Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä teen kaiken väärin.
27.03.2021 |
Eilen olin pihalla levittämässä lunta jotta sulaisi nopeammin. Mies tuli kotiin ja alkoi kiukuttelemaan että olen levittänyt lumen väärin ja jättänyt isot kokkareet hajottamatta (en ollut vielä ehtinyt). Otti marttyyrimaisesti isomman lumilapion ja alkoi heittelemään lunta pitkin pihaa. Lähdin sisään.
Myöhemmin kun oli tehnyt ruokaa, niin tiskikonekin oli väärin täytetty. En jaksanut kuunnella, lähdin yläkertaan.
Miehen mielipiteet ovat ainoat oikeat ja hänen tapa tehdä asioita on ainoa oikea. Kaikki muut tavat on täysin vääriä. En osaa edes istuttaa kasveja oikein. Esimerkkejä on lukuisia.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä innokkaasti ollaan tyrkyttämässä eroa ratkaisuksi pieneen ongelmaan. Mulla on samanlainen mies mutta onhan tuo oppinut varomaan sanojaan kun olen opettanut. Arvostelusta nimittäin välittömästi työnnän työn miehen käteen ja sanon että sinä jatkat tästä kerta paremmin osaat. Voin myös huitaista rätillä korville ja ilmoittaa että häivy siitä kyttäämästä stnan besserwisseri. Opettavaista on myös ollut esim. valmistamani ruuan kippaaminen roskiin, nälkä on tehokas opettaja myös. Siis teen ihan kunnolla selväksi että minulle ei tulla pätemään, osaan asiani itsekin.
Minä olen jo sen ikäinen etten jaksaisi alkaa mitään koirakoulua pitämään ihan vaan siksi että minulla olisi se parisuhde. Jos arvostus ei tule kuin pakottamalla mitä sellaisella suhteella tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Sieltä löytyy se henkilö, joka ihan vapaaehtoisesti on itselleen tuollaisen miehen valinnut.
En ole ap. Mutta elän elämääni vastaavanlaisen miehen kanssa. Jolla on oikea mielipide kaikkeen.
Ei hän ollut semmoinen, kun tapasimme. Vai olinko niin rakastunut, etten sitä tajunnut? Voi olla.
Oli myös kommentti, että vapaaehtoisesti elää elämäänsä kyseisenlaisen miehen kanssa.
No, ei se eroaminenkaan helppoa ole. Itseni vuoksi voisin lähteä. Mutta entäs lapset? Rikkoisin heidän kodin? Hankaloittaisin elämää kaikin tavoin, isoja velkoja makselisin yksikseni, siis sitä puolikastani, joka minulle lankeaisi. Koska tuli myytyä omakotitalo, jossa oli piilevä virhe, tuli iso lasku, sitä nyt maksellaan...Tyhmä olen ollut, kun olen kyseisen miehen kanssa yhteisen elämän rakentanut. Ja sen kanssa on nyt elettävä. Kuunneltava lähes päivittäin liuta asioita joissa olen epäonnistunut.
Joskus asian purkaminen helpottaa, esim. Täällä anonyymisti. Tosin, kaikki inhottavat vastaukset saa vain pahemman mielen itselle, että kannattaako sekään sitten?
Tsemppiä ap. ❤
Olet ihan mahtava esimerkki lapsille! Pidä turpasi kiinni ja tyydy osaasi vaikka saisit pelkkää paskaa niskaasi. Sydämiä ja jaxuhaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä innokkaasti ollaan tyrkyttämässä eroa ratkaisuksi pieneen ongelmaan. Mulla on samanlainen mies mutta onhan tuo oppinut varomaan sanojaan kun olen opettanut. Arvostelusta nimittäin välittömästi työnnän työn miehen käteen ja sanon että sinä jatkat tästä kerta paremmin osaat. Voin myös huitaista rätillä korville ja ilmoittaa että häivy siitä kyttäämästä stnan besserwisseri. Opettavaista on myös ollut esim. valmistamani ruuan kippaaminen roskiin, nälkä on tehokas opettaja myös. Siis teen ihan kunnolla selväksi että minulle ei tulla pätemään, osaan asiani itsekin.
