90-luvun lama ja vuoden 2026 taloudellinen tilanne

Kumpinakin aikoina kävin halpistyössä ja elätin/olen ainakin toistaiseksi itseni. Ei näytä kovin todennäköiseltä että saisin kenkää. Varmahan ei voi olla nykyään mistään.

Ennustin nykyisenkaltaista tilannetta 2022 kesällä, hyvin on toteutunut.

t.lammoo pukkaa!

Ysäri oli kovin elämäniloista aikaa lamasta huolimatta. Tissibaarit kukkivat ja oli paljon naista alistavia ilmiöitä muutenkin. Seksi oli pinnalla. Joka paikkaan ilmestyi uusia yrityksiä kaljakuppiloita, köyhien tavarataloja jne. Nykymaailma on tosikkomaista ja hymytöntä. Toisaalta ei ysärillä maattu niin oikeuksiaan huutavana törkimyksinä sossutuillakaan. Se oli suuri häpeä, jos siihen joutui, 

90-luvulla olin nuori. Perheemme ei ollut koskaan elänyt leveästi. Ei oltu menty mukaan myöskään 80-luvun kulutusjuhliin ja juppikulttuuriin. Vanhemmillani oli töitä, vaikkakin sen ajan matalapalkkaista. Mutta molemmat kävivät siis töissä ja mikä parasta, työpaikat säilyivät. Hyvinä aikoina he säästivät osan palkasta vielä asuntolainan maksun jälkeenkin. Työn ohessa vanhemmilla oli harrastuksia, jotka tukivat omavaraisuutta. Esim. metsästystä, kalastusta, marjastusta, sienestystä ja kotitarveviljelyä. 

Asuimme pienellä paikkakunnalla vuonna 1980 rakennetussa aravalaina-omakotitalossa. joka lämpeni sähköllä ja puulla. Lama-aikana 90-luvulla talo lämpeni omalta tontilta kaadetulla puulla entistä enemmän ja omavaraisuus säästi myös. Ruoat tehtiin itse leivinuunissa, jotta sähköä säästyi myös. Lamassa kaikki liikenevä raha laitettiin silloin asuntolainan poismaksuun mahdollisimman nopeasti, sillä korot olivat pahimmillaan yli 10%:a. Eineksiä oli joskus, kuten maksalaatikkoa, hernekeittoa ja veriohukaisia. 

Meillä oli yksi auto, joka ostettiin aina käteisellä. Kun emme siis harrastaneet kulutusjuhlia velaksi koskaan, niin ostettiin uusi auto vasta kun säästöt riittivät. Vaatekaapeissa oli enemmän tyhjää tilaa kuin vaatteita. Tarpeeseen ostettiin ja aina uutena. Lahjoitettiin käytettyjä vaatteita, lasten tarvikkeita, huonekaluja yms. yhdelle tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevalle perheelle, niin siinä yksi syy kaappien tyhjyyteen. Ei säilytetty sellaista, mille ei itsellä ollut käyttöä. Heillä mies oli menettänyt työnsä. 

Minulla ei ollut moottorikulkuneuvoa, kuten mopoa tai moottorikelkkaa koskaan, mutta polkupyörä, sukset, luistimet ja uimapuku oli. Bussilla pääsi kaupunkiin.  Sain laman keskellä jopa kesätöitä, joka oli fyysistä ja raskasta ja pienipalkkaista, mutta säästöt olivat tarpeen kotoa opiskelemaan muuttaessani. Moni mies teki kokoaikaista työtä ja vaimot kausitöitä tai osa-aikaista, mutta äitini oli aina kokoaikatöissä. Oli ongelma, jos varsinkin mies menetti silloin työnsä. Ihmettelin, kun minulla alaikäisellä oli silloin töitä, mutta kaikilla miehillä ei ollut. 

Näillä lapsuudenopeilla minulla ei ole tänä päivänäkään muuta kuin vähän asuntovelkaa. Säästöjä sijoituksissa on enemmän kuin velkaa, mutta  velan korko on niin matala, että lainaa ei kannata maksaa pois.  Pidin matalia korkoja niin hulluina, että otin kiinteän koron asuntolainaan parhaimpaan mahdolliseen aikana,  ennen korkojen mielestäni pientä, joidenkin mielestä talouden kaatavaa  nousua. Työtilanteeni on vain parantunut viimevuosina, kun työni on monipuolisempaa, mielekkäämpää ja kevyempää. Olen keskipalkkainen. Joillakin on mennyt työt nykyään. Kovasti täytyy tehdä töitä ennen ja nyt.