Lue keskustelun säännöt.
Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille
Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla ja nykyään nuoret nauravat niille
Minä aloitan:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä
Mitä muita tulee mieleen?
-
Kommentit (1446)
Opiskelija-asunnossa "sisustuksena" patja lattialla ja pahvilaatikko pöytänä. Näin taisi olla vielä 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olit vielä 25-vuotiaana naimaton, alettiin periä ns. vanhanpiian / vanhanpojan veroa.
Ennen ei analysoitu kaikkea niin pilkuntarkasti ja mietitty/säädetty koko ajan .... annettiin enemmän virran viedä. Parisuhteita muodostui helpommin jne ...
Vierailija kirjoitti:
Opiskelija-asunnossa "sisustuksena" patja lattialla ja pahvilaatikko pöytänä. Näin taisi olla vielä 70-luvulla.
Tällä mentiin vielä 80-luvullakin. Alivuokrahuone tai omakotitalon yläkerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ahdistuttu joka asiasta ja menty lampaana mukaan kaikkiin hurahduksiin, kuten ilmastohörhöilyyn.
Tai kasvomaskit....
Edellisen pandemian aikana sata vuotta aiemmin tiedettiin jo kasvojen peittämisen hyöty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko perheellä oli sama sukunimi. Äidin entistä sukunimeä sanottiin tyttönimeksi. Sitä nimitystä ei juuri enää kuule, kun monet pitävät oman sukunimensä avioliitosta huolimatta ja avoliitot ovat yleistyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsistä, ap. Näistä ei juurikaan mikään ole ollut noin 1970-luvulla:
- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin ---- juu ei, tuo oli ehkä vielä asiain laita agraariaikaan eli 1940-luvulla, mutta 70-luvulla elettiin kaupungistuneessa yhteiskunnassa, ja koulua kävivät tytötkin. Kuten täältä näet, koulutusaste nousi samalle tasolle jo 1960-luvulla syntyneillä.
https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_001.html
- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle ---- ikinä kuullutkaan esimerkiksi Vanhan valtauksesta ja stallareista? Kyllä yliopistoissa oli paljonkin nuoria myös duunariluokasta, tosin silloin kuten NYKYÄÄNKIN vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus ennustaa lapsen koulutusta ja sosioekonomista asemaa.
- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan - no tämä koski kyllä miehiä ja naisia, vaikka toki naimattomiakin oli runsaasti, ei yhtä paljon kuin nykyään kumminkaan.
- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies - syntyvyys putosi nykytasolle jo 1970-luvun alussa, ehkäisyä käytettiin innolla. JOS lapsia hankittiin, ne tosiaan hankittiin nuorempina kuin nyt, ja tämä koski ennen kaikkea naisia, ei niinkään miehiä.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.333559
- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä. Tupakointi kyllä, mutta varsinkin naisten ei kyllä ollut hyväksyttyä olla humalassa. Joka tapauksessa siihen aikaan alkoholia kului roimasti vähemmän kuin nykyään.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128476/ap-1981-1-ylalahti…
"Suomessa juotiin 2,88 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti laskettuna vuonna 1968 ia vastaavasti 6,31 litraa vuonna 1976. Kun vuonna 1968 oli 15 vuotta täyttäneestä väestöstä raittiita naisia 43 yo, heitä oli vuonna 1976 enää vain 20 %. Raittiita miehiä oli vastaavasti vuonna 1968 L4%ia vuonna 1976 I %"
Vertailun vuoksi: 2019 suomalaiset kuluttivat 10 litraa sataprosenttista alkoholia - ja kokonaan raittiita miehiä on 12, naisia 15 prosenttia. Eli aika hitsisti vähemmän kuin 1970-luvulla.
N54, yhteiskuntatieteilijä
Ehkä Helsingissä on oltu modernimpia, mutta syvällä maaseudulla esim. Pohjanmaalla oltiin aika alkukantaisia. 70-luvulla nuorilla oli korkea kynnys lähteä etelän isompiin kaupunkeihin kuten Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin. Oli turvallisempaa jäädä kodinhengettäräksi kotikuntaan. Tuohon aikaan pikkukylätkin olivat vielä vireitä paikkoja, joissa oli paljon nuoria ihmisiä. Pikkukylissä oli kyllä 70-luvulla sitkeästi tätä koulutuksen halveksuntaa. Oppikouluja ei välttämättä ollut tai ei ollut rahaa kustantaa oppikouluja.
