Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Omoinfoon (ilmaisnumero) soittaminen puhelinkioskista ysärin alussa oli mukavaa viihdettä.

Housut paikattiin - nykyään revitään. Mitä resuisempi, sen parempi. Villasukat pakkasella - nykyään nilkkasukat. Voi aikoja, voi tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin töihin ja elöttettiin itsensä eikä loisittu toisten siivella vuodesta toiseen.

Eli oli töitä 🙄

Vierailija kirjoitti:

Muistan Kohtauspaikka-numeron, joka oli seuranhakukanava. Sinne sai soittaa vaikka alakouluikäiset ja kaverinikin soittivat. Pilailumielessä. Muistaakseni numerossa oli myös homoseksuaaleja, joille me alakoululaisetkin vitsailimme. 30 vuotta sitten.

Varmasti käsittämätöntä nykypäivänä.

059? Nollviisysi

Piip kuka tuli?

Vierailija kirjoitti:

Kun kotona soi puhelin, siihen vastattiin vaikka ei ollut tietoa kuka soittaa tai ketä perheenjäsentä kysytään.

Nykyisin vilaistaan kännykän näyttöä ja todetaan " en nyt jaksa jutella tuon kanssa" tai katsotaan, että outo numero, en vastaa. 

Silloin ei ollut niin paljon puhelinmyyjiä ja muita puhelinterroristeja.

Vierailija kirjoitti:

Uudet farkut pestiin kesällä mattolaiturilla. Juuriharjaa ja mäntysuopaa kului kesällä. Mattojakin pestiin ahkerasti, ja jätettiin orrelle kuivumaan. Eväät oli monasti mukana, ja kuivat puhtaat matot käärittiin pyörän tarakalle. Ja ne tarkut piti hinkata kuluneen näköiseksi, että kehtasi mennä syksyllä kouluun. Silloin vanhempi väki ei ymmärtänyt miksi uudet siniset farkut piti näyttää "kulahtaneilta".

Etkö sä enää pese mattojasi? Itse kyllä käyn joka kesä mattopyykillä ainakin pari kertaa ja siellä ne maton ensin valuu orrella pesupaikalla, kunnes vien en kotiin orrelle roikkumaan. Toki en sentään niitä pyörän ritsillä kuskaa, mutta ei niitä kyllä pyörän ritsillä meitin perheessä kuskattu 70-luvullakaan, vaan Datsunin peräloosterissa kulkivat mattolaiturille ja takas. Juuriharjalla pesin minäkin farkkuni, toki kaikki muutkin housuni.

Hauskoja juttuja.

Mielestäni on hyvä, että nuoremmat sukupolvet arvioi edeltäviensä valintoja ja käytöstä. Niin on tapahtunut aina ja siksi on käytössä myös sanonta "sukupolvien välinen kuilu", mikä omasta mielestäni oli suurin 50-luvulla syntyneiden ja heidän vamhempien välillä, kun suuret ikäluokat kaupungistui.

Nykyisin nuoret kuitenkin käyttää vastaavia some-kanavia kuin heidän vanhempansa, joten osaamme edes hieman ymmärtää sitä ympäristöä, missä nuoret elää - eikä kateeksi käy yhtään, onneksi kasvoin aikuiseksi ennen somea ja siellä olevaa "täydellisyyttä" vertailukohteena. Oma vertailukohteena oli naisten uimahallin suihkutilat, jossa monenkokoisilla vartaloilla pidetään itsestä huolta ja nauretaan ystävien kanssa (kävin mummon ja äidin kanssa).

On kuitenkin hyvä muistaa myös historiaa ja arvostaa aiempia sukupolvia, vain siten voi oikeasti oppia heidän ympäristössään tapahtuneista aikakautensa ilmiöistä, ettei samoja virheitä toistettaisi uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kolmelta/neljältä kanavalta ei tullut kivaa ohjelmaa, lähdettiin kaupunkiin vuokraamaan vhs-kasetti ja se palautettiin seuraavana päivänä samaan putiikkiin.

Nyt puhuttiin 70-luvusta. Kolme, neljä kanavaa???? Sinulla heittää kahdella vuosikymmenellä.

Ei vaan tässä sanottiin "Listataan asioita mitkä olivat normaaleja ennenvanhaan vaikkapa 70-luvulla" vaikkaPA eli käy muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät rahdanneet lapsia harrastuksiin, vaan mentiin pyörällä tai linja-autolla.

Mun kaveri kyllä vietiin koripalloharjoituksiin (alle km matkaa), kun hänen äitinsä halusi varmistaa, että hän varmasti menee sinne.

Jos kaverille piti soittaa, puettiin vaatteet päälle, mentiin kaupan lähellä olevalle puhelinkopille, odotettiin jonossa, soitettiin ja toivottiin että kaveri olisi kotona. Kaikki kymmenet puhelinnumerot muistettiin ulkoa.

