Miehen mielestä teen kaiken väärin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut tuollainen mies 40 vuotta. No, aikansa kuuntelin avioliiton alussa. En halunut riidellä. No, sitten tuli mitta täyteen. Sanoin sitten suorat sanat. Nyt riitti, jos ei jatkuva marina lopu niin otan ja lähden. Minä en tuollaista kuuntele. No, sitten alkoi huomautukset vähenemään.

Vieläkin tulee jostain sanomista, mutta harvoin. Välillä en korvaani lotkauta.

Välillä avaan sanaisen arkkuni. Mutta yleensä ottaen aika hyvin pyyhkii.

Jossain käytännön asioissa olen kyllä huomannutkin, että hänen tekotapansa on järkevämpi ja olen ottanut mallia. Mutta yleensä se oli vain sitä pilkun n:sta.

Minä en viitsinyt erota, kun olen niin laiska ihminen. Ja oli omakotitalo ja lapset.

Miehet kutsuvat tuota käytöstä nalkuttamiseksi. Se on naisille varsin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ei pidä puuttua tiskikoneeseen koskaan vaikka hän saakin sinne mahtumaan kaksi kertaa naista enemmän astioita ja puhdasta tulee.

No jo on pieni nainen tai iso astianpesukone.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut tuollainen mies 40 vuotta. No, aikansa kuuntelin avioliiton alussa. En halunut riidellä. No, sitten tuli mitta täyteen. Sanoin sitten suorat sanat. Nyt riitti, jos ei jatkuva marina lopu niin otan ja lähden. Minä en tuollaista kuuntele. No, sitten alkoi huomautukset vähenemään.

Vieläkin tulee jostain sanomista, mutta harvoin. Välillä en korvaani lotkauta.

Välillä avaan sanaisen arkkuni. Mutta yleensä ottaen aika hyvin pyyhkii.

Jossain käytännön asioissa olen kyllä huomannutkin, että hänen tekotapansa on järkevämpi ja olen ottanut mallia. Mutta yleensä se oli vain sitä pilkun n:sta.

Minä en viitsinyt erota, kun olen niin laiska ihminen. Ja oli omakotitalo ja lapset.

Kyllä sinun vaan olisi pitänyt erota. Rivien välistä näkee, että olet vanha katkera nainen. Olet selvästi lannistettu siellä talossasi.

Mistä olet löytänyt noin viisaan miehen?

Varmaan ihan hyvän keskustelun olisi tästä saanut aikaiseksi, jos olisivat olleet nämä tietyt miehet kirjoittelematta.

Ap:lle, sinä kadotat itsesti tuossa suhteessa. Omanarvontuntosi ja itsetuntosi tulevat laskemaan. Sinä alistut.

Minulla oli sama ongelma nalkuttavan miehen kanssa. Aikani sitä kuuntelin ja sanoin sitten, että se jolle jokin ei kelpaa tietyllä tavalla tehtynä, tehköön sen itse niin, että kelpaa, mutta nalkutuksen on loputtava. Aina, kun se nalkutus lähti käyntiin, sanoin että: "älä nalkuta." Nyt on nalkutus loppunut. Havahtui siihen aikoinaan itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kuulkaa ihmiset ole niin yksinkertaista lähteä suhteesta, jossa voi olla vielä ala-ikäisiä lapsia. Ymmärrätte kyllä aikananne ap:tä, kun olette samassa tilanteessa 😊

Älä nyt viitsi. Minäkin voisin keulia, että ymmärrät viimeistään sitten kun lapset ovat lähteneet kotoa. Sitten se onkin oma valinta jos muuten tykkää alistettuna olemisesta, kai sellaisiakin fetissejä on. 🙂

On todella yksinkertaista kokeilla ensin asiasta keskustelua. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen pelisäännöistä (puolin ja toisin), ero on varsin hyvä vaihtoehto lastenkin kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Sieltä löytyy se henkilö, joka ihan vapaaehtoisesti on itselleen tuollaisen miehen valinnut.

En ole ap. Mutta elän elämääni vastaavanlaisen miehen kanssa. Jolla on oikea mielipide kaikkeen.

Ei hän ollut semmoinen, kun tapasimme. Vai olinko niin rakastunut, etten sitä tajunnut? Voi olla.

Oli myös kommentti, että vapaaehtoisesti elää elämäänsä kyseisenlaisen miehen kanssa.

No, ei se eroaminenkaan helppoa ole. Itseni vuoksi voisin lähteä. Mutta entäs lapset? Rikkoisin heidän kodin? Hankaloittaisin elämää kaikin tavoin, isoja velkoja makselisin yksikseni, siis sitä puolikastani, joka minulle lankeaisi. Koska tuli myytyä omakotitalo, jossa oli piilevä virhe, tuli iso lasku, sitä nyt maksellaan...

