Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies veti raivarit kun ei "saanut" lähteä pyörälenkille.

Vierailija
28.03.2021 |

Meillä on siis 6 kk vauva. Minä olen kotona ja hoidan vauvaa, mies tekee etänä töitä. Koko työpäivän minä luonnollisesti hoidan vauvan, mutta myös passaan miestä (ruoat jne.)

Mies on käynyt töidensä päälle pyöräilemässä nyt päivittäin. Tekee tunnin parin lenkkejä. Ilmoittaa siis vaan lähtevänsä ja painaa ulos. Tänään mä sanoin, että et mene, mä haluan lepoa ja käydä yksin lenkillä. Olen uupunut ja koen epäreiluksi tän järjestelmän, missä mulla ei oo vastaavaa vapautta vain ilmottaa lähteväni.

Mies pimahti täysin. 34-vuotias korkeakoulutettu mies kiukutteli ja maukui kui nälkäinen taapero tai teinipoika. Asetelma oli kuin miten minä kalkkismutsi en päästä häntä pitämään hauskaa, ei lainkaan missä kaksi aikuista jakaa yhteistä vastuuta. Sössötti miten hänen mielenterveytensä vaatii liikuntaa ja miksi mä en voi ottaa vaunuja mukaan. Ehdotin, että no mennään vuorotellen. Ei käy kun hänen oli päästävä _heti_.

En jaksa tätä. Ero mielessä joka päivä. En ymmärrä miten voi täysin eri mies kuoriutua ukosta joka oli itse se kovempi vauvakuumeilija.

Kommentit (699)

Vierailija
421/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuli ap:n tarinasta flashbackit siihen, kun ex-mieheni jäi kiinni pettämisestä (meillä tosin ei ollut lasta). Kummasti piti lähes joka päivä päästä ulos ja nimenomaan yksin, ja veti heti raivarit, jos kysyin minne hän ajatteli mennä, pyysin voisiko hän jäädä tänään kanssani kotiin tai ehdotin jos tehtäisiin yhdessä jotakin. Noh eipä siinä kauaa tarvinnut pohtia, että tajusin homman taustalla olevan joku toinen nainen. Kun otin asian puheeksi, mies ei pystynyt enää peittelemään vaan tunnusti.

En halua maalata piruja seinille, kenties mies on vain lapsellinen tai tosi stressaantunut tms, mutta tuollainen pakoilu ja kiukuttelu soittelee itsellä heti varoituskelloja. Ja vaikka taustalla ei olisikaan mitään pettämistä, niin silti miehen käytös on huolestuttavaa. Haluatko olla tyypin kanssa, joka ei välitä sinun haluistasi ja hyvinvoinnistasi yhtään? Parisuhde ja etenkin vanhemmuus on kompromisseja.

Totuus paljastui jo ketjussa. Lapsi ei edes ollut miehen.

Vierailija
422/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

mutku sydäntä riipaisi

Kyllä minä ainakin töissä pääsen helpommalla kuin pääsin lasten kanssa kotona. Eli ihan mielellään palasin töihin ja niin palaa moni muukin nainen. Jos se kotona oleminen on sinusta lepäilyä, niin miksi et jää koti-isäksi?

Ei tarvitse, lapsi tarhaan kun ikää 3kk

Suomessa ei ole edes yksityisiä päiväkoteja, jotka ottaisi noin pienen vauvan hoitoon. Miehen palkka taas menisi kokonaisuudessa lastenhoitajien palkkaukseen eikä edes riittäisi.

Päiväkoteja järjestyy kun tulee kysyntää. Mitä lastenhoitajaan taas tulee niin mitä sillä rahalla on väliä? Äitihän tienaa niin hyvin ja töissä on rauhallisempaa.

Kaikki voittavat hei, mitä te nyt tappelette ajatusta vastaan?

Luehan ensin jostain psykologian opuksesta lapsen henkisestä kehityksestä ja tule sitten pätemään.

Toimii kaikkialla muualla paitsi suomessa?

Kerrotko vielä missä? USA:ssa, Saksassa, Venäjällä, Italiassa jne. on vahva kotiäitikulttuuri. Ja lähde linkillä mukaan kiitos.

No vaikka australiassa.

http://lifeinenglish-australia.blogspot.com/2021/01/paivakodin-aloitus-…

Perthissä on kohtuullisen tavallista, että nuorimmat päiväkodin aloittajat ovat noin puolivuotiaita ja jopa 3kk vanhoja vauvoja otetaan hoitoon. Äitiysvapaa nimittäin on minimissään vain 18 viikkoa, joista kaksi viikkoa täytyy ottaa ennen laskettua aikaa,

Yhden lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle 1500 euroa/kk. Kahdesta lapsesta kulu on jo 3000 euroa/kk. Eli äidin pitäisi tienata yli 6000 euroa/kk, että hän maksaisi päivähoidon kulut veroina takaisin. Kuinka monella nuorella pienen lapsen vanhemmalla on yli 6000 euron kuukausitulot. Eli periaatteessa yhteiskunnalle edullisinta olisi, että lapsia hoidettaisiin kotona pitkään, koska se kotihoidontuki on vain sen reilu 300 euroa/kk. Siksi en usko, että yhteiskunnallisesti lähdettäisiin ajamaan mallia, jossa yhteiskunta hoitaisi lapset kalliilla. Se ei myöskään ole lapsen eikä perheen etu.

Mammathan kehui kuinka ne tienaa nin hyvin että ukot pitää laittaa hoitamaan lapsia.

Eipä moni mieskään 4000 euroa enempää tienaa. Että turhaan siellä länkytät. Ihan hyvin voit hoitaa oman lapsesi sinäkin.

Voi kultapieni, 4000 on mennyt rikki vuosia sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
423/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ap:n tarinasta flashbackit siihen, kun ex-mieheni jäi kiinni pettämisestä (meillä tosin ei ollut lasta). Kummasti piti lähes joka päivä päästä ulos ja nimenomaan yksin, ja veti heti raivarit, jos kysyin minne hän ajatteli mennä, pyysin voisiko hän jäädä tänään kanssani kotiin tai ehdotin jos tehtäisiin yhdessä jotakin. Noh eipä siinä kauaa tarvinnut pohtia, että tajusin homman taustalla olevan joku toinen nainen. Kun otin asian puheeksi, mies ei pystynyt enää peittelemään vaan tunnusti.

En halua maalata piruja seinille, kenties mies on vain lapsellinen tai tosi stressaantunut tms, mutta tuollainen pakoilu ja kiukuttelu soittelee itsellä heti varoituskelloja. Ja vaikka taustalla ei olisikaan mitään pettämistä, niin silti miehen käytös on huolestuttavaa. Haluatko olla tyypin kanssa, joka ei välitä sinun haluistasi ja hyvinvoinnistasi yhtään? Parisuhde ja etenkin vanhemmuus on kompromisseja.

Totuus paljastui jo ketjussa. Lapsi ei edes ollut miehen.

Taisit itse kirjottaa sen. Kommentti ei ollut aloittajan.

Vierailija
424/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

Ilmeisesti pineipalkkainen mies ei halunnut jäädä lapsen kanssa kotiin.

Ei siinä ollut kummankaan halusta kysymys. Olisin riemusta kiljuen ollut kotona lapsen kanssa, mutta kyllä, pienipalkkainen äiti ja vielä pienipalkkaisempi isä oli hieman haastava kuvio. Parin sadan kotihoidontuella ei sekä eletä, että maksella lainoja.

