Mies veti raivarit kun ei "saanut" lähteä pyörälenkille.
Meillä on siis 6 kk vauva. Minä olen kotona ja hoidan vauvaa, mies tekee etänä töitä. Koko työpäivän minä luonnollisesti hoidan vauvan, mutta myös passaan miestä (ruoat jne.)
Mies on käynyt töidensä päälle pyöräilemässä nyt päivittäin. Tekee tunnin parin lenkkejä. Ilmoittaa siis vaan lähtevänsä ja painaa ulos. Tänään mä sanoin, että et mene, mä haluan lepoa ja käydä yksin lenkillä. Olen uupunut ja koen epäreiluksi tän järjestelmän, missä mulla ei oo vastaavaa vapautta vain ilmottaa lähteväni.
Mies pimahti täysin. 34-vuotias korkeakoulutettu mies kiukutteli ja maukui kui nälkäinen taapero tai teinipoika. Asetelma oli kuin miten minä kalkkismutsi en päästä häntä pitämään hauskaa, ei lainkaan missä kaksi aikuista jakaa yhteistä vastuuta. Sössötti miten hänen mielenterveytensä vaatii liikuntaa ja miksi mä en voi ottaa vaunuja mukaan. Ehdotin, että no mennään vuorotellen. Ei käy kun hänen oli päästävä _heti_.
En jaksa tätä. Ero mielessä joka päivä. En ymmärrä miten voi täysin eri mies kuoriutua ukosta joka oli itse se kovempi vauvakuumeilija.
Kommentit (699)
Puolivuotias vauva on aivan ihana. Ei vielä liiku paikasta toiseen, joten vauva kärryihin ja mies ulos. Meillä naapurustossa miehet ulkoiluttavat vauvoja äijäporukalla ja mammat saavat huilata tai mitä ikinä.
Tarinan mies jäi kiinni sivusuhteesta. Aiemmissa teksteissa käy ilmi.
Tarinan mies jäi kiinni sivusuhteesta. Aiemmissa teksteissa käy ilmi.
Lähde itse vaan pois. Ihan sama mitä mies tekee. Älä jää riitelemään. Mene hotelliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kiva olisi tehdä töitä kotona, jos vaimona olisi joku av-mamma joka tekee ruoan periaatteesta vain itselleen, eikä tee samalla kahta annosta että riittäisi molemmille. Siinä sitten syödään erikseen, kun itse olet joko tilannut valmiin ruoan jostakin tai keität erikseen omat perunasi. Tosi hyvältä suhteelta kuulostaa.
Kai se mies voi lounaan valmistaa/lämmittää molemmille lounastauollaan, kun suunnilleen kaikki muut etätyöntekijät siihen pystyy.
Mä hoidan etätöissä kahta miehen lasta. Niin ja teen työt samalla. Ja tienaan myös enemmän kuin mies. Mitenkähän tällainen oikein naiselta luonnistuu? Ja pohdin myös, kuinka moni mies suostuisi ja pystyisi samaan, että hoitaa työpäivän aikana kumppanin lapsia, jotka ei ole edes ns. omia. Ihan mielelläni tämän teen siis, en valita yhtään ja miehen lapset on ihania ja rakkaita.
Elämä on kirjoitti:
Puolivuotias vauva on aivan ihana. Ei vielä liiku paikasta toiseen, joten vauva kärryihin ja mies ulos. Meillä naapurustossa miehet ulkoiluttavat vauvoja äijäporukalla ja mammat saavat huilata tai mitä ikinä.
Vähän nyt yleistystä, meillä on molemmat puolivuotiaana menneet jo kovaa vauhtia. Ei tosiaan löllineet wnää paikoillaan. Tyttö lähti 8kk kävelemään ja poika 9kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ämmän tehtävä hoitaa kakara. Mies on perheen pää joten minä en lupia akaltani kysele jos haluan tehdä jotain. Akka joutuu kysymään minulta luvan jos haluaa tehdä jotain. Kunnioitamme perinteisiä arvoja ja hyvin on toiminut.
Akkasi ei tarvitse sinun lupaa avioeron hakemiseen. Lasten huoltajuudestakaan ei tarvitse tapella, se on hyvä juttu.
Onko lukutaidossasi vikaa. ”Kunnioitamme perinteisiä arvoja ja hyvin on toiminut.” Eli molemmat ovat suostuneet tuohon järjestelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ämmän tehtävä hoitaa kakara. Mies on perheen pää joten minä en lupia akaltani kysele jos haluan tehdä jotain. Akka joutuu kysymään minulta luvan jos haluaa tehdä jotain. Kunnioitamme perinteisiä arvoja ja hyvin on toiminut.
Niin..sinun "akkasi" on oikea nyrkkisi, tässä puhuttiin nyt oikeasta perhe-elämästä;)
Miksi näitä säälittäviä ätmitrolleja taas vastailee ketjuihin mistä heillä ei ole MITÄÄN kokemusta.
Mikä on ätmi?
Tajuan nyt miten hieno mies minulla on. Taivalta yhdessä yli 30 vuotta ja homma toimii kaikelta osin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ämmän tehtävä hoitaa kakara. Mies on perheen pää joten minä en lupia akaltani kysele jos haluan tehdä jotain. Akka joutuu kysymään minulta luvan jos haluaa tehdä jotain. Kunnioitamme perinteisiä arvoja ja hyvin on toiminut.
Akkasi ei tarvitse sinun lupaa avioeron hakemiseen. Lasten huoltajuudestakaan ei tarvitse tapella, se on hyvä juttu.