Tyhmä olen ollut, kun olen kyseisen miehen kanssa yhteisen elämän rakentanut. Ja sen kanssa on nyt elettävä. Kuunneltava lähes päivittäin liuta asioita joissa olen epäonnistunut.

Joskus asian purkaminen helpottaa, esim. Täällä anonyymisti. Tosin, kaikki inhottavat vastaukset saa vain pahemman mielen itselle, että kannattaako sekään sitten?

Tsemppiä ap. ❤

Voisit olla äitini. Ihan on hänen suustaan tuo teksti. Lapsuuden seurauksena, jossa vain isällä oli  ne ainoat oikeat tavat tehdä mitä tahansa, ainostaan isällä oli ne ainoat oikeat tavat ajatella, on kaikilla meillä lapsilla kielteisiä asioita: jokainen on sairastunut masennukseen ja ahdistukseen, minkä seuraksena esim. yliopisto-opinnot ovat katkenneet. Ei uskalleta yrittää pieniä eikä suuria asioita, koska kaikkihan menee kuitenkin väärin. Kun lapsena saatiin kokeesta 10, niin sekin oli väärin saatu. matikan laskut oli laskettu väärinpäin, englannin sanoissa oli käytetty amerkina englantia ( joka oli koulun kirjoissa), historian vastauksissa oli väärä näkökulma, äidinkielen kirjareferaateissa oli valittu aivan vääriä kirjoja ( Vaikkakin opettajan valitsemia)...

Joo, pysykää vain noissa suhteissanne. Älkää kuitenkaan valehdelko edes itsellenne, että teette sen lasten takia. Pysykää siinä totuudessa, kuten osaksi pysyit: valitset materian lastesi ( ja oman) henkisen hyvinvoinnin sijaan. Valitset lapsellesi huonon itsetunnon, masennuksen, ahdistuksen yms. oman huoneen lisäksi.

Minähän en ole alistunut yhtään, eikä mieli ole murentunut. Minusta on oikein musiikkia korville kun iso mies välillä nalkuttaa. Sehän on ihan kuin nalkuttava akka. Minä tunnen olevani silloin kun se vahvempi osapuoli. Ja periksi en anna.

Minulla auttoi tuollaiseen kun suurella äänellä luennoin, että jokaisella on omat tapansa tehdä asioita.

Lumihommaan en ota kantaa, mutta astianpesukoneen voi oikeasti täyttää väärin. Ei ole ok pinota sinne astioita, laittaa niitä väärinpäin, sulloa jotenkin vaan johonkin mihin mahtuu, jos haluaa puhtaita astioita.

Tää voi toisilla toimia; toisentyyppisillä taas valitettavasti yhtä turhanpäiväistä kuin jäätä auringossa säilyttäisi

Vierailija kirjoitti:

Minähän en ole alistunut yhtään, eikä mieli ole murentunut. Minusta on oikein musiikkia korville kun iso mies välillä nalkuttaa. Sehän on ihan kuin nalkuttava akka. Minä tunnen olevani silloin kun se vahvempi osapuoli. Ja periksi en anna.

Tää on varmaan provo

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs täällä innokkaasti ollaan tyrkyttämässä eroa ratkaisuksi pieneen ongelmaan. Mulla on samanlainen mies mutta onhan tuo oppinut varomaan sanojaan kun olen opettanut. Arvostelusta nimittäin välittömästi työnnän työn miehen käteen ja sanon että sinä jatkat tästä kerta paremmin osaat. Voin myös huitaista rätillä korville ja ilmoittaa että häivy siitä kyttäämästä stnan besserwisseri. Opettavaista on myös ollut esim. valmistamani ruuan kippaaminen roskiin, nälkä on tehokas opettaja myös. Siis teen ihan kunnolla selväksi että minulle ei tulla pätemään, osaan asiani itsekin.

Itse olen liian kiltti tuollaiseen. Jos minua jatkuvasti sätitään, uskon että vika on minussa. Siksi en myöskään lähde suhteesta koska eikös miehen kuuluisi lähteä, minähän se luuseri olen?

Tuttu juttu. Minunkin mieheni etsii jatkuvasti virheitä tekemisistäni ja kun ihan rauhallisesti yritän ottaa asian puheeksi ja kertoa miltä tuo tuntuu, saan kuulla etten kestä kritiikkiä. Tilanne on muuttunut tällaiseksi parin viime vuoden aikana. Ärsyttäähän ne toisen tavat läheisessä suhteessa useinkin, mutta rajansa kaikella. Tässä nyt minulla vakavassa harkinnassa suhteen lopetus, en aio loppuelämääni kuunnella, miten en osaa tehdä mitään oikein. Omaan itsetuntoon tuo käytös ei onneksi vaikuta, mutta myrkyttää ilmaa liikaa. Henkistä väkivaltaahan tuo on. Ero on aina iso muutos, mutta kannattaako elämäänsä uhrata jollekin negatiiviselle ja ilkeälle ihmiselle.