Teille, jotka irvistelitte tuolle termille "sydäntä riipaisi", voin kertoa, että se todellakin meni niin. En esimerkiksi nähnyt lapseni ottavan ensi askeleitaan, koska oli hoidossa. Parku kurkussa piti lähteä töihin, kun lapsi itkeskeli perään. Näin se useimmilla pienten lasten äideillä menee, vaikka ilkutte asiaa.

Se menee teillä noin vaikka se olisi 18

?? Avaapa vähän kommenttiasi.

Pala kurkussa olette kun poika menee armeijaan. Pala kurkussa olette kun lapsi menee kouluun. Sillä ei ole mitään väliä onko lapsi 3kk, 3 vuotta vai 18 vuotta. Sydäntä riipaisee.

No mutta nythän olet niin asian ytimessä. Äidille, jolla on äidinvaistot kunnossa, ei olekaan mitään väliä, minkä ikäinen se oma lapsi on, rakkaus ei häviä mihinkään. Vaikka se lapsi olisi jo aikuinen, omillaan toimeen tuleva ja järkevä ihminen. Jos sillä aikuisella lapsella on asiat hyvin, niin olen iloinen ja onnellinen hänen puolestaan. Jos on vaikeuksia ja murheita ja apua pyydetään, autan kykyjeni mukaan. Ja kyllä, sydäntä riipaisee silloinkin, vaikka en sitä lapselleni kerrokaan.

Mielenkiintoista, että koet äidin tuntemukset lastaan kohtaan jotenkin vääriksi ja ilkut niitä.

Olen pannut merkille, että eläinmaailman emojen suojeluvaisto jälkeläisiään kohtaan mielletään ihan normaaliksi, ja osataan pysyä pois siitä välistä sähläämästä. Ihmisen kohdallako onkin täysin epänormaalia olla vauvan kanssa ikäänkuin symbioosissa? Jossain vaiheessa pitää päästää irti, mutta ei se rakkaus mihinkään lopu.

Vierailija
425/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

mutku sydäntä riipaisi

Kyllä minä ainakin töissä pääsen helpommalla kuin pääsin lasten kanssa kotona. Eli ihan mielellään palasin töihin ja niin palaa moni muukin nainen. Jos se kotona oleminen on sinusta lepäilyä, niin miksi et jää koti-isäksi?

Ei tarvitse, lapsi tarhaan kun ikää 3kk

Suomessa ei ole edes yksityisiä päiväkoteja, jotka ottaisi noin pienen vauvan hoitoon. Miehen palkka taas menisi kokonaisuudessa lastenhoitajien palkkaukseen eikä edes riittäisi.

Päiväkoteja järjestyy kun tulee kysyntää. Mitä lastenhoitajaan taas tulee niin mitä sillä rahalla on väliä? Äitihän tienaa niin hyvin ja töissä on rauhallisempaa.

Kaikki voittavat hei, mitä te nyt tappelette ajatusta vastaan?

Luehan ensin jostain psykologian opuksesta lapsen henkisestä kehityksestä ja tule sitten pätemään.

Toimii kaikkialla muualla paitsi suomessa?

Kerrotko vielä missä? USA:ssa, Saksassa, Venäjällä, Italiassa jne. on vahva kotiäitikulttuuri. Ja lähde linkillä mukaan kiitos.

No vaikka australiassa.

http://lifeinenglish-australia.blogspot.com/2021/01/paivakodin-aloitus-…

Perthissä on kohtuullisen tavallista, että nuorimmat päiväkodin aloittajat ovat noin puolivuotiaita ja jopa 3kk vanhoja vauvoja otetaan hoitoon. Äitiysvapaa nimittäin on minimissään vain 18 viikkoa, joista kaksi viikkoa täytyy ottaa ennen laskettua aikaa,

Yhden lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle 1500 euroa/kk. Kahdesta lapsesta kulu on jo 3000 euroa/kk. Eli äidin pitäisi tienata yli 6000 euroa/kk, että hän maksaisi päivähoidon kulut veroina takaisin. Kuinka monella nuorella pienen lapsen vanhemmalla on yli 6000 euron kuukausitulot. Eli periaatteessa yhteiskunnalle edullisinta olisi, että lapsia hoidettaisiin kotona pitkään, koska se kotihoidontuki on vain sen reilu 300 euroa/kk. Siksi en usko, että yhteiskunnallisesti lähdettäisiin ajamaan mallia, jossa yhteiskunta hoitaisi lapset kalliilla. Se ei myöskään ole lapsen eikä perheen etu.

Mammathan kehui kuinka ne tienaa nin hyvin että ukot pitää laittaa hoitamaan lapsia.

Miesten mielestä kotona pikkuvauvaa hoitavalla ei ole muuta hommaa kuin maata sohvalla. Eikö ole hyvä juttu, että mies pääsee nauttimaan samasta vapaasta?

Hassua, kun toisille se oman lapsen hoitaminen käy työstä ja työkaverini taas valitteli sitä, että pääsisi jo töihin, kun aika käy kotona pitkäksi lapsen kanssa…

Kumpaa se sinulla itselläsi on ollut?

Lomaa.

Meinasi tulla tappelu vaimon kanssa kun otin minkä minulle kuului. Vinkui vaikka kuinka kauan kuinka tinaan enemmän kun hän on pelkkä määräaikainen pakkaamassa prisman ruokakasseja eikä meillä sitten riitä raha mihinkään kivaan.

Jumalauta täähän on lomailua. Kakara syö, nukkuu, ja paskoo.

Onneksi sain ostettua uuden pleikkarin.

Minkä ikäinen se teidän lapsi on? Mitä sinä teet lapsen kanssa?

7kk ja me pelataan pleikkarilla. Eiks se tullu jo selväksi?

Muijaa vituttaa kun mä teen saman ku se eli jätän kaikki tiskit sille (en saa edes koneeseen) ja vedenkin keittämiseen menee kaksi kattilaa.

Sinä pelaat pleikkaria, mutta mitä sinä teet lapsen kanssa? Sinun vastuulla on nyt lapsen kehitys, mitä teet sen hyväksi? Loruttelet, luet, leikit, opetat lapselle tunteita ja saat lapsen tuntemaan itsensä rakastetuksi kaiken perushoidon lisäksi?

Vierailija
426/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

Ilmeisesti pineipalkkainen mies ei halunnut jäädä lapsen kanssa kotiin.

Ei siinä ollut kummankaan halusta kysymys. Olisin riemusta kiljuen ollut kotona lapsen kanssa, mutta kyllä, pienipalkkainen äiti ja vielä pienipalkkaisempi isä oli hieman haastava kuvio. Parin sadan kotihoidontuella ei sekä eletä, että maksella lainoja.

Teille, jotka irvistelitte tuolle termille "sydäntä riipaisi", voin kertoa, että se todellakin meni niin. En esimerkiksi nähnyt lapseni ottavan ensi askeleitaan, koska oli hoidossa. Parku kurkussa piti lähteä töihin, kun lapsi itkeskeli perään. Näin se useimmilla pienten lasten äideillä menee, vaikka ilkutte asiaa.

Se menee teillä noin vaikka se olisi 18

?? Avaapa vähän kommenttiasi.

Pala kurkussa olette kun poika menee armeijaan. Pala kurkussa olette kun lapsi menee kouluun. Sillä ei ole mitään väliä onko lapsi 3kk, 3 vuotta vai 18 vuotta. Sydäntä riipaisee.

No mutta nythän olet niin asian ytimessä. Äidille, jolla on äidinvaistot kunnossa, ei olekaan mitään väliä, minkä ikäinen se oma lapsi on, rakkaus ei häviä mihinkään. Vaikka se lapsi olisi jo aikuinen, omillaan toimeen tuleva ja järkevä ihminen. Jos sillä aikuisella lapsella on asiat hyvin, niin olen iloinen ja onnellinen hänen puolestaan. Jos on vaikeuksia ja murheita ja apua pyydetään, autan kykyjeni mukaan. Ja kyllä, sydäntä riipaisee silloinkin, vaikka en sitä lapselleni kerrokaan.