Sinä yleistät nyt mutusi koskemaan kaikkia. Jos huomasit, minä esitin ihan tilastofaktoja, siis koko maasta, en mistään Helsingistä. Oma sukuni on muuten Kauhajoelta.
N54, yhteiskuntatieteilijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelimeen puhuttiin olohuoneessa niin, että kaikki kotona olevat kuulivat keskustelun 😱
Mä taas muistan että kaikilla oli eteisessä puhelinpöytä.
Mitä ihmettä? Olen syntynyt -71 ja kaikilla äitini ikäpolven naisilla on ammatit, eikä naimisissa olo tarkoittanut todellakaan sitä, että ei töissä käytäisi. Ja isäni veljineen lähti yliopistoon opiskelemaan hyvin köyhistä oloista ja se oli silloin ihan tavallista,itse asiassa tavallisempaa kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kameraa mukana eikä otettu kuvia kuin juhlatilaisuuksissa tai matkoilla (huom. kohteet oli luokkaa ähtärin eläinpuisto, puuhamaa tai tukholman risteily)
Kuvia oli varattu matkalle 24 kpl, eli yhden filmirullan verran. Joskus sekään ei tullut täyteen ja piti odottaa juhlia tms.uutta kuvaustilaisuutta että saatiin ne kesän kuvat kehitykseen.. ja sieltä ehkä 2 viikon päästä katseltavaksi. (Tunnin kuva oli kallis, joten se ei ollut vaihtoehto).
Hampurilainen oli harvinainen ja hyvin harvassa paikassa tarjoiltu herkku, mäkissä/carrolsissa käytiin kerran-kaksi vuodessa, eli silloin kun uusia vaatteita käytiin ostamassa(takki/kengät).
Ravintolassa sai pihviä, maksaa, yms.perinteistä. Pizzaa sai ehkä rossosta tai joskus 90-luvulla kotipizzasta -kebabista ei oltu kuultukaan!
Vierailija kirjoitti:
Ap: listalla mikään ei pätenyt 1970-luvulla, joten aikoinaan yleissivistys oli paljon paremmalla tasolla kuin nyt. Emäntäkoulun kävi 1970-luvulla alle 4% ikäluokasta ja lukion jälkeen tytöistä opintoja jatkoi noin 90%, näin väittävät OPH:n tilastot.
Nykyajan nuoret naureskelevat sille, että aikoinaan tehtiin töitä ja saatiin palkkaa, toimeentulotukea sai vain harkinnanvaraisena tukena. Nyt taikaseinästä voi repiä rahaa.
Joo, ap erehtyy nyt parilla vuosikymmenellä. 50-luvulla (melkeinpä sanoisin 40-luvulla) saattoi pitää paikkansa tuo emäntäkoulujuttu ja tyttöjen kouluttamatta jättäminen. Ehkä joillain hyvin vanhoillisilla maaseutupaikkakunnilla tuollaista ajattelua saattoi satunnaisesti esiintyä vielä 60-luvulla, mutta ei sentään 70-luvulla.
Minä olen elänyt kaikilla noilla vuosikymmenillä, niin että on minulla jotain pohjaa näille väitteilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysärillä oli ihan normaalia seurustella itseään vanhemman kanssa. Tyyliin yläasteikäisellä oli 18-20-vuotias poikaystävä. Nämä sitten toi ja haki autolla kouluun.
Ei tuohon kukaan puuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 2000-luvun alussa tekstareissa asia piti mahduttaa 160 merkkiin. Ilman emojeja. Yksikin ylimääräinen merkki, ja meni tuplahinta.
No montako niihin nykyisin saa? Eikö se ole enää sama? Nykyisillä naurettavilla puhelimilla kirjoittaa vain pakolliset, kun karvalakkimalleilla pystyi kirjoittamaan todella nopeasti vaikka katsomatta pitkiä viestejä.
Tottumiskysymys tuo viestien kirjoittamisen helppous. Hyvinhän niillä "karvalakeillakin" normitekstareiden kirjoitus sujui, mutta en olis ikikuunapäivänä jaksanut palstailla sellaisella puhelimella. Nykyisin en viitsi läppäriä edes avata vauva-av-palstailua varten, kun tällä älyluurilla on minusta helpompi kirjoittaakin kuin läppärillä. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Olen syntynyt -71 ja kaikilla äitini ikäpolven naisilla on ammatit, eikä naimisissa olo tarkoittanut todellakaan sitä, että ei töissä käytäisi. Ja isäni veljineen lähti yliopistoon opiskelemaan hyvin köyhistä oloista ja se oli silloin ihan tavallista,itse asiassa tavallisempaa kuin nykyään.
