Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

McDonaldsissa käyminen ja sen sellaiset. Käytiin kyllä aina silloin tällöin, mutta aina se oli yhtä hienoa. Ei ole sama fiilis enää aikuisena kun voi mennä milloin vain ja ostaa sieltä vaikka 10 hampurilaista jos huvittaa. 

Lauantai jäätelö ja limu, syntymäpäivä , kun sai karkkia ja samoin Joulu. Kerran kesässä Lintsille, mutta siellä oltiin kyllä hyvin maltillisesti

Sonja kirjoitti:

Sain naapurin 45 vuotiaalta isännältä kankea 16-vuotiaana,

jäi mieleen kun oli niin ihanaa.

Jahas. Jollain keski-iän ylittäneellä on taas teinitytöt mielessä. 

Kun sai syödä kerralla puoli pakettia tuorehhhhiiiivvaa

Asuttiin maaseudulla ja tiukkaa oli kaikesta.

Jos minulla sattui olemaan lantti taskussa

niin kävelin tai talvella hiihdin kirkonkylälle kauppaan

ja ostin herkkuani eli hiivan palasen. Hiiva piti hyvin nälkää loitolla,

tosin pieretti kovasti. Karamelleistä joskus haaveilin. 

jomppe kirjoitti:

Asuttiin maaseudulla ja tiukkaa oli kaikesta.

Jos minulla sattui olemaan lantti taskussa

niin kävelin tai talvella hiihdin kirkonkylälle kauppaan

ja ostin herkkuani eli hiivan palasen. Hiiva piti hyvin nälkää loitolla,

tosin pieretti kovasti. Karamelleistä joskus haaveilin. 

Eli laksinko oikein notta kun suoli oli täynä hiivailusta siinnyttä ilmaa ja maha pönpötti niin tuntui kuin nälkä olisi ollut poisa?

tytär kirjoitti:

Kaupunkireissulla isän kanssa mentiin lopuksi Seurahuoneelle. Isän tilatessa grogin minun eteeni ilmestyi lasi limonaadia. Ei kerrota kotona toisille muistutti isä silmää iskien minulle.

Isä kävi lauantaisin kaupungilla kaupoilla, haki esimerkiksi leipomosta leipää. Kerran pienenä ruinasin päästä mukaan ja äiti taivuttelikin isän ottamaan minut mukaansa. Olin niin onnellinen, kun ajettiin kaupunkiin, kuvittelin, miten kuljen isän mukana. Isä ajoi auton parkkiin aurinkoiselle parkkipaikalle ja käski odottaa autossa. Isä kävi jossain, tuli takaisin, ja taas lähtiessään käski pysyä autossa. Aurinko paistoi suoraan, minulle tuli jano ja huono olo kuumuudessa, mutta en uskaltanut avata ovea. Isä teki pari reissua ja edelleen minun piti odottaa autossa. Kotimatkalla pidättelin itkua ja oksennusta. Koko reissu oli kestänyt yli kaksi tuntia. Jostain kumman syystä en enää pyytänyt toista kertaa. Isän ikävä surettaa vielä aikuisenakin.

Se hetki kun koko kylä ei kasvattanut. Siihen aikaan ainoa sen kylän tuntema kasvatusmetodi oli kyyläys ja vittuilu.

Taffel-sipsit oli 80-luvulla lapsuudessani juhlaa. Niitä söin synttäreillä, vappuna ja uutena vuotena. Ja joskus Ruotsin-laivalla.

Me ei oltu ihan köyhiä, vaan keskituloinen perhe, mutta ei vaan syöty tuollaisia usein.

Muistan ensimmäisen hampurilaiseni, vuosi oli 1983 ja olin 9-vuotias. Pikkukyläämme oli avattu grillikioski, josta paikallislehti jopa kirjoitti jutun. Sinne äiti vei minut hampurilaiselle synttäreideni kunniaksi ja hyvää oli! Odotukset oli aika korkealla, sillä olin lukenut Aku Ankasta, kuinka Tupu, Hupu ja Lupu söi hot dogeja ja hampurilaisia ja unelmoin, kuinka hyviä ne olisivatkaan.