Mielenkiintoista, että koet äidin tuntemukset lastaan kohtaan jotenkin vääriksi ja ilkut niitä.

Olen pannut merkille, että eläinmaailman emojen suojeluvaisto jälkeläisiään kohtaan mielletään ihan normaaliksi, ja osataan pysyä pois siitä välistä sähläämästä. Ihmisen kohdallako onkin täysin epänormaalia olla vauvan kanssa ikäänkuin symbioosissa? Jossain vaiheessa pitää päästää irti, mutta ei se rakkaus mihinkään lopu.

Ilkun sitä juuri sen vuoksi että se että lapsi on 3kk on pelkkä tekosyy ollä viemättä sitä lapsukaista hoitoon.

Muistakaas naiset että mieskin vaistoaa kun lapsonen ei ole hänen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
427/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

mutku sydäntä riipaisi

Kyllä minä ainakin töissä pääsen helpommalla kuin pääsin lasten kanssa kotona. Eli ihan mielellään palasin töihin ja niin palaa moni muukin nainen. Jos se kotona oleminen on sinusta lepäilyä, niin miksi et jää koti-isäksi?

Ei tarvitse, lapsi tarhaan kun ikää 3kk

Suomessa ei ole edes yksityisiä päiväkoteja, jotka ottaisi noin pienen vauvan hoitoon. Miehen palkka taas menisi kokonaisuudessa lastenhoitajien palkkaukseen eikä edes riittäisi.

Päiväkoteja järjestyy kun tulee kysyntää. Mitä lastenhoitajaan taas tulee niin mitä sillä rahalla on väliä? Äitihän tienaa niin hyvin ja töissä on rauhallisempaa.

Kaikki voittavat hei, mitä te nyt tappelette ajatusta vastaan?

Luehan ensin jostain psykologian opuksesta lapsen henkisestä kehityksestä ja tule sitten pätemään.

Toimii kaikkialla muualla paitsi suomessa?

Kerrotko vielä missä? USA:ssa, Saksassa, Venäjällä, Italiassa jne. on vahva kotiäitikulttuuri. Ja lähde linkillä mukaan kiitos.

No vaikka australiassa.

http://lifeinenglish-australia.blogspot.com/2021/01/paivakodin-aloitus-…

Perthissä on kohtuullisen tavallista, että nuorimmat päiväkodin aloittajat ovat noin puolivuotiaita ja jopa 3kk vanhoja vauvoja otetaan hoitoon. Äitiysvapaa nimittäin on minimissään vain 18 viikkoa, joista kaksi viikkoa täytyy ottaa ennen laskettua aikaa,

Yhden lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle 1500 euroa/kk. Kahdesta lapsesta kulu on jo 3000 euroa/kk. Eli äidin pitäisi tienata yli 6000 euroa/kk, että hän maksaisi päivähoidon kulut veroina takaisin. Kuinka monella nuorella pienen lapsen vanhemmalla on yli 6000 euron kuukausitulot. Eli periaatteessa yhteiskunnalle edullisinta olisi, että lapsia hoidettaisiin kotona pitkään, koska se kotihoidontuki on vain sen reilu 300 euroa/kk. Siksi en usko, että yhteiskunnallisesti lähdettäisiin ajamaan mallia, jossa yhteiskunta hoitaisi lapset kalliilla. Se ei myöskään ole lapsen eikä perheen etu.

Mammathan kehui kuinka ne tienaa nin hyvin että ukot pitää laittaa hoitamaan lapsia.

Miesten mielestä kotona pikkuvauvaa hoitavalla ei ole muuta hommaa kuin maata sohvalla. Eikö ole hyvä juttu, että mies pääsee nauttimaan samasta vapaasta?

Hassua, kun toisille se oman lapsen hoitaminen käy työstä ja työkaverini taas valitteli sitä, että pääsisi jo töihin, kun aika käy kotona pitkäksi lapsen kanssa…

Kumpaa se sinulla itselläsi on ollut?

Lomaa.

Meinasi tulla tappelu vaimon kanssa kun otin minkä minulle kuului. Vinkui vaikka kuinka kauan kuinka tinaan enemmän kun hän on pelkkä määräaikainen pakkaamassa prisman ruokakasseja eikä meillä sitten riitä raha mihinkään kivaan.

Jumalauta täähän on lomailua. Kakara syö, nukkuu, ja paskoo.

Onneksi sain ostettua uuden pleikkarin.

Minkä ikäinen se teidän lapsi on? Mitä sinä teet lapsen kanssa?

7kk ja me pelataan pleikkarilla. Eiks se tullu jo selväksi?

Muijaa vituttaa kun mä teen saman ku se eli jätän kaikki tiskit sille (en saa edes koneeseen) ja vedenkin keittämiseen menee kaksi kattilaa.

Sinä pelaat pleikkaria, mutta mitä sinä teet lapsen kanssa? Sinun vastuulla on nyt lapsen kehitys, mitä teet sen hyväksi? Loruttelet, luet, leikit, opetat lapselle tunteita ja saat lapsen tuntemaan itsensä rakastetuksi kaiken perushoidon lisäksi?

Loruttelu, tuo raskas urakka. Melkein kuin metatyötä.

Pleikkarilla pelaan kun kakara nukkuu, älä huoli, saan vuoden isä-palkinnon

Vierailija
428/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

Ilmeisesti pineipalkkainen mies ei halunnut jäädä lapsen kanssa kotiin.

Ei siinä ollut kummankaan halusta kysymys. Olisin riemusta kiljuen ollut kotona lapsen kanssa, mutta kyllä, pienipalkkainen äiti ja vielä pienipalkkaisempi isä oli hieman haastava kuvio. Parin sadan kotihoidontuella ei sekä eletä, että maksella lainoja.

Teille, jotka irvistelitte tuolle termille "sydäntä riipaisi", voin kertoa, että se todellakin meni niin. En esimerkiksi nähnyt lapseni ottavan ensi askeleitaan, koska oli hoidossa. Parku kurkussa piti lähteä töihin, kun lapsi itkeskeli perään. Näin se useimmilla pienten lasten äideillä menee, vaikka ilkutte asiaa.

Se menee teillä noin vaikka se olisi 18

?? Avaapa vähän kommenttiasi.

Pala kurkussa olette kun poika menee armeijaan. Pala kurkussa olette kun lapsi menee kouluun. Sillä ei ole mitään väliä onko lapsi 3kk, 3 vuotta vai 18 vuotta. Sydäntä riipaisee.

No mutta nythän olet niin asian ytimessä. Äidille, jolla on äidinvaistot kunnossa, ei olekaan mitään väliä, minkä ikäinen se oma lapsi on, rakkaus ei häviä mihinkään. Vaikka se lapsi olisi jo aikuinen, omillaan toimeen tuleva ja järkevä ihminen. Jos sillä aikuisella lapsella on asiat hyvin, niin olen iloinen ja onnellinen hänen puolestaan. Jos on vaikeuksia ja murheita ja apua pyydetään, autan kykyjeni mukaan. Ja kyllä, sydäntä riipaisee silloinkin, vaikka en sitä lapselleni kerrokaan.

Mielenkiintoista, että koet äidin tuntemukset lastaan kohtaan jotenkin vääriksi ja ilkut niitä.

