Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Kun sai ostaa uusia vaatteita kevätjuhlaa varten lapsilisistä.

Valkoinen spagetti!

Meillä syötiin aina vaan täysjyväpastaa ja riisiä. Jossain kaverilla sitten tuli tuota syötyä ja aina välillä äiti suostui pyynnöstä ostamaan. Nyt aikuisenakin välillä herkuttelee vaalealla palstalla 🥹

Ketjussa näyttää olevan alapeukuttaja,

olisi tosi mielenkiintoista tietää, mikä trauma hänellä on!

Vierailija kirjoitti:

Aito Barbie-nukke. Kaverillani oli Malibu Barbie, mulla joku halpiskopio. Oli 70-luvun alkua.

Sama, kaverillani oli useampi aito barbie. Minulla sellainen jonka jalat eikä käsivarret taipuneet, halpa kopio. 

Kiva oli leikkiä kun oma barbi istui tuolissa jalat suorina ylös sojottaen. 

Suklaalihapulla eli Ferrero Rocher. Joskus äidiltä jäi lounareita yli ja niistä pari markkaa. Sain sellaisen. 

Uudet oljet olkipatjaan.

Kerran kesässä pääsin mummon mukaana Stockmannille ja sain pehmiksen.

Ihan tavallinen limsa. Mikä tahansa niistä kun heinätyön jälkeen sitä sai.

Kavereiden luona niitä luksusjuttuja piisasi. Mukavin oli sisävessa. Kotona vessa oli ulkona pihan perällä. Puhelin. Meillä sellainen hankittiin ensimmäistä kertaa joskus 80-luvun lopulla kun kaikki lapset olimme jo muuttaneet pois. Väri-Tv. Auto ja ajokortti. Kyydin saaminen jonnekin Asioita joita ei edes ajatellut kuuluvan itselleen ja omalle perheelle.  Läsnäoleva aikuinen. Yöt ilman pelkoa kotiin saapuvasta juoppohullusta. Yökylässä kavereilla tai mummolassa oli luksusta saada taukoa pelkäämisestä. Hassua kyllä, kaveripiiristä me, joilla oli tämmöiset kaikista kurjimmat lähtökohdat, ollaan tehty menestyksekkäät työurat isossa maailmassa ja paremmat lähtökohdat saaneet jäivät pieneen kotipitäjään pieniin piireihin pienillä palkoilla. Kavereita ollaan edelleen.

Jokin muu mehu kuin siitä hirveästä Mehukatti-kanisterista laimennettu litku.

Asuin (iäkkäiden) isovanhempieni ja myöhemmin tätini kanssa koko lapsuuden ja meillä oli todella köyhää. Oikeastaan kaikki oli luksusta. 



Monet perusruoat (esim. lihaa oli vain jouluna, pääsiäisenä), suklaa, karkit yleensä, jäätelö (sain aina eläkepäivinä pienen eskimopuikon).. Meillä oli oikestaan suurin osa ruokia kaaliakeittoja, perunakeittoa, perunaa ja ruskeaa kastiketta (joskus oli makkarakastike), jos saatiin sieniä, niin sienikastiketta, manna- ja tattaripuuroa. Leivällä ei ollut koskaan kinkkua, juustoa tms., vaan voita. Maito, sitä sai juoda ruuan kanssa ekan kerran koulussa.



Keskustassa käyminen! Asuttiin pienellä paikkakunnalla ja ihan syrjäkylällä, bussipysäkillekin oli 3,5km. Bussi meni kahdesti päivässä (koulukyyti, jossa voi matkustaa muutkin), aamulla ja iltapäivällä. Pääsin keskustaan ehkä 1-2 kertaa vuodessa. 



Myöhemmin yläasteella / teininä Suosikin saaminen! Käytin aina vähät saamani rahat siihen, että sain ostettua Suosikin. 

Kaikki ravintolat, pikaruokapaikat, matkustaminen, leffassa käyminen oli kaukaisia haaveita. Oli aika erikoinen kokemus ekan kerran käydä Mäkissä, kun olin muuttanut kotoa opiskelemaan muualle. 