Minä olen jo sen ikäinen etten jaksaisi alkaa mitään koirakoulua pitämään ihan vaan siksi että minulla olisi se parisuhde. Jos arvostus ei tule kuin pakottamalla mitä sellaisella suhteella tekee?
Niinpä, jos mies ei arvosta sinua, niin sinä et ole kovin kummoinen hänen silmissään. Olet luultavasti monien ihmisten silmissä aika veltto, saamaton ja mitätön ovimatto, joka ei tajua edes omaa parastaan, vaan hyväksyy kaiken. Koirakoulua ei tarvitse ainakaan toiselle, jos ryhdistäytyy itse. Ihan itse se pitää tehdä päätös, että lopettaa luimistelun ja alkaa kulkemaan selkä suorana vihdoinkin. Oli sitten 20 tai 60 vuotias. Kissa nostaa häntänsä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin. Sieltä löytyy se henkilö, joka ihan vapaaehtoisesti on itselleen tuollaisen miehen valinnut.
En ole ap. Mutta elän elämääni vastaavanlaisen miehen kanssa. Jolla on oikea mielipide kaikkeen.
Ei hän ollut semmoinen, kun tapasimme. Vai olinko niin rakastunut, etten sitä tajunnut? Voi olla.
Oli myös kommentti, että vapaaehtoisesti elää elämäänsä kyseisenlaisen miehen kanssa.
No, ei se eroaminenkaan helppoa ole. Itseni vuoksi voisin lähteä. Mutta entäs lapset? Rikkoisin heidän kodin? Hankaloittaisin elämää kaikin tavoin, isoja velkoja makselisin yksikseni, siis sitä puolikastani, joka minulle lankeaisi. Koska tuli myytyä omakotitalo, jossa oli piilevä virhe, tuli iso lasku, sitä nyt maksellaan...Tyhmä olen ollut, kun olen kyseisen miehen kanssa yhteisen elämän rakentanut. Ja sen kanssa on nyt elettävä. Kuunneltava lähes päivittäin liuta asioita joissa olen epäonnistunut.
Joskus asian purkaminen helpottaa, esim. Täällä anonyymisti. Tosin, kaikki inhottavat vastaukset saa vain pahemman mielen itselle, että kannattaako sekään sitten?
Tsemppiä ap. ❤
Karseaa ja säälittävää. Lapsiparat.
Tuollaisia ihmisiä nyt vaan sattuu olemaan. Sellaisia ne ovat työpaikalla ja kotioloissakin. On vain vääriä mielipiteitä ja sitten heidän mielipiteet. Muissa on aina vikaa ja niistä on kiva huomautella. Esimerkiksi työpaikalla kukaan normaali ei jaksa alkaa tuollaisen jästipään kanssa vääntämään. Ei se miksikään muutu, vaikka keskustelisitte mistä. Hän on kuitenkin aina oikeassa ja sinä väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi aina ollut suorittaja ja täydellisyyden tavoittelija? Joka asia pitää olla suoraviivaisesti täydellisesti järjestyksessä ja sitä perustellaan loogisuudella? Ei kestä sitä, että asiat jätetään puolitiehen (lumikokkareet jääneet) ja astianpesukone on hänen mielestään järjestetty väärin (hänen mukinsa ja lautasensa ei mahtunut sinne kunnolla suoraan, kun kattila on väärässä asennossa)? Ei tällainen luonne vaan yhtäkkiä putkahda esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi aina ollut suorittaja ja täydellisyyden tavoittelija? Joka asia pitää olla suoraviivaisesti täydellisesti järjestyksessä ja sitä perustellaan loogisuudella? Ei kestä sitä, että asiat jätetään puolitiehen (lumikokkareet jääneet) ja astianpesukone on hänen mielestään järjestetty väärin (hänen mukinsa ja lautasensa ei mahtunut sinne kunnolla suoraan, kun kattila on väärässä asennossa)? Ei tällainen luonne vaan yhtäkkiä putkahda esiin.
Totta, mutta muutos lähtee itsestä, eli ap ryhdistäytyy.