Olen pannut merkille, että eläinmaailman emojen suojeluvaisto jälkeläisiään kohtaan mielletään ihan normaaliksi, ja osataan pysyä pois siitä välistä sähläämästä. Ihmisen kohdallako onkin täysin epänormaalia olla vauvan kanssa ikäänkuin symbioosissa? Jossain vaiheessa pitää päästää irti, mutta ei se rakkaus mihinkään lopu.

Ilkun sitä juuri sen vuoksi että se että lapsi on 3kk on pelkkä tekosyy ollä viemättä sitä lapsukaista hoitoon.

Muistakaas naiset että mieskin vaistoaa kun lapsonen ei ole hänen

Länkyti länkyti mieslasta. Aikuiseksi et voi itseäsi väittää, olet niin lapsellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
429/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ap:n tarinasta flashbackit siihen, kun ex-mieheni jäi kiinni pettämisestä (meillä tosin ei ollut lasta). Kummasti piti lähes joka päivä päästä ulos ja nimenomaan yksin, ja veti heti raivarit, jos kysyin minne hän ajatteli mennä, pyysin voisiko hän jäädä tänään kanssani kotiin tai ehdotin jos tehtäisiin yhdessä jotakin. Noh eipä siinä kauaa tarvinnut pohtia, että tajusin homman taustalla olevan joku toinen nainen. Kun otin asian puheeksi, mies ei pystynyt enää peittelemään vaan tunnusti.

En halua maalata piruja seinille, kenties mies on vain lapsellinen tai tosi stressaantunut tms, mutta tuollainen pakoilu ja kiukuttelu soittelee itsellä heti varoituskelloja. Ja vaikka taustalla ei olisikaan mitään pettämistä, niin silti miehen käytös on huolestuttavaa. Haluatko olla tyypin kanssa, joka ei välitä sinun haluistasi ja hyvinvoinnistasi yhtään? Parisuhde ja etenkin vanhemmuus on kompromisseja.

Totuus paljastui jo ketjussa. Lapsi ei edes ollut miehen.

Taisit itse kirjottaa sen. Kommentti ei ollut aloittajan.

Mistä sä tiedät mikä ketjussa on edes totta ja kenen näppikseltä?

Vierailija
430/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

Ilmeisesti pineipalkkainen mies ei halunnut jäädä lapsen kanssa kotiin.

Ei siinä ollut kummankaan halusta kysymys. Olisin riemusta kiljuen ollut kotona lapsen kanssa, mutta kyllä, pienipalkkainen äiti ja vielä pienipalkkaisempi isä oli hieman haastava kuvio. Parin sadan kotihoidontuella ei sekä eletä, että maksella lainoja.

Teille, jotka irvistelitte tuolle termille "sydäntä riipaisi", voin kertoa, että se todellakin meni niin. En esimerkiksi nähnyt lapseni ottavan ensi askeleitaan, koska oli hoidossa. Parku kurkussa piti lähteä töihin, kun lapsi itkeskeli perään. Näin se useimmilla pienten lasten äideillä menee, vaikka ilkutte asiaa.

Se menee teillä noin vaikka se olisi 18

?? Avaapa vähän kommenttiasi.

Pala kurkussa olette kun poika menee armeijaan. Pala kurkussa olette kun lapsi menee kouluun. Sillä ei ole mitään väliä onko lapsi 3kk, 3 vuotta vai 18 vuotta. Sydäntä riipaisee.

No mutta nythän olet niin asian ytimessä. Äidille, jolla on äidinvaistot kunnossa, ei olekaan mitään väliä, minkä ikäinen se oma lapsi on, rakkaus ei häviä mihinkään. Vaikka se lapsi olisi jo aikuinen, omillaan toimeen tuleva ja järkevä ihminen. Jos sillä aikuisella lapsella on asiat hyvin, niin olen iloinen ja onnellinen hänen puolestaan. Jos on vaikeuksia ja murheita ja apua pyydetään, autan kykyjeni mukaan. Ja kyllä, sydäntä riipaisee silloinkin, vaikka en sitä lapselleni kerrokaan.

Mielenkiintoista, että koet äidin tuntemukset lastaan kohtaan jotenkin vääriksi ja ilkut niitä.

Olen pannut merkille, että eläinmaailman emojen suojeluvaisto jälkeläisiään kohtaan mielletään ihan normaaliksi, ja osataan pysyä pois siitä välistä sähläämästä. Ihmisen kohdallako onkin täysin epänormaalia olla vauvan kanssa ikäänkuin symbioosissa? Jossain vaiheessa pitää päästää irti, mutta ei se rakkaus mihinkään lopu.

Ilkun sitä juuri sen vuoksi että se että lapsi on 3kk on pelkkä tekosyy ollä viemättä sitä lapsukaista hoitoon.

Muistakaas naiset että mieskin vaistoaa kun lapsonen ei ole hänen

Länkyti länkyti mieslasta. Aikuiseksi et voi itseäsi väittää, olet niin lapsellinen.

jopa 20% on käenpoikasia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
431/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

mutku sydäntä riipaisi

Kyllä minä ainakin töissä pääsen helpommalla kuin pääsin lasten kanssa kotona. Eli ihan mielellään palasin töihin ja niin palaa moni muukin nainen. Jos se kotona oleminen on sinusta lepäilyä, niin miksi et jää koti-isäksi?

Ei tarvitse, lapsi tarhaan kun ikää 3kk

Suomessa ei ole edes yksityisiä päiväkoteja, jotka ottaisi noin pienen vauvan hoitoon. Miehen palkka taas menisi kokonaisuudessa lastenhoitajien palkkaukseen eikä edes riittäisi.

Päiväkoteja järjestyy kun tulee kysyntää. Mitä lastenhoitajaan taas tulee niin mitä sillä rahalla on väliä? Äitihän tienaa niin hyvin ja töissä on rauhallisempaa.

Kaikki voittavat hei, mitä te nyt tappelette ajatusta vastaan?

Luehan ensin jostain psykologian opuksesta lapsen henkisestä kehityksestä ja tule sitten pätemään.

Toimii kaikkialla muualla paitsi suomessa?

Kerrotko vielä missä? USA:ssa, Saksassa, Venäjällä, Italiassa jne. on vahva kotiäitikulttuuri. Ja lähde linkillä mukaan kiitos.

No vaikka australiassa.

http://lifeinenglish-australia.blogspot.com/2021/01/paivakodin-aloitus-…

Perthissä on kohtuullisen tavallista, että nuorimmat päiväkodin aloittajat ovat noin puolivuotiaita ja jopa 3kk vanhoja vauvoja otetaan hoitoon. Äitiysvapaa nimittäin on minimissään vain 18 viikkoa, joista kaksi viikkoa täytyy ottaa ennen laskettua aikaa,

Yhden lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle 1500 euroa/kk. Kahdesta lapsesta kulu on jo 3000 euroa/kk. Eli äidin pitäisi tienata yli 6000 euroa/kk, että hän maksaisi päivähoidon kulut veroina takaisin. Kuinka monella nuorella pienen lapsen vanhemmalla on yli 6000 euron kuukausitulot. Eli periaatteessa yhteiskunnalle edullisinta olisi, että lapsia hoidettaisiin kotona pitkään, koska se kotihoidontuki on vain sen reilu 300 euroa/kk. Siksi en usko, että yhteiskunnallisesti lähdettäisiin ajamaan mallia, jossa yhteiskunta hoitaisi lapset kalliilla. Se ei myöskään ole lapsen eikä perheen etu.

Mammathan kehui kuinka ne tienaa nin hyvin että ukot pitää laittaa hoitamaan lapsia.