Onko lukutaidossasi vikaa. ”Kunnioitamme perinteisiä arvoja ja hyvin on toiminut.” Eli molemmat ovat suostuneet tuohon järjestelyyn.
Perinteisiin arvoihin ei kuulu oman vaimon nimittäminen ämmäksi tai akaksi. Tuo järjestely on hyvä vain miehen mielestä. Voi toimiakin, jos hän alkaa kunnioittaa vaimoaan ja toimii sen mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen kiltti ja huolehtivainen mies, joka hoitaa aina oman leiviskänsä muut huomioiden.
Minä olen kuitenkin yksin vuodesta toiseen, kun AP:t valikoivat mieluummin itsekkäitä miehiä. Kai ulkonäkö tai joku muu vastaava ratkaisi jälleen aloittajankin valinnassa.
Hyvää kesää kaikille yksin tai yhdessä!
Kuulostat katkeralta ja luulet (muka) tietäväsi miten AP:t elävät. Totuus on se, ettei kaikista aina tiedä miten he reagoivat uusissa tilanteissa. Ei, vaikka olisi tuntenut vuosia.
AP:n tapauksessa MIES halusi lapsen. Päätti sitten ettei halunnutkaan, eikä halunnut edes perhettä.
Pyöräili työkaverinsa kanssa, rakastui ja vaihtoi häneen.
Ei naisilla ole mitään kristallipalloa, mistä näkisi miten mies reagoi muuttuviin elämäntilanteisiin.
Hommaa sellainen elämä itsellesi, että osaat olla onnellinen ilman parisuhdettakin. Silloin ei ole myöskään syytä katkeruuteen. Oppaita ihmissuhteisiin on myös netti pullollaan, jos sellaista kaipaat.
Onnellisuus myös sädehtii ulospäin ja luo vetovoimaa. Katkeruus ei tee sitä.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Ei aikuinen mies tarvitse lupaa lähteä lenkille tai mihin vaan, jos itse haluat lenkille niin lapsi rattaisiin ja juoksemaan tai rullaluistelemaan jne, minkälaisia nyhveröitä yritätte tehdä miehistänne? Minun mies jos kyselisi lupia niin saisi lähteä kokonaan
Vierailija kirjoitti:
Ei aikuinen mies tarvitse lupaa lähteä lenkille tai mihin vaan, jos itse haluat lenkille niin lapsi rattaisiin ja juoksemaan tai rullaluistelemaan jne, minkälaisia nyhveröitä yritätte tehdä miehistänne? Minun mies jos kyselisi lupia niin saisi lähteä kokonaan
Ja niinhän tässä ap;n tapauksessa menikin. Mankuva mieslapsi polkaisi ja polkee työkaveria. Tuollaista nyhveröä tosiaan vaikea jatkossa sietää. Taitaa jatkua pyörälenkit ap:n miehellä jatkossakin työkaverin kanssa ja uusperhekuviossa. Siinä on sitten työkaverillakin sietämistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei aikuinen mies tarvitse lupaa lähteä lenkille tai mihin vaan, jos itse haluat lenkille niin lapsi rattaisiin ja juoksemaan tai rullaluistelemaan jne, minkälaisia nyhveröitä yritätte tehdä miehistänne? Minun mies jos kyselisi lupia niin saisi lähteä kokonaan
Ja sekin on ihan suotavaa, että mies ottaa vauvan mukaan rattaisiin, kun lähtee lenkille. Lapsikin viihtyy hyvin ulkoilmassa isänsä kanssa.
Tuota on tiedossa sellainen rapiat 20 vuotta, riippuen siitä kuinka monta lasta hankitte. Minä passasin miestä ja laitoin aina samaan aikaan ruokaa niin että koirakin oppi odottamaan miestä ovella aina samalla kellonlyömällä. Muuhun minua ei sitten tarvittukaan. Kun lapset kasvoivat aikuiseksi, mies katosi omille teilleen, ja minä myös.
Kannattaa laittaa faktat pöytään tai ottaa ero. Ei sen kummempia keinoja ole.
Sun ukolla oli treffit valmiiksi sovittuna.Pyöräili pane maan vierasta akkaa...Sen takia suuttui,eikä toinen aika käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Sun ukolla oli treffit valmiiksi sovittuna.Pyöräili pane maan vierasta akkaa...Sen takia suuttui,eikä toinen aika käynyt.
Siis ihan oikeestiko, pane maanko...
Vierailija kirjoitti:
Tarinan mies jäi kiinni sivusuhteesta. Aiemmissa teksteissa käy ilmi.
ARVASIN. TYYPPIesimerkki.
Tämä on totta. Tajusin ekan lapsen kohdalla ja viimeistään toisen. Eka lapsi oli itkuinen ja tyytymätön, nukkui huonosti ja vaati paljon nukuttelua, hytkyttelyä ym. Oli vatsakipuja jne. Mies myös aloitti äkäilyn kun olisi pitänyt jäädä vauvan kanssa. Hän on luonteeltaan "kaikkitietävä", ja hänellä ennestään kaksi lasta ja muistaa sen aina mainita jos tulee kinaa jostain lapsenhoitoon liittyvästä. Mutta vauvan avuttomuus kuitenkin selvästi ahdisti kun ei tiennytkään mitä tehdä heti.
Toisen lapswn kohdalla ero oli suuri. Hän on tyytyväinen, rauhallinen, nukahtaa itsekseen eikä "turhia" kitise eikä vaadi kokoajan huomiota. Hänen kohdallaan mies on jo aika pienestä sanonut että mene vaan käymään jossain. Eli selvästi on varmempi tämän tyytyväisen vauvan kanssa eikä äkäile.