Seuransa voi itse valita! Mieluummin olenkin yksin kuin huonossa seurassa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kuulkaa ihmiset ole niin yksinkertaista lähteä suhteesta, jossa voi olla vielä ala-ikäisiä lapsia. Ymmärrätte kyllä aikananne ap:tä, kun olette samassa tilanteessa 😊
Valitettavaa sanoa, mutta se ei rakasta eikä kunnioita sua.
Mun edellinen suhde oli tuota samaa. Tein lähes kaiken väärin. Ja kun seuraavalla kerralla tein kuten aikaisemmin olisi ollut oikein tehdä, niin siltikin se oli väärin. Eli tein niin tai näin, niin aina meni väärin.
Tuossa tilanteessa ei auta loukkaantuneena paikalta poistuminen, koska toista ei kiinnosta sun tunteet. Ero on se mikä auttaa tilanteen loppumiseen.
Oman eroni jälkeen tajusin kuinka nakerrettu itseluottamukseni oli. En enää koskaan tuollaista ihmistä elämään huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten et ollut vielä ehtinyt hajoittaa isompia kokkareita? levitätkö ensin kokkareet pihalle jonka jälkeen väsyt ja menet juomaan kaakaota?
Joskus CIS-naisen on vaikea ymmärtää miehen maailmankuvaa. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko kävit hajottamassa kokkareet?
Ala mennä jo!
Vierailija kirjoitti:
Ei se kuulkaa ihmiset ole niin yksinkertaista lähteä suhteesta, jossa voi olla vielä ala-ikäisiä lapsia. Ymmärrätte kyllä aikananne ap:tä, kun olette samassa tilanteessa 😊
Paljon saisi tapahtua, että alentuisin tuolle tasolle😊
Kylläpä sinulla on tyhmä mies.Sano moro kiitos ja näkemiin.
Minusta tuokin taitaa olla joku narsismin muoto. Vain Minä osaan tehdä asiat oikein ja kukaan muu ei osaa yhtään mitään.
Mies haluaa jättää sinut, mutta ei uskalla. V'''''lee siinä toivossa, että jättäisit hänet.
Minulla on ollut tuollainen mies 40 vuotta. No, aikansa kuuntelin avioliiton alussa. En halunut riidellä. No, sitten tuli mitta täyteen. Sanoin sitten suorat sanat. Nyt riitti, jos ei jatkuva marina lopu niin otan ja lähden. Minä en tuollaista kuuntele. No, sitten alkoi huomautukset vähenemään.
Vieläkin tulee jostain sanomista, mutta harvoin. Välillä en korvaani lotkauta.
Välillä avaan sanaisen arkkuni. Mutta yleensä ottaen aika hyvin pyyhkii.
Jossain käytännön asioissa olen kyllä huomannutkin, että hänen tekotapansa on järkevämpi ja olen ottanut mallia. Mutta yleensä se oli vain sitä pilkun n:sta.
Minä en viitsinyt erota, kun olen niin laiska ihminen. Ja oli omakotitalo ja lapset.
En ole ap. Mutta elän elämääni vastaavanlaisen miehen kanssa. Jolla on oikea mielipide kaikkeen.
Ei hän ollut semmoinen, kun tapasimme. Vai olinko niin rakastunut, etten sitä tajunnut? Voi olla.
Oli myös kommentti, että vapaaehtoisesti elää elämäänsä kyseisenlaisen miehen kanssa.
No, ei se eroaminenkaan helppoa ole. Itseni vuoksi voisin lähteä. Mutta entäs lapset? Rikkoisin heidän kodin? Hankaloittaisin elämää kaikin tavoin, isoja velkoja makselisin yksikseni, siis sitä puolikastani, joka minulle lankeaisi. Koska tuli myytyä omakotitalo, jossa oli piilevä virhe, tuli iso lasku, sitä nyt maksellaan...
Tyhmä olen ollut, kun olen kyseisen miehen kanssa yhteisen elämän rakentanut. Ja sen kanssa on nyt elettävä. Kuunneltava lähes päivittäin liuta asioita joissa olen epäonnistunut.
Joskus asian purkaminen helpottaa, esim. Täällä anonyymisti. Tosin, kaikki inhottavat vastaukset saa vain pahemman mielen itselle, että kannattaako sekään sitten?
Tsemppiä ap. ❤