Miesten mielestä kotona pikkuvauvaa hoitavalla ei ole muuta hommaa kuin maata sohvalla. Eikö ole hyvä juttu, että mies pääsee nauttimaan samasta vapaasta?

Hassua, kun toisille se oman lapsen hoitaminen käy työstä ja työkaverini taas valitteli sitä, että pääsisi jo töihin, kun aika käy kotona pitkäksi lapsen kanssa…

Kumpaa se sinulla itselläsi on ollut?

Lomaa.

Meinasi tulla tappelu vaimon kanssa kun otin minkä minulle kuului. Vinkui vaikka kuinka kauan kuinka tinaan enemmän kun hän on pelkkä määräaikainen pakkaamassa prisman ruokakasseja eikä meillä sitten riitä raha mihinkään kivaan.

Jumalauta täähän on lomailua. Kakara syö, nukkuu, ja paskoo.

Onneksi sain ostettua uuden pleikkarin.

Minkä ikäinen se teidän lapsi on? Mitä sinä teet lapsen kanssa?

7kk ja me pelataan pleikkarilla. Eiks se tullu jo selväksi?

Muijaa vituttaa kun mä teen saman ku se eli jätän kaikki tiskit sille (en saa edes koneeseen) ja vedenkin keittämiseen menee kaksi kattilaa.

Sinä pelaat pleikkaria, mutta mitä sinä teet lapsen kanssa? Sinun vastuulla on nyt lapsen kehitys, mitä teet sen hyväksi? Loruttelet, luet, leikit, opetat lapselle tunteita ja saat lapsen tuntemaan itsensä rakastetuksi kaiken perushoidon lisäksi?

Loruttelu, tuo raskas urakka. Melkein kuin metatyötä.

Pleikkarilla pelaan kun kakara nukkuu, älä huoli, saan vuoden isä-palkinnon

Lapsen puheen kehitys ja sanavaraston kartuttaminen alkaa heti lapsen synnyttyä. Varsinkin lorut ja runot kehittävät niitä. Kuulostat aika aggressiiviselta, miksi?

Vierailija
432/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

” Jos mies maksaisi vaikka 100-200e/kk enemmän ruoasta/vuokrasta/muista kuluista, niin totta kai sitten sillä "palkkiolla" hoitaisin vaikka kaikki kotityöt lastenhoidon lisäksi, mutta niin kauan kuin kulut jakautuu puoliksi tuloista riippumatta, niin jakautuu kotityötkin.”

Tuskin hoidat vauvaa 8h päivässä, saman ajan kuin mies tekee päivässä töitä, vai väitätkö, ettei vauvasi nukunlaonkaan, etkä pysty muita kotitöitä hoitamaan tänä aikana. Yhteiskunta jo maksaa ”aika monta satasta” tästä, että saat olla kotona ja hoitaa omaa lastasi päivän aikana.

Oikeudenmukainen järjestely olisi, että äitiyspävärahat ja kodinhoidontuet lakkautetaan, alkakaa kumpikin tekemään 8h päiviä, joko eri aikaan tai palkatkaa omasta pussisatnne hoitaja. Loppuu tämä iänikuinen valitus…

Hoidan vauvaa enemmän kuin 8h päivässä. Aamulla noustaan puol 9, syödään aamupala siinä yhdeksän maissa. Leikitään, äiti yrittää tehdä omia asioita siinä onnistumatta, kun vaatii huomiota. Lapsi ottaa 30min nokoset sitten klo 11 tienoilla imetyksen jälkeen, jolloin on hurjat puoli tuntia omaa aikaa. Sitten syödään päiväruokaa. Leikitään tai katsellaan töllöä tai käydään kyläilemässä, imetän, käydään päivälenkillä (silloin kun ei ole hellettä). Joskus lapsi nukkuu lenkillä, joskus ei. Useammin ei. Jos nukkuu, niin herää lenkiltä tultua. Imetän. Jos ei nuku, ottaa puoli neljän tienoilla toiset 30min nokoset imetyksen yhteydessä. Sitten teen ruokaa sekä minulle ja miehelle että lapselle. Tällöin isän pitäisi vahtia lasta. Imetän. Sitten syödään kaikki yhdessä. Sen jälkeen yritän saada edes tunnin sitä omaa aikaa.

Puoli seitsemältä lapsi ottaa viimeiset "päiväunet" 30min imetyksen yhteydessä. Sitten täytyy jatkaa lapsen viihdyttämistä siihen saakka, että klo 20 on iltapala, jonka joskus jallitan miehelle hoidettavaksi että saan rauhassa käydä suihkussa/saunassa. Jos mies pelaa tällöinkin, en jää odottamaan vaan syötän iltapuurot itse ja käydään lapsen kanssa yhdessä suihkussa. Äidin peseytyessä myllää lattialla. Lapsi käy klo 21-21.30 välillä nukkumaan, joskus nukahtaa imetyksen yhteydessä vartissa, joskus myllää kolme varttia koko parisängyn leveydeltä molempiin suuntiin. Sen jälkeen ehtii taas 30min tehdä itse jotain ennen kuin pitää melkein painua nukkumaan, jos meinaa saada itse tarpeeksi lepoa, kun vauva herää edelleen 2-3 kertaa yössä syömään. Ja on muuten siis hyvin nukkuvaa sorttia, ettei jää mölisemään tarpeettomasti.

Oliskin siis vain 8h "työpäivä", jonka jälkeen on 8h vapaata ja unta (katkeamattomasti) vielä viimeiset 8h päälle. Muuten hyvä, mutta ei toimi niin kauan kuin imettää. Kaikkea muuta isä voi tehdä paitsi imettää. Paitsi eiköhän sekin joltain sukupuolensa vaihtaneelta onnistu, kun kerran mies voi nykyään synnyttääkin, mutta aika marginaalissa taitaa imettävät isät olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
433/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

Ilmeisesti pineipalkkainen mies ei halunnut jäädä lapsen kanssa kotiin.

Ei siinä ollut kummankaan halusta kysymys. Olisin riemusta kiljuen ollut kotona lapsen kanssa, mutta kyllä, pienipalkkainen äiti ja vielä pienipalkkaisempi isä oli hieman haastava kuvio. Parin sadan kotihoidontuella ei sekä eletä, että maksella lainoja.

Teille, jotka irvistelitte tuolle termille "sydäntä riipaisi", voin kertoa, että se todellakin meni niin. En esimerkiksi nähnyt lapseni ottavan ensi askeleitaan, koska oli hoidossa. Parku kurkussa piti lähteä töihin, kun lapsi itkeskeli perään. Näin se useimmilla pienten lasten äideillä menee, vaikka ilkutte asiaa.

Se menee teillä noin vaikka se olisi 18

?? Avaapa vähän kommenttiasi.

Pala kurkussa olette kun poika menee armeijaan. Pala kurkussa olette kun lapsi menee kouluun. Sillä ei ole mitään väliä onko lapsi 3kk, 3 vuotta vai 18 vuotta. Sydäntä riipaisee.

No mutta nythän olet niin asian ytimessä. Äidille, jolla on äidinvaistot kunnossa, ei olekaan mitään väliä, minkä ikäinen se oma lapsi on, rakkaus ei häviä mihinkään. Vaikka se lapsi olisi jo aikuinen, omillaan toimeen tuleva ja järkevä ihminen. Jos sillä aikuisella lapsella on asiat hyvin, niin olen iloinen ja onnellinen hänen puolestaan. Jos on vaikeuksia ja murheita ja apua pyydetään, autan kykyjeni mukaan. Ja kyllä, sydäntä riipaisee silloinkin, vaikka en sitä lapselleni kerrokaan.

Mielenkiintoista, että koet äidin tuntemukset lastaan kohtaan jotenkin vääriksi ja ilkut niitä.