Vähän myöhemmin tuli puhelin kortti johonka sai ladattua rahaa valmiiksi, tosin kaikki puhelinkopit eivät ottaneetkaan korttia vaan kaivettiin rahat taskusta. Sitten kun töihin pääsi niin mietin kuukausia tarvitsenko todellakin puhelinta. No ostin ja ostin vielä puhelinpöydän jolla puhelimeni tykkäsi oleskella.

Sorsien ruokkiminen. Olen kotoisin kunnasta, jossa on edelleen sorsanruokintapaikkoja, joissa on rannan vieressä iso laatikko, johon kunta toimittaa talvisin leipäpusseja. Lapsena oli täysin normaalia, että ohikulkiessa sorsia ruokittiin ottamalla laatikosta leipää, jos sorsat vaikuttivat nälkäisiltä. Oli täysin normaali ajatus, että pulaan jääneitä eläimiä autetaan, kun siihen ei tarvita talvisin muuta kuin ylijäämäleipää ja jonkun vaivannäköä.

Olen aikuisena pari kertaa vienyt hyviä mutta kuivahtaneita täysjyväsämpylöitä sorsille, kun olen tiennyt lähistöllä paikan jossa ruokintaa ei ole kielletty, ja aina on joku nuori tyttö ohi kävellessään tuijottanut naureskellen.

OT kesäisin lintujen ruokkiminen on typerää.

Vierailija kirjoitti:

Muistan Kohtauspaikka-numeron, joka oli seuranhakukanava. Sinne sai soittaa vaikka alakouluikäiset ja kaverinikin soittivat. Pilailumielessä. Muistaakseni numerossa oli myös homoseksuaaleja, joille me alakoululaisetkin vitsailimme. 30 vuotta sitten.

Varmasti käsittämätöntä nykypäivänä.

059. Sinne soitteli kaikelaiset tyypit.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Olen syntynyt -71 ja kaikilla äitini ikäpolven naisilla on ammatit, eikä naimisissa olo tarkoittanut todellakaan sitä, että ei töissä käytäisi. Ja isäni veljineen lähti yliopistoon opiskelemaan hyvin köyhistä oloista ja se oli silloin ihan tavallista,itse asiassa tavallisempaa kuin nykyään.

Ehkäpä silloin tyydyttiin paljon vähempään ja siksi ei väitetty, ettei ole esim. varaa opiskella, kun oltiin valmiimpia esim. paljon vaatimattomampaan asumisen tasoon ja muutenkin siedettiin epävarmuutta. Nykyäänhän eivät käsittääkseni esim. edulliset soluasunnot kelpaa monellekaan, vaikka niissä on jopa oma huone, ja vain keittiö ja WC ym. ovat yhteisiä tiloja. Itse aloitin opiskelut jakamalla ensimmäisen vuoden huoneen opiskelija-asunnossa toisen opiskelijanuorukaisen kanssa. Se oli siis yksiö pienellä keittokomerolla. Oppi ainakin sosiaalisuutta ja tiimihenkeä heti alussa, jos ei olisi ennestään osannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kotona soi puhelin, siihen vastattiin vaikka ei ollut tietoa kuka soittaa tai ketä perheenjäsentä kysytään.

Nykyisin vilaistaan kännykän näyttöä ja todetaan " en nyt jaksa jutella tuon kanssa" tai katsotaan, että outo numero, en vastaa. 

Tuollainen velliperseily vituttaa. ”Tuntematon numero, hui!”

Laita tekstari jos on jotain tärkeää asiaa niin soitan takaisin. Yksinkertaista.

Johan olet listan keksinyt ja kielikin on aika surkeaa. Ajatellaan nyt vaikka lasten saantia - joka kyllä koskee naistakin eikä vain miestä. Jos lapsen saa lähempänä 40-vuoden ikää, niin lapsenlapsia ei tule aihan jokainen näkemään eikä ainakaan näiden aikuistumista.. Kiva on varmaan päälle 50-kymppisenä kasvattaa teiniä. Ja mitähän logiikkaa mahtaa olla ajatus, että koulutus olisi este naimisiinmenolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännääminen oli nuorten normaali viikonloppuhuvi

Olin teini 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan, miten jätkät dokasivat viikonloppuisin jo ysillä, hyvä ettei kasilla. Ilmeisesti sitä ei enää harrasteta?

Olin yläasteella ja lukiossa 2005-2011, ja viikonloppukännääminen oli vielä ainakin silloin ihan normaalia ajanvietettä. Jo kasiluokkalaisilla. Ajat on ilmeisesti muuttuneet tässä asiassa nopeasti?

Polkupyörällä kuljettiin 70-luvulla ympäri vuoden. Jos pakkasta oli enemmän kuin -25 astetta sai koulumatkalla käyttää linja-autoa. Siellä bussin takaosassa ukot kärytti tupakkaa. Ylipäätään tupakoida sai vähän siellä sun täällä. Naisille oli omia tupakkamerkkejään (ainakin Mary Slim).