Jep, juuri 70-lukuhan oli tasa-arvoisinta aikaa koko Suomessa, ja silloin oli vielä uskoa siihen, että pienen maan kannattaa kouluttaa kaikki halukkaat tai ainakin lahjakkaat, ja opiskelijapiirit olivat todella näkyvät ja aktiiviset koko maailmassa.
Mitä tulee sukupuolirooleihin ja seksuaalisuuteen, niin jo 60-luku oli tuonut muutoksen nuorempiin ikäluokkiin mm e-pillerin myötä. Tuo mitä ap kuvasi, oli sen vanhemman konservatiivisen väestön ajatuksia, ja he alkoivat kyllä olla hyvin pieni osa suomalaista yhteiskuntaa.
Ja vielä huomauttaisin, että kaupunkilaisissa ja osin myös maaseudun työväestössä oli itsestään selvyys, että molemmat vanhemmat kävivät töissä. Jossain keskiluokassa oli näitä kotirouvia, mutta niillehän naurettiin 60- ja 70-luvuilla (katsokaapa vaikka YLE Areenasta aiheesta elokuva Vihreä Leski). Monet tuntuvat unohtavan sen, että nykyään ollaan huomattavasti konservatiivisempia kuin 60-luvulla ja osin 70-luvullakin. Nämä konservatiivisuus/vapaamielisyys - trendit väestössä kun tahtovat aaltoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovittiin treffit hyvissä ajoin puhelimitse yleensä aina johonkin samaan paikkaan ja kaikki tulivat omilla busseilla ym. Jos joku ei tullut paikalle, ei ollut juuri mitään keinoa selvittää, oliko tulossa tai mikä meininki. Joutui siis sietämään ihan eri tavalla epävarmuutta.
Toisaalta sai lankapuhelimen ulottumattomissa olla rauhassa kontaktoinnilta ja informaatiotulvalta ilman että sitä olisi pidetty tylynä tekona tai laiskuutena tms. jos ei ollut jatkuvasti tavattavissa työ- tai vapaa-ajan asioissa.
Lankapuhelin mahdollisti ns. "hyvän syyn" olla tavoittamattomissa kotona ollessaankin, kun aina pystyi vaan huijaamaan, ettei ollut kotona, jos joku alkoi kyselemään, että mikset vastaa puhelimeen. Eikä tarvinnut myöskään vaivata päätään takaisin soittamisella, koska jollet ollut kotona, et tiennyt jos joku on soitellut ja vaikka olisitkin ollut kotona, et tiennyt kuka oli soitellut.
Pakko toki myöntää, että arvostan erittäin paljon nykyisiä yhteydenpitoa helpottavia mahdollisuuksia, mutta tietty paine olla aina tavoitettavissa välillä kyllä risoo. Eikä tämä ole pelkästään muiden vika, vaan on siinä omaakin syytä. Voisinhan mä päättää pistää puhelimeni kiinni vaikka koko päiväksi ja avata sen vain mahdolliset yhteydenotot tarkistaakseni joskus illalla, mutta hyvin harvoin noin kuitenkaan tulee enää tehtyä. Mökillä joskus pidetään mieheni kanssa radiohiljaisuuspäiviä, mutta nykyään silloinkin jomman kumman puhelin on päällä koko ajan, joskin äänettömällä. Muuten on luuri aina auki ja äkkiäkös sitä parit viestit ja puhelutiedot tsekkaa, jos ei ole ollut puhelimen ääressä just silloin, kun joku on viestinyt/soittanut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelimeen puhuttiin olohuoneessa niin, että kaikki kotona olevat kuulivat keskustelun 😱
Mä taas muistan että kaikilla oli eteisessä puhelinpöytä.
Meillä lankapuhelin oli vanhempien makuuhuoneessa.
Itse muistan Mary Quantin värikkäät kynsilakat ja tarrakukat. Leveät lahkeet. Teinit olivat "rasvoja" - nahkatakit, mustat vaatteet, "poppareita" - afgaaniturkit ym. Janis Joplin-tyyliä. Nuo erottuivat tavallisista kilttiksistä.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena opiskelu. Ennen vanhaan tyyliin 70-luvulla oli varmasti tosi outoa jos joku opiskelu 40-vuotiaana uuden ammatin.
