivat sen verran vanhanaikaisia ettei tuollaiset herkut edes kiinnostaneet. Söivät vaan pottua ja ruskeaa kastiketta.

Mä yritän miettiä, mutta ei mulla ole mitään sellaista.

Ravintolassa syöminen 

Hotellissa yöpyminen 

Leffassa käynti 

Hessä tai Mäkissä käyminen

Väritv mustavalkoisen tilalle 1980-luvun alussa. 

Koko luksuksen käsite olisi ollut mulle outo kasvuympäristössä. Pelkkää arkea se oli, eikä kommunikaatiota oikein ollut. Varmaan nimeän luksukseksi näin jälkeenpäin sen, kun joku sukulainen tuli kesävieraaksi ja toi esim. muovisen helminauhan. Sanomattakin selvää, että joku naispuolinen sukulainen, joka oli ajatellut meitä lapsia. Kiitokset heille pilven reunalle.

Ensimmäisen kerran kun saatiin "kokolihaa" eli grillattuja kyljyksiä joskus 60-luvun lopulla.  Muuten oli lihaa saatu lähinnä lihasopassa, tillilihassa,  jauhelihan muodossa ja joulukinkkuna.  Emme olleet varsinaisesti köyhiä mutta pienituloisia kuitenkin vanhemmat, mutta koska eivät  käyttäneet mitään päihteitä, rahaa riitti ruokaan, mutta herkkuja oli tosiaan lähinnä vain jouluna ja pääsiäisenä. Muuten syötiin perunaa, ruskeaa kastiketta, silakkalaatikkoa, maksalaatikkoa, ja sitten kun Jaakko Kolmonen rupesi saarnaamaan terveellisestä ruoasta, pöytään alkoi ilmestyä mummonkurkkujen lisäksi tuoretta kurkkua ja kiinankaalia, lisäksi survottua puolukkaa ja porkkanaraastetta. Ja kyllä, hoikkia ja terveitä ja onnellisia  oltiin.

Saada uusi vaate.

limu, vanhempani ostivat sitä vain juhannuksina ja jouluisin. 

Kerran sai uudet kengät enkä toisten pieneksi jääneitä. Ja joskus sai olla mummulassa ja siellä syötiin joka päivä ! Joskus oli oikein makkaraa ja pannariakin. 

Se, etten saanut selkään.

Mäkkäri ja kotipizza. Tänä päivänä molemmat on ihan kuraa.

Luksusasia mikä nykyään ajateltuna on luksusta, mutta lapsena hävetti. Äitini oli pukuompelija, joten suurinosa vaatteista oli äidin tekemiä. Asia hävetti, kun muilla oli merkkivaatteet ja kaikki kyselivät minkä merkkiset jne. olimme suht köyhiä ysärillä, joten tämä korosti sitä entisestään. Mutta fakta kuitenkin oli, että äitimuorin tekemät kuteet olivat monta kertaa laadukkaampia kuin bangladeshilainen "merkkivaate" sekä koko oli just sopiva eikä vaan sinnepäin. Tänäpäivänä kun koittaa äitiltä kysyä, että tekiskö housut tai paidan vaikka rahasta, niin vastaus on käy ostamassa kaupasta.