Olen pannut merkille, että eläinmaailman emojen suojeluvaisto jälkeläisiään kohtaan mielletään ihan normaaliksi, ja osataan pysyä pois siitä välistä sähläämästä. Ihmisen kohdallako onkin täysin epänormaalia olla vauvan kanssa ikäänkuin symbioosissa? Jossain vaiheessa pitää päästää irti, mutta ei se rakkaus mihinkään lopu.

Ilkun sitä juuri sen vuoksi että se että lapsi on 3kk on pelkkä tekosyy ollä viemättä sitä lapsukaista hoitoon.

Muistakaas naiset että mieskin vaistoaa kun lapsonen ei ole hänen

Ai? Miten nämä kaksi lausettasi liittyvät toisiinsa, tai yleensä mihinkään?

Vierailija
434/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

mutku sydäntä riipaisi

Kyllä minä ainakin töissä pääsen helpommalla kuin pääsin lasten kanssa kotona. Eli ihan mielellään palasin töihin ja niin palaa moni muukin nainen. Jos se kotona oleminen on sinusta lepäilyä, niin miksi et jää koti-isäksi?

Ei tarvitse, lapsi tarhaan kun ikää 3kk

Suomessa ei ole edes yksityisiä päiväkoteja, jotka ottaisi noin pienen vauvan hoitoon. Miehen palkka taas menisi kokonaisuudessa lastenhoitajien palkkaukseen eikä edes riittäisi.

Päiväkoteja järjestyy kun tulee kysyntää. Mitä lastenhoitajaan taas tulee niin mitä sillä rahalla on väliä? Äitihän tienaa niin hyvin ja töissä on rauhallisempaa.

Kaikki voittavat hei, mitä te nyt tappelette ajatusta vastaan?

Luehan ensin jostain psykologian opuksesta lapsen henkisestä kehityksestä ja tule sitten pätemään.

Toimii kaikkialla muualla paitsi suomessa?

Kerrotko vielä missä? USA:ssa, Saksassa, Venäjällä, Italiassa jne. on vahva kotiäitikulttuuri. Ja lähde linkillä mukaan kiitos.

No vaikka australiassa.

http://lifeinenglish-australia.blogspot.com/2021/01/paivakodin-aloitus-…

Perthissä on kohtuullisen tavallista, että nuorimmat päiväkodin aloittajat ovat noin puolivuotiaita ja jopa 3kk vanhoja vauvoja otetaan hoitoon. Äitiysvapaa nimittäin on minimissään vain 18 viikkoa, joista kaksi viikkoa täytyy ottaa ennen laskettua aikaa,

Yhden lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle 1500 euroa/kk. Kahdesta lapsesta kulu on jo 3000 euroa/kk. Eli äidin pitäisi tienata yli 6000 euroa/kk, että hän maksaisi päivähoidon kulut veroina takaisin. Kuinka monella nuorella pienen lapsen vanhemmalla on yli 6000 euron kuukausitulot. Eli periaatteessa yhteiskunnalle edullisinta olisi, että lapsia hoidettaisiin kotona pitkään, koska se kotihoidontuki on vain sen reilu 300 euroa/kk. Siksi en usko, että yhteiskunnallisesti lähdettäisiin ajamaan mallia, jossa yhteiskunta hoitaisi lapset kalliilla. Se ei myöskään ole lapsen eikä perheen etu.

Mammathan kehui kuinka ne tienaa nin hyvin että ukot pitää laittaa hoitamaan lapsia.

Miesten mielestä kotona pikkuvauvaa hoitavalla ei ole muuta hommaa kuin maata sohvalla. Eikö ole hyvä juttu, että mies pääsee nauttimaan samasta vapaasta?

Hassua, kun toisille se oman lapsen hoitaminen käy työstä ja työkaverini taas valitteli sitä, että pääsisi jo töihin, kun aika käy kotona pitkäksi lapsen kanssa…

Kumpaa se sinulla itselläsi on ollut?

Lomaa.

Meinasi tulla tappelu vaimon kanssa kun otin minkä minulle kuului. Vinkui vaikka kuinka kauan kuinka tinaan enemmän kun hän on pelkkä määräaikainen pakkaamassa prisman ruokakasseja eikä meillä sitten riitä raha mihinkään kivaan.

Jumalauta täähän on lomailua. Kakara syö, nukkuu, ja paskoo.

Onneksi sain ostettua uuden pleikkarin.

Minkä ikäinen se teidän lapsi on? Mitä sinä teet lapsen kanssa?

7kk ja me pelataan pleikkarilla. Eiks se tullu jo selväksi?

Muijaa vituttaa kun mä teen saman ku se eli jätän kaikki tiskit sille (en saa edes koneeseen) ja vedenkin keittämiseen menee kaksi kattilaa.

Sinä pelaat pleikkaria, mutta mitä sinä teet lapsen kanssa? Sinun vastuulla on nyt lapsen kehitys, mitä teet sen hyväksi? Loruttelet, luet, leikit, opetat lapselle tunteita ja saat lapsen tuntemaan itsensä rakastetuksi kaiken perushoidon lisäksi?

Loruttelu, tuo raskas urakka. Melkein kuin metatyötä.

Pleikkarilla pelaan kun kakara nukkuu, älä huoli, saan vuoden isä-palkinnon

Lapsen puheen kehitys ja sanavaraston kartuttaminen alkaa heti lapsen synnyttyä. Varsinkin lorut ja runot kehittävät niitä. Kuulostat aika aggressiiviselta, miksi?

Koita sinä päättää onko ne lorut, leikit ja tunteiden sanoittamiset raskasta painajaista, vai ei!

Jos on ihan hirveän raskasta, niin älkää oikeasti lisääntykö.

Jos on ihan normaalia, niin lopettakaa uhriutuminen.

-pick me girl & kova jätkä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
435/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tuon takia kannata erota, vaan opettelette jakamaan vastuuta lapsen hoidosta. Ei perhe-elämä ole aina helppoa automaattisesti, sitä joutuu harjoittelemaan ja pitämään puoliaan, neuvottelemaan ja keskustelemaan. Jos eroat niin yksi ongelma poistuu ja muita tulee tilalle. Kokemusta on…

Vierailija
436/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

” Jos mies maksaisi vaikka 100-200e/kk enemmän ruoasta/vuokrasta/muista kuluista, niin totta kai sitten sillä "palkkiolla" hoitaisin vaikka kaikki kotityöt lastenhoidon lisäksi, mutta niin kauan kuin kulut jakautuu puoliksi tuloista riippumatta, niin jakautuu kotityötkin.”

Tuskin hoidat vauvaa 8h päivässä, saman ajan kuin mies tekee päivässä töitä, vai väitätkö, ettei vauvasi nukunlaonkaan, etkä pysty muita kotitöitä hoitamaan tänä aikana. Yhteiskunta jo maksaa ”aika monta satasta” tästä, että saat olla kotona ja hoitaa omaa lastasi päivän aikana.