Uusien vaatteiden saaminen. Sain vaatteita silloin, kun vanhaa ei enää saanut korjattua. Uuden tädin ompeleman hameen sain aina joulu- ja kevätjuhlaan (ja meillä ei tytöt käyttäneet kun hametta, mummon mielestä pitkät housut ei sopineet tytölle. Elettiin -80 lukua).

Telkkarin katsominen. Meillä ei ollut koskaan isovanhempien aikana telkkaria ja radiostakin kuului vain yksi kanava. 



Moni asia on muuttunut aikuisiällä. Mutta edelleen olen sairaaloisen pihi, en ole koskaan matkustellut risteilyjä enempää ja en vieläkään omista telkkaria. 

Elämäni ensimmäiset uudet farkut 13vuotiaana. Aina joutunut käyttämään muiden vanhoja ja käytettyjä. Maksoi 249mk(vuonna 1986) Ja mikä parasta, niissä oli toimiva vetoketju, ei tarvinnut hakaneuloilla kursia housuja kiinni.

Limsa! Sitä sai muutaman kerran vuodessa, puolet pikkupullosta. Kyllä oli hyvää!

Minulle itselle ostettu vaate. Minulla oli kaksi isompaa siskoa, eli sain olla vaatteiden kolmas käyttäjä. Ehkä kerran vuodessa sai oman vaatteen.

Valtava elämys oli päästä äidin kanssa yhdellä kaupunkireissulla oikeaan ruokalaan, jossa saatiin syödä jauhelihapihvit ja jälkiruuaksi jäätelöt. Olin ehkä 10-vuotias. Se olikin ainoa kerta kun noin törsättiin lapsuudessani.

Oli hyvin köyhä lapsuus, mutta niin se oli 60-luvun alussa monella muullakin. Suurella rakkaudella ajattelen köyhiä vanhempiani, jotka meitä lapsia elättivät. Ei ollut heillä helppo elämä.

Raejuusto! Sitä rakastin mutta koskaan ei saanut lusikallista enempää, silloin kun sitä ylipäänsä oli. Toivoin joskus omaa raejuustopurkkia karkkipäiväksi. En saanut.

Luksusta olisi varmaan ollut sellainen päivä, että äidin ei olisi tarvinnut nousta aamuviideltä pitkään iltaan kestävään työpäiväänsä vaan olisimme yhdessä pukeutuneet "hienosti" ja olleet peräti lähikaupungissa koko päivän.

Ihan vain kävelemässä, puistoissa istumassa ja olisin ehkä saanut torin kioskista jätskin.

Toiset luksus-asiat olivat, että joskus sai syödä aamiaiseksi banaanin, mutta vasta sen jälkeen kun oli ottanut kaakaota ja leipää.

Metwurstista haaveilin aina, oi jos meilläkin olisi ollut sitä! Olisin varmaan pistänyt jopa kaksi siivua leivälle!

Se ettei kukaan huutanut, häpäissyt, nöyryyttänyt, raivonnut, lyönyt, kiduttanut tai uhkaillut.

Ulkona syöminen, edes paikallisella grilillä. Toisella paikkakunnalla käyminen; muutaman kerran vuodessa pääsi vanhempien mukaan lähikaupunkiin ja kerran vuodessa käytiin kesälomareissulla jossain vähän kauempana. 

Pääsi suihkuun jollain vierailulla. Kotona ei ollut vesijohtoa. Saunassa käytiin lauantaina. Muuten vesi lämmitettiin vadissa hellan päällä. Ja vessapaperi. Meillä oli huussi ja käytettiin sanomalehtiä pepun pyyhkimiseen.

Jäätelö.

Ja se  kun kerran sain joululahjaksi kalliin lelun, josta oli vanhemmille sanonut että tuo olisi hieno, mutta en ikinä kuvitellut sitä saavani. Se oli kallein aarteeni monta vuotta.

Sukaalevy, jäätelö, italiansalaatti, banaani, appelsiini, päärynä jms.