70-luvulla suurella osalla oli 2-3 ammattia ja lisäksi oli vielä sellaisia, joiden ammatti oli sekatyömies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Olen syntynyt -71 ja kaikilla äitini ikäpolven naisilla on ammatit, eikä naimisissa olo tarkoittanut todellakaan sitä, että ei töissä käytäisi. Ja isäni veljineen lähti yliopistoon opiskelemaan hyvin köyhistä oloista ja se oli silloin ihan tavallista,itse asiassa tavallisempaa kuin nykyään.
Jep, juuri 70-lukuhan oli tasa-arvoisinta aikaa koko Suomessa, ja silloin oli vielä uskoa siihen, että pienen maan kannattaa kouluttaa kaikki halukkaat tai ainakin lahjakkaat, ja opiskelijapiirit olivat todella näkyvät ja aktiiviset koko maailmassa.
Mitä tulee sukupuolirooleihin ja seksuaalisuuteen, niin jo 60-luku oli tuonut muutoksen nuorempiin ikäluokkiin mm e-pillerin myötä. Tuo mitä ap kuvasi, oli sen vanhemman konservatiivisen väestön ajatuksia, ja he alkoivat kyllä olla hyvin pieni osa suomalaista yhteiskuntaa.
Ja vielä huomauttaisin, että kaupunkilaisissa ja osin myös maaseudun työväestössä oli itsestään selvyys, että molemmat vanhemmat kävivät töissä. Jossain keskiluokassa oli näitä kotirouvia, mutta niillehän naurettiin 60- ja 70-luvuilla (katsokaapa vaikka YLE Areenasta aiheesta elokuva Vihreä Leski). Monet tuntuvat unohtavan sen, että nykyään ollaan huomattavasti konservatiivisempia kuin 60-luvulla ja osin 70-luvullakin. Nämä konservatiivisuus/vapaamielisyys - trendit väestössä kun tahtovat aaltoilla.
Mä olin lapsi 70-luvulla ja tuolloin meidän perhe asui omistusasunnossa kerrostalossa. Siinä talossa oli aika paljon lapsiperheitä ja suurimmassa osassa niistä kävi molemmat vanhemmat töissä. Veikkaan, että se oli ihan taloudellinen pakkokin, ei siihenkään aikaan yhden duunarin palkalla herroiksi eletty, kun ei eletty kahdenkaan. Toisaalta silloin autettiin naapureitakin tarvittaessa. Me "isommat tytöt", siis eka- ja tokaluokkalaiset, otettiin usein naapurin kotiäidin pienempi lapsi (n. 4v) mukaan ulos leikkimään, jotta kotiäiti sai omaakin rauhaa. Toisaalta hän sitten oli aina läsnä ja valmis auttamaan myös meitä, jos jotain sattui sillä aikaa kun meidän vanhemmat olivat vielä töissä. Juu, siihen aikaan ei kukaan tehnyt lasua, jos tuommoinen 3-4v kulki pitkin kylää parin 7-vuotiaan "vahdittavana".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)
Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)
Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)
Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)
Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.
Kukaan ei ihmetellyt yksittäisiä mustia ennen 1990-lukua. Rasismi alkoi toden teolla vasta somalien rantauduttua Suomeen ysärillä.
Somalit alkoivatkin tulla Suomeen ihan 90-luvun alussa ja sitä ennen rasismi kohdistui mm. Vietnamin ja Chilen pakolaisiin.
Ja jos nyt ajatellaan esimerkiksi ihan tätä kotimaista vähemmistöämme, eli romaneita, niin saavatko he olla aidosti yksilöitä vieläkään, vai eikö vieläkin heihin suhtauduta negatiivisesti siksi, että he ovat heimonsa edustajia? Eikö heitä kohtaan ole vieläkin ennakkoluuloja juuri siksi, että heidät nähdään ensin heimonsa edustajina ja yksilöinä vasta sitten kun opitaan tuntemaan?
Jep. Aiemmin ei myöskään ollut kameroita ja esim. etnisiin vähemmistöihin kuuluviin kohdistuvista väkivallanteoista ei helpolla joutunut vastuuseen. Olisiko Rodney Kingin hakkaaminen ensimmäisiä videolle saatuja, mutta siinäkään ei muistaakseni edes nämä todisteet riittäneet tuomitsemaan poliiseja.