Olenko ainoa, jolla on koko ajan ns. haku päällä?
Ei ole koskaan ollut ketään enkä edes koe tarvetta parisuhteelle, mutta silti ajattelen välillä kohdatessani hyvännäköisen miehen, että onkohan hän vapaa. Viimeksi näin tapahtunut Lapissa yöpyessäni parasta aikaa eräässä hotellissa, kun siellä yksi mukavan näköinen vastaanottovirkailija. Olen vähän jutellut hänen kanssaan samalla, kun tullut kysyttävää jostain ja sitten miettinyt voisiko hän olla kiinnostunut minusta, vaikka hän varmasti vain on ystävällinen kaikille eikä voi asiakkaista ajatella mitään sen kummempaa. Ja olen myös huomannut, ettei hän kysy minulta koskaan mitään mikä osoittaisi edes jonkinlaisen kiinnostuksen. Sitä paitsi vaikuttaa muutenkin paljon nuoremmalta. Miksi en voi vain normaalisti suhtautua kaikkiin vähät välittämättä siitä miltä näyttävät, jos kerta en tarvitse ketään?
Kommentit (19)
Et tietenkään ole.
Valtaosa miehistä ajattelee noin, peniksellään.
Vastaanottovirkailija on kuin kaupanmyyjä: hän hymyilee kaikille.
Anna olla.
Seurustelin bipon kanssa. Maniassa hän ihastui kaikkiin, liikaakin, siksi en seurustele enää. Rakastan vieläkin, voimani eivät riittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään ole.
Valtaosa miehistä ajattelee noin, peniksellään.
Vastaanottovirkailija on kuin kaupanmyyjä: hän hymyilee kaikille.
Anna olla.
No niin totta kai. Mutta onko realistisesti edes mahdollista, että vastaanottovirkailija osoittaisi kiinnostusta asiakkaalle? Onko näitä tilanteita ollut vai menisikö häneltä työpaikka, jos niin toimisi?
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään ole.
Valtaosa miehistä ajattelee noin, peniksellään.
Vastaanottovirkailija on kuin kaupanmyyjä: hän hymyilee kaikille.
Anna olla.
Opettele kirjoittamaan, ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin bipon kanssa. Maniassa hän ihastui kaikkiin, liikaakin, siksi en seurustele enää. Rakastan vieläkin, voimani eivät riittäneet.
Miten bipon kanssa voi seurustella? :D oletko joskus seurustellut diabeteksen kanssa? 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin bipon kanssa. Maniassa hän ihastui kaikkiin, liikaakin, siksi en seurustele enää. Rakastan vieläkin, voimani eivät riittäneet.
Miten bipon kanssa voi seurustella? :D oletko joskus seurustellut diabeteksen kanssa? 🙄
😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään ole.
Valtaosa miehistä ajattelee noin, peniksellään.
Vastaanottovirkailija on kuin kaupanmyyjä: hän hymyilee kaikille.
Anna olla.
No niin totta kai. Mutta onko realistisesti edes mahdollista, että vastaanottovirkailija osoittaisi kiinnostusta asiakkaalle? Onko näitä tilanteita ollut vai menisikö häneltä työpaikka, jos niin toimisi?
Kyllä noissa aspa-hommissa on vahvasti sellainen suositus ettei kuormasta syödä. Mieti itseäsi vaikka ko. hotellin omistajana - henkilökunta naiskentelee asiakkaiden kanssa. Johan siitä pian kiinnostuu poliisikin, että minkälainen bordelli sinulla oikein on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin bipon kanssa. Maniassa hän ihastui kaikkiin, liikaakin, siksi en seurustele enää. Rakastan vieläkin, voimani eivät riittäneet.
Miten bipon kanssa voi seurustella? :D oletko joskus seurustellut diabeteksen kanssa? 🙄
Just mietin kanssa millainen ihminen on bipo? 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään ole.
Valtaosa miehistä ajattelee noin, peniksellään.
Vastaanottovirkailija on kuin kaupanmyyjä: hän hymyilee kaikille.
Anna olla.
No niin totta kai. Mutta onko realistisesti edes mahdollista, että vastaanottovirkailija osoittaisi kiinnostusta asiakkaalle? Onko näitä tilanteita ollut vai menisikö häneltä työpaikka, jos niin toimisi?
Kyllä noissa aspa-hommissa on vahvasti sellainen suositus ettei kuormasta syödä. Mieti itseäsi vaikka ko. hotellin omistajana - henkilökunta naiskentelee asiakkaiden kanssa. Johan siitä pian kiinnostuu poliisikin, että minkälainen bordelli sinulla oikein on.
No en nyt ihan tuota tarkoittanut, että heti mentäisiin asiaan vaan hitaasti tutustumalla ensin ystävinä.
Onko edes ystävyys mahdollista vastaanottovirkailijan ja asiakkaan välillä?
Ap, mä olin ennen tuommoinen. Kun tulin vanhaksi, enkä edelleen löytänyt ketään, luovutin. Minusta on tullut sisäisesti hapan, ja suhtaudun ihmisiin (miehiin) aika jurosti. Ehkä tämä on katkeruutta, ehkä suojelen näin itseäni. Vietän 99% ajasta yksin. Enkä siis enää katsele ketään sillä silmällä. Olen sulkenut tämmöisen hömpän pois mielestäni.
Ap, jossain etelän lomalla hotellin respa voi hyvinkin aloittaa kanssasi pikku lomaromanssin. Suomessa todennäköisesti ei.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mä olin ennen tuommoinen. Kun tulin vanhaksi, enkä edelleen löytänyt ketään, luovutin. Minusta on tullut sisäisesti hapan, ja suhtaudun ihmisiin (miehiin) aika jurosti. Ehkä tämä on katkeruutta, ehkä suojelen näin itseäni. Vietän 99% ajasta yksin. Enkä siis enää katsele ketään sillä silmällä. Olen sulkenut tämmöisen hömpän pois mielestäni.
Mikä on tarinasi ja miksi et löytänyt ketään? Ehkä pitäisi ajatella kertomastasi päätellen, että lopettaa nuo ajatukset ja on enemmän passivoitunut, ettei kuluta itseään turhaan?
Onko muilla näin?