Nykyiset Mäkkärit ei todellakaan tee yhtä hyviä hamppareita kuin siellä oli.

Lapsena (ja tietty edelleen) tykkäsin kovasti herkuista, mutta niitä syötiin harvoin. Vanhempani ovat pienituloisia ja tykkäävät elää terveellisesti. Niinkin arkinen juttu kuin suklaavanukkaat tai -murot olivat välipalalla suurta luksusta. Hampurilaisella käynnit voi laskea yhden käden sormilla. 

miksi tuota hiivan himoa ei kukaan NS. tutkija tutki??? ei alkeja eikä nistejä mutta syövät paketin hiivaa viikossa

Naapurin tytön vanhempien kesämökille pääsin 60- luvulla  usein kesällä  viikoksi  ja vielä hienolla  " loistoautolla"  en enää muista merkkiä.  ostivat sukelluslasit  ja huolehtivat kaikin puolin muutenkin. olen kiitollinen.

ilta pala kirjoitti:

miksi tuota hiivan himoa ei kukaan NS. tutkija tutki??? ei alkeja eikä nistejä mutta syövät paketin hiivaa viikossa

   minä söin myös hiivaa lapsena , en tiedä miksi   mutta  siitä vaan piti.  en toki nälkääni sitä syönyt.

Aika paljon tulee mieleen, mutta arkisista asioista varsinkin limppari ja sokerinen mehu (esim. Mehukatti). Äiti vouhkasi muutoinkin sokerista jatkuvasti, ja nuo juomat oli pahinta syntiä maailmassa. Ehkä siksi juon Pepsi Maxia nykyisin päivittäin :D

Se päivä oli uskomattoman upea, kun meille hankittiin vihdoin väritelkkari vuonna 1979.

Entinen telkkari oli mustavalkoinen ja siitä ilmeisesti meni kuvaputki. Ruudussa näkyvien päät muuttuivat munanmuotoisiksi.

Oli lähdettävä telkkariostoksille, mutta saimme rinkumalla rinkua ja perustella perinpohjin isällemme, että nyt oli syytä ostaa väritelkkari eikä mustavalkoinen.

Kaupan myyjän säestäessä meitä, isä suostui sen ostamaan.

Oli ihanaa katsoa värikuvaa.

Kaikki, mitä kavereilla ja naapureilla oli.

Vierailija kirjoitti:

Se päivä oli uskomattoman upea, kun meille hankittiin vihdoin väritelkkari vuonna 1979.

Entinen telkkari oli mustavalkoinen ja siitä ilmeisesti meni kuvaputki. Ruudussa näkyvien päät muuttuivat munanmuotoisiksi.

Oli lähdettävä telkkariostoksille, mutta saimme rinkumalla rinkua ja perustella perinpohjin isällemme, että nyt oli syytä ostaa väritelkkari eikä mustavalkoinen.

Kaupan myyjän säestäessä meitä, isä suostui sen ostamaan.

Oli ihanaa katsoa värikuvaa.

Meille ostettiin 1980-luvulla väritv.

Sitä ennen oli rikkinäisiä mustavalkoisia. Yhtä ainakin piti mennä tv:n takaa tapista ronklaan aina kun näyttö meni viivaksi. Kaikenlaista.

Sitruunasoodapullo siskon kanssa jaettuna Kunnarin Kaisan kioskilla 1953!

90-luvulla limppari ja Jacky-makupalat. Kumpaakaan meillä ei ollut perusvalikoimissa välipaloina, vaan niitä sai esimerkiksi viikonloppuna joskus tai juhlapäivinä, kuten vappu, uusivuosi ja synttärit. Jackyja tosin ei koskaan, niitä sai vain mummilla :D