Äiti teki pari kertaa vuodessa suursiivouksen. Silloin omakotitalon pihalle kannettiin sohva ja nojatuolit tampattaviksi. Hän oli kotiäiti ja teki aina tiettyinä viikonpäivinä tiettyjä asioita. Oli esimerkiksi leipomis-, siivous- ja pyykinpesupäivä. Pesukonetta ei käytetty yleensä kuin kerran viikossa. Keskiviikkoisin ja lauantaisin oli saunailta. Lauantaisin sai pienen limpparipullon pikkuveljen kanssa puoliksi. Kiukaalla paistui lenkkimakkara.

Näin maaliskuussa yleensä aloitettiin twistaaminen. Heti kun vain sula kohta löytyi.

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on yksilö eikä rotunsa edustaja (vielä 90-luvulla)

Asioista voi laskea leikkiä (vielä 2000-luvun alussa)

Selvittiin useita päiviä peräkkäin ilman pöyristymisiä, järkytyksiä tai somemyrskyjä (vielä 90-luvulla)

Ei mietitty päivittäin sukupuoli-identitettiä, eleltiin vaan (vielä 2000-luvn alussa)

Tuossa ekassa kohdassa on kyllä vähän white priviledge-fiilis. Ei nimittäin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla suinkaan mitenkään automaattisesti ollut "etuoikeutta" olla yksilöitä, vaan rotunsa edustajia heistä usein valtaväestö pyrki tekemään vaikka väkisin. Rasismi eli ja voi hyvin ysärilläkin.

Kukaan ei ihmetellyt yksittäisiä mustia ennen 1990-lukua. Rasismi alkoi toden teolla vasta somalien rantauduttua Suomeen ysärillä.

Somalit alkoivatkin tulla Suomeen ihan 90-luvun alussa ja sitä ennen rasismi kohdistui mm. Vietnamin ja Chilen pakolaisiin.

Ja jos nyt ajatellaan esimerkiksi ihan tätä kotimaista vähemmistöämme, eli romaneita, niin saavatko he olla aidosti yksilöitä vieläkään, vai eikö vieläkin heihin suhtauduta negatiivisesti siksi, että he ovat heimonsa edustajia? Eikö heitä kohtaan ole vieläkin ennakkoluuloja juuri siksi, että heidät nähdään ensin heimonsa edustajina ja yksilöinä vasta sitten kun opitaan tuntemaan?

Suomesta on viety ja Suomeen on tuotu tuotteita varsin kauan. Esimmäinen jäänmurtajakin vuodelta 1877. Satamakaupungeissa on totuttu merimiehiin, jotka ovat edustaneet kaiken maailman ihmsiä. Koripallossakin on nähty ulkomaalaisia mustaihoisia vahvistuksia viimeistään 1970-luvulta. Puhumattakaan siitä, kuinka erilaiset kulttuurit ovat vaikuttaneet suomalaiseen kulttuuriin mm. viihteen kautta.

Romaneiden keskuudessa vaikuttaa edelleen vahva sosiaalinen paine toimia romanikulttuurin mukaisesti eikä kuten valkolaiset käyttäytyvät.

Toisekseen kaikki nähdään ensin jonkin edustajina, koska niin ihmiset määrittelevät toisiaan. Ihmiset eivät ole jotakin epämääräisiä "yksilöitä", vaan edustavat aina persoonansakin osalta jotakin, jonka kautta ihminen määritellään kyseiseen ryhmään kuuluvaksi, jonka myötä ihmisen oletetaan käyttäytyvän tietyllä tapaa.

Eikä se tarkoita rasismia, jos ihminen suhtautuu ennakkoluuloisesti henkilöön, joka edustaa ihmissyöjiä. Ennakkoluulot perustuvat yleisesti todellisuuteen ja ennakkoluuloton ja koko maailmaa syleilevä pääsee nopeasti hengestään.

Eivätkä ennakkoluulot rajoitu ihmiseen jonkin ryhmän jäsenenä. Ennakkoluulot kohdistuvat ihmiseen ilman, että ihminen nähdään jonkin ryhmän jäsenenä, koska ihminen itsessään ilman ryhmääkin voi olla uhka tai mahdollisuus.

Laskut piti käydä ihan fyysisesti pankkikonttorissa maksamassa. Muistaakseni 80-luvulla tuli pankkien kirjekuoret, jolloin riitti että laskut sulloi kuoreen ja postitti ne pankkiin.

Kun puhelin soi, juostiin sukat lattialla lipsuen ja huutaen "Se on mulle!" koska soittaja saattoi olla bestis tai poikakaveri. 

Ylä-asteelle siirtyessa alettiin polttaa, se oli yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Röökirinki roskiksen takana oli myös sosiaalinen tapahtuma, josssa maanantaisin käytiin läpi viikonlopun bileet sun muut.

Energiajuomaa ei ollut pitämään hereillä, juotiin kahvia tai teetä.