Oikeudenmukainen järjestely olisi, että äitiyspävärahat ja kodinhoidontuet lakkautetaan, alkakaa kumpikin tekemään 8h päiviä, joko eri aikaan tai palkatkaa omasta pussisatnne hoitaja. Loppuu tämä iänikuinen valitus…

Hoidan vauvaa enemmän kuin 8h päivässä. Aamulla noustaan puol 9, syödään aamupala siinä yhdeksän maissa. Leikitään, äiti yrittää tehdä omia asioita siinä onnistumatta, kun vaatii huomiota. Lapsi ottaa 30min nokoset sitten klo 11 tienoilla imetyksen jälkeen, jolloin on hurjat puoli tuntia omaa aikaa. Sitten syödään päiväruokaa. Leikitään tai katsellaan töllöä tai käydään kyläilemässä, imetän, käydään päivälenkillä (silloin kun ei ole hellettä). Joskus lapsi nukkuu lenkillä, joskus ei. Useammin ei. Jos nukkuu, niin herää lenkiltä tultua. Imetän. Jos ei nuku, ottaa puoli neljän tienoilla toiset 30min nokoset imetyksen yhteydessä. Sitten teen ruokaa sekä minulle ja miehelle että lapselle. Tällöin isän pitäisi vahtia lasta. Imetän. Sitten syödään kaikki yhdessä. Sen jälkeen yritän saada edes tunnin sitä omaa aikaa.

Puoli seitsemältä lapsi ottaa viimeiset "päiväunet" 30min imetyksen yhteydessä. Sitten täytyy jatkaa lapsen viihdyttämistä siihen saakka, että klo 20 on iltapala, jonka joskus jallitan miehelle hoidettavaksi että saan rauhassa käydä suihkussa/saunassa. Jos mies pelaa tällöinkin, en jää odottamaan vaan syötän iltapuurot itse ja käydään lapsen kanssa yhdessä suihkussa. Äidin peseytyessä myllää lattialla. Lapsi käy klo 21-21.30 välillä nukkumaan, joskus nukahtaa imetyksen yhteydessä vartissa, joskus myllää kolme varttia koko parisängyn leveydeltä molempiin suuntiin. Sen jälkeen ehtii taas 30min tehdä itse jotain ennen kuin pitää melkein painua nukkumaan, jos meinaa saada itse tarpeeksi lepoa, kun vauva herää edelleen 2-3 kertaa yössä syömään. Ja on muuten siis hyvin nukkuvaa sorttia, ettei jää mölisemään tarpeettomasti.

Oliskin siis vain 8h "työpäivä", jonka jälkeen on 8h vapaata ja unta (katkeamattomasti) vielä viimeiset 8h päälle. Muuten hyvä, mutta ei toimi niin kauan kuin imettää. Kaikkea muuta isä voi tehdä paitsi imettää. Paitsi eiköhän sekin joltain sukupuolensa vaihtaneelta onnistu, kun kerran mies voi nykyään synnyttääkin, mutta aika marginaalissa taitaa imettävät isät olla.

Lisään vielä, että noissa "tyhjissä aukoissa", joissa joku varmaan olettaa olevan lorvimista, on myös ne kotityöt: pyykinpesu, tiskit, siivoaminen ja bonuksena puutarhanhoito, eli loputon sota lehtokotiloita ja kirvoja vastaan. Ja ei, en laske niiden vihulaisten keräämistä ja tuhoamista omaksi ajaksi, koska rentoutuminen on siinä kaukana.

Vierailija
437/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta, että vieläkin löytyy niitä (miehiä), joiden mielestä vauvan hoitaminen on "sohvalla makaamista". Kuitenkin itketään sitä, jos joskus joutuu jonkun vaipan vaihtamaan, kuinka raskasta se on ja ihan liikaa vaadittu. Peseytyvätkö pyykit ihan itsestään, ilmestyykö valmis ateriakokonaisuus pöytään, ja hoituuko kaikki muukin ilman käsiparia, joka hommat hoitaa? Ei. Jos tuo olisikin vain sohvalla makaamista ja lepäilyä, luulisi miesten riemusta kiljuen vaativan itselleen osuutta vanhempainvapaasta, niin pääsisi itsekin lepäilemään ja makaamaan. Eipä ole juurikaan tarinoita kerrottavaksi jälkipolville tuosta asiasta.

Miehet, jos haluatte perheen ja lapsia, niin sen eteen on tehtävä työtä, muutakin, kuin sen lapsen alulle saattamisen, ja uhrattava osuus omasta ajastaan ja rahoistaan. Lasten kanssa syntyy suhde vain, jos on kiinnostunut viettämään heidän kanssaan aikaa, ja ottamalla heidät huomioon tekemisissään. Lasten kasvettua on turha valittaa, kuinka kiittämättömiä he ovat, kun eivät tee asioita isänsä kanssa, vaan ovat yhteydessä vain äitiinsä.

Eikä lasta heitellä, kuin hernepussia, kuka suostuu hoitamaan. Molempien vanhempien velvollisuus on hoitaa. Aikanaan sydäntä riipaisi, kun pieni piti viedä hoitoon, kun ei ollut taloudellisesti mahdollista hoitaa kauemmin kotona. Tienasin paremmin, kuin mies, jos se nyt mitään auttaa.

Tai oliko se kuitenkin valinta… raha vaiko lapsi kotona?

mutku sydäntä riipaisi

Kyllä minä ainakin töissä pääsen helpommalla kuin pääsin lasten kanssa kotona. Eli ihan mielellään palasin töihin ja niin palaa moni muukin nainen. Jos se kotona oleminen on sinusta lepäilyä, niin miksi et jää koti-isäksi?

Ei tarvitse, lapsi tarhaan kun ikää 3kk

Suomessa ei ole edes yksityisiä päiväkoteja, jotka ottaisi noin pienen vauvan hoitoon. Miehen palkka taas menisi kokonaisuudessa lastenhoitajien palkkaukseen eikä edes riittäisi.

Päiväkoteja järjestyy kun tulee kysyntää. Mitä lastenhoitajaan taas tulee niin mitä sillä rahalla on väliä? Äitihän tienaa niin hyvin ja töissä on rauhallisempaa.

Kaikki voittavat hei, mitä te nyt tappelette ajatusta vastaan?

Luehan ensin jostain psykologian opuksesta lapsen henkisestä kehityksestä ja tule sitten pätemään.

Toimii kaikkialla muualla paitsi suomessa?

Kerrotko vielä missä? USA:ssa, Saksassa, Venäjällä, Italiassa jne. on vahva kotiäitikulttuuri. Ja lähde linkillä mukaan kiitos.

No vaikka australiassa.

http://lifeinenglish-australia.blogspot.com/2021/01/paivakodin-aloitus-…

Perthissä on kohtuullisen tavallista, että nuorimmat päiväkodin aloittajat ovat noin puolivuotiaita ja jopa 3kk vanhoja vauvoja otetaan hoitoon. Äitiysvapaa nimittäin on minimissään vain 18 viikkoa, joista kaksi viikkoa täytyy ottaa ennen laskettua aikaa,

Yhden lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle 1500 euroa/kk. Kahdesta lapsesta kulu on jo 3000 euroa/kk. Eli äidin pitäisi tienata yli 6000 euroa/kk, että hän maksaisi päivähoidon kulut veroina takaisin. Kuinka monella nuorella pienen lapsen vanhemmalla on yli 6000 euron kuukausitulot. Eli periaatteessa yhteiskunnalle edullisinta olisi, että lapsia hoidettaisiin kotona pitkään, koska se kotihoidontuki on vain sen reilu 300 euroa/kk. Siksi en usko, että yhteiskunnallisesti lähdettäisiin ajamaan mallia, jossa yhteiskunta hoitaisi lapset kalliilla. Se ei myöskään ole lapsen eikä perheen etu.

Mammathan kehui kuinka ne tienaa nin hyvin että ukot pitää laittaa hoitamaan lapsia.

Miesten mielestä kotona pikkuvauvaa hoitavalla ei ole muuta hommaa kuin maata sohvalla. Eikö ole hyvä juttu, että mies pääsee nauttimaan samasta vapaasta?

Hassua, kun toisille se oman lapsen hoitaminen käy työstä ja työkaverini taas valitteli sitä, että pääsisi jo töihin, kun aika käy kotona pitkäksi lapsen kanssa…

Kumpaa se sinulla itselläsi on ollut?

Lomaa.

Meinasi tulla tappelu vaimon kanssa kun otin minkä minulle kuului. Vinkui vaikka kuinka kauan kuinka tinaan enemmän kun hän on pelkkä määräaikainen pakkaamassa prisman ruokakasseja eikä meillä sitten riitä raha mihinkään kivaan.

Jumalauta täähän on lomailua. Kakara syö, nukkuu, ja paskoo.

Onneksi sain ostettua uuden pleikkarin.

Minkä ikäinen se teidän lapsi on? Mitä sinä teet lapsen kanssa?

7kk ja me pelataan pleikkarilla. Eiks se tullu jo selväksi?

Muijaa vituttaa kun mä teen saman ku se eli jätän kaikki tiskit sille (en saa edes koneeseen) ja vedenkin keittämiseen menee kaksi kattilaa.

Sinä pelaat pleikkaria, mutta mitä sinä teet lapsen kanssa? Sinun vastuulla on nyt lapsen kehitys, mitä teet sen hyväksi? Loruttelet, luet, leikit, opetat lapselle tunteita ja saat lapsen tuntemaan itsensä rakastetuksi kaiken perushoidon lisäksi?

Loruttelu, tuo raskas urakka. Melkein kuin metatyötä.

Pleikkarilla pelaan kun kakara nukkuu, älä huoli, saan vuoden isä-palkinnon

Lapsen puheen kehitys ja sanavaraston kartuttaminen alkaa heti lapsen synnyttyä. Varsinkin lorut ja runot kehittävät niitä. Kuulostat aika aggressiiviselta, miksi?

Koita sinä päättää onko ne lorut, leikit ja tunteiden sanoittamiset raskasta painajaista, vai ei!

Jos on ihan hirveän raskasta, niin älkää oikeasti lisääntykö.

Jos on ihan normaalia, niin lopettakaa uhriutuminen.

-pick me girl & kova jätkä

Niihin menee aikaa. Moni ketjuun vastannut mies tuntuu kuvittelevan, että se riittää, että lapsen pitää hengissä. Moni tuntuu tekevän aivan pakollisen minimin, mutta jättää suurimman osan tekemättä.

Vierailija
438/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ap:n tarinasta flashbackit siihen, kun ex-mieheni jäi kiinni pettämisestä (meillä tosin ei ollut lasta). Kummasti piti lähes joka päivä päästä ulos ja nimenomaan yksin, ja veti heti raivarit, jos kysyin minne hän ajatteli mennä, pyysin voisiko hän jäädä tänään kanssani kotiin tai ehdotin jos tehtäisiin yhdessä jotakin. Noh eipä siinä kauaa tarvinnut pohtia, että tajusin homman taustalla olevan joku toinen nainen. Kun otin asian puheeksi, mies ei pystynyt enää peittelemään vaan tunnusti.

En halua maalata piruja seinille, kenties mies on vain lapsellinen tai tosi stressaantunut tms, mutta tuollainen pakoilu ja kiukuttelu soittelee itsellä heti varoituskelloja. Ja vaikka taustalla ei olisikaan mitään pettämistä, niin silti miehen käytös on huolestuttavaa. Haluatko olla tyypin kanssa, joka ei välitä sinun haluistasi ja hyvinvoinnistasi yhtään? Parisuhde ja etenkin vanhemmuus on kompromisseja.

Totuus paljastui jo ketjussa. Lapsi ei edes ollut miehen.

Taisit itse kirjottaa sen. Kommentti ei ollut aloittajan.

Mistä sä tiedät mikä ketjussa on edes totta ja kenen näppikseltä?

Kirjoituksen tyylistä ja sanavalinnoista selviää aika paljon, kielioppivirheistä puhumattakaan. Ei toki silloin, jos oma sanavarasto on jäänyt vaillinaiseksi, kun lukeminen ei ole kiinnostanut.

Vierailija
439/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ap:n tarinasta flashbackit siihen, kun ex-mieheni jäi kiinni pettämisestä (meillä tosin ei ollut lasta). Kummasti piti lähes joka päivä päästä ulos ja nimenomaan yksin, ja veti heti raivarit, jos kysyin minne hän ajatteli mennä, pyysin voisiko hän jäädä tänään kanssani kotiin tai ehdotin jos tehtäisiin yhdessä jotakin. Noh eipä siinä kauaa tarvinnut pohtia, että tajusin homman taustalla olevan joku toinen nainen. Kun otin asian puheeksi, mies ei pystynyt enää peittelemään vaan tunnusti.

En halua maalata piruja seinille, kenties mies on vain lapsellinen tai tosi stressaantunut tms, mutta tuollainen pakoilu ja kiukuttelu soittelee itsellä heti varoituskelloja. Ja vaikka taustalla ei olisikaan mitään pettämistä, niin silti miehen käytös on huolestuttavaa. Haluatko olla tyypin kanssa, joka ei välitä sinun haluistasi ja hyvinvoinnistasi yhtään? Parisuhde ja etenkin vanhemmuus on kompromisseja.

Totuus paljastui jo ketjussa. Lapsi ei edes ollut miehen.

Taisit itse kirjottaa sen. Kommentti ei ollut aloittajan.

Mistä sä tiedät mikä ketjussa on edes totta ja kenen näppikseltä?

Kirjoituksen tyylistä ja sanavalinnoista selviää aika paljon, kielioppivirheistä puhumattakaan. Ei toki silloin, jos oma sanavarasto on jäänyt vaillinaiseksi, kun lukeminen ei ole kiinnostanut.

Olet jotenkin inhottava ihminen. Olen eri.

Vierailija
440/699 |
10.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämmin kiitos asiallisista vastauksista. Erinäisistä syistä en ole muille tilanteesta oikein voinut puhua (äidin kanssa keskustelu vain pahentaa oloa, suurin osa kavereistani on lapsettomia ja suoraan sanoen häpeän tätä nykytilannetta).

Ajattelin hahmotella kirjeen minkä voisin antaa miehille. Juurikin siitä mitä viesteissä on tullut esille ja aloituksessa. Oon niin loputtoman, tuskaisen väsynyt ettei tämä vain yksinkertaisesti voi jatkua. Yksistään univelka on musertava mutta tää oman ajan puute ja kotona häkissä olo ilman taukoa tai lomaa on liikaa.

Älä luota liikaa sanoihin vaan reippaasti vaan lenkkarit jalassa odottamaan herran paluuta.

Täällä oli juuri toinen aloitus missä mies on vastaavassa tilanteessa päättänyt lähteä lapsen ollessa 3v kun kokee että HÄN ei saa tarpeeksi huomiota rättiväsyneeltä vaimolta kun on itse ensin kahlinnut vaimon lapsen hoitamiseen.

Ala heti huolehtia että et ole tuo väsynyt jätetty vaimo vaan otat itse sen oman tilasi.

Jep. Kuin mun tarina. 1v ja 3v. Sisaruksen halusin riskilläkin. Mies tekee ylitöitä, varailee reissuja eikä tehnyt kotihommia. Ja kitisi mulle miten HÄNTÄ kohdeltiin huonosti. Ei arvostettu ym ym. Asutaan erillään, en halua asua yhdessä. Uupumus on helpompi sietää nun toinen ei makaa telkkarin edessä ja tule klo 20 himaan. Ja tosi noloa jotenkin, olen koulutettu, suht hyvätuloinen enkä pääse muhinkään yönylireissuihin töissä. En kehtaa kertoa miksi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan kuusi