Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Lauantaisaunan jälkeen, kun yh-äitini opetti minulle, teinipojalleen, rakkauden saloja.

14-vuotiaana sitä jaksoi jopa viisikin kertaa illassa.

Ja jäit tuolle tasolle. Sääli.

Tätini asui kerrostalossa ja sinne mentiin hissillä. Oli maalaistalon pienillä tytöillä ihmettä kerrakseen. Uimahalli oli aivan unohtumaton kokemus samoin junalla ajelu 13-vuotiaana. Sodan jälkeen syntyneenä meillä oli vähän elämyksiä kotipiiriin ulkopuolella.

Varmaankin pizzerian jauhelihapizza. Emme kylpeneet rahassa, mutta koskaan ei ollut puutetta mistään. Kerran pääsin lapsena ulkomaille Mallorcalle ja muuten reissailtiin aikalailla suomen huvi-ja vesipuistoja läpi. Selvisin teininä myös 90-luvun laman kurimuksesta. Rahasta ei puhuttu, mutta se riitti. Tuskin mitään kuitenkaan säästön jäi. Enkä nyt aikuisena mitään perintöä edes odota.

Jaffakori lasipullloissa juhannuksena.

Olla jossain ilman, että poltetaan tupakkaa sisällä.

Paahtokylkeä lihatiskiltä foliosta reissuissa.

Leirintäalueet.

Särkänniemi. Ja kerran kesässä tai kahdessa. Ei puhettakaan mistään kausareista tms 80-90 -luvuilla. Jos sovittuna päivänä alkoi sataa niin sinnehän oli päästävä sateesta huolimatta. Toiseen päivään lykkääminen olisi tiennyt seuraavaa kesää. 

Mäkin appelsiinimehu. 

Kylpylöissä kun pääsi harvoin käymään. Eden ja Kuusamon tropiikki. <3 Ei muutoin reissattu juuri ollenkaan.

Kun maalta pääsi käymään kaupungissa 1-2 kertaa vuodessa ja sai muutaman vaatteen mukaan.

Pienempänä oikein mahaa nipisti, kun tiesi, että huomenna pääsen äidin kanssa linja-autolla käymään kylällä, jossa on kauppoja. Ilon toi noinkin pienet asiat.

Ravintolassa syöminen, kioskista ostettu jäätelö/pehmis, uutena ostetut vaatteet, omaksi ostetut kirjat ja lehdet. Lomamatkoista en osannut edes haaveilla, huvipuistot oli olemassa vain telkkarin mainoksissa. Sirkukseen pääsin kerran. Kahdenkeskinen aika jomman kumman vanhemman kanssa. Elin lapsuuteni lama-aikana 90-luvulla.

jäätelö

Jouluna juhlapöydän konvehdit pandalta.

En enää syö niitä, mutta lapsena ne oli luksusta...

Budabest konvehteja on yhä myynnissä ja aivan samanlaisia.

Ulkona syöminen. Muistan vieläkin, kun menimme pizzeriaan perheenä ja siellä meni 200 mk. Se taisi olla ainut kerta.

Uudet vaatteet, sain upouuden toppatakin seiskaluokalla ekan kerran. Suvussa oli samanikäisiä että kierrätys toimi. Kerran vaateliikkeen omistava tuttava antoi minun käydä kaupasta valitsemassa ilmaiseksi vaatteet. Olihan se ok, mutta enemmän mua nolotti. Muistan vieläkin mitä silloin 12 v valitsin

Elokuvassa kävin kerran perheen kanssa.

Ulkomailla ei käyty.

Sisäwc ja suihku. 

Olen 70-luvun alkupuolella syntynyt ja ulkohuussia joutunut käyttämään kotona siihen saakka, kunnes muutin pois. Saunassa käytiin kaksi kertaa viikossa, muuten pesut suoritettiin vadissa (kylmässä saunassa).

Meille tuli juokseva vesi vessoineen ja suihkuineen vasta 2000-luvulla. 

Mikä häpeä oli aina kutsua kavereita kylään, puhumattakaan poikaystäväehdokkaista.

Harmaassa Suomessa eläessäni sarjakuvien värimaailma.

Linnanmäki

Yhdessä vietetty aika vanhempien kanssa.

Aikalailla kaikki "ylimääräinen". Mitään välipaloja ei yleensä ollut, leipää kyllä, mutta ei välttämättä margariinia, muista päällisistä puhumattakaan.

Hiustenhoitoainetta ei yleensä ollut ja sai olla tyytyväinen, jos shamppoota sentä oli, ettei palasaippualla joutunut pesemään (joka sekin oli usein loppu).

Äiti onneksi leipoi, mutta suklaat, perunalastut ym. herkut oli harvinaisia. 

Uusia vaatteita sain harvakseltaan; monesti vaatteet olivat veljen vanhoja (itse olen tyttö) ja kyllä oli noloa yrittää vaihtaa vaatteita liikuntatunnille ilman, että kerraston sepalus olisi paljastunut kaikille ym. 

Omat vaatteet pidettiin sitten puhkikuluneiksi, siis siihen saakka, että hapertuivat rikki. 

Toisaalta mulle se oli vanhempien kotona oleminen.. fyrkkaa oli kyllä.

Se kun joskus harvoin sukulaiset (ei vanhemmat) osti sopivan kokoisia,ehjiä ja jopa uusia vaatteita. Vanhemmille se oli vaikeampaa kuin sonnille poikiminen ja kyllä sitä heidän toimestaan suunnilleen yhtä usein tapahtuikin.

Tuoremehu, suklaavanukas, paahtoleipä, kaakao. Noita meillä ei ollut ikinä. Kadehdin kavereitani, joilla oli kaikkea tuollaista. Meillä oli kyllä lämmin ruoka joka päivä, mutta muilla aterioilla vain leipää. Salaattia tai tuoreita kasviksia ei ollut. Ulkona muistan syöneeni lapsena kaksi kertaa; kerran kummitäti vei pitsalle ja kerran reissussa käytiin perheen kanssa ravintolassa syömässä. Olen